Hormin ja tulisijan valinta vaatii suunnittelua ja huolellisuutta

Tulisija- ja savuhormipalot ovat yhä liian yleisiä Suomessa

Turvatekniikan keskus selvitti vuosina 2002 - 2006 pelastustoi-men tilastojen perusteella tulisijojen ja savuhormien aiheuttamien tulipalojen määriä, niistä aiheutuneita vahinkoja ja syttymissyitä. Suomessa tapahtuvista rakennuspaloista noin joka seitsemäs aiheutuu tulisijasta tai savuhormista. Esimerkiksi vuonna 2006 näitä paloja oli 529 kpl ja niissä menehtyi neljä ihmistä. Tulisija- ja savuhormipalojen aiheuttamat omaisuusvahingot ovat olleet vuosittain miljoonia euroja, esimerkiksi vuosina 2002 ja 2003 noin 5,5 milj. euroa ja vuonna 2004 noin 3,5 milj. euroa.
Suurin osa tulisijojen ja savuhormien aiheuttamista tulipaloista olisi ehkäistävissä riittävän huolellisella suunnittelulla ja asennuksella jo rakennusvaiheessa sekä asianmukaisella huollolla ja oikealla käytöllä. Yleisimmät syyt paloihin ovat riittämätön suojaetäisyys palaviin materiaaleihin, tulisijan ja savuhormin yhteensopimattomuus, niiden heikko kunto tai korroosionkestävyys, selkeät asennusvirheet sekä käyttäjän virheellinen ja huolimaton toiminta, esimerkiksi huolimaton tuhkien käsittely tai nuohouksen laiminlyönti.

Savuhormien määräykset uudistuivat

Tulisijoja ja savuhormeja koskevat viranomaismääräykset ja -ohjeet ovat olleet Suomessa 2000-luvun puolivälin jälkeen uudistustyön alla. Uusi savuhormeja koskeva ympäristöministeriön asetus, joka on julkaistu Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa E3, tuli voimaan 1.12.2007. Sen lopulliselle käyttöönotolle oli pitkä siirtymäaika, 1.9.2009 saakka, johtuen lähinnä tehdasvalmisteisten savuhormien testaamisesta uuden E3:n vaatimuksiin. Nyt tuo siirtymäaika on mennyt umpeen. Uusien, muurattavien savuhormien ja uusien markkinoilla olevien tehdasvalmisteisten, ns. valmissavuhormien osalta on noudatettava tuota uutta asetusta, uutta E3:a.
Luonteeltaan uusi E3 on melko yleispiirteinen, mikä on ollut suuntauksena lähes kaikkien rakentamismääräysten kohdalla EU-aikakaudella. Tämän takia ja soveltamisen ohjaamiseksi oikeaan suuntaan, uudelle E3:lle on laadittu Ympäristöministeriön toimeksiannosta erillinen opasjulkaisu, joka avaa käytännön kokemusten ja esimerkkien kautta uuden asetuksen soveltamista ja savuhormien suunnittelun tärkeitä kysymyksiä. Tämä uusi opas julkaistiin vuoden 2008 lopulla RIL:n julkaisusarjassa nimellä: RIL 245-2008; Pienet savupiiput, Suunnittelu-, rakentamis- ja huolto-ohje.
Rakentamismääräyskokoelman nykyiset ohjeet paikalla muuratuille tulisijoille, RakMk E8, ovat vuodelta 1985. Niiden uudistaminen on ympäristöministeriöllä toistaiseksi harkinnassa, koska suurta painetta uudistamiseen ei ole. Ohjeet on käytännössä havaittu hyviksi ja toimiviksi.
Sisäasiainministeriön vanha ohje tehdasvalmisteisista tulisijoista vuodelta 1993 on kumoutunut jo useita vuosia sitten. Uusi, kor-vaava ohje on ollut valmisteilla Sisäasiainministeriön, Ympäristö-ministeriön ja Turvatekniikan Keskuksen yhteistyönä, mutta sen valmistelu on vielä edelleen kesken. Siirtymäaikana noudatetaan tuota vanhaa ohjetta soveltaen.
Uudet määräykset ja ohjeet pyrkivät ottamaan huomioon yhteis-eurooppalaisen standardisointikehityksen sekä rakennustuottei-den vapaan liikkuvuuden takaavan CE-merkintäkäytännön. Nor-mien uudistustyön takia myös tehdastekoisten valmishormien testaus Suomessa oli muutaman vuoden ajan keskeytettynä, koska uusien normien mukaisia testejä ei ole ollut vielä olemassa. Nyt tuo testaus on voitu aloittaa uudelleen ja kaikki markkinoilla olevat tehdasvalmisteiset savuhormit on pitänyt testata siirtymäajan puitteissa, 1.9.2009 mennessä uusille normeille. Valmistaja osoittaa savuhormin testauksen ja normien mukaisuuden CE-merkinnällä.

CE-merkintä korvasi tyyppihyväksynnän, mutta vaatii suun-nittelijalta ja asentajalta enemmän valppautta

Suomen ympäristöministeriö ei ole enää useaan vuoteen myön-tänyt suomalaisia tyyppihyväksyntöjä tehdasvalmisteisille savu-hormeille. Jatkossa yhteiseurooppalainen CE-merkintä, joka mahdollistaa tuotteiden vapaan liikkuvuuden Euroopassa, korvaa kokonaan suomalaisen tyyppihyväksyntäkäytännön kaikkien muidenkin rakennustuotteiden osalta sitä mukaa, kun uusien yhteiseurooppalaisten standardien siirtymäajat päättyvät ja ne astuvat täysimääräisinä voimaan.
Tuotteen, esimerkiksi valmissavuhormin CE-merkintätiedot kerto-vat valmistajan ja valmistusajankohdan lisäksi tuotteen testaus-paikan ja standardin, jonka mukaan tuote on testattu. CE-merkintä osoittaa siis tuotteen täyttävän tietyn testausstandardin mukaisen vaatimustason, mutta ei suoraan kerro esimerkiksi val-mishormin soveltuvuudesta eri tulisijoille ja eri kohteisiin. Esimerkiksi suunnitellun tulisijan ja savuhormin yhteensopivuus lämpötehojen ja veto-ominaisuuksien osalta sekä suojaetäisyydet palaviin rakenteisiin on varmistettava aina valmistajan asennusohjeista erikseen.

Savuhormeilla viimeinkin selkeä säädöstilanne

Tällä hetkellä eletään siis muutamien valmistelu- ja siirtymäaika-vuosien jälkeen tulisija- ja savuhormirintamalla selkeässä säädöstilanteessa. Muurattujen savuhormien, rakenneohjeiden mukaan itse tehtyjen kevytsavuhormien ja uusien tehdasvalmisteisten savuhormien osalta on sovellettu 1.12.2007 lähtien uutta YM:n asetusta pienten savupiippujen rakenteesta ja paloturvallisuudesta, eli uutta RakMk E3:a. Muurattujen, paikalla muurauskivistä rakennettujen tulisijojen osalta taas sovelletaan edelleen voimassa olevaa, vanhaa RakMk E8:a siihen saakka, kunnes mahdollinen uusi valmistuu. Näissä molemmissa on esitetty selkeitä, sellaisenaan hyväksyttäviä ratkaisuja.
Vanhempien tehdasvalmisteisten savuhormien osalta, joilla on edelleen voimassa oleva ympäristöministeriön tyyppihyväksyntä, noudatetaan edelleen näitä tyyppihyväksyntöjä ja niiden ehtoja siihen saakka, kunnes hyväksynnän voimassaolo päättyy tai hor-mi testataan uudelleen uusien normien mukaisesti.
Uudempien valmishormityyppien osalta, jotka ovat tulleet markki-noille 2000-luvun puolivälin tienoilla, saatetaan käytännössä joutua elämään vielä jonkin aikaa paikallistason tulkintojen varassa. Niitä ei kaikkia ehditty testata aiempien testimenetelmien aikana, eikä niillä siten ole olemassa noita voimassaolevia aiempia tyyppihyväksyntäpäätöksiä. Nyt, kun testaaminen uusien standardien kautta on aloitettu uudelleen, vienee käytännössä vielä jonkin aikaa, ennen kuin ruuhka on purettu ja kaikki uudet valmishormityypit on testattu markkinoille CE-merkittäviksi. Tänä siirtymäaikana, joka siis virallisesti päättyi 1.9.2009, testaamattomien hormien soveltuvuuden kohteeseen ratkaisee aina, kuten muulloinkin, tapauskohtaisen harkinnan perusteella paikallinen rakennusvalvontaviranomainen pelastusviranomaisten asiantuntija-apua käyttäen.

Muuratuille tulisijoille ja savuhormeille on selkeät ohjeet

Perinteiset muuratut tulisijat ja savuhormit ovat edelleen varsin käytetty vaihtoehto suomalaisissa omakotitaloissa, varsinkin uu-disrakentamisen yhteydessä. Korjausrakentamisen puolella teh-dasvalmisteiset savuhormit ovat yleistyneet enemmän, johtuen varmaankin niiden nopeammasta ja joustavammasta asennuk-sesta työmaalla.
Muuratuille tulisijoille on olemassa hyvin selkeät materiaali-, ra-kenne- ja suojaetäisyysvaatimukset vielä voimassa olevassa RakMk:n E8-osassa ja näitä ohjeita noudatetaan edelleen hyvin määräyksenomaisina. E8:n ohjeistuksen pohjalta on tehty Suo-messa paljon valmiita muurattujen tulisijojen valmistusohjeita, joissa on otettu ko. vaatimukset jo huomioon ja niitä kannattaa hyödyntää.
Muurattujen savuhormien osalta samalla tavalla yksiselitteiset ohjeet löytyvät uudesta YM:n savupiippuasetuksesta, uudesta E3:sta, jota täydentää edellä mainittu RIL:n opasjulkaisu, RIL 245-2008. Ne sisältävät myös rakenneohjeita itse tehdyille metallisille kevytsavuhormeille. Kentällä käytännön soveltamisessa vastaan tullut epäkohta vanhemmassa E3:ssa oli se, että se ei tuntenut ohjeistuksessaan kaikkia nykyisin käytettyjä kevytsavuhormien tyyppejä ja näin ollen ohjeita joutui soveltamaan paljon paikallisesti. Uusi E3 taas on sisällöltään melko yleispiirteinen ja tarvitsee rinnalleen tuon opasjulkaisun ohjaamaan soveltamista, mutta uusi E3 ottaa huomioon myös nykyiset kevytsavuhormit ja tehdasvalmisteisten hormien mitä erilaisimmat tyypit.
Eli: kun muuratut tulisijat ja savuhormit suunnitellaan ja rakennetaan edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti, voi varmistua siitä että ne ovat turvallisia, pitkäikäisiä ja varmasti myös viranomaisen hyväksyttävissä.

Valmistulisijojen ja -savuhormien kanssa oltava tarkkana, huolellinen suunnittelu varmistaa turvallisen lopputuloksen

Tehdasvalmisteisia tulisijoja ja savuhormeja on markkinoilla todella monia vaihtoehtoja, jotka vaihtelevat materiaaleiltaan ja rakenteiltaan hyvin paljon. Niiden soveltuvuus on aina suunniteltava ja varmistettava tapauskohtaisesti, jotta saavutetaan turvallinen ja kestävä lopputulos. Esimerkiksi kaikkia metallirakenteisia kevytsavuhormeja ei ole edes suunniteltu ja tarkoitettu jatkuvasti käytettäviin tulisijoihin, vaan lähinnä loma-asutuskäyttöön. On myös esiintynyt tapauksia, että Suomeen tuodun kevytsavuhormin korroosionkesto-ominaisuudet eivät ole riittäneet meidän olosuhteissamme, varsinkin vain kesäkäyttöisissä kohteissa. Lisäksi suomalaisissa uusissa savuhorminormeissa (RakMkE3) savuhormeilta meillä vaadittava nokipalonkestävyys ja saunan kiukaan hormeilta vaadittava lämpötilaluokka T600 ovat kovempia, kuin joissakin muissa Euroopan maissa. Nämä asiat täytyy huomioida suunnit-telussa ja tuotetta hankittaessa varmistaa erikseen.
Tehdasvalmisteiset tulisijat on testattu valmistajan toimesta ja niille on olemassa tyyppikohtaiset suojaetäisyysvaatimukset ja asennusohjeet, jotka toimitetaan tuotteen mukana. Niille ei voi suoraan soveltaa muurattujen tulisijojen ohjeita, mutta tietyt pe-rusvaatimukset, esimerkiksi nuohottavuudesta, lattian suojauk-sesta ja hormiliittymistä ovat samat. Neuvoja ja apua niiden suunnitteluun ja asennukseen saa tuotteiden mukana tulevista ohjeista, valmistajien teknisestä neuvonnasta sekä pelastusviranomaisilta.
Tehdasvalmisteisten savuhormien osalta käytännöt ovat hieman kirjavampia. Niiden valmishormien osalta, joilla on voimassa oleva vanha Ympäristöministeriön tyyppihyväksyntäpäätös, noudatetaan sitä ja siinä annettuja ehtoja niin kauan, kuin tuo vanha hyväksyntäpäätös on voimassa ja sen jälkeen tuote on testattava uudelleen uusilla standardeilla. Näillä hormeilla esimerkiksi suojaetäisyysvaatimukset ja muut erikoisehdot määräytyvät tehtyjen testien perusteella ja ne on kirjattu aiemmin tyyppihyväksyntäpäätöksen ehdoiksi ja nykyisin ne löytyvät CE-merkityillä hormeilla valmistajan asennusohjeista. Jos hormilla siis on olemassa aiempi tyyppihyväksyntä tai nykyinen CE-merkintä, on aina pyydettävä hormin toimittajalta tyyppihyväksyntäpäätös tai hormin asennusohjeet tuotteen mukaan ja tehtävä asennus niiden mukaisena.
Uudempien valmishormien osalta, joilla ei ole olemassa aiempaa tyyppihyväksyntää, paikallinen viranomainen ratkaisee vielä jonkin aikaa hormin soveltuvuuden ja hyväksynnän kohteeseen, ennen kuin kaikki nämä uudemmat hormit on ehditty testata uusille normeille. Vaikka hormissa olisikin valmistajan laittama CE-merkintä, se ei vielä suoraan takaa hormin soveltuvuutta kaikkiin kohteisiin. CE–merkintä on vain valmistajan vakuutus siitä, että tuote on tehty ja testattu tietyn standardin mukaisesti, mutta tuotteen soveltuvuus eri kohteisiin on aina varmistettava tapauskohtaisesti valmistajan toimittamista asennus- ja suunnitteluohjeista.
Suomessa CE -merkinnän käyttö kaikissa rakennustuotteissa ei ole vielä täysin pakollista. Kuitenkin aina, jos suunnitellaan CE –merkityn kevytsavuhormin käyttöä rakennuksessa, on varmistet-tava, että kyseinen hormi sopii tulisijalle, joka siihen aiotaan liittää ja ne muodostavat turvallisen kokonaisuuden. Esimerkiksi nokipalon kestävyys, savuhormin lämpötilan kesto (jopa +600 OC) ja korroosionkesto-ominaisuudet on tärkeää varmistaa.
Myös CE –merkitsemätön savuhormi voi olla toimiva ja turvallinen tuote, kunhan sen ominaisuudet pystytään luotettavasti osoittamaan, varmistetaan sen soveltuvuus ajateltuun tulisijaan ja hyväksytetään hormi paikallisella vi-ranomaisella.

Savuhormien asennus on ammattilaisen työtä

Kuten edellä on jo monesti todettu, tulisijojen ja varsinkin savu-hormien suunnittelu ja etenkin asennus on vaativaa työtä, joka kannattaa ehdottomasti antaa ammattilaisen tehtäväksi, ellei oma tietotaito siihen riitä. Kysymyshän on talon sydämen lisäksi koko perheen turvallisuudesta.
Asentajan on tunnettava ja osattava hyvin asennukseen liittyvät työmenetelmät ja tutustuttava tarkkaan tulisijaan ja hormiin liitty-viin asennusohjeisiin. Tehdasvalmisteisilla tulisijoilla ja savuhor-meilla asennusohjeet ovat vielä tärkeämmässä asemassa.
Muurattujen tulisijojen ja hormien teko kannattaa antaa tunnetun, hyvämaineisen ammattimuurarin tehtäväksi. Niissä tehtyjen työvirheiden korjaaminen jälkikäteen on usein hyvin vaikeaa ja kallista, jopa mahdotonta ja rakenteiden ulkonäkö saattaa mennä lopullisesti pilalle, jos niitä joudutaan korjaamaan.
Valmishormien ja -tulisijojen toimituksen mukana tulevat valmistajalta yleensä hyvät ja selkeät asennusohjeet, joiden mukaan tehtynä asennus on turvallinen ja testattu. Jos omat taidot eivät asennustyöhön kuitenkaan riitä, kannattaa asennus antaa ammattilaisten tehtäväksi, mieluiten hormin toimittajalle tai jollekin tunnetulle, hyvämaineiselle rakennusliikkeelle. Selkeintä on antaa asennus kokonaisuutena sekä tulisijan että hormin osalta, avaimet käteen –periaatteella yhdelle liikkeelle tai ostaa ne valmiiksi asennettuna toimituksena. Silloin myös vastuut ovat hyvin selkeät: yksi ja sama tekijä vastaa kokonaisuudesta, alusta loppuun.

Tiiviys ja nuohottavuus ovat käytön ja turvallisuuden kannal-ta tärkeitä ominaisuuksia, jotka on huomioitava suunnittelus-sa ja asennuksessa

Hormeilla ja tulisijoilla on turvallisuuden kannalta kaksi erittäin tärkeää ominaisuutta, niiden on oltava savutiiviitä, jotta haitallisia kaasuja ei pääse vapautumaan asuintiloihin ja ne on voitava nuohota esteettömästi riittävän vedon ja lämpötehokkuuden varmistamiseksi sekä nokipalon ehkäisemiseksi. Nämä molemmat asiat täytyy pitää mielessä koko ajan jo suunnitteluvaiheessa ja asennusaikana, jotta ikäviltä yllätyksiltä ja jälkikorjauksilta vältytään.
Tiiviyden kannalta tärkeimmät kohdat ovat liittymät ja läpiviennit sekä nuohous- ym. luukut. Näiden tiiviyden varmistamiseksi tulisija ja hormi tulee perustaa samalle perustukselle, ettei liikkumista pääse tapahtumaan. Liittymäkohdat täytyy tehdä huolella ja valmishormeissa kannattaa käyttää valmiita, hormi- ja tulisijakohtaisia liittymäkappaleita sopivuuden varmistamiseksi. Luukkuihin on olemassa yleismallin tiivistenauhaa ja valmistajien luukkukohtaisia tiivisteitä. Tiiviyden kannalta on myös hyvä muistaa, että savuhormiin ei saa kiinnittää tai tukea mitään, ei esimerkiksi kalusteita. Ja muuratut savuhormit on rapattava tai slammattava ullakoiden osalla ja muilta piiloon jääviltä osiltaan tiiviyden varmistamiseksi. Valmishormeissa liitokset on tehtävä hitsisaumoilla tai tiivisteellisillä muhviliitoksilla ja liitoskohtia ei saa sijoittaa rakenteiden läpi-vientikohtiin. Tarvittaessa hormin ja tulisijan tiiviyden voi varmistaa niiden valmistuttua savukokeen avulla, joita tekevät esimerkiksi nuohoojat.
Nuohous varmistaa tulisijan ja hormin tehokkaan toiminnan ja ehkäisee nokipalon vaaraa. Nokipalossa lämpötila savuhormissa nousee todella korkeaksi ja hormi saattaa mennä tukkoon paisu-van pikinoen vaikutuksesta. Tällöin lämpö ei pääse vapautumaan ylöspäin, hormi saattaa haljeta ja palo levitä rakenteisiin.
Nuohouksen kannalta tärkeitä huomioitavia asioita ovat nuohousluukkujen sijoitus sekä vesikaton varusteet. Savuhormin pohjalle tai tulisijan ja savuhormin liittymäkohtaan on oltava nuohousmahdollisuus, ellei sitä voida nuohota tulisijan kautta. Käytännössä yleensä joudutaan asentamaan nuohousluukku, jonka kautta hormin pohjalle nuohouksessa kertyvä, ns. laskunoki voidaan poistaa. Nuohousluukkujen sijoituksessa on huomioitava myös niiden vaatima suojaetäisyys palaviin tarvikkeisiin, esimerkiksi kalusteisiin tai vaatehuoneessa hyllyihin. Eristämättömillä nuohousluukuilla suojaetäisyysvaatimus on monesti suurempi, kuin tulisijan sivu-seinämällä. Nuohousluukuilla on myös sijoitusrajoituksia, niitä ei saa sijoittaa autosuojiin tai palovaarallisiin tiloihin.
Nuohousta varten on savuhormille päästävä turvallisesti säällä kuin säällä. Savuhormille on järjestettävä turvallinen kulkutie, joka yleensä tarkoittaa tukevasti kiinnitettyjä talotikkaita ja kulkusiltaa katolla. Niiden vaatimukset löytyvät Suomen Rakentamismääräyskokoelman osasta F2 (Käyttö- ja huoltoturvallisuus). Tikkaat ja kulkusillat voi tehdä myös itse, esimerkiksi lahosuojatusta puusta, kunhan ne vain on tehty rakenneohjeiden mukaan, ovat riittävän lujat ja tukevasti kiinnitetty. Tarvittaessa savuhormille on asennettava myös nuohousteline tai piipputikkaat. Yleensä ne edellytetään, jos hormin korkeus vesikattopinnasta on yli 1200mm. Käytännössä piipusta erillinen nuohousteline sen sivulla on parempi vaihtoehto.

Suunnitteluun kannattaa panostaa näissäkin asioissa jo riit-tävän aikaisessa vaiheessa

Tulisijat ja savuhormit kannattaa ottaa mukaan rakennuksen suunnitteluun jo heti alkuvaiheessa, koska ne vaikuttavat moneen muuhun asiaan ja niillä on vaatimuksia esimerkiksi sijainnin suhteen. Suunnitteluun kannattaa varata aikaa ja miettiä haluamansa tulisija loppuun saakka, jolloin sille voidaan valita soveltuva hormi ja tiedetään sen vaatimukset jo heti alusta lähtien.
Rakennuslupavaiheessa on tulisijojen ja savuhormien tyypit ja paikat oltava selvillä ja piirustuksiin merkittynä. Lisäksi lupahake-mukseen on liitettävä ns. hormipiirros, jossa yksilöidään leikkauspiirroksessa hormin läpivientikohdat, suojaetäisyydet ja korkeus. Tehdasvalmisteisten tulisijojen ja hormien osalta lupahakemuksen mukana tulee olla myös selvitykset niistä, esim. tyyppikuvat. Korjausrakentamisessa yleinen käytäntö on, että jos rakennetaan kokonaan uusi savuhormi, se tarvitsee vähintään toimenpideluvan ja silloin tarvittavat selvitykset ovat samat, kuin uudisrakentamisessa. Yleensä nämä toimenpiteet vaativat myös rakennusvalvonnan hyväksymän vastaavan työnjohtajan. Jos olemassa olevaan hormiin liitetään uusi tulisija, se ei yleensä vaadi erillistä lupakäsittelyä, mutta tietenkin kaikki samat asiat on huomioitava ja tulisijalle kannattaa pyytää käyttöönottotarkastus pelastusviranomaiselta. Näissä jälkiasennuksissa on oltava erityisen tarkkana vanhojen savuhormien osalta, niissä saattaa olla vanhoja ilmahormeja tai liian ohuita väliseinämiä, jotka eivät täytä vaatimuksia.
Tulisijan suojaetäisyysvaatimukset, vaatimukset lattiapinnoitteelle suuluukun ja nuohousluukkujen edessä sekä kantavuusvaatimukset tulisijan perustukselle vaikuttavat koko rakennuksen suunnitteluun. Uudisrakentamisessa suunnittelun lähtökohtana pitäisi olla, että jokaiselle tulisijalle suunnitellaan oma savuhormi. Samaan savuhormiin voi liittää kaksi tulisijaa E3 ja E8:ssa mainituilla erityisehdoilla, mutta sitä tulisi käyttää vain pakottavissa tapauksissa, lähinnä korjausrakentamisessa ja erittäin hyvin suunniteltuna. Näissä liittymissä on nimittäin väärin toteutettuna todellisia riskejä, esimerkiksi hormin tukkeutumisen ja häkävaaran kannalta.
Savuhormi kannattaa sijoittaa mahdollisimman lähelle rakennuksen harjaa, jos vain mahdollista. Tällöin siitä saa helposti riittävän korkean ilman että korkeus vaikuttaa ulkonäkökysymyksiin. Pääsääntö on, että harjalla olevan hormin on ulotuttava 800mm yli vesikattopinnan. Mitä alemmas katon lappeelle mennään, sitä korkeammaksi vesikattopinnasta mitattuna hormin joutuu tekemään. Pääsääntö on, että savuhormia korotetaan 100mm jokaista katon lapemetriä kohti harjalta alaspäin mennessä. Suoraan vesikaton harjalla olevan hormin vesitiiveys katteen läpivientikohdassa on myös helpoin varmistaa. Myös ilmanvaihto on huomioitava hormin sijoituksessa, raitisilman sisäänoton tulee sijaita yleensä vähintään 8 metrin päässä savuhormista.
Tulisijalämmityksen hyötysuhdetta voidaan parantaa jonkin verran käyttämällä savuhormissa kahta savupeltiä, varsinkin useampikerroksisissa rakennuksissa. Kun myös 2.kerrokseen sijoitetaan savupelti, hormi ei pääse jäähtymään ylemmän kerroksen osalta. Savupelteihin on kuitenkin muistettava jättää pieni häkäreikä (3%) häkävaaran vähentämiseksi. Myös häkävaroitin on suositeltavaa hankkia koteihin, joissa on käytössä tulisijoja. Häkävaroitin tulisi sijoittaa tulisijojen läheisyyteen, kattoon tai noin 1,5 – 1,8m korkeuteen, esimerkiksi pilariin. Häkävaroittimet, samoin kuin palovaroittimetkin, tulisi testata testipainikkeella kerran kuukaudessa ja vaihtaa niihin paristot kerran vuodessa. Näin voi varmistua niiden toimintakunnosta riittävästi.
Hormille soveltuva sääsuojaus, esimerkiksi savuhormin ulkopin-nan pellitys ja ns. sadehattu vähentävät savupiipun kastumista, jolloin hormin ikä pitenee, rapautuminen ja kosteusongelmat vä-henevät, nokisen veden valumismahdollisuus savupeltien kautta sisälle pienenee ja monesti myös savuhormin veto ja toiminta paranee. Näissä tärkeitä huomioitavia asioita ovat pieni ilmarako hormin ja pellityksen välissä tiivistymisen ehkäisemiseksi ja sadesuojuksen riittävän korkea väli tai irrotettavuus nuohouksen mahdollistamiseksi.
Korkeuden ja sijainnin lisäksi tärkeitä suunnittelussa huomioitavia asioita hormeilla ovat suojaetäisyysvaatimukset palaviin rakenteisiin, etenkin vaakarakenteiden läpivientikohdissa. Nyrkkisääntönä on 100mm suojaetäisyys paksumpiin palaviin tarvikkeisiin hormin ulkopinnasta mitattuna. Tämä pätee muuratuille savuhormeille ja rakenneohjeiden mukaan itse tehdyille metallisille kevythormeille. Tehdasvalmisteisilla hormeilla valmistaja määrittää suojaetäisyy-det testien perusteella. Aina tarvitaan kuitenkin lämpö- ym. liikku-mavaran mahdollistava, vähintään 20mm:n rako viereisiin raken-nusosiin.
Savuhormin ja tulisijojen perustusten riittävä kantavuus sekä kosteuseristys perustusten ja muurattujen rakenteiden välillä ovat niiden pitkäaikaiskestävyyden kannalta erittäin tärkeitä asioita. Savuhormi tulisi tehdä koko mitaltaan samankokoisena, jotta siitä saadaan riittävän vakaa. Hormin kokoa ei tulisi ainakaan suurentaa eri kerrosten välillä. Kosteustekniset asiat ja kantavuus tulisijojen ja savuhormien perustuksissa on huomioitava, nämä unohtuvat monesti varsinkin korjausrakentamisessa. Tulisijan ja hormin perustuksen tulee olla riittävän kantava, vakaa ja jäykkä. Perustuksiin on tehtävä kapillaarisen veden nousun estävä kosteuseristys sekä lämmöneristys.
Kun tulisijojen ja savuhormien suunnitteluun varaa riittävästi aikaa ja ammattitaitoa, niiden soveltuvuuden ja hyväksyttävyyden varmistaa rakennustarkastajalta, antaa asennuksen ammattimiehen tehtäväksi, valvonnan vastuullisen ja osaavan vastaavan työnjohtajan hoidettavaksi ja kysyy tarvittaessa neuvoja pelastusviranomaiselta, välttyy ikäviltä yllätyksiltä ja kodin sydämestä tulee myös turvallinen ja kestävä.

Oikea käyttö sekä säännöllinen ja huolellinen huolto on tärkeää

Tulisijojen ja hormien kuntoa ja puhtautta tulee niiden elinkaaren ja käytön aikana myös vaalia. Tätä varten on hyvä kerätä niitä koskevat ohjeet talon käyttö- ja huoltokirjaan. Tulisijojen oikeasta käytöstä on myös olemassa omia ohjeitaan, esimerkiksi Savumerkit -julkaisu. Myös nuohoojat opastavat mielellään käyttöön liittyvissä asioissa. Tulisijojen oikeassa käytössä tärkeimpiä asioita ovat: oikeanlainen, puhdas ja kuiva polttoaine, riittävät veto-ominaisuudet, tulipesän seestymisvaiheen ja savupellin sulkemisen hallinta sekä tuhkien varovainen ja turvallinen käsittely. Lisäturvaksi kannattaa hankkia tuo jo aiemmin mainittu häkävaroitin.
Tärkein tulisijojen ja hormien huoltoon liittyvä asia on säännöllinen nuohous. Nykyisen nuohousasetuksen mukaan kaikki ympäri vuoden jatkuvassa käytössä olevat tulisijat savuhormeineen on nuohottava kerran vuodessa. Ainoastaan yksityiskäyttöisessä loma-asunnossa nuohousväli on kolme vuotta. On hyvä muistaa, että vastuu nuohouksen säännöllisestä suorittamisesta on rakennuksen omistajalla tai haltijalla, ei nuohoojalla. Ja säännölliseen nuohoukseen tulee käyttää vain asiansa osaavaa ammattilaista, yleensä oman alueen piirinuohoojaa, joka samalla hoitaa myös tulisijojen ja savuhormien kunnon tarkkailua.
Hormin yleiskuntoa ja toimivuutta tulee myös tarkkailla jatkuvasti, etenkin loma-asunnoilla, joissa hormi on kylmillään ja kosteana talvisin pitkään. Niissä on syytä tehdä tulisijoille ja hormeille oma, silmämääräinen tarkastus aina keväällä ennen käyttöä. Ja aloittaa tulisijojen lämmittäminen keväällä varovasti pienellä tulella, ettei tulisijoihin tai hormeihin tule liian rajuista lämpöliikkeistä vaurioita.

Tulisijojen ja savuhormien suunnittelu, asennus, käyttö ja huolto ovat vaativia tehtäviä, mutta kysymyksessä on erittäin tärkeä asia, koko perheen asumisen turvallisuus.

TULISIJOIHIN JA SAVUHORMEIHIN LIITTYVÄT TÄMÄN HETKISET VIRANOMAISMÄÄRÄYKSET JA OHJEET:

- Suomen Rakentamismääräyskokoelman osa E1, Rakennus-ten paloturvallisuus, määräykset ja ohjeet 2002, muutokset 2008
- Ympäristöministeriön asetus pienten savupiippujen rakenteesta ja paloturvallisuudesta 26.10.2007 (uusi RakMk E3, tuli voimaan 1.12.2007)
- RakMk osa E8, Muuratut tulisijat, ohjeet 1985 (uudistaminen harkinnassa, voimassa edelleen)
- Sisäasiainministeriön asetus nuohouksesta 539/2005
- Sisäasiainministeriön ohje tehdasvalmisteisista tulisijoista, joissa poltetaan kiinteää polttoainetta, No 11/011/1993 (kumottu, uudistustyön alla)
- RIL 245-2008; Pienet savupiiput. Suunnittelu-, rakentamis- ja huolto-ohje.
- Tehdasvalmisteisten tulisijojen ja savuhormien vanhat tyyppi-hyväksyntäpäätökset (sovelletaan niin kauan kuin ovat voi-massa)
- Valmistajien asennusohjeet ja tyyppikohtaiset muut ohjeet
- Muurattujen tulisijojen ja hormien teko-ohjeet, esim. Tiileri
- RakMk osa F2, käyttö- ja huoltoturvallisuus, määräykset ja oh-jeet 2001 (vesikattovarusteet)

Lähteet:
Pientalon palotarkastus, Pelastusopiston julkaisuja 1/2006
RIL 245-2008; Pienet savupiiput. Suunnittelu-, rakentamis- ja huolto-ohje
Turvatekniikan keskus, selvitykset: Tulisija- ja savuhormipalot 2002, 2003, 2004, 2005 ja 2006
Turvatekniikan keskus, turvallisuusinsinööri Jukka Lepistön haastattelu 2005
Ympäristöministeriö, ylitarkastaja Teppo Lehtisen haastattelu 2005 ja 2008
Sisäasiainministeriö, keskustelut onnettomuuksien ehkäisyn osaston kanssa 2009
YM:n ja SM:n Internet-sivut, uudet ja valmisteilla olevat säädökset.