Kuivakäymälä tai huussi ovat kumpikin vaihtoehtoja omien jätteidemme käsittelemiseksi. Lähtökohtana on, niin kuin kaikessa rakentamisessa, pitää olla oikea laite tai malli oikeassa paikassa. Itse tehty huussi sopii kesäajan käyttöön, mutta sisätiloihin itse tehtyä laitetta ei kannata asentaa ellei ole ihan varma laitteen tai mallin toiminnasta.
Perusta toimivalle kuivakäymälälle on virtsan ja ulosteen hallinta. Haju syntyy siitä kun kiinteä aine hiljalleen hajoaa ja liukenee nesteeseen käymälän alusastiassa. Hajun aiheuttaa vapautuva ammoniakki. Jos vielä tuuletuskin katolle puuttuu, niin käynti käymälässä on kuin pahimmassa hajulassa käynti. Vaikka paikat olisivat siistit, niin haju on kyllä viihtymisen ja viipymisen este. Jäteastian tyhjentäminen tässä tapauksessa on epämiellyttävää, ja usein se tästä johtuen päätyykin lähimetreille, jolloin ei kovin paljoa ole saavutettu ympäristön kannalta katsottuna. Lähtökohtana käymäläjätehuollossa on, ettei jätettä haudata maahan kuin poikkeustapauksessa metsäretkellä. Näin ollen käymälässä tulee aina olla alusastiat kiinteälle ja erottuvalle nesteelle.
| Toinen lähtökohta mallin tai laitteen valinnalle on jätteen hyödyntämisen näkökulma. Jos haluaa lannoittaa kastelemalla veteen sekoitetulla virtsalla kasvimaata ja puutarhaa, niin virtsan erottaminen jo istuimessa on silloin hyvä tapa. Kokemukset virtsan käyttämisestä kasteluun ovat myönteisiä. Virtsan käytössä on muistettava, että siinä on paljon typpeä suhteessa muihin ravinteisiin, ja niinpä runsas virtsan käyttö, erityisesti syksyllä, tuottaa kukkien sijasta suuria lehtiä ja huonontaa kasvien talvehtimista. Parhaan tuloksen virtsan käyttö tuottaa köyhillä kivennäismailla. Virtsan varastointiin on syytä varautua loppukesästä ja säilyttää sitä talven yli. Syksyllä lannoittaminen huonontaa myös kasvien pakkasen kestävyyttä. Aikuinen tuottaa virtsaa reilun litran päivässä, josta voi laskea varastointitarpeen määrää. Kiinteän ulosteen hyödynnyksessä on muistettava vähintään vuoden kompostointi ennen kasvimaalla käyttöä.
Mikäli virtsan käytölle ei ole mahdollisuutta, niin kannattaa valita mahdollisimman pitkälle kompostoiva laite. Kompostoinnissa jäte muuttuu suhteellisen miellyttävään muotoon ja suurin osa virtsasta sitoutuu kuivikkeeseen. Kompostoivia käymälälaitteita ja -malleja on tarjolla runsaasti. Valitessa tulee ottaa huomioon ennen kaikkea se tila, johon laitetta on asentamassa. On mietittävä, mistä laite tyhjennetään ja mitä kautta osin kompostoitunut jäte viedään jälkikompostiin. Parasta olisi aina löytää ratkaisu, jossa jätettä ei olisi tarpeen kuljettaa ainakaan asuintilojen läpi. |
![]() |
Kun käymälälaitetta ollaan sijoittamassa sisätiloihin, on mietittävä tyhjennysreittien lisäksi ilmanvaihtoputkien sijoittaminen. Sisätiloissa on aina asennettava poistopuhallin ilmanvaihtoputkeen. Näin varmistetaan ilman kulku käymäläastiasta ulos eikä toisin päin. Säädettävällä puhaltimella voi ohjata poistoa käytön ja tarpeen mukaan. Ulkotiloissa on ilman poistoputki vietävä aina katolle asti ja vielä mahdollisimman suoraan. Kärpässuoja on hyvä laittaa putken päähän estämään lämpimästä ilmasta kiinnostuneita eläviä pääsemään kompostiin. Mikäli tukiainetta (kuiviketta) on tarpeen käyttää, niin siinäkin on hyvä olla kannellinen astia. Näin eivät pienet vierailijat pääse munimaan mukavaan paikkaan.
Virtsan erottelevan mallin osalta on lisäksi mietittävä, mihin virtsa johdetaan, mikäli sitä siis ei käytä kasteluun. Vaatimattomaan jätevesien käsittelyjärjestelmään niitä ei saa ohjata. Suurin osa ravinteista kun on liuenneina virtsassa, joten uuden asetuksen (542/2003) vaatimukset jäävät tällöin saavuttamatta, koska esim. pelkkä imeytys ei poista ravinteita. Mutta sen sijaan asetuksen tavoitteet saavutetaan melko hyvin ottamalla asiallinen kuivakäymälä käyttöön ja hoitamalla jätteet kompostoinnin kautta uuden kasvun tuottamiseen.