Pientalon ääniasioista

Pihamaalla vallitseva äänitaso

 Valtioneuvoston antamassa päätöksessä asuintalon pihamaalla vallitsevista ohjearvoista todetaan, että pihalla ei saisi koko päivän aikana aamuseitsemän ja iltakymmenen välillä A-painotettu keskiäänitaso nousta yli 55 desibelin. A-painotus tarkoittaa mittaustapaa, jolla äänestä huomioidaan kuulon kannalta tärkeät äänitaajuudet. Koska mitataan koko päivän aikaista keskiäänitasoa, voi äänitaso nousta hetkellisesti, esimerkiksi ruuhkahuippujen aikana, suureksi ja silti suurin osa päivästä on hiljaista aikaa. Pää- ja kokoomaväylien varsilla äänitasot ovat niin suuria, että pihamaalla vallitsevaa äänitasoa joudutaan rajoittamaan. Autokatokset, varastot ja vastaavat suunnitellaan usein talojen eteen luonnollisiksi meluesteiksi. Jos näiden tuottama vaimennus ei riitä, joudutaan rakentamaan meluaitoja ja -kaiteita. Yleensä kaavoituksen keinoin huolehditaan, ettei asuintalojen pihamaalla äänitaso nouse sallittujen ohjearvojen yläpuolelle. Meluisille alueille ei esimerkiksi myönnetä rakennuslupia tai ne varataan muuhun käyttöön tai kaavaan on merkitty meluesteiden sijainnit.

Julkisivun ääneneristävyys

 Pientalon julkisivun tulee kestää monia asioita. Se on sään armoilla sekä sen tulee pitää lämmin sisällä ja kylmä ulkona kutsumattomista vieraista puhumattakaan. Ulkokuoren pitää myös vaimentaa mm. liikenteen tuottama melu siten, ettei se haittaa asumista. Esimerkiksi vilkasliikenteisessä paikassa asuinrakennus suojaa pihamaata liikenteen ääneltä. Tällöin rakennuksen liikenneväylän puoleinen ulkokuori joutuu suuremman melualtistuksen alaiseksi kuin normaalisti, jolloin se suunnitellaan vaimentamaan liikenteen tuottama ääni sisätiloihin. Julkisivun äänenvaimennusvaatimus on merkitty kaavaan sanoilla "ääneneristävyys liikennemelua vastaan". Kaavamerkintä tarkoittaa ulkona vallitsevan A-painotetun äänenpainetason ja sallitun sisämelutason erotusta.

Kaavoittajan kannalta ääneneristävyysvaatimuksen asettaminen on suoraviivaista: tiedetään esimerkiksi tieliikenteen aiheuttama äänitaso ulkona ja vähennetään siitä viranomaisohjeessa annettu suurin sallittu sisämelutaso. Kun aletaan suunnitella talon ulkoseinää ja valita esimerkiksi sopivia ikkunoita tämän annetun kaavamääräyksen perusteella, muuttuu asia mutkikkaammaksi. Esimerkki valaissee asiaa: Ulkona pihamaalla vallitseva liikennemelun tuottama koko päivän keskiäänitaso on 68 desibeliä. Sisällä sallitaan koko päivän keskiäänitasoksi 35 desibeliä. Näin saadaan äänitasoerotukseksi 33 desibeliä. Tässä vaiheessa suunnittelupöydällä tapahtuu usein sekaannus: äänitasoerotus tulkitaan samaksi asiaksi kuin ulkokuoren ääneneristyskyky, vaikka se ei ole sitä. Huoneen pinnat; seinät, katto ja lattia, heijastavat ulkoseinän läpi sisään kuuluvaa ääntä ja voimistavat tätä useita desibelejä. Tästä syystä talon ulkoseinän ilmaääneneristysluku mitoitetaan suuremmaksi kuin kaavamääräyksen lukuarvo. Erityisesti lentomelualueilla ja vilkkaan tieliikenteen läheisyydessä myös ulkoseinän rakenteen, ei vain ikkunoiden, tulee vaimentaa ääntä riittävästi. Tavanomaiset kevyet ulkoseinärakenteet eivät välttämättä vaimenna matalia liikenteen ääniä riittävästi, vaan joudutaan käyttämään lisälevykerroksia ääneneristävyyden parantamiseksi. Rakenteet tulee muutoinkin mitoittaa oikein niiden ääneneristävyyskykyjen ja pinta-alojen mukaan. Esimerkiksi suuri ikkuna päästää läpi enemmän ääntä kuin pieni ikkuna ja vastaavasti pieni huone vahvistaa enemmän siihen kuuluvaa ääntä kuin suuri huone ja niin edelleen.

Yksi mitoitusohje on esitetty Ympäristöministeriön vastikään julkaisemassa ympäristöoppaassa 108, jossa on selostettu julkisivun ääneneristävyyden mitoitus seikkaperäisesti. Ohje on ladattavissa Ympäristöministeriön verkkosivuilta http://www.ymparisto.fi/.