Artikkelit

Sopimukset ja vastuukysymykset

Pientalon rakentaminen on vaativa hankekokonaisuus, jonka onnistumisen avaimia ovat hyvä suunnittelu sekä valvonta. Rakennuttaja joutuu rakennushankkeen kuluessa tekemään jatkuvasti teknisiä, taloudellisia ja juridisia päätöksiä, joiden hallittu toteuttaminen on ensiarvoisen tärkeää laadukkaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Myös uusi maankäyttö- ja rakennuslaki asettaa rakentamishankkeeseen ryhtyvälle vaatimuksia, joiden toteuttamisesta ja valvonnasta vastaa ensisijaisesti rakennuttaja itse. Rakennushankkeen juridinen ohjaus ja hallinta toteutetaan erilaisten suunnittelu-, hankinta-, ja urakkasopimusten teolla ja niiden tarkoittamien suoritusten valvonnalla.

Vastuu rakennushankkeesta

Rakennushankkeeseen osallistuvat eri tahot vastaavat suorituksistaan pääosin eri sopimuksista seuraavan vastuun, lainsäädännön ja rakentamista koskevien viranomaismääräysten perusteella. Rakennushankkeeseen ryhtyvän omakotitalorakentajan on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että päävastuun rakentamisprojektista kantaa aina rakennuttaja itse.
Tämä sinänsä itsestäänselvyydeltä vaikuttava periaate ilmenee maankäyttö- ja rakennuslain 119 §:stä, jonka mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn rakennusluvan mukaisesti. Edelleen on määrätty, että rakennushankkeeseen ryhtyvällä tulee olla hankkeen vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen sekä käytettävissään pätevä henkilöstö.
Yksittäisen omakotitalorakentajan kohdalla tällä ei kuitenkaan tarkoiteta, että hanketta toteuttavan itsensä tulisi täyttää em. edellytykset. Rakennushankkeeseen ryhtyvä voi esimerkiksi sopimusjärjestelyin hankkia riittävän ammattitaidon omaavat henkilöt/organisaation hankkeen läpiviemiseksi.

Urakoitsijan valinnassa huomioitava

Pientalorakentamisen aloitusmäärien kasvaessa ei ole vältytty urakoitsijoiden valintaan ja ammattitaitoon liittyviltä vaikeuksilta. Ajoittain on ollut jopa suoranaisia vaikeuksia löytää työmaille urakoitsijoita tai muita ammattimiehiä. Tällainen suhdannetilanne johtaa väistämättä siihen, että alalle tulee myös yrityksiä ja henkilöitä, jotka eivät täytä edes lakisääteisiä velvollisuuksiaan. Tällöin on tarjolla myös suurivaara, että myös sopimusvelvoitteet jäävät täyttämättä.

Mikäli urakoitsijana on yrittäjä ei rakennuttajalla ole työnantajan velvoitteita, vaan kyseessä on toimeksiantosuhde. Rakennuttajan tulee kuitenkin tarkistaa, että yritys on ennakkoperintärekisterissä. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että urakoitsija toimittaa rakennuttajalle voimassaolevan (valojäljennöksen) otteen ennakkoperintärekisteristä. Varminta on pyytää ote jo sopimuksen tekemisen yhteydessä, mutta kuitenkin viimeistään laskutuksen yhteydessä.

Jos urakoitsijana toimiva rakennusliike ei ole ennakkoperintärekisterissä, on rakennuttajan toimitettava ennakonpidätys siitä laskun määrästä, josta on vähennetty arvonlisävero. Työnantajan sosiaaliturvamaksua ja muita palkan sivukuluja ei tarvitse suorittaa, koska kysymyksessä ei kuitenkaan ole palkanmaksu.

Rakennuttajalla ei myöskään ole em. velvoitteita, mikäli urakoitsija on ammatinharjoittaja (luonnollinen henkilö), joka toimii yrittäjänä. Myös tällöin on ennakkoperintärekisteröinti ehdottomasti tarkistettava.. Myös urakoitsijan arvonlisäverovelvollisuus on tarkistettavissa verottajalta.

Urakoitsijan lakisääteisten velvoitteiden täyttämisen tarkistamisen jälkeen toisena tärkeänä seikkana kannattaa selvittää urakoitsijan aikaisempi "menestyminen" vastaavissa rakennushankkeissa. Parhaiten tämä käy kysymällä urakoitsijalta referenssikohteita ja ottamalla sitten yhteyttä niiden rakennuttajiin ja tiedustelemalla urakoiden onnistumista. Tämä saattaa tuntua työläältä, mutta urakoitsijan ammattitaidon tai sen puutteen selviäminen vasta urakan aikana johtaa aina työläämpiin ristiriitatilanteisiin.