Etusivu › Artikkelit › Talotekniikka › Turvatekniikka
Artikkelit

Kodin turvallisuus

  • Kirjoittaja(t): Tuomas Kajan

Poliisin tietoon tulee vuosittain 800.000 rikosta. Näistä murtovarkauksia on neljän­nes eli 200.000. Suurin osa murroista jää ilmoitta­matta poliisille. Mur­to­jen todelli­nen mää­rä on siten tilastoja suurempi.

Suomessa on 2,5 miljoonaa asuntoa ja kesämökkiä. Tilastojen mukaan niihin tehdään vuosittain yli 10.000 murtoa. Keskimäärin lähes joka 200. asuntoon murtaudu­taan vuosittain.

Murron kohteeksi joutuminen merkitsee muutakin kuin numeroa tilastoissa, vaikka vahingot jäisivät pieniksi. Uhri kokee teon ahdistavana ja yksityisyyttään louk­kaa­va­na erityisesti, jos tekoon liittyy irtaimiston turmeleminen ja tuhoaminen. Joskus tilan­teen pohti­mi­nen on johta­nut jopa asun­non­vaih­toon.

 
Valtaosan murroista tekevät amatöörit, jotka ovat ns. nuoria rikollisia. Saaliin avulla maksetaan huumevelkoja. Taustalla on yleensä ammattirikollinen, joka muuttaa saaliin rahaksi. Amatöörille on ominaista, että kohde valitaan ja teko tehdään hetken mielijoh­teesta. Amatööri ei ole perehtynyt rakenteelliseen suojaukseen vaan hän yrittää murtoa helpoimmalta näyttävästä paikasta niillä välineillä, jotka hän löytää paikan päältä tai hänel­lä on mukanaan.
 
Todennäköisyys joutua murron kohteeksi riippuu monesta tekijästä. Tunkeutumi­sen helppous, pieni kiinnijäämisriski ja odotettavissa olevan saaliin suuri arvo lisäävät tätä todennäköisyyttä. Murtautumista vaikeuttamalla ja kiinnijäämisriskiä lisäämällä voidaan vaikuttaa siihen, millä todennäköisyydellä joutuu mukaan uhritilastoihin.
 

Suojautuminen

 
Rakenteellisella suo­jauksella tunkeutuminen pyritään tekemään niin vaikeaksi ja aikaa vieväksi, että mur­toa ei edes yritetä. Kiinteistöjen ja huonetilojen rakenteellisen suojauksen vahvistamisella on rajansa, sillä raken­nus­ten käyttö edellyttää ovia, ikkunoita ja kulkureittejä. Estävää vaikutus­ta ­voidaan tehostaa siten, että hälytysjärjestelmän avulla vähennetään murto­miehen käytettävissä olevaa aikaa.
 
Kolmannes asuntomurroista tehdään piikillä, koukulla tai raudalla lukkoa ja sen vastalevyä vääntäen. Toinen kolmannes tehdään ikkunaa tai ovilehteä vääntäen. Lukitukseen ja oven suojaamiseen kannattaa siis kiinnittää huomiota. Mutta se ei riitä, jos asuu pientalossa tai pohjakerroksessa. Pihan tai parvekkeen ovet, kellarin ikkunat, kattoikkunat ym. ovat murtovarkaalle käyttökelpoisia kulkureittejä. Myös ne on suojattava, mutta siten, että poistumisturvallisuutta ei vaaranneta.
 

Suojaus alkaa ympäristöstä

 
Rakennusten murtosuojaus alkaa jo ympäristöstä. Piha-aidoilla, pensailla ja puilla turvataan yksityisyyttä. Ne antavat myös murtomiehelle tunkeutumisrauhan. Kannattaa harkita näköesteiden sijoittelua siten, että ne eivät peitä ainakaan todennäköisiä tunkeutumiskohtia.
Murtomies ei siedä valoa, sillä se lisää havaituksi tulemisen mahdollisuutta ja siten kiinnijäämisriskiä. Markkinoilla on tehokkaita valonlähteitä, joilla voi valaista rakennuksen ympäristön varsin kohtuullisin kustannuksin. Niitä voidaan ohjata hämäräkytkimien ja liiketunnistimien avulla.
 

Ulko-ovet

 
Talopaketti- tai ovikaupan yhteydessä pitäisi varmistaa, että ainakin ulko-ovet ovat rakenteeltaan vankkoja. Yleensä ovet toimitetaan karmeineen heloitettuna siten, että niissä on saranat ja lukkorunko vastalevyineen. Saranoiden murtosuojaus on syytä tarkistaa. Jos saranat rakenteeltaan ovat sellaisia, että ne voidaan purkaa ulkopuolelta, ovi on varustettava saranatapeilla.
 
Asennuksen yhteydessä on varmistettava, että karmi tuetaan seinärakenteeseen kiiloilla lukon ja saranoiden kohdalta. Polyuretaanivaahto ei anna riittävää lujuutta. Syytä on myös tarkistaa, että vastalevy on kiinnitetty riittävän pitkillä ruuveilla ja että lukkorungon upotusaukko ei ole liian syvä. Lukkorunko saattaa väännettäessä antaa periksi, jos sen ja ovilehden välissä on tyhjää tilaa.
 
Oven ja karmin välinen rako eli käyntiväli lukkorungon ja vastalevyn kohdalla saa olla korkeintaan viisi mm.
 

Lukot

 
Murtoturvallisuuden vuoksi huoneistojen ulko-ovissa on syytä käyttölukon lisäksi käyttää erillistä varmuuslukkoa, joka asennettaan vähintään 40 cm:n etäisyydelle käyttölukosta riittävän rakenteellisen lujuuden saavuttamiseksi. Lukkojen vastalevyineen on oltava vakuutusyhtiöiden hyväksymiä.
 
Käyttölukko on sisäpuolelta vääntönupista tai painikkeella avattava lukko, kun taas varmuuslukko voidaan lukita avaimella siten, että sen saa kummaltakin puolelta auki vain avaimella.
 
Käyttölukossa on oltava mahdollisuus teljen takalukittumiseen niin, että telkeä ei voida työkalun tms. avulla painaa väkisin sisään ja siten avata ovi. Ulkopuolelta takalukitus voidaan vapauttaa vain avaimella. Ovipakettiin sisältyvä lukkorunko täyttää yleensä käyttölukolle asetettavat vaatimukset.
 
Terassin ja alle neljän metrin korkeudella maasta tai muusta seisomatasosta sijaitsevan parvekkeen ovi on lukittava kuten ulko-ovi tai varustettava lukittavalla pitkäsalvalla.
 
Hyvä, murronkestävä lukko komponentteineen (lukkorunko, vastalevy, pintahela, avainpesä) täyttää standardin SFS 7020 ja 5970 käyttö- ja ympäristöolosuhteista johtuvat sekä murronkestävyydelle asetettavat vaatimukset. Luetteloa standardinmukaisista lukoista ja niiden osista julkaistaan sivustossa www.vahingontorjunta.fi.
 

Avainturvallisuus ja rakennusaikainen lukitus

 
Avaimia on säilytettävä huolellisesti ja siten, että ne eivät joudu hetkeksikään ulkopuolisten käsiin. Avaimiin kiinnitettynä ei saa olla sellaisia tunnistetietoja, joiden perusteella kadonneesta avaimesta voidaan päätellä osoitetiedot.
 
Avaimilla on eritasoisia kopiosuojia. Esimerkiksi Abloyn tuotteista ns. pikkuavain eli Classic-profiili ei ole suojattu. Avaimesta on helppo teettää kopioita malliavaimen mukaan.
 
 Abloyn Sento-profiilin patentti on puolestaan voimassa vuoteen 2026 ja mallisuoja vuoteen 2034. Lisäavaimet tilataan tehtaalta kautta avainkortin ja tunnuslukujen avulla, yleensä lukkoliikkeiden kautta.  
 
Ovien asennuksen jälkeen lukkorungot voidaan varustaa rakennusaikaisilla avainpesillä, esim. Abloyn pikkuavaimille. Samassa yhteydessä lukkoliike voi asentaa painikkeet ja tarvittavat pintahelat. Rakennusvaiheen päättyessä lukkoliike vaihtaa rakennusaikaiset avainpesät lopullisiksi, esim. Abloyn Sento-avaimelle, ja asentaa oviin tarvittavat varmuuslukot. 
 
Omakotitaloissa käyttölukot ja varmuuslukot voidaan sarjoittaa samalle avaimelle. Asiantuntijoiden mielestä turvallisuutta kuitenkin lisää se seikka, että lukot ja avaimet ovat eri valmistajien tuotteita. Varmuuslukkoja tai muitakaan turvallisuustuotteita ei pitäisi ostaa ns. ovelta ovelle -kauppiailta, vaan liikkeestä, jolla on kiinteä toimipaikka ja vakiintunut toiminta.
 

Ikkunat

 
Ikkuna- tai ovilasi rikkomalla tehdään Helsingissä noin 10 % asuntomurroista. Tavallisesti lasiin lyödään pieni reikä, josta ulotutaan ikkunapainikkeeseen tai lukon vääntönuppiin.
 
Oven avaamisen estää varmuuslukko, jonka saa auki vain avaimella. Markkinoilla on myös ikkunoiden lukitsemiseen tarkoitettuja lukkoja, jotka estävät ikkunapuitteen avaamisen. Ikkunan rikkominen kokonaan sisään kiipeämiseksi tai saaliin pois kuljettamiseksi on varsin hidasta, työlästä ja äänekästä, eikä siihen hevin ryhdytä.
 
Kellarin ikkunat - ja muutkin ikkunat jotka sijaitsevat sisäpihalla tai tarkkailun ulottumattomissa - voidaan suojata koristekaltereilla, joita nykyään on varsin runsaasti tarjolla. Kalterin voi sijoittaa myös ulkopuolelle, jos ikkuna aukeaa sisäänpäin. Asennukseen on tällöin kiinnitettävä erityistä huomiota. Muistettava on myös poistumistieturvallisuus.
 
Kellarin ikkuna-aukon sulkemiseen käyttökelpoinen on myös lasitiili, jos tiilien saumat raudoitetaan.
 

Hälytysjärjestelmät

 
Tiedonsiirto- ja ilmaisintekniikan kehittyessä markkinoille on tullut laaja valikoima rikosilmoitinjärjestelmiä, joihin murtohälytysten lisäksi on mahdollista liittää savu-, lämpötila-, vesivuoto- ym. hälytyksiä.
 
Talopaketeissa hälytysjärjestelmien asennukseen ei yleensä ole varauduttu. Pientalorakentajan on oltava tässä suhteessa oma-aloitteinen. Turvallisuusratkaisuja on syytä suunnitella viimeistään silloin, kun talo on pystyssä ja vesikatossa omalla paikallaan, mutta sisäpintojen päällysteisiin ja verhouksiin ei vielä ole ryhdytty eikä sähköurakoitsija ole suorittanut sähköputkituksia loppuun.
 
Kun talo on maastossa, mahdolliset katvealueet ja tunkeutumisreitit on helpommin havaittavissa kuin asemapiirustuksesta. Liikenneväylien, katuvalaistuksen ja naapuritalojen tarjoama luonnollisen tarkkailu on selvillä, samoin liittymistapa energia- ja telelaitoksen verkkoon ja naapureiden halukkuus sekä mahdollisuudet osallistua yhteisiin turvallisuustalkoisiin on ainakin alustavasti selvitetty.
 
Selkeintä on teettää turvasuunnitelma turvaurakoitsijalla. Jos erillistä suunnitelmaa ei haluta teettää, asiantuntija-apua saa vaikkapa rakennusaikaista lukitusta asentavalta lukkosepältä, jonka työvaihe sattuu yleensä samaan aikaan kun turvallisuusratkaisut pitäisi ottaa huomioon muussa rakentamisessa. Hänen pitäisi pystyä työrupeamansa aikana kertomaan, mitkä aukot vaativat tehostettuja ratkaisuja ja miten esim. ulkovalaistusta pitäisi suunnitella, jotta sen vaikutus olisi ennalta ehkäisevä.
 
Jos rakentajalla ei ole tilaisuutta haastatella lukkoseppää, turvallisuusratkaisuja voi hahmotella itsekin. Mielessä on pidettävä seuraavat periaatteet:
- hälytysjärjestelmä koostuu ilmaisimista (valvontalaitteista), rikosilmoituskeskuksesta, ilmoituksensiirtojärjestelmästä (robottipuhelimesta) ja mahdollisesti paikallishälyttimestä (sireeni)
- järjestelmä toimii siten, että ilmaisimen havainto siirtyy keskukseen ja tästä joko paikallis- tai kaukohälytykseen
- kaapelin avulla signaalit siirtyvät luotettavammin kuin langattomasti
- ilmaisimet on valittava ja sijoitettava siten, että hälytys saadaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, kuitenkin ilman virhehälytyksiä
- järjestelmän on oltava helppokäyttöinen ja sopeuduttava luontevasti perheen kokoon (lapset, kotieläimet) ja toimintoihin.
 

Varautuminen jo rakennusvaiheessa

 
Hälytysjärjestelmään varaudutaan rakentamisvaiheessa siten, että sähköurakoitsijan kanssa sovitaan hälytysjärjestelmän kaapeloinnin tarvitseman putkituksen asentamisesta samaan aikaan kun sähköasennuksia putkitetaan. Samalla voidaan varautua lukituksen muuttamiseen sähkömekaaniseksi joko muuttovaiheessa tai myöhemmin. Erillinen suunnitelma ei jätä sijaa jossittelulle, mutta ilman sitäkin tullaan toimeen.
 
Seuraavat periaatteet yleensä riittävät. Mietitään valmiiksi mahdollisen rikosilmoitinkeskuksen sijoituspaikka: ei ovensuuhun eikä näkyvälle tai häiritsevälle paikalle. Tästä paikasta putkitukset (esim. JM 20) seuraavasti:
- jokaiselle ulko-ovelle seinärungon ja ovenkarmin väliin saranapuolelle; pääovella putki kannattaa päättää kojerasiaan, jonka korkeus on 170 cm,
- huonetilassa seinän yläosaan, korkeus n. 200-230 cm (jos lämmitykseen käytetään sähköpattereita, putkitus tuodaan ulkoseinälle), ei kuitenkaan sellaiseen paikkaan, joka jää komeroiden, verhojen tai korkeiden kalusteiden taakse
- lähimpään ryhmätauluun, jossa on vapaa lähtö
- puhelinverkon liitäntärasiaan
- mahdollista paikallishälytintä varten ulkoseinälle riittävän korkealle.
 
Putkituksia voidaan asentaa myös
- vesijohtoon mahdollisesti asennettavalle magneettiventtiilille
- paloilmaisimille huoneiden kattoon (suotavaa on, että ilmaisin on jokaisessa makuuhuoneessa)
- keittiöön vesivuodon, pakastimen lämpötilan tms. tarkkailua varten
- kameravalvontaa varten
- ovipuhelinta tai video/ovipuhelinta varten
- ikkunoihin karmin ja seinärungon väliin
- autotalliin seinärungon ja ovenkarmin väliin
- yhtä tai useampaa sisähälytintä varten paikkoihin, josta ääni kantautuu koko rakennukseen, jos tarkoituksena on korvata pelastuslain vaatimat palovaroittimet rikosilmoitinkeskuksen savuhälyttimillä.
 
Markkinoilla on rikosilmoitinkeskuksia, joihin voidaan liittää ilmaisimia sekä langattomasti että kaapelin avulla. - Putkitukset puutteet on siten mahdollista paikata myöhemmin (sireeniä varten putki on kuitenkin syytä asentaa).
 

Laitteiden valinta

 
Markkinoilla on järjestelmiä, jotka
- voidaan koodinäppäimistön lisäksi kytkeä päälle tai pois kauko-ohjaimella tai GSM-puhelimella,
- siirtävät hälytyksen puhe- tai tekstiviestinä
- kertovat, mistä hälytyksestä on kyse
- reagoivat mm. kosteuden, lämpötilan ym. muutoksiin
- joilla voi kuunnella kohdetta hälytyksen aikana
- joilla voi kytkeä kiukaan päälle ym. ym. 
 
Tuote-esitteisiin tutustumalla saattaa helposti saada käsityksen, että murtosuojaus on täydellinen, kun hälytyslaitteisto puretaan kaupan kassista, ilmaisimet ripustetaan seiniin tarroilla ja robottipuhelimeen ohjelmoidaan soittonumero.
 
Mielessä on kuitenkin pidettävä suojautumisen lähtökohta: luvattoman tunkeutumisen estäminen. Parhaimmillaankin rikosilmoitinjärjestelmä vain täydentää rakenteellisen suojausta. Hyvä järjestelmä on niin selväpiirteinen ja helppokäyttöinen, että se kytketään automaattisesti päälle, kun huoneistossa ei oleskella.
 
Eri komponenttien valinnassa on otettava huomioon mm. seuraavat näkökohdat:
- onko välittömässä läheisyydessä muuta asutusta
- voidaanko hälytys siirtää vartioimisliikkeeseen
- ovatko naapurit halukkaita ja kykeneviä yhteistyöhön
- ovatko pihapiiri ja lähialue valaistuja ja onko ympäristössä “luonnollista” valvontaa (uteliaat naapurit)
- sijaitseeko puhelinjohto niin, että se on mahdollista katkaista
- onko perheessä lapsia tai kotieläimiä
- ovatko asunnon rakenneratkaisut sellaisia, että mahdolliset tunkeutumisreitit tarvitsevat erityisiä ilmaisimia
- onko asunnon lämmitystapa sellainen, että se aiheuttaa ilmaisimille tai niiden asennukselle erityisratkaisuja virhehälytysten välttämiseksi.
 
Näkökohtia voidaan ottaa huomioon esimerkiksi ilmaisimien valinnalla siten, että
- ovien ja tarkkailulta suojassa olevien ikkunoiden auki vääntäminen aiheuttaa varhaisen hälytyksen magneettikoskettimien välityksellä
- huonetilassa tapahtuvaan liikkeeseen tai lämpötilan muutokseen reagoivia tilailmaisimien herkkyyttä säädetään siten, että aivan pienet kotieläimet eivät aiheuta hälytystä tai käytetään ns. kaksoisilmaisimia, joissa hälytykseen tarvitaan sekä mikroaalto- että IR-ilmaisimen reagointi. 
 

Päivittäiskäyttöön vaivattomuutta

 
Oli hälytysjärjestelmä miten monipuolinen tahansa, sen käytön on oltava helppoa ja yksinkertaista, toisin sanoen järjestelmän aktivoiminen ja lepotilaan saattaminen ei saa olla hankalaa. 
 
Markkinoille on tullut järjestelmä, jossa lukkoa ohjataan langattomasti kaukoavaimella samaan tapaan kuin autoja – ja periaatteessa samalla, mutta huomattavasti kehittyneemmällä transponderitekniikalla. Kaukoavaimella lukko (lukkoon asennettava ohjain) aukaistaan siten, että oven voi avata painikkeella ja suljetaan siten, että ovi ei avaudu – aivan kuten autossa. Auton tekniikka loppuu tähän, mutta kotioven tekniikka on huomattavasti monipuolisempi.
 
Lukko-ohjaimia voidaan asentaa muihinkin oviin ja ohjata näitä kaikkia yhdellä avaimella. Avaimesta on luettavissa, ovatko ovet lukossa vai eivät. Kaikki ovet voidaan lukita yhdellä painalluksella.
 
Kaukoavaimeen voidaan liittää myös rikosilmoitinkeskuksen ohjaus. Tällöin lukitusta ja koko hälytysjärjestelmää voidaan ohjata yhdellä napin painalluksella.
 
Jos tyydytään vain yhden oven ja rikosilmoitinkeskuksen ohjaamiseen, riittää yksi lukko-ohjain, jolloin kustannukset käytön vaivattomuudesta ovat vielä varsin kohtuullisia.
 
 

Hälytykset ja niiden siirto

 
Oman pohdintansa aiheuttavat myös hälytykset: käytetäänkö paikallishälytystä vai kaukosiirtoa vai molempia, kaukosiirron kohde (omaan puhelimeen, naapuriin vai vartioimisliikkeeseen) ja siirtotapa (GSM, valvottu vai valvomaton linjayhteys). Oikeaa tapaa haettaessa kannattaa kuunnella ammattimiestä.
 
Lankaverkon sijasta hälytys voidaan siirtää GSM-modeemin kautta usealle eri vastaanottajalle hälytysääniviestinä tai SMS-tekstiviestinä. Laitteisiin liittyy useimmiten kauko-ohjausmahdollisuus erilaisten sähköllä toimivien laitteiden ohjaamiseen. Siirtojärjestelmään voidaan liittää useita hälytyssilmukoita, jolloin vastaanottaja saa myös tarkemman tiedon hälytyksen aiheuttajasta. Hälytyksen sijasta silmukkaan voidaan liittää lämpötila-anturi. Joissakin järjestelmissä mukaan voidaan liittää myös mikrofoni, jolla voidaan kuunnella, mitä valvottavassa tilassa tapahtuu. GSM-modeemia käyttävän siirtolaitteen hinta on luokkaa 600-800 euroa ominaisuuksista riippuen.
 
Uusinta uutta edustavat järjestelmät, joissa gprs-modeemin kautta voidaan siirtää videovalvontakameroiden kuvia tietokoneelle tai multimediakännykkään. Järjestelmät ovat erittäin monipuolisia ja siten varsin arvokkaita hankintoja.
 
Kesämökkien, veneiden, liikehuoneistojen tms. valvontaan on kotimaassa kehitetty kamera, jonka hinta, 600 - 700 euroa, sopii omakotiasujan kukkarolle järjestelmiä paremmin. Kamera tarvitsee oman puhelinliittymän ja sim-kortin, jonka avulla se lähettää kuvan multimediaviestinä (MMS) joko pyydettäessä tai omatoimisesti havaitessaan liikettä kuvausalueella. Kamera voidaan ohjelmoida lähettämään kuvia automaattisesti määrävälein. Kamerassa on mikrofoni, jolla voidaan kuunnella lähialuetta, ja lämpömittari, joka seuraa valvonta-alueen lämpötilaa ja hälyttää, jos lämpötila laskee alle etukäteen ohjelmoidun arvon.
 
 

Murtosuojaus on kokonaisuus

 
Perustana on vankka rakenteellinen suojaus, jolla vaikeutetaan luvatonta tunkeutumista tai jopa estetään se. Oikein suunniteltu ja asennettu hälytysjärjestelmä reagoi tunkeutumiseen jo sen alkuvaiheessa. Hälytyksen siirrolla saadaan apuvoimia murtopaikalle riittävän ajoissa.
 
Murtosuojausta pidetään yleisesti ottaen riittävänä, jos vankalla rakenteellisella suojauksella murtautumisaikaa saadaan hidastettua niin kauan, että paikalle saadaan hälytetyksi apua ennen kuin murtomies ehtii pakoon saaliin kanssa.
 
Hyvä murtosuojaus toimii myös ennalta ehkäisevästi. Kunnollinen lukitus ja varoituskilpi “Tässä rakennuksessa on rikosilmoitinjärjestelmä” saavat useimmiten amatöörin jatkamaan matkaansa kohti helpompia kohteita. Luonnollisen tarkkailun puuttumista voidaan korvata valvontakameralla, joka myös vaikuttaa ennalta ehkäisevästi.
 
Kokonaisuuden arvioinnissa ja ratkaisujen etsimisessä kannattaa apuna käyttää sellaista ammattimiestä, jolla on vankka kokemus sekä rakenteellisesta suojauksesta että valvontajärjestelmistä. Rahalla saa melkein mitä tahansa, mutta toimiva kokonaisuus ei välttämättä vaadi suuria investointeja.
 

Palovaroittimet

 
Asunnoissa on oltava riittävä määrä palovaroittimia tai suojaustasoltaan vähintään vastaavia laitteita. Palovaroitin tulee sijoittaa asennusohjeen mukaisesti siten, että se reagoi tulipalosta aiheutuneeseen savuun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
 

Asunnon jokainen kerros sekä niihin yhteydessä olevat kellarikerrokset ja ullakot on varustettava vähintään yhdellä palovaroittimella. Asunnon jokaisen kerroksen tai tason alkavaa 60 m2 kohden on oltava vähintään yksi palovaroitin.

 

Huoneistoalan lisäksi palovaroittimien määrässä ja sijoittamisessa tulee ottaa huomioon suojattavan tilan muoto ja erityistä syttymisvaaraa aiheuttavat toiminnot.

 

Palovaroitin on pidettävä toimintakunnossa. Palovaroittimen toimintakunto on varmistettava säännöllisellä testauksella. Palovaroittimessa on painike toimintakoetta varten. Tämä toimintakoe on syytä tehdä joka kuukausi. Vuosittain palovaroitin on syytä puhdistaa pölystä varovasti imuroimalla.

 
Hälytysäänen tulee kuulua asunnon kaikkiin osiin, joissa normaalisti oleskellaan. Tarvittaessa hälytys tulee antaa muutenkin kuin äänimerkillä.
 
Vanhat rakennukset varustetaan yleensä yksittäisillä palovaroittimilla, jotka eivät tarvitse muuta asennusta kuin kiinnityksen. Uudisrakennuksissa palovaroittimet on nykyään kytkettävä sähköverkkoon. Niistä voidaan muodostaa palovaroitinryhmä, jossa yhden varoittimen reagointi saa kaikki varoittimet hälyttämään.
 
Varoittimina voidaan käyttää myös rikosilmoitinkeskuksen savuilmaisimia, mikäli niillä saavutetaan sama suojaustaso kuin varoittimilla (mm. herkkyys ja äänitaso). Tällöin savuilmaisimet kytketään ns. 24 h silmukoihin, jolloin ne ovat aina päällä. Savuilmaisimissa ei kuitenkaan ole omaa hälytysäänilähdettä. Jos palovaroittimet korvataan savuilmaisimilla, sisätiloihin on asennettava yksi tai useampia sireenejä sellaisiin paikkoihin, joista hälytysääni kantautuu kaikkiin makuuhuoneisiin. Sireenin ja keskuksen välillä on syytä käyttää lankayhteyttä.
 
Savuilmaisimen ja palovaroittimen sijoitusta koskevat samat säännöt. Se sijoitetaan tilan korkeimpaan kohtaan kattoon keskelle huonetta tai vuoteen yläpuolelle. Vapaata tilaa ympärillä tulee olla 50 cm. Sitä ei tule sijoittaa lähelle uunia, liettä, leivänpaahdinta, kylpyhuonetta tai takkaa. Sitä ei sijoiteta myöskään kosteisiin ja kylmiin paikkoihin, kuten autotalliin. Palovaroittimia hankittaessa kannattaa kiinnittää huomiota pariston elinikään: kestääkö se yhden vai 10 vuotta (litium). Kannattaa myös harkita varoittimen liittämistä sähköverkkoon adapterin avulla. Savuilmaisimet eivät adapteria tarvitse.
 
Häkävaroitin on suunniteltu antamaan varoitus, mikäli häkäkaasua on huoneilmassa. Se ei kuitenkaan varoita savusta eikä siten korvaa palovaroitinta. Häkä on hengenvaarallista näkymätöntä, hajutonta ja mautonta kaasua, jota ihminen ei voi aistia. Häkämyrkytysvaaran saattaa aiheuttaa liian aikaisin suljettu tulisijan pelti.
Kaasuvaroitin on tarpeellinen tiloissa, joissa käsitellään nestekaasua. Se asennetaan lähelle lattianrajaa havaitsemaan ilmaa raskaampi nestekaasu.
 

Kustannukset

 
Keskikokoisessa omakotitalossa rakennusaikaisen lukituksen sekä samassa yhteydessä asennettavien painikkeiden ja pintahelojen kustannukset lienevät 600 euron luokkaa.  Lukituksen muuttamisesta Sento-profiiliksi sekä varmuuslukkojen asentamisesta aiheutuu lähes tuhannen euron kustannuserä. Hälytysjärjestelmän hankinta asennuksineen (ilman putkituksia) edustaa noin 1000 -1500 euron kustannuksia. Vartioimisliikkeet veloittavat palveluistaan 40-70 euroa kuukaudessa. Laadukkaita tuotteita käytettäessä kustannusarviot ylittyvät helposti.