Etusivu › Artikkelit › Talotekniikka › Tietoliikenne
Artikkelit

Pientalon tietoliikenne- ja viestintävalmiudet

  • Kirjoittaja(t): Pekka Koivisto
Sähköisen viestinnän kehitys viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut nopeaa ja voimakasta. Merkittävimmät kehitysaskeleet ovat olleet Internetin yleistyminen ja sen liittymänopeuksien kasvu sekä televisiolähetysten digitalisoituminen. Langattoman tekniikan valtava kehitys on puolestaan luonut aivan uuden puhelinkulttuuriin matkapuhelimilla saatavine lisäpalveluineen. Samanaikaisesti teknisen kehityksen kanssa on viestintämarkkinoilla tapahtunut suuria muutoksia. Kilpailu on vapautunut, palvelut ovat monipuolistuneet ja alan lainsäädäntö on uudistunut.

 

Jotta kodissa päästään hyötymään ja nauttimaan tarjolla olevista tietoliikenne- ja viestintäpalveluista, on siellä oltava riittävät valmiudet näitä varten. Palvelut edellyttävät aina tiettyä tekniikkaa laitteineen, kaapelointeineen ja liitäntärasioineen. Kaapelointi puolestaan edellyttää riittäviä johtoteitä ja myös tiettyjä tiloja siinä tehtäviä kytkentöjä ja siihen liitettäviä laiteita varten. Kaapeloinnin, johtoteiden, liitäntärasioiden ja jakamotilojen muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan kodin tietoliikenteen infrastruktuuriksi. Tämän infrastruktuurin huomioon ottaminen on nykypäivänä olennainen osa pientalojen rakentamista ja peruskorjausta. 
 

Palvelutarjontaa on paljon ja lisää on tulossa

Keskeisimmät nykyaikaiset kotien viestintäpalvelut ovat internet ja digitaalinen televisio (digi-tv).
Internetin käyttö niin hyöty- kuin huvitarkoituksiin on viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt voimakkaasti ja sen tarjoamat palvelut monipuolistuvat ja liityntänopeudet kasvavat jatkuvasti.
Vuoden 2009 ensimmäisen vuosipuoliskon jälkeen Suomessa oli yhteensä lähes 2 244 000 laajakaistaliittymää. Kaikista laajakaistaliittymistä lähes 60 % oli yhteysnopeudeltaan 2 Mbit/s tai sitä nopeampia. Valtion tietoyhteiskuntastrategian tavoitteena on, että vuonna 2015 on 100 Mbit/s nopeus yleisesti saatavissa koteihin ja 1 Gbit/s nopeus kerrostalon talojakamoon.
 
  • Vallitsevat piirteet internet-liittymien kehityksessä lähivuosina ovat seuraavat:
  • Nopeudet kasvavat ja laajakaista kokee tavallaan uuden sukupolven.
  • xDSL-tekniikat kehittyvät edelleen, mikä lisää kupariverkkojen elinkaarta liityntäverkossa.
  • Optinen kuitu kotiin saakka alkaa kuitenkin myös lisääntyä voimakkaasti; Ethernet-tekniikka ja uudet asennustekniikat tekevät kuidusta realistisen ja houkuttelevan liityntätekniikan.
 
Seuraavan sukupolven viestintäverkoissa optinen kuitu on keskeinen ja palvelujen kannalta kriittinen komponentti. Optiseen kuituun perustuvat yhteydet ovat siirtonopeudeltaan ylivoimaisia muihin tekniikoihin verrattuna. On odotettavissa, että kun kuitu ulottuu koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi loppukäyttäjää, se alkaa olla varteenotettava vaihtoehto kaupalliseksi laajakaistaratkaisuksi.
 
Digitaalisia televisiopalveluja voidaan pientalossa vastaanottaa seuraavilla tekniikoilla:
 
  • maanpäällisten lähetysten vastaanotto kiinteistön omilla antenneilla ja antennijärjestelmällä
  • kaapeli-tv-operaattorin lähettämien tv-lähetysten ja mahdollisesti muiden palvelujen vastaanotto kaapeli- tv-verkosta
  • satelliittilähetysten vastaanotto kiinteistön omalla satelliittiantennilla (lautanen) ja antennijärjestelmällä.
 
Maanpäällinen digitaalinen lähetysverkko kattaa käytännössä koko Suomen (99,9 %) ja lisäksi kaapeli-tv-järjestelmillä on merkittävä markkinaosuus Suomessa. Lähes 60 % maamme kotitalouksista on liittynyt kaapeli-tv-järjestelmään. Eräänä kaapeli-tv-järjestelmän vahvuutena maanpäälliseen vastaanottoon nähden on perinteisesti ollut suurempi ohjelmatarjonta. Digitalisointi on kuitenkin lisännyt ja lisää jatkossa vielä enemmän ohjelmatarjontaa myös maanpäällisessä lähetysverkossa.
 
Satelliittivastaanottoa käytetään etupäässä pientaloissa ja pienissä taloyhtiöissä täydentämään maanpäällisiä tv-lähetyksiä. Satelliittien kautta on saatavissa erilaisia maksukanavia, mutta myös vapaita kansainvälisiä kanavia. Satelliittikanavien kysyntää ovat lisänneet myös maahanmuuttajat. Satelliittijakelu on toiminut edelläkävijänä mm. HDTV-palveluissa.
 
Vallitsevana piirteenä digitaalisen television kehityksessä lähivuosina ovat seuraavat:
 
  • Ohjelmatarjonta lisääntyy (myös maanpäällisissä verkoissa).
  • Interaktiivisia palveluja alkaa vähitellen tulla tarjolle.
  • HDTV-palveluja on jo saatavilla satelliittien kautta sekä kaapeli-tv-verkoissa, maanpäällisessä verkossa HDTV-palvelut yleistyvät vuoden 2010 jälkeen.
  • Digisovittimet kehittyvät: monipuoliset tallennusmahdollisuudet, interaktiivisuus, Ethernet-liitäntä internetiin.
  • Tilausvideot yleistyvät.
  • Mobiili-tv mahdollistaa tv-ohjelmien katselun matkapuhelimesta.
  • IPTV täydentää palvelutarjontaa aluksi ja kilpailee myö­hemmin DVB-C-kaapeli-tv:n kanssa.
 
Lähes kaikki tallennettu ja siirrettävä informaatio alkaa nykyään olla digitaalisessa muodossa. Digitaalisuus tekee mahdolliseksi myös äänen, kuvan, datan ja videon yhdistymisen. Digitaalisuus ja IP-tekniikka yhdessä ohjaavat kehityksen siihen, että perinteinen puhelinverkko hämärtyy ja häviää vähitellen kokonaan korvautuen Internet-monipalveluverkolla ja muilla IP-verkoilla. Tällöin laajakaistaisen yhteyden kautta voidaan puhua myös puheluita (VoIP), katsella TV-ohjelmia (IPTV), tilata elokuvaesityksiä (VoD) ja kuunnella radio-ohjelmia. Muutkin verkot hämärtyvät. Kaapeli-TV-verkko saa puhelinverkon piirteitä, kun verkon mahdollistaman laajakaistaliittymän kautta voidaan puhua myös VoIP-puheluita. Myös maanpäällisen lähetysverkon digi-TV mahdollistaa datasiirtoa.
 
Rakennusautomaation ja turvallisuustekniikan sovellukset ovat vasta tulossa kiinteistöihin, mutta ne ovat jo nyt mukana uusissa kiinteistöissä. Esimerkkeinä näistä sovelluksista voidaan mainita talotekniikan etävalvonta, kameravalvonta, murtoilmaisujärjestelmä ja ovipuhelinjärjestelmä. Myös äänentoiston ja viihde-elektroniikan sovellukset ovat mahdollisia.
 
Kodeissa yhä useammat laitteet liittyvät tulevaisuudessa samaan verkkoon. Standardoitavana on useitakin kotiverkkoja. Näistä Koti-Ethernet lienee todennäköisin ja markkinakelpoisin. Verkko voi olla osittain myös langaton, mikä on omiaan vähentämään myös kaikenlaisten liitäntäjohtojen epämukavaa käyttöä. Kodin verkko on lisäksi yhteydessä laajakaistayhteyden kautta Internetiin ja muihin IP-verkkoihin.
 
Digitalisoituminen alkaa varmastikin olohuoneesta, jonne ilmestyvät mm. taulu-TV:t ja kotiteatterit video- ja audiotallentimineen. Digitalisointi valtaa sitten myös muut huoneet keittiö ja kylpyhuone mukaan lukien. Etävalvonnalla optimoidaan olosuhteita (lämpötila ja ilmastointi) ja lisätään turvallisuutta (rikosilmoitin, palovaroitin, vesivahinkojen torjunta yms.).
 

Valmiuskaapelointi on järkevää

Tietoliikennepalvelujen toteuttaminen ja niiden toimivuus kodissa riippuvat hyvin paljon kodin tietoliikenteen infrastruktuurista. Tähän infrastruktuuriin kuuluvat seuraavat elementit:
 
·         Riittävän suorituskykyinen kaapelointi
·         Riittävä määrä liitäntärasioita oikeissa paikoissa
·         Kaapeloinnin vaatimat johtotiet laajennusvaroineen
·         Jakamotila(t) laitteita ja kaapeloinnin kytkentöjä varten
 
Johtoteiden ja tilojen rakentaminen sekä kaapeleiden asentaminen on edullista ja yksinkertaista, kun kotia rakennetaan tai peruskorjataan. Sitä vastoin on kallista ja häiritsevää rakentaa uusia johtoteitä ja asentaa kaapeleita, kun seinät on päällystetty tapetilla tai maalattu ja kun lattia on viimeistelty ja kaikki kalusteet ja koristeet ovat paikoillaan.
 
Koti kannattaa varustaa aina rakentamis- tai peruskorjausvaiheessa sellaisella kaapeloinnilla, joka mahdollistaa kaikki ennen seuraavaa peruskorjausta näköpiirissä olevat tietoliikenne- ja viestintäpalvelut. Asennus voidaan tällöin tehdä silloin, kun se on halvinta ja helpointa. Palveluita ja sovelluksia voidaan sitten ottaa käyttöön milloin vain ja tarpeen mukaan vaikka yksi kerrallaan.
 

Viestintäviraston määräys 25 E/2008 M asettaa minimitason

Viestintäviraston määräys 25 E/2000 M astui voimaan 1.4.2008 ja se koskee yleisen viestintäverkon osaksi liitettävän sisäjohtoverkon ja sen tilojen suunnittelua, rakentamista, ylläpitoa ja asiakirjoja.
Määräys koskee vakinaiseen asumiseen tarkoitettuja asuinkiinteistöjä, mukaan lukien myös pientalot. Määräystä sovelletaan uudisrakentamiseen, mutta myös silloin kun kiinteistön sisäverkko uudistetaan eli vanhaan taloon rakennetaan täysin uusi sisäjohtoverkko.
 
Määräyksen vaatimukset ovat minimivaatimuksia ja määräys tukeutuu vahvasti standardeihin.
Kaapeloinnin suorituskyky määritellään EN 50173-sarjan standardeihin viittaamalla.
Kaapeloinnissa tulee ensisijaisesti käyttää standardien mukaisia kaapeleita, liittimiä ja muita rakenneosia.
 
Pientalon kannalta määräyksen keskeiset vaatimukset ovat seuraavat:
 
  • Huoneistot varustetaan kotijakamoilla ja luokan E kotikaapeloinnilla.
  • Huoneistoihin sijoitetaan kotijakamo, jossa huoneiston sisäiset kaapelit kytketään huoneistoon tuleviin kaapeleihin ja johon on voitava sijoittaa tarpeellisia aktiivilaitteita.
  • Kotijakamosta jokaiseen asuinhuoneeseen asennetaan kaksi (2) kategorian 6 parikaapelia, jotka päätetään huoneissa kategorian 6 liitinyksiköillä varustettuihin 2-osaisiin tietoliikennerasioihin.
  •  
o    Kun kiinteistön sisäjohtoverkko uudistetaan, kotikaapelointi edellytetään asennettavaksi vähintään yhteen asuinhuoneeseen.
 

Yleiskaapelointi tietoliikennettä varten

Viestintäviraston määräyksen 25 E/2008 M mukainen tapa toteuttaa kodin tietoliikennekaapelointi on standardin mukainen yleiskaapelointi. Tämä kaapelointi palvelee puhelinta, internetiä ja muuta kodin dataliikennettä sekä myös turvallisuustekniikan ja taloautomaation sovelluksia. Kaapelointitekniikka on tunnettua, vakiintunutta ja standardoitua. Kaapeloinnissa tarvittavia komponentteja on hyvin saatavilla ja myös niiden asennustekniikasta on maassamme paljon kokemusta.
 
 
 
Kuva 1. Kodin yleiskaapeloinnin perusrakenne.
 
Kuvassa 1 on esitetty kodin määräyksen 25 E/2008 M mukainen yleiskaapeloinnin periaatteellinen rakenne. Kodin yleiskaapeloinnissa kaapelointi toteutetaan 4-parisilla kuparijohtimisilla kaapeleilla. Kaapelointi asennetaan kotijakamosta liitäntärasioille tähtimäisesti. Kotijakamosta jokaiselle rasialle asennetaan siis omat 4-pariset kaapelit. Parikaapelit on luokiteltu suorituskykynsä perusteella eri kategorioihin. Minimivaatimuksena on kategorian 6 kaapeli, joka mahdollistaa erilaiset tietoliikennesovellukset pitkälle tulevaisuuteen. Liitäntärasioita on tärkeää sijoittaa riittävästi ja oikeisiin paikkoihin. Mainitun määräyksen mukaan jokaiseen huoneeseen sijoitetaan vähintään yksi kaksiosainen rasia. Jokaiselle kaksisosaiselle rasialle tulee tällöin kaksi kaapelia kuvan 1 esimerkin mukaisesti. Rasiat kannattaa sijoittaa rinnakkain antennirasioiden kanssa. Yleiskaapeloinnin liitäntärasioissa käytetään ns. RJ45-liitintä ja samaa liitintyyppiä käytetään useimmiten myös kotijakamossa, josta kaapelit lähtevät rasioille. Kotijakamossa sijaitsee myös kodin kaapeloinnin liityntä yleiseen viestintäverkkoon eli operaattorin kaapeliin. Sinne sijoitetaan myös internet-liittymän vaatimat laitteet, kuten esim. reititin ja kytkin. Laitteet riippuvat liittymätyypistä ja siitä, millainen sisäinen verkko kotiin halutaan muodostaa. Kotijakamossa voidaan tehdä myös kytkentöjä siten että, haluttuun liitäntärasiaan saadaan aina haluttu tietoliikennepalvelu. Asukkaiden käyttämät laitteet, kuten esim. tietokoneet, liitetään yleiskaapeloinnin liitäntärasioihin RJ45-liittimillä varustetuilla laitekaapeleilla.
 
Liitäntärasioiden sijoittelu kannattaa suunnitella huolella. Tietokoneita, puhelimia, tulostimia yms. varten asennettavat liitäntärasiat sijoitetaan yleensä seinän alaosaan kuten muutkin pistorasiat. Lisäksi kannattaa sijoittaa rasioita myös sellaisiin paikkoihin, joiden lähistölle mahdollisesti asennetaan turvallisuustekniikan tai taloautomaation laitteita. Nämä paikat voivat olla seinässä katon rajassa sekä oven tai ikkunan lähistöllä.
 
Langaton verkko täydentää kaapeloitua verkkoa ja mahdollistaa käyttäjän päätelaitteen liikkuvuuden. Tämän mahdollistamiseksi kannattaa sijoittaa liitäntärasia myös sellaiseen keskeiseen paikkaan kodissa, johon mahdollisesti voidaan asentaa langattoman lähiverkon (WLAN) tukiasema.
 
Kotijakamo sijoitetaan yleensä sähköpääkeskuksen lähelle. Samaan tilaan yleiskaapeloinnin kotijakamon kanssa kannattaa sijoittaa myös antenniverkon vahvistinkeskus ja tähtipiste. Kotijakamon tulisi olla rakenteeltaan, kooltaan ja olosuhteiltaan sellainen, että sinne voidaan asentaa kaikki tarvittavat laitteet tulevaisuuden tarpeet huomioon ottaen. Myös sähkönsaanti kotijakamoon sijoitettavia laitteita varten on tärkeä ottaa huomioon. Kotijakamossa tulee määräyksen 25 E/2008 M mukaisesti olla vähintään 2 maadoitettua sähköpistorasiaa. Kuvassa 2 on esimerkki kotijakamon mitoituksesta ja siihen tulevasta varustuksesta. Esimerkki edustaa minimisuositusta.
 
 
Kuva 2. Kotijakamon miniminimitoitus ja esimerkkivarustus.
 

Digi-TV-palveluja antennijärjestelmällä

Televisio- ja radiolähetyksiä kodeissa on mahdollista vastaanottaa maanpäällisestä lähetysverkosta, kaapeli-TV-verkosta tai satelliiteista. Pientalon antennijärjestelmä kannattaa suunnitella ja toteuttaa niin, että se mahdollistaa minkä tahansa näistä kolmesta vastaanottotavasta vain pienin laitemuutoksin ja -lisäyksin. Nämä vaatimukset täyttää antennijärjestelmä, jonka kaapelointi on tähtimäinen ja joka on mitoitettu taajuusalueelle 5 – 2150 MHz. Tällaista verkkoa kutsutaan tähti 2000-verkoksi.
 
Kuvassa 3 on esitetty yksinkertainen esimerkki pientalon antennijärjestelmästä. Kuvasta käy ilmi pientalon antennijärjestelmän periaatteellinen rakenne ja keskeiset osat.
 
 
Kuva 3. Pientalon antennijärjestelmä.
 
Antennijärjestelmän laiteketjussa ensimmäisenä on antenni. Antennilla otetaan vastaan sähkömagneettisia aaltoja, joita lähetetään joko maanpäällä tai satelliitissa sijaitsevasta lähettimestä. Antenni muuntaa nämä aallot jännitteiksi ja virroiksi, jotka johdetaan antennikaapeliin ja edelleen jakoverkon kautta antennirasioille jaettaviksi. Antennin tyyppi riippuu mm. vastaanotettavan signaalin taajuudesta. Kuvan 3 esimerkissä näkyy TV-antenni, ULA-antenni ja satelliittiantenni.
 
Antennista signaali johdetaan antennikaapelia pitkin tähtipisteeseen. Tähtipiste on eräänlainen jakoverkon keskipiste, josta signaalit jaetaan edelleen antennirasioille. Tähtipisteessä on laitteita, joilla signaalia vahvistetaan ja haaroitetaan. Tähtimäisessä jakoverkossa kullekin antennirasialle tulee erikseen oma kaapelinsa. Tällainen verkon rakenne takaa luotettavan toiminnan ja uusien palvelujen helpon lisäämisen myöhemmin.
 
Hyvin toimiva antennijärjestelmä edellyttää huolellista suunnittelua. Suunnittelu on hyvä aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta antennijärjestelmän asettamat vaatimukset voidaan ottaa huomioon rakennuksen suunnittelussa ja toteutuksessa mahdollisimman hyvin. Keskeiset antennijärjestelmän suunnittelunäkökohdat ovat seuraavat:
 
·         Antennipaikkojen valinta
·         Antennityyppien valinta ja antennien asennustapa
·         Antennijärjestelmän suorituskyky
·         Antennirasioiden sijoittelu ja lukumäärä.
·         Antennijärjestelmän vaatimat johtotiet (putkitus)
·         Tähtipisteen sijoitus ja sähkönsaanti
 

Antennipaikan valinta

Antenni on vastaanottoketjun ensimmäinen lenkki. On tärkeää, että antennilla saadaan vastaanotetuksi riittävän voimakas ja häiriötön signaali. Ensimmäinen edellytys tämän toteutumiseksi on oikea antennipaikka. Hyvä antennipaikka on sellainen, jossa lähetys- ja vastaanottoantenni ”näkevät” toisensa. Tyypillisiä maastoesteitä ovat mäet, korkeat rakennukset sekä tiheä metsä. Maastoesteiden vaikutus vaihtelee myös suuresti vuodenaikojen mukaan, sillä talvella lumi ja kesällä puiden lehdet haittaavat radioaaltojen etenemistä. On myös tärkeää, että ei esiinny maastosta, puustosta tai rakennuksista aiheutuvia heijastuksia, jotka näkyvät haamukuvina kuvaruudulla. Digitaalisiin TV-lähetyksiin (DVB-T) siirryttäessä nämä heijastuksista johtuvat häiriöt tosin eivät enää ole ongelmana.
 
Antennipaikan valinta voidaan tehdä joko mittaamalla tai kokeilemalla. Luotettavin ja varmin tapa on käyttää ammattiliikettä, joka määrittää oikean antennipaikan kentänvoimakkuusmittauksen ja TV-kuvan perusteella. Mittauksin saadaan luotettava tieto siitä, missä kohdassa on riittävä kentänvoimakkuus hyvänlaatuista vastaanottoa varten. Tämän ja TV-kuvan perusteella voidaan valita paikka antennin mastoputkelle ja suunnitella kaapeleiden vaatimat johtotiet eli asennusputkitus. On siis syytä ottaa mahdollisimman ajoissa huomioon, että antennipaikan valinnalla on oma vaikutuksensa talon rakenteiden suunnitteluun. Antennipaikan valinnassa on syytä käyttää ammattiliikkeen mittauksia aina, jos on vähänkin epäilystä paikan sopivuudesta.
 
Antennipaikan valinta voidaan suorittaa myös kokeiluun perustuen. Antenni suunnataan lähetysasemaa kohti ja sijaintia kokeillaan korkeutta vaihdellen sekä sivu- ja etu-takasuunnassa siirtäen. TV-kuvan laadun perusteella päätellään sopivin paikka.
 
Satelliittiantennin paikkaa valittaessa on perussääntö, että satelliittiin on oltava näköyhteys satelliittiantennin koko pinta-alalta. On varmistuttava, että rakennukset, puut tai muut esteet eivät ole haittaamassa tätä näköyhteyttä. Myös puiden kasvaminen on syytä ottaa huomioon. Suunta ja korotuskulma riippuvat maantieteellisestä sijainnista. Antennin sijoituspaikkaa valittaessa on otettava huomioon myös riittävän luotettava kiinnitys. Satelliittiantenni asennetaan joko katolle, seinään tai maahan. Antenni on suunnattava tarkasti lähettävään satelliittiin ja kiinnityksen on oltava sellainen, että suunta pysyy paikallaan 0,5 asteen tarkkuudella.
 

Antennityypin valinta

Tärkeimmät TV- ja ULA-antennin valintaperusteet ovat vastaanotettavat kanavat, antennin vahvistus, antennin suuntakuvio ja antennin etu-takasuhde. Vastaanotettavista kanavista ja niiden taajuusalueista riippuen tarvittava antennien lukumäärä vaihtelee yleensä yhdestä kolmeen. Digitaalisten TV-lähetysten (DVB-T) kanavat ovat UHF-alueella ja kanavat jakautuvat useimmiten niin, että tarvitaan koko UHF-alueen kattava antenni. Maanpäällisten teräväpiirtolähetysten (HDTV) vastaanottoon tarvitaan kuitenkin myös VHF-antenni.  
 
Satelliittiantennin valintaan ja kokoon vaikuttavia tekijöitä ovat satelliittikanavat, jotka antennilla halutaan vastaanottaa (päätettävä aina ennen antennin valintaa), vastaanotettava satelliitti, rakennuksen maantieteellinen sijainti ja antennin väri. Satelliittiantennin koko määräytyy sen perusteella, mistä satelliitista vastaanotto tapahtuu. Lisäksi satelliittiantennin kokoon vaikuttaa rakennuksen maantieteellinen sijainti. Etelä- ja Länsi-Suomessa riittää usein pienempi antenni kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Edellä mainituin perustein satelliittiantennin (lautasen) halkaisijan tulee olla 0,7–1,8 m.
 

Antennijärjestelmän suorituskyky ja antennirasioiden sijoittelu

Antennijärjestelmä on suositeltavinta suunnitella ja toteuttaa siten, että se täyttää Tähti 2000-verkon vaatimukset. Tällaisen verkon taajuusalue on 5 – 2150 MHz ja kaikki sen komponentit tulee valita ja kaapeloinnit mitoittaa siten, että standardin mukaiset vaatimukset täyttyvät. Antennirasiat kaapeloidaan tähtipisteestä antennirasioille tähtimäisesti, ts. tähtipisteestä asennetaan oma kaapeli jokaiselle antennirasialle. Antennirasioita kannattaa asentaa riittävästi. On suositeltavaa varustaa jokainen huone vähintään yhdellä antennirasialla, keittiö mukaan lukien. Antennirasiat on hyvä sijoittaa yleiskaapeloinnin liitäntärasioiden viereen. Antennirasioina käytetään ensisijaisesti ns. 1 dB rasioita, joissa on kolme liitäntää. Liitännät on merkitty siten, että TV tarkoittaa TV-liitäntää, R tarkoittaa radion liitäntää ja SAT tarkoittaa satelliittivastaanottimen liitäntää. Antennirasioiden, samoin kuin käytettävien haaroittimien ja jaottimien taajuusalueen tulisi olla 5 – 2150 MHz.
 
Kaapeleina käytetään yhteisantennistandardien mukaisia koaksiaalikaapeleita. Koaksiaalikaapelilla on pientalossa helppo saavuttaa Tähti 2000-verkon vaatimukset. Markkinoilla on kuitenkin myös parikaapeliratkaisuja, jotka mahdollistavat puhelin-, data- ja antennisovellusten siirron yhdessä ja samassa 4-parisessa kaapelissa (puhelimelle 1 pari, datalle 2 paria ja antennisignaalille 1 pari). Vaikka kyseessä on jonkin verran suorituskykyisempi kaapeli kuin puhelin- ja datasovelluksissa normaalisti käytettävä kategorian 6 kaapeli, sen rajoituksena antenniverkon kannalta on kuitenkin koaksiaalikaapelia suurempi vaimennus ja pienempi taajuusalue. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että näillä kaapeleilla ei voida toteuttaa Tähti 2000-verkkoa, joka on satelliittiohjelmien suorajakelun edellytys. Sen sijaan niillä voidaan toteuttaa pientaloissa Tähti 800-verkko, jolla voidaan vastaanottaa kaikki maanpäällisesti lähetettävät TV- ja radiolähetykset.
 

Tähtipiste on antennijärjestelmän keskus

Tähtipiste on antennijärjestelmän keskipiste, josta jakelu antennirasioille tapahtuu. Eri antenneista tulevat signaalit tulevat tähtipisteeseen, jossa niitä käsitellään, vahvistetaan ja haaroitetaan antennirasioille meneviin kaapeleihin. Tähtipisteen sijaintipaikka on syytä päättää riittävän ajoissa, koska se vaikuttaa myös putkituksen reitteihin. Tähtipisteessä on oltava myös sähkö saatavilla. Yksi kaksiosainen suojakoskettimella varustettu pistorasia on perusvaatimuksena. Tähtipisteeseen asennettava laitteisto riippuu vastaanotettavista palveluista. Jos lähetyksiä otetaan vastaan omilla antenneilla maanpäällisistä verkosta ja lautasantennilla satelliiteista, kuuluvat laitteistoon mm. päävahvistin ja satelliittivastaanoton monivalintakytkin. 
 
Suositeltava paikka tähtipisteelle vahvistimineen on talon sähköpääkeskuksen yhteydessä. Samaan tilaan sijoitetaan myös yleiskaapeloinnin kotijakamo. Markkinoilta löytyy valmiiksi tuotteistettuja ratkaisuja, jotka mahdollistavat antennijärjestelmän tähtipisteen ja yleiskaapeloinnin kotijakamon sijoittamisen samaan koteloon tai kaappiin.
 
On vielä syytä korostaa, että antennijärjestelmän suunnittelu ja toteutus sisältää monia seikkoja, jotka vaativat antennialan ammattitaitoa ja erikoisosaamista. Alan ammattiliikkeen käyttäminen johtaa varmasti parhaaseen tulokseen.
 

Johtotiet ja tilat

Tietoliikenne- ja viestintäpalvelujen vaatimat kaapelointi, johtotiet ja tilat on syytä suunnitella kokonaisuutena. Tällöin voidaan järkevästi hyödyntää yhteisiä kaapelointireittejä ja kaapeloinnin vaatimia tiloja. Sekä yleiskaapelointi että antenniverkko ovat muodoltaan tähtimäisiä ja suurin myös näiden mahdollistamista palveluista otetaan käyttöön samoissa tiloissa. Näin ollen yleiskaapeloinnin liitäntärasiat ja antenniverkon antennirasiat kannattaa sijoittaa vierekkäin. Yleiskaapeloinnin rasioita kannattaa lisäksi sijoittaa myös muualle, kuten edellä on esitetty.
 
Pientalon tietoliikenne- ja viestintäpalveluja varten tarvittavien johtoteiden ja tilojen suunnittelussa ja toteutuksessa saavutetaan tulevaisuudenvarma lopputulos, jos:
 
·         Yleiskaapeloinnin liitäntärasioille ja antenniverkon antennirasioille asennetaan läpimitaltaan joko 20 mm tai 16 mm muoviputket. Putket päätetään järjestelmästä riippuen yleiskaapeloinnin kotijakamon koteloon tai antenniverkon tähtipisteelle. Lista-asennusta suositellaan lähinnä vain silloin, kun uusitaan kaapelointia rakennus- tai peruskorjausvaiheen jälkeen.
 
·         Teleyrityksen (operaattorin) talokaapelia varten asennetaan 50 mm sisääntuloputki talon ulkopuolelta perustuksen läpi kotijakamolle. Tulevaan valokaapeliliittymään on myös hyvä varautua omalla 50 mm sisääntuloputkella.
 
·         Antennia varten asennetaan välikatolta vähintään yksi 40 mm putki tai viisi 20 mm putkea antennijärjestelmän tähtipisteelle. Lisäksi asennetaan erillinen 16 mm putki antennimaston maadoitusjohdinta varten välikatolta maadoituspisteeseen. Myös satelliittiantennin maadoittamista varten asennetaan 16 mm putki.
 
·         Maan pinnalle asennettua satelliittiantennia ja mahdollista kaapeli-TV-liittymää varten asennetaan 50 mm putki tähtipisteeseen.
 

Valokaapelin tuominen pientaloon

Verkko-operaattori toimittaa yleensä valokaapelin kiinteistön talojakamoon päätettynä. Pientalossa aiemmin mainittu kotijakamo toimii samalla myös talojakamona. Jos valokaapelia ei ole mahdollista asentaa talo-/kotijakamoon yhdellä kertaa, jätetään kaapeli kiepille tontin rajalle tai rakennuksen seinustalle sen perusteella, mitä kiinteistön omistajan kanssa on sovittu. Jos valokaapeli jätetään tontin rajalle, esim. 50 x 50 mm2 paalulle, on valokaapelia niputettava riittävä määrä talo-/kotijakamoon vientiä varten. Mikäli kysymyksessä on uudisrakennus, kannattaa kaivu- ja asennustyöt mahdollisuuksien mukaan ajoittaa samaan aikaan kunnallistekniikan ja sähköliittymän kaivu- ja asennustöiden kanssa.
.
Valokaapelia ei saa katkaista eikä taivuttaa jyrkälle mutkalle. Valokaapeli tulee asentaa ehjänä talo-/kotijakamoon asti ja kaapeliin tulee jättää talo-/kotijakamossa työvaraa vähintään 2 m. Sokkelin alitusputken tulee olla halkaisijaltaan vähintään 50 mm ja kaarevuussäteeltään yli 200 mm mutkissa. Sokkelin alitusputki suositellaan jatkettavaksi tontin rajalle asti, jolloin valokaapeli on asennettavissa suojaputkeen. Suojaputkeen tulisi asentaa vetonaru kaapeliasennuksen helpottamiseksi.
 
Lisäohjeita pientalon liittämiseksi valokaapeliverkkoon saa teleoperaattoreilta.
 

Valmius nykyisiin ja tuleviin viestintäpalveluihin

Edellä kuvatuilla periaatteilla toteutettu kaapeleiden, liitäntärasioiden, johtoteiden sekä jakamo- ja laitetilojen muodostama kokonaisuus on infrastruktuuri, jolla on valmiudet nyt ja tulevaisuudessa hyvin moniin yleisistä viestintäverkoista saataviin palveluihin.
 
Yleiskaapelointi mahdollistaa luonnollisesti perinteiset puhelinpalvelut, mutta ennen kaikkea sen edut tulevat esiin Internet-yhteyksien toteuttamisessa. Kaapelointi mahdollistaakin erittäin hyvin nopeat laajakaistaiset yhteydet. Yhteys yleisestä verkosta kotijakamoon voi olla esim. ADSL-yhteys. ADSL-yhteyksiä on eri teleyrityksillä tarjolla nopeudesta 1 Mbit/s jopa nopeuteen 24 Mbit/s. Esim. nopeus 8 Mbit/s mahdollistaa jo tv-ohjelmien tai tilausvideoiden vastaanoton laajakaistayhteyden kautta.Tulevaisuudessa nopeudet nousevat vielä tästäkin. 
 
Myös optisia liityntäverkkoja on ryhdytty maassamme rakentamaan kiihtyvällä tahdilla. Valokaapelin tuominen pientaloon ei ole enää mitään utopiaa, vaan täyttä arkipäivää monilla uudisalueilla. Valokaapeli mahdollistaa käytännössä lähes rajattoman tiedonsiirtokapasiteetin. Tyypillinen nopeus alkuvaiheessa voi olla esim. 100 Mbit/s. Tämä mahdollistaa jo useamman IPTV-kanavan katselun ja samanaikaisen internet-selailun tai muun laajakaistakäytön. Valokaapelin tuloon onkin syytä varautua asentamalla sitä varten valmiiksi oma 50 mm sisääntuloputki kotijakamoon.
 
Kotiin tulevaa nopeaa xDSL- tai valokaapeliyhteyttä voidaan jakaa lähiverkkotekniikalla (Ethernet) useampia samanaikaisia Internetin käyttäjiä varten. Tällöin yhteys on mahdollinen useasta liitäntärasiasta samaan aikaan ja toinen toistaan häiritsemättä. Samaan aikaan voidaan myös puhua lankapuhelimella. Teleyritysten tarjontaa ja hintoja kannattaa seurata, jotta kodin asukkaiden kannalta paras vaihtoehto löytyisi. Yleiskaapeloinnilla toteutettu kodin kaapelointi ei muodostu pullonkaulaksi ja se on palvelusta ja sen tarjoajasta riippumatta aina käytettävissä. Kun liitäntärasioita on riittävästi ja oikeissa paikoissa vältytään myös pitkin lattiaa lojuvilta epämääräisiltä jatkojohdoilta.
 
Yleiskaapelointia voidaan puheen, Internetin ja muun datan lisäksi käyttää myös esim. palovaroittimen, rikosilmoitusjärjestelmän tai kotiautomaatiojärjestelmän sovelluksiin.
 
 
Kuva 4. Kodissa saatavia tietoliikenne- ja viestintäpalveluja.
 
Suorituskykyinen ja antennirasioiden sijoittelultaan kattava antennijärjestelmä mahdollistaa kaikki nykyaikaiset ja näköpiirissä olevat TV- ja radiopalvelut. Kun sen kaapelointi on suunniteltu ja toteutettu edellä kuvatuin periaattein, on se palveluista ja niiden tarjoajista riippumatta aina käytettävissä eikä tarvitse päivityksiä. Antennijärjestelmä voi välittää palveluja maanpäällisestä lähetysverkosta, kaapeli-TV-verkosta tai satelliiteista ja vain vahvistinkeskuksen laitekokoonpano ja tarvittavat antennit riippuvat näistä vaihtoehdoista. Kaapeli-TV-operaattorit tarjoavat useimmiten myös internet-yhteyksiä. Digi-TV:n katselu edellyttää luonnollisesti digisovitinta tai täysdigitaalista TV-vastaanotinta ja satelliittiohjelmien vastaanotto satelliittivastaanotinta. Digisovittimen tyyppi riippuu vastaanottotavasta. Tyyppiä DVB-T käytetään vastaanotettaessa maanpäällisiä lähetyksiä omilla antenneilla, tyyppiä DVB-C käytetään vastaanotettaessa kaapeli-TV-järjestelmästä ja tyyppiä DVB-S käytetään satelliittivastaanotossa.
 
Hyvä tietoliikenne- ja viestintäpalveluja tukeva valmiuskaapelointi antaa kodin asukkaille vapauden valita käyttöön uusia palveluja ja kodin omistaja saa lisäarvoa omaisuudelleen tulevaisuusvarmasta kaapeloinnista. Tämä toteutuu, kun mitään tietoliikenne- ja viestintäsovellusta ei perusteettomasti suljeta pois ja kun tämä periaate otetaan huomioon jo rakennusvaiheessa. Vain siten voidaan varmistaa, että myös ne kaapeloinnin osat, jotka ovat tulevaisuutta varten, ovat myös käytettävissä tulevaisuuden muuttuessa nykyisyydeksi.
 
­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­________________________________
 
Käsitteiden määritelmiä ja lyhenteitä
 
Digi-TV, DVB                      Digitaalisen television jakelujärjestelmä. Maanpäällisen jakelun (DVB-T) verkoille, kaapeli-TV-verkoille (DVB-C) ja satelliiteille (DVB-S) on omat versionsa.
 
Ethernet                              Yleisin lähiverkkotekniikka. Ethernet on standardoitu nopeuksille 10 ja 100 Mbit/s sekä 1 ja 10 Gbit/s.
 
HDTV                                 Teräväpiirtotelevisio (High-definition television). HDTV tarkoittaa uuden sukupolven televisiotekniikalla varustettua televisiota. HDTV eroaa aikaisemmasta SDTV:stä (Standard-definition television) huomattavasti tarkemmalla kuvalla. SDTV:n tukeman PAL-järjestelmän resoluutio eli kuvan tarkkuus on parhaimmillaan 720x576 pikseliä. HDTV puolestaan mahdollistaa jopa 1920x1080 pikselin resoluution.
 
IP                                        Internet Protocol. Internetissä käytettä dataliikenteen reititysprotokolla. Jokaisella Internetiin liitetyllä laitteella on oma yksilöllinen IP-osoitteensa.
 
IPTV                                   IP Television. Palvelu, joka mahdollistaa TV-ohjelmien katselun IP-verkosta laajakaistayhteyttä käyttäen.
 
Kategoria                            Yleiskaapeloinnin parikaapeloinnissa käytettävä kaapeleiden ja liittämistarvikkeiden suorituskykyluokitus. Esimerkiksi kategorian 6 ylärajataajuus on 250 MHz. Kategoriasta käytetään usein lyhennettä cat, esim. cat 6.
 
Lähiverkko                          Alueellisesti rajatun pienehkön alueen (esim. kodin tai toimiston) sisäinen tietoliikenneverkko, joka on tavallisesti yhden organisaation tai yhteisön käytössä ja jolla on suuri tiedonsiirtokapasiteetti. Lähiverkosta käytetään usein lyhennettä LAN (Local Area Network).
 
WLAN                                 Wireless LAN. Langaton lähiverkko. Yleisimmät nopeudet ovat 11 ja 54 Mbit/s.
 
VoD                                    Video on Demand. Tilausvideo. Palvelu, joka mahdollistaa halutun elokuvan katselun haluttuna ajankohtana laajakaistayhteyttä hyödyntäen.
 
VoIP                                    Voice over IP. IP-puhelu, Internet-puhelu. Palvelu, joka mahdollistaa puhelut Internetin tai muun IP-verkon kautta. Päätelaitteeksi tarvitaan erillinen VoIP-puhelinlaite tai VoIP-ohjelmistolla (esim. Skype) ja kuulokemikrofonilla varustettu tietokone.
 
xDSL                                  Yleisnimitys puhelinkaapelin käyttöön perustuville digitaalisille liityntätekniikoille (DSL= Digital Subscriber Line). Kirjaimen x paikalla oleva kirjain määrittelee tekniikan tarkemmin. Yleisimpiä ovat ADSL, ADSL2, ADSL2+, HDSL, SHDSL, VDSL ja VDSL2.