Tontin valinta ja käyttö

Tontin valinta

Tontiksi ei kannata hyväksyä mitä tahansa maapalaa. Liian kauas työpaikoista ja palveluista rakentava maksaa tontin hinnassa saadun pienen säästön vuosikymmenten mittaan moneen kertaan takaisin suurempina liikkumiskustannuksina. Pienilmastoltaan huonolle tontille rakentaminen taas johtaa helposti epäviihtyisään ja energiaa tuhlaavaan asumiseen. Ja jos maapohja soveltuu huonosti rakentamiseen, perustaminen tulee kalliiksi. Epäselvässä tapauksessa on syytä teettää pohjatutkimus.
Hyviä rakennuspaikkoja hyvillä alueilla on tarjolla liian vähän. Kunnat antavat parhaat tontit mieluummin kerrostalorakentajille kuin omakotikäyttöön, ja vanhoilla alueilla rakentamatta ovat enää hankalimmat tontit. Siksi pientalorakentaja joutuu tekemään kompromisseja. Kovin huonoon paikkaan ei silti pitäisi rakentaa. Kostea painanne tai varjoisa pohjoisrinne eivät ole oikeita talon paikkoja.
Haja-asutusalueella matkakustannukset voivat nousta korkeiksi, mutta toisaalta tontit ovat yleensä isompia ja naapurit harvemmassa kuin taajamissa. Silloin talolle voi valita parhaan paikan, eikä sitä joudu sopeuttamaan läheiseen muuhun rakentamiseen. Uudella omakotialueella tilanne on usein päinvastainen: matkat ovat lyhyemmät ja palvelut pelaavat, mutta tontit ovat pienet. Silloin taloa ei aina pysty sijoittamaan ilmastollisesti hyvin. Tontin käytön joutuu myös suunnittelemaan tarkasti, jotta tontista saa kaiken irti.
Eniten suunnittelua vaatii täydennysrakentaminen olemassa olevalta omakotialueelta hankittavalle, isosta tontista erotetulle rakennuspaikalle. Uusi talo pitää sovittaa kaavan ja rakentamismääräysten lisäksi naapuritalojen arkkitehtuuriin, piharatkaisuihin ja ikkunanäkymiin, eikä uudistalon oikeaoppinen suuntaaminen etelään aina onnistu. Lopputulos voi silti olla hyvä: ympäristö on useimmiten valmis ja vakiintunut, puut täydessä mitassaan ja etäisyydet palveluihin uusia alueita lyhyemmät.

Aurinkoisuuden ja tuulisuuden huomioon ottaminen:

1.) Talo tuulensuojaan, mutta aurinkoon. 2.) Maasto tuulensuojana. 3.) Korkeammalla on lämpimämpää. 4.) Kasvit tai rakenteet estävät kylmän ilman valumisen. 5.) Notkossa vallitsevat kylmät ilmavirtaukset. 6.) Kasvillisuus tuulensuojana. 7.) Rinteessä maasto suojaa ja talo avautuu valoon päin. 8.) Tiiviissä rakentamisessa otetaan huomioon valonsaanti ja tuulensuoja. 9.) Tiivis rakentaminen etelärinteeseen: talot eivät lähekkäin varjosta toisiaan.

Kuva: Veli Silvo, teoksesta Kari Ojala: Kestävän yhdyskunnan käsikirja, KL-Kustannus Oy 2000.