Puun lämpökäsittely

Biologinen kestävyys

Yksi olennaisimpia muutoksia etenkin kuusi- ja mäntysahatavaran lämpökäsittelyssä on lahonkeston tai paremminkin säänkeston paraneminen. Lämpökäsittelyn aikana puussa olevat sokerit hajoavat sellaiseen muotoon, etteivät lahottajasienet pysty käyttämään niitä ravinnokseen. Biologisen kestävyyden paranemisesta huolimatta lämpökäsitellyn puun käyttöä ei suositella pysyvään maa- ja vesikosketukseen ja kohteisiin, joissa aikaisemmin on vaadittu A-luokan painekyllästettyä puuta. Lämpökäsitellyn puun odotetaankin pääasiassa olevan vaihtoehto AB-luokan painekyllästetylle puulle. Lämpökäsitellyn puun tuotannossa ei käytetä ympäristölle haitallisia aineita. Näin puutavaran työstöjätteen ja käytöstä poistetun lämpökäsitellyn puutavaran hävittäminenkin on ekologisesti ongelmatonta.

Kosteuseläminen

Lämpökäsittelyn ansiosta puun kosteuseläminen eli kutistuminen ja turpoaminen vähenee. Muutos käsittelyluokassa Thermo-D on luokkaa Thermo-S suurempi. Sen johdosta puumateriaalia voidaankin hyödyntää hyvin sellaisissa kohteissa, joissa vaaditaan erittäin hyvää mittapysyvyyttä.

Lämpökäsitellyn puun kyky imeä kosteutta ympäröivästä ilmasta on vähentynyt. Sen seurauksena puun tasapainokosteus on merkittävästi alhaisempi käsittelemättömään puuhun verrattuna. Toisin sanoen lämpökäsitelty puu on huonekalukuivaa jo 4 - 6 %:n kosteudessa. Alhaisemman tasapainokosteuden johdosta lämpökäsitellyn puun lämmönjohtokyky on huonompi ja vastaavasti lämmöneristyskyky parempi käsittelemättömään puuhun verrattuna.

Työstö

Lämpökäsitellyn puun työstäminen tapahtuu pääasiassa perinteisin työmenetelmin ja laittein. Puutavaran alhaisempi tasapainokosteus lisää kuitenkin purun pölyämistä työstössä. Sen vuoksi suositellaankin käytettävän tehokkaampia pölynpoistojärjestelmiä sekä henkilökohtaisia suojavälineitä, kun puutavaraa työstetään suurempia määriä. Lisää lämpöpuun työstöön yms. liittyvää tietoa on saatavilla Thermowood-käsikirjasta Lämpöpuuyhdistys ry:n sivuilta osoitteesta www.thermowood.fi

Kiinnittäminen

Rakenteet, jotka on tehty kestämään ulkona useita vuosia jopa vuosikymmeniä, asettavat suuret vaatimukset käytettäville kiinnikkeille. Olosuhteissa, joissa kosteus vaihtelee voimakkaasti, puun kiinnitykseen suositellaan käytettävän ruostumattomasta teräksestä tehtyjä nauloja ja ruuveja. Näin vältetään myös naulojen aiheuttamia värjäytymiä puussa. Galvanoitujen naulojen käyttöä voidaan myös suositella käytössä, jossa niiden galvanointipintaa ei rikota. Hyvin tuulettuvissa tiloissa on havaittu myös kuumasinkittyjen ruuvien ja naulojen kestävän varsin hyvin.

Lämpökäsittelyssä puun taivutus- ja halkaisulujuus heikkenevät. Sen vuoksi sahatavarakappaleiden kiinnittämiseen liittyy muutamia huomioitavia seikkoja. Halkeamisriskiä voidaan vähentää kappaleiden päiden esiporaamisella. Myös oikean ruuvi- ja naulakoon sekä kantakoon valinnalla vähennetään oleellisesti halkeilua. Rakenteissa on hyvä käyttää karkeakierteisiä ruuveja. Kiertimien oikea vääntömomentti korostuu lämpökäsiteltyä puuta ruuvatessa.