Aidat ja portit

 
  • Kirjoittaja(t): Kari Ojala

Aidalla voi rajata oman yksityisalueen ja suojautua vierailta katseilta, tuulelta ja joskus melultakin. Kaava-alueilla aitaamisesta on usein määräykset, mutta silti aidat voi yleensä toteuttaa monella tavalla.

Korkea ja tiivis vai matala ja harva?

 Kuva: Lorenzo
 Kuva : Lorenzo

 Suomessa rajoitetaan tonttiaitoja turhan tarkasti. Monet asemakaavat on tehty ohikulkijan ehdoilla, aluetta katsastavan virkamiehen silmäniloksi. Tonteille sallitaan vain matalat aidat, joista ei ole näköesteeksi. Aitojen rajoittamista perustellaan sillä, että korkeat aidat varjostavat ja luovat karsinamaisen vaikutelman. Näin toki käy, jos aitaamisessa liioitellaan, mutta kyllä asumisen tarpeiden pitäisi olla etusijalla.

Yksittäisen rakentajan ei kannata yrittää muuttaa kaavamääräyksiä, jos sellaiset on vahvistettu. Aitaamisesta voi olla ehtoja myös tontin myynti- tai vuokrasopimuksessa, eikä näistäkään yleensä pääse neuvottelemaan. On vain rakennettava määräysten mukaan, tai yritettävä saada lupa poiketa niistä. Poikkeaminen vaatii hyvät perustelut.

Täyden näkösuojan antaa tasamaalla 1,8 metrin korkuinen aita, tätä korkeampaa aitaa ei kannata rakentaa. Jos alueella on korkeuseroja, mitta voi olla toinen. Oleskelupihalla voi riittää, jos aita estää suoran näköyhteyden pihalla istuvaan, silloin korkeus on 1,2 metriä. Monesti riittävän rauhan tarjoaa ratkaisu, jossa osa aidoista ulottuu seisoma- ja osa istumakorkeudelle.

Umpinainen aita antaa parhaan näkösuojan, mutta samaan voi päästä ilmavammallakin rakenteella. Näkösuojaa ei yleensä tarvita kaikista katselusuunnista; aidasta voi esimerkiksi sopivalla pintalautojen asettelulla rakentaa suoraan katsottaessa umpinaisen ja viistosuunnassa läpinäkyvän. Umpiaidassakin voi olla sen verran läpinäkyvyyttä, ettei se näytä tylyltä, vaikka aidasta ei näykään "oikeasti" läpi.

Pensaita tai arkkitehtuuria

Jos määräykset rajoittavat liikaa, ne voi kiertää istuttamalla pensasaidan - se ei lupia vaadi. Havukasveista saa ympärivuotisen näkösuojan, muista pensaista osavuotisen. Rahaa lukuisien taimien ostamiseen ja aikaa aidan korkeaksi kasvattamiseen kuluu, ja ainakin lehtipensasaidan hoitamiseen myös vaivaa.

Kaikkien aitojen ei tarvitse antaa näkösuojaa. Harvoja ja läpinäkyviä aitoja tarvitaan arkkitehtonisista syistä, yhdistämään rakennuksia, kasvien tukikehikoksi, suojaamaan putoamiselta tai vain merkitsemään tontin rajaa.

Aita on melkein yhtä näkyvä rakenne kuin talo, siksi aidat pitäisi suunnitella sopimaan rakennusten mittakaavaan, pintamateriaaleihin ja väritykseen. Liian hento aita näyttää heppoiselta, turhan massiivinen aita saa talon vaikuttamaan bunkkerilta.

Kuka maksaa?

Katua vasten rakennettavien aitojen maksumiehestä ei ole epäselvyyttä, rakentaja maksaa ne kuten muunkin rakentamisensa. Tonttien välisistä aidoista sen sijaan kannattaa neuvotella naapurien kanssa.

Monen kunnan rakennusjärjestyksessäkin todettu pääperiaate on, että tonttien välinen aita on yhteinen, se rakennetaan rajalle ja sen rakentamis- ja ylläpitokustannukset jaetaan. Jos tällaisesta pääsee naapurin kanssa sopimukseen, asiat on hyvä panna paperille. Riitatapauksessa rakentaja voi jopa vaatia kunnan rakennusviranomaisia määräämään molemmat osapuolet jakamaan kustannukset.

Mikäli naapuri ei ole halukas tasapuoliseen kustannusten jakoon, saattaa tulevien hyvien naapurisuhteiden turvaamiseksi olla viisaampaa maksaa aita kokonaan itse eikä riidellä enempää. Tässä tilanteessa voi silti yrittää saada naapurilta suostumuksen siihen, että aita sijoittuu rajalle eikä kokonaan rakentajan omalle puolelle. Tämä säästää tonttia muihin käyttötarkoituksiin. Suostumus pitäisi saada paperilla.

Materiaalit

Puu on luonteva valinta aitamateriaaliksi. Se on kohtuuhintaista ja kevyttä, ja puuaidan tekeminen on suhteellisen yksinkertaista.

Puusta on helppo tehdä maaston ja rakennusten mukaan räätälöity, yksilöllinen aita. Työtä voi helpottaa käyttämällä valmiita puisia aitaelementtejä, mutta työn säästön vastapainoksi ulkonäkö voi olla yksitoikkoisempi ja muunneltavuus vähäisempi.

Teräsaitojen valmistajilla on perusmallisto, jonka aitoja saa vakiomitoituksella tai asiakkaan erikoismittojen mukaan. Erikoismallejakin voi teettää. Edullisimpia ovat elementti- ja verkkoaidat; niistä saa siistin jos kohta yksiviivaisen oloisen aidan helposti, kunhan perustukset ovat kunnossa. Takoraudasta tai valuraudasta voi rakentaa yksilöllisen ja arvokkaan aidan sinne, mihin tällainen sopii.

Tiiliaita on sekin arvokas rakenne, jossa kunnolliset perustukset ovat välttämättömät. Tiilipinnan voi jättää näkyviin tai esimerkiksi rapata. Tiiliaita vaatii yläpintaansa aina katteen, ettei sadevesi pääse rakenteisiin. Katteen voi rakentaa joko pellistä, kattotiilistä, harjatiilistä tai säänkestävistä tiilistä.

Pysyvimmän ja kestävimmän aidan saa kivestä, mutta hinta perustuksineen kaikkineen on useimmiten korkea. Kiviaidan voi tehdä ainakin luonnonkivistä ja lohkotuista tai sahatuista lohkareista, kiviharkoista ja asettelemalla suorakulmaisia paasikiviä vierekkäin. Luonnonkivistä ja lohkareista rakennettava aita voi olla "kylmä" eli pelkästään pinottu tai laastilla muurattu. Aidan voi myös valaa betonista ja pelkästään verhoilla kiviharkoilla tai liuskekivillä.

Luonnonkivi on halpa materiaali, muut kivimateriaalit yleensä eivät. Kaikki kiviaitatyö on miestyönä raskasta ja hidasta, konetyönä yleensä kallista.

Uusin tulokas aitamateriaaliksi on muovi. Muoviaidan luvataan olevan täysin huoltovapaa - toisaalta sen hävittäminen ympäristöystävällisesti käyttövuosien jälkeen voi olla vaikeaa.

Pensasaidassa vaihtoehtoja

Pensasaita voi olla joko muotoon leikattava varsinainen pensasaita tai vapaasti kasvava aidanne. Leikattavassa aidassa pensaiden kukinta jää vaatimattomaksi, koska leikkauksissa kukkasilmut napsitaan enimmäkseen pois; toisaalta aita mahtuu pienempään tilaan. Aidanne kukkii esteettä, ja siihen voi halutessaan istuttaa peräkkäin tai limittäin eri aikaan kukkivia lajikkeita.

Havukasviaita suojaa katseilta ja tuulelta tehokkaasti ympäri vuoden, mutta vaatii säännöllisen leikkauksen pysyäkseen kapeana ja riittävän matalana. Hoitamattomana varsinkin kuusiaita voi kasvaa "yli" niin että se varjostaa liikaa, mutta ei enää tyvestä muodosta näköestettä. Havuaidan uudistaminen voi olla vaikeaa, koska puut kasvavat hitaasti. Jos yksi täysikokoinen aitapuu kuolee, aitaan jää aukko moniksi vuosiksi. Kaiken lisäksi aukkoon istutettu yksittäinen pikkutaimi saattaa viihtyä huonosti isojen varjossa.

Parhaan aidan rakentaa usein eri materiaaleja yhdistämällä. Raskaan näköistä tiili- tai kiviaitaa voi keventää puuosin, kiviaidan syvennyksissä viihtyvät pensaat, rauta-aidan pilareiksi saattavat sopia graniittipaadet.

Perustukset

Aidalle pitää aina tehdä tukevat perustukset, muuten se pian vinksottaa. Jos tontilla on jollain sivulla olemassa oleva aita, entisen aidan tolpat tai edes entiset perustukset, näitä kannattaa ehdottomasti yrittää käyttää hyödyksi.

Aitatolppien perustusten syvyys on vähintään yksi kolmasosa aidan korkeudesta. Tätä ei tietenkään tarvita, jos kova kallio tulee vastaan aiemmin. Paljaalla kalliolla tolpat voi istuttaa kallioon porattaviin reikiin tai valaa tolpille juuret kallion pinnalle. Routivalla maalla joutuu menemään routimattomaan syvyyteen, jopa pariin metriin.

Puisen aitatolpan voi upottaa suoraan maahan, mutta silloin se ei tule kestämään kovin pitkään. Jos upottaa, tolpissa kannattaa käyttää kestopuuta - muuten ei puuaidan rakenteissa kyllästettyä puutavaraa tarvita. Tavallisesta puusta rakennettu aita kestää, kunhan se pääsee aika ajoin kuivumaan, eikä vesi makaa missään. Vanha konsti tavallisesta puusta tehtyjen aidantolppien lahonestoon oli maahan upotettavien puuosien hiiltäminen nuotiolla.

Paremmin tolpat kestävät, jos käyttää rautakaupan valmista teräsjalustaa, johon puutolppa istutetaan maanpinnan yläpuolella. Saako tolpan tai jalustan lyömällä maahan, riippuu maalajista. Kovin kiviseen paikkaan lyöminen ei onnistu millään.

Suuri apu tolpanreikien teossa on pikkukaivuriin kytkettävä maakaira, jolla saa näppärästi 30 senttiä leveät ja metrin syvyiset reiät maahan. Tällaisiin reikiin kun kaataa betonia ja istuttaa tolpan siihen, syntyy varmasti tukeva aita. Tässäkin rakenteessa puutolppa on paljon pitkäikäisempi, jos sen istuttaa betoniin valettuun tolppakenkään eikä suoraan betonivelliin.

Portit

Portin tarve riippuu alueen rakentamismääräyksistä ja samalla kadulla vallitsevasta käytännöstä. Jos portin tekee, se on koko talon käyntikortti. Portissa voi toistaa aidan tyyliä ja väritystä tai tehdä portista aivan erilaisen. Ilman aitaa ei porttia yleensä voi rakentaa, yksinäinen portti pihan sisääntulossa tuntuu aika irralliselta.

Ajoportin suositeltava leveys on vähintään kolme metriä, mutta käytön kannalta vielä leveämpi portti on selvästi parempi. Jos portista pitää mahtua roska-auton, paloauton, öljyauton, nosturiauton tai auraustraktorin, neljän tai jopa viiden metrin portti voi olla perusteltu; henkilöautollekin leveydestä on etua pihaan tai pihalta käännyttäessä.

Leveästä portista tulee vääjäämättä raskas, ja siksi portti pitää perustaa vielä paremmin kuin aita. Tolppien erikseen perustamista varmempi tapa on valaa tolpat yhdistävä U:n muotoinen betoniantura. Itse portti pitää tehdä niin tukevaksi, ettei se painu. Vaaka- ja pystytukien lisäksi tätä edesauttavat vankat, lävistäjän suuntaiset vinot tukirakenteet.

Jalan tai pyörällä kulkijalle oma, pienempi käyntiportti on paljon ajoporttia helppokäyttöisempi. Käyntiportin voi sijoittaa osaksi ajoporttia, mutta jos tilaa on, erillinen käyttöportti on parempi - ajoportista ei tule turhan monimutkainen. Kahteen tai useampaan katuun rajoittuvalla tontilla saattaa olla tarvetta takaportille sellaiseen suuntaan, johon todellisuudessa kuljetaan, vaikka tontilla ei tuolla puolella olisikaan katuliittymää.

Tyylikkäät saranat, salvat ja muut helat viimeistelevät portin. Persoonallista ilmettä saa yhdistämällä porttiin esimerkiksi soittokellon, tontin numeron tai postilaatikon. Yhtä hyvin nämä voivat olla aidassa portin pielessä.

Luokitukset

Piha Artikkelit