Etusivu › Artikkelit › Talotekniikka › Lämmitys
Artikkelit

PIENTALOJEN LÄMMITYS 2010- osa 2

  • Kirjoittaja(t): Juhani Heljo, Tampereen teknillinen yliopisto, Rakennustuotanto ja -talous

Lämmönlähteen valinnassa vaikuttaa lämmitysjärjestelmän rakentamis- ja uusimiskustannukset sekä lämmön nykyinen hinta ja sen hintakehitys. Ympäristöystävällisyydellä on myös vaikutusta silloin kun valitsija sitä arvostaa.

 

Yleisimmät lämmitysjärjestelmät ja niiden ominaisuudet

 

Mikä lämmönlähde?

Lämmönlähteen valinnassa vaikuttaa lämmitysjärjestelmän rakentamis- ja uusimiskustannukset sekä lämmön nykyinen hinta ja sen hintakehitys. Ympäristöystävällisyydellä ja tällä hetkellä erityisesti lämmityksen kasvihuonekaasupäästöillä alkaa olla vaikutusta. On keskusteltu jopa siitä, että kiinteistöveroa maksettaisiin tulevaisuudessa osittain ympäristövaikutusten mukaan samoin kuin autoveroa nykyään.. Ympäristöystävällisyyden arviointi on kuitenkin vielä vaikeaa asiantuntijoillekin, koska se on yhdistelmä useista vaikeasti arvioitavista suorista ja epäsuorista vaikutuksista. Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta huonoin on sähkölämmitys. Yhteistuotannon ja uusiutuvia polttoaineita käyttävä kaukolämpö, maalämpöpumppu, pellettilämmitys ja puulämmitys ovat kasvihuonekaasupäästöjen osalta parempia. Tulevaisuudessa erot voivat muuttua lisättäessä uusiutuvien käyttöä sähkön ja kaukolämmön tuotannossa. Talokohtaisen puulämmityksen ongelmana ovat haitalliset pienhiukkaspäästöt eikä sitä voi suositella taajamiin.
 
Öljyn reaalihinta tulee todennäköisesti nousemaan hitaasti pitkällä tähtäimellä. Hintavaihteluita lyhyellä tähtäimellä on kuitenkin vaikea ennustaa. Uutta öljykriisiä on ennustettu vajaan kymmenen vuoden päähän. Pelkkää öljylämmitystä ei ehkä enää kannata tehdä. Aurinkokeräimen kanssa öljylämmitystä voi harkita.. Oheisessa kuvassa on verrattu kevyellä polttoöljyllä tuotetun lämmön hintakehitystä muiden lämmitystapojen lämmön hintakehityksiin. Vanhoissa rakennuksissa ei tällä hetkellä ole syytä kiirehtiä lämmitysjärjestelmän vaihtoa, mutta vaihtoehtoisiin lämmitystapoihin kannattaa jo vakavasti tutustua.
 
Jos öljyn hinta nousisi tulevaisuudessa pysyvästi korkealle, on öljylämmittäjällä useita mahdollisuuksia vähentää energiakustannuksia. Aurinkokeräimien hinta tulee todennäköisesti laskemaan ja aurinkokeräimen lisäämisellä saa leikattua energiakuluja. Mahdollista on myös, että aletaan laajamittaisemmin tuottamaan bioöljyä, jolla voi korvata osittain nykyisen öljyn. Jos varastotilaa riittää, niin vaihto pellettilämmitykseen on suhteellisen helppoa. Jos maakaasuputki kulkee lähistöllä, on myös vaihto maakaasun käyttöön suhteellisen helppoa.
 
Nestemäisten biopolttoaineiden tulo öljyn rinnalle voi varmistaa sen, että öljylämmityksellä säilyy osuus pientalojen lämmityksessä. Jo nyt lämmitysöljyssä voi olla pari prosenttia uusiutuvista raaka-aineista tehtyä öljyä.
 
 
Öljyllä tuotetun lämmön hinta on pysynyt vuoden 2009 ajan kohtuullisena (hinnassa on otettu huomioon öljylämmityskattilan hyötysuhde). Sähkön hinnan nousu on pysähtynyt. Kaukolämmön hinta on noussut. Hinnat ovat keskimääräisiä. Lähteinä ovat Energiatilastot sekä Öljy- ja kaasualan keskusliiton hintaseuranta.
 
Sähkölämmitys on ollut suosittu alhaisten rakentamiskustannusten ja käytön helppouden takia. Sähkölämmitys ei ole kuitenkaan tällä hetkellä valtiovallan suosiossa. Lämmityssähkö aiheuttaa muita lämmitystapoja hieman enemmän kasvihuonekaasupäästöjä ja suuren sähkötehon tarpeen kovilla pakkasilla. Sähkölämmitykselle onkin välillä suunniteltu tiukempia lämmöneristysmääräyksiä kuin muille lämmitystavoille ja välillä on mietitty myös sähkölämmitysveroa. Vuonna 2012 tulevat todennäköisesti uudet energiamääräykset, jotka perustuvat jollain tavalla lämmityksen aiheuttamiin kasvihuonekaasupäästöihin ja ”primäärienergiaan” eli lämmityskattiloiden ja voimalaitosten käyttämiin polttoaineisiin. Tällöin sähkölämmityksen asema huononee selvästi muihin lämmitystapoihin verrattuna. Lämmityssähkön hinta voi nousta tulevaisuudessa joko päästökaupan tai verotuksen myötä ? Sähkölämmityksessä suhteellisesti kallein ja eniten päästöjä aiheuttava kulutusosuus on pakkasjaksojen aiheuttama tehopiikki. Todennäköisesti tariffimuutoksilla tai muilla tavoilla pyritään tulevaisuudessa veloittamaan tehopiikin sähköstä korkeampaa hintaa, koska se on kalliimpaa, mitä siitä nykyisin lämmittäjä joutuu maksamaan. Tehopiikkiä pitää siis lämmityksessä pyrkiä pienentämään.
 
Puun käyttö on yleensä lisääntynyt lama­aikoina ja vähentynyt korkeasuhdanteessa. Viime vuosina puun ja pelletin käyttöä on pyritty suosia ympäristösyistä (puunpolton hiilidioksidipäästöjä ei lasketa kasvihuonekaasuihin), vaikka puunkin polttamisessa syntyy haitallisia päästöjä. Pellettilämmityksen suosio lisääntyi edullisen hinnan ja ympäristösyiden takia. Tiiviissä taajamissa puu- ja pellettilämmitys eivät välttämättä ole hyviä lämmitystapoja suurien varastotarpeiden takia ja haitallisten pienhiukkaspäästöjen takia. Pellettien hintakehitykseen liittyy myös epävarmuutta. Viime vuosina pellettien hinta on noussut nopeammin kuin muiden polttoaineiden keskimäärin.
 
Maalämpöpumppujen suosio kasvoi öljyn ja sähkön hinnan noustessa. Lämpöpumppuja pidetään ympäristöystävällisinä ratkaisuina ja niiden suosio on voimakkaasti kasvanut.
 
Mitään nykyisistä lämmönlähteistä ei voi suositella toisia selvästi parempana ratkaisuna. On myös vaikea ennustaa, miten sähkön, öljyn, kaukolämmön ja pellettien hintasuhde tulee pidemmällä tähtäimellä kehittymään. Ympäristönäkökulman voimistuessa vaikeutuu öljylämmityksen asema.Tärkeätä olisi osata valita omaan taloon ja itselle sopiva taloudellinen ja toimiva lämmitysjärjestelmä ja pyrkiä välttämään turhaa energiankulutusta. Vähäinen energiankulutus vähentää energian hinnannousun aiheuttamia lisäkustannuksia. Siksi energiaa vähän kuluttava talo on ylläpitokustannusten osalta riskittömämpi talo.
 

Sähkölämmitys

Sähkölämmityksen suunnittelun yhtenä taloudellisena periaatteena on pyrkiä välttämään turhan suurta liittymistehoa (sulakekokoa). Mitä suuremmat sulakkeet, sitä suuremmaksi yleensä muodostuu liittymismaksu ja vuosimaksut.

 
Sähköenergia kannattaa myös kilpailuttaa. Sähkön siirtohinnan ja tariffirakenteen määrittää paikallinen sähkölaitos. Energiaosuuden voi kuitenkin kilpailuttaa. Energian osuus sähkön hinnasta on yli puolet. Sähkölaskuun saattaa sähkölämmitystalossa saada kilpailuttamalla jopa satojen eurojen säästön vuodessa.
 
Arkipäivisin päiväsähkön hinta on aiemmin ollut sähkölämmitystariffeilla lähes kaksinkertainen verrattuna yö­ ja pyhäpäivän sähkön hintaan. Siksi on kannattanut pyrkiä siirtämään sähkönkäyttöä päiväajalta yöksi. Kalliimpi päivätariffi voi olla voimassa läpi vuoden tai vain talvella arkipäivisin n. klo 7.00­23.00 (kausisähkö). Kausisähkössä talvipäivän ja muun ajan sähkön hintaero voi olla suurempi kuin ympäri vuoden voimassa olevalla päivä- ja yösähköllä. Päivä- ja yösähkön hintaero on kuitenkin hitaasti vähentynyt ja voi vähentyä edelleen Kun otetaan huomioon, että varaava lämmitys kuluttaa energiaa hieman enemmän kuin suora lämmitys, voi hyöty varaavasta lämmityksestä jäädä joissakin tapauksissa vähäiseksi.
 
Lämpimän käyttöveden tarvitsema lämpö varataan yöaikana vesivaraajaan, joka suorassa sähkölämmityksessä on normaalisti vähintään 300 l suuruinen. Varaajaa ei kannata tehdä niin suureksi, että sen varauskyky riittäisi myös suurelle joukolle saunavieraita. Kun saunavieraita on tulossa, voidaan varaaja kytkeä tilapäisesti käyttämään myös päiväsähköä.
 
Myös tilojen lämmitykseen tarvittavaa lämpöä voidaan varata yöaikana joko vesivaraajaan tai varaavaan lattiaan. Taloudellisinta on yleensä rakentaa osittain varaava järjestelmä, sillä täysin varaavassa järjestelmässä rakennuskustannukset ja varaajan lämpöhäviöt kasvavat saavutettuun hyötyyn nähden liikaa. Jos käytetään vesivaraajaa, on normaalisti rakennettava vesikiertoinen lämmönjako. Vesikiertoisen lämmönjaon etuna on mahdollisuus käyttää lämmitykseen muutakin kuin sähköä. Varaava lämmitys kuluttaa yleensä hieman enemmän energiaa kuin suora lämmitys. Varaava sähkölämmitys voi kuluttaa n. 15 % enemmän lämmityssähköä kuin suora sähkölämmitys.
 
Sähkölämmityksessä voidaan lämmönluovutuksessa käyttää pattereita, kattolämmityselementtejä, lattialämmitystä ja ilmalämmitystä. Uusimpana on ilmanvaihtolämmitys, jossa sähkövastuksella lämmitetään ilmanvaihdon tuloilmaa tuloilmaventtiilissä.
 
Lämmön hintaan ja täten myös lämmityskustannuksiin sähkölämmityksessä vaikuttavat useat tekijät. Ohessa on laskettu esimerkkilaskelma talolle, joka kuluttaa sähköä yhteensä 21000 kWh vuodessa. Tästä lämmitykseen (tilojen lämmitys ja lämmin käyttövesi) on oletettu kuluvan päivällä 2500 kWh ja yöllä 11500 kWh. Taloussähkön kulutukseksi on arvioitu päivällä 5000 kWh ja yöllä 2000 kWh.
 
Sähkön keskimääräinen hinta määräytyy perusmaksusta, sähkön siirtohinnoista päivällä ja yöllä, sähkön energiahinnasta päivällä ja yöllä sekä päivä- ja yösähkön kulutusosuuksista. Sähkön keskimääräiseksi hinnaksi on saatu esimerkissä 9,6 snt/kWh. Esimerkin perusmaksu on 35A pääsulakkeen mukaan. Jos sulakekoko nousee 63A:iin, voi perusmaksu kaksinkertaistua.
 
Päivä- ja yösähkön hintaero vaihtelee eri sähkölaitoksissa. Jos hintaero muodostuu pieneksi, kannattaa harkita huonekohtaisen (suoran) sähkölämmityksen rakentamista varaavan sijasta, koska huonekohtaisella lämmityksellä säädettävyys on yleensä parempi.
 
  
Toisessa taulukossa on laskettu erikseen sähkön yksikköhinta lämmitykselle ja taloussähkölle. Lämmityksen keskimääräiseksi hinnaksi on saatu 8,9 snt/kWh. Hyötylämmön hinnaksi muodostuu 95% hyötysuhteella 9,4 snt/kWh. Hyötysuhteeseen vaikuttavat mm. varaajien sijainti ja säätöjärjestelmien toiminta. Taloussähkön keskihinnaksi sähkölämmitystariffilla muodostuu 10,8 snt/kWh, joka on korkeampi kuin lämmityksen keskihinta, koska päiväsähkön osuus on suurempi. Markkinasähkön hinnan on ennustettu nousevan mm. päästökaupan takia. Lämmityssähkön hinta tulee siten myös nousemaan energian myynnin osalta. Nousu on sähkönmyyjäkohtainen ja vaikea ennustaa.
 
 
Päivä- ja yösähkön suhde ja täten myös lämmön hinta riippuu varausjärjestelmästa ja varaajan koosta. Päiväsähkön kulutusta lämmitykseen lisäävät ilmanvaihdon tuloilman lämmitys ja suora lattialämmitys. Kaksikerroksisessa talossa pystytään hyödyntämään varaavaa lattialämmitystä vähemmän kuin yksikerroksisessa talossa. Tällöin lämmön yksikköhinta muodostuu korkeammaksi kuin tässä esimerkissä.
 
Yhteensä sähkökustannuksiksi (lämmitys ja taloussähkö) muodostuu esimerkin mukaan 2007 euroa vuodessa. Sähkön hinta vaihtelee sähkölaitoksittain melkoisesti (http://www.sahkonhinta.fi/). Kilpailuttamalla sähkön voi sähkön energiaosuuden saada halvemmalla.
 
 
Joillakin sähköyhtiöillä on käytössä myös vuodenaikatariffi, jolloin sähkön hinta on korkea päivällä vain talviarkipäivinä tai kaikkina talvipäivinä esim. 1.11.-31.3. Muina aikoina sähkön hinta on alhainen. Tällaisen sähkölaitoksen alueella pitää varaavan sähkölämmityksen toiminta muuttaa syksyllä ja keväällä tariffien muuttuessa, sillä varaava systeemi kuluttaa lämmitysenergiaa hieman enemmän kuin suora lämmitys (suuremmat lämpöhäviöt ja huonompi säätö). Sähkömittareita on vaihdettu etäluettavaksi, mikä mahdollistaa sähkön todellisen hinnan mukaan muuttuvat tariffit. Tällaisissa tariffeissa kovien pakkasten aikana sähkön hinta nousee huomattavasti, koska sähköpörssissäkin hinta voi olla monikymmenkertainen keskihintaan verrattuna. Sähkölämmitys kannattaa suunnitella siten, että pystytään tarvittaessa vähentämään kalliin huipputehon käyttöä esim. varaavan takan avulla.
 
Suora sähkölämmitys on edullisin pienehköissä vähän lämmitysenergiaa kuluttavissa taloissa. Tällaisia ovat ainakin ns. passiivitalot. Varaavan takan käytöllä voi säästää erityisesti suorassa sähkölämmityksessä lämmityskustannuksia. Vuositasolla sähkönsäästö tilojen lämmityksen osalta voi olla 10-30 %. Puun oikeaoppinen polttaminen ja takan tehokas käyttö kannattaa kuitenkin opetella, jottei lämmitä harakoille eikä ärsytä naapureita kitkerillä savupilvillä. Tärkeintä on, että poltettava puu on kuivaa. Varaavan takan käyttö saattaa alkuinnostuksen jälkeen kuitenkin jäädä vähäiseksi.
 

Öljylämmitys

Öljylämmityksen investointikustannukset ovat suuremmat kuin huonekohtaisessa sähkölämmityksessä ja osittain varaavalla lattialämmityksellä toteutetussa sähkölämmityksessä. Investointikustannukset jäävät kuitenkin selvästi vähäisemmiksi kuin maalämpöpumppulämmityksessä. Öljylämmityksestä saa ympäristöystävällisemmän, jos siihen liittää aurinkokeräimen, joka tuottaa lämpimän käyttöveden tarvitseman lämmön ja mahdolliset pesutilojen lattialämmityksen lämmöt kesäaikana. Aurinkokeräimellä voi tuottaa 10-30 % lämmöntarpeesta. Tulevaisuudessa todennäköisesti bioöljyn osuus öljystä kasvaa.. Ympäristösyistä fossiilisen öljyn käyttöä pyritään vähentämään voimakkaasti, minkä takia pelkkää öljyä käyttävän lämmitysjärjestelmän rakentaminen ei ole suositeltavaa. Öljyn kulutusta voi vähentää aurinkokeräimen lisäksi ilma-ilmalämpöpumpulla tai ilma-vesilämpöpumpulla.

 
Yleensä öljykattila kannattaa asentaa tekniseen tilaan sähköpääkeskuksen kanssa. Tekniseen tilaan voi myös asentaa öljysäiliön, joka sisätiloissa vaatii suoja­altaan. Öljysäiliön tilavuus pitäisi olla mieluummin vähintään 2000 l (täyttömäärä käytännössä max 1700 l), jotta mm. jää hieman pelivaraa tilata öljyä silloin kun hinta ei ole korkeimmillaan. Öljysäiliön voi myös upottaa maan alle. Tällöin joutuu ehkä käyttämään öljyn talvilaatua, joka on kesälaatua hieman kalliimpaa. Öljysäiliön sisältävä tekninen tila on osastoitava poloteknisesti. Nykyaikainen öljykattila tarvitsee haponkestävän savupiipun. Öljykattiloilla on otettu käyttöön EU:n hyötysuhdedirektiivin mukainen tähdillä merkitty energiatehokkuusluokitus, joka auttaa kattilan ostajaa eri kattilavaihtoehtojen vertailussa.
 
Yleensä öljykattilan lisäksi ei tarvita erillistä käyttövesivaraajaa. Erillinen varaaja tarvitaan, jos valitaan kaksoispesäkattila, jossa aiotaan polttaa öljyn lisäksi myös puuta. Kaksoispesäkattila voi olla hyvä ratkaisu haja­asutusalueilla. Taajamissa puulla lämmittäminen on hankalampaa eikä se ole suositeltavaa pienhiukkaspäästöjenkään takia. Usein aurinkokeräimen kanssa käytetään myös erillistä varaajaa (”lämpöakkua”). Suositeltavaa nykyään olisi laittaa öljylämmityksen yhteyteen aurinkokeräin, joka hoitaisi käyttöveden lämmityksen kesällä. 
 
Öljylämmityskattila varustetaan yleensä 4,5 ­ 6 kW:n sähkövastuksella, joka alkaa automaattisesti toimia esim. jos öljy pääsee loppumaan. Vastus riittää normaalisti huonetilojen lämmittämiseen, muttei lämpimän suihkuveden tuottamiseen. Sähkökatkos pysäyttää öljylämmityksenkin. Öljylämmityksen saa kuitenkin toimimaan sähkökatkoksenkin aikana suhteellisen pienellä virtamäärällä. Öljylämmitystä varten onkin jo kehitetty varavoimalähde, jonka akkuja ladataan automaattisesti ja sähkökatkoksen aikana akut pitävät öljylämmityksen toiminnassa. Jos ei hanki varavoimalähdettä, kannattaa ainakin kiertovesipumppu liittää pistorasiaan. Tällöin lämmityksen saa jonkin aikaa toimimaan sähkökatkoksen aikana aggregaatilla tai invertterillä auton akusta.
 
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden, uusiutuvien polttoaineiden lisäämistavoitteiden, öljyn riittämättömyyspelkojen sekä hinnannousupelkojen takia öljylämmitystä ei yleisesti ole suositeltu uuden talon lämmitystavaksi. Lämmityksen huipputehon tuottamisessa öljy on kuitenkin edelleen ehkä pitkäänkin kilpailukykyinen vaihtoehto muille lämmitystavoille.
 
Lämmön hinta öljylämmityksessä muodostuu öljyn hinnasta, öljyn
energiasisällöstä ja öljykattilan hyötysuhteesta:
­ kevyen polttoöljyn hinta oli vuoden 2010 alussa n. 67 snt/l (hinta oli hitaasti nousemassa)
­ litra öljyä sisältää energiaa 10 kWh
­ uuden öljylämmitysjärjestelmän vuosihyötysuhde on n. 85 %
Lämmön hinta oli täten v. 2010 alussa 67 snt/l / 10 kWh/l x 1/0,85 = n. 7,9 snt/kWh.
Lämmön vuosikulutuksella 14000 kWh muodostuu lämmityskustannukseksi 14000 kWh x 7,9 snt/kWh = 1106 euroa vuodessa.
 
Taloussähköön menee 7500 kWh kulutuksella ja 11 snt/kWh hinnalla rahaa vuodessa n. 825 euroa, joka on kolme neljäsosaa lämmitysenergiakustannuksista. Sähkön kulutus ja kustannukset uusissa öljylämmitystaloissa ovat jatkuvasti kasvaneet. Sähkön säästöön kannattaakin kiinnittää huomiota entistä enemmän. Lämmityksen ja ilmanvaihdon sähköä voi säästää esim. pienitehoisemmilla kiertovesipumpuilla ja valitsemalla vähemmän sähköä kuluttavan ilmanvaihtolaitteen.
 
Öljylämmityksessä lämmönjako tapahtuu normaalisti vesikiertoisena joko patterilämmityksenä tai lattialämmityksenä. Kiertovedellä voidaan lämmittää myös ilmanvaihtokojeesta sisään tulevaa ilmaa.
 
Öljylämmityksen hoitoon on kehitetty palveluja. Öljyn hintatarjoukset ja tilaukset voi hoitaa internetin välityksellä. Öljypolttimen voi varustaa öljynkulutusmittarilla, joka myös hälyttää kun on aika tilata öljyä lisää. Vaivattomin tapa hoitaa öljytoimitukset on tehdä automaattitäyttösopimus. Öljypolttimen huollosta voi myös tehdä huoltosopimuksen poltinhuoltoliikkeen kanssa.
 
 
Esimerkki suurehkon öljylämmitteisen pientalon energiankulutuksesta. Sähkökustannukset voivat olla lähellä öljykustannuksia. Tilojen lämmitystä taloussähköllä kannattaa yrittää välttää (tuloilman lämmitys, lattialämmitys, ym.)
 
 
 

Kaukolämmitys

Jotta kaukolämpöön voisi liittyä, täytyy kaukolämpöverkon kulkea tontin läheltä tai uudella alueella pitää olla useita kaukolämpöä haluavia. Kaukolämpö on taajamissa hyvä lämmitystapavaihtoehto.
 
Ympäristönäkökulmasta olisi suositeltavaa liittyä sellaiseen kaukolämpöön, jota tuotetaan yhteistuotantolaitoksissa. Yhteistuotanto tarkoittaa sitä, että samassa voimalaitoksessa tuotetaan sekä kaukolämpöä että sähköä. Suositeltavaa on myös liittyä sellaiseen kaukolämpöön, jossa tuotetaan lämpöä suurelta osin uusiutuvilla polttoaineilla. Jos lämmitysenergiaa tarvitaan vähän ja liittymisjohto tulisi pitkäksi, ei kaukolämpöön liittyminen kuitenkaan välttämättä ole kannattavaa.
 
Kaukolämmitysjärjestelmässä tekniseen tilaan asennetaan lämmönvaihdin. Lämmönvaihtimessa kiertää kuuma kaukolämpövesi, joka lämmittää talon sisällä kiertävän lämpimän veden. Erillistä lämpimän käyttöveden varaajaa ei tarvita. Kaukolämmön lämmönjako voidaan toteuttaa samalla tavalla kuin öljylämmityksessä. Kaukolämmön kilpailukyky on parantunut öljyn ja sähkön hinnan noustessa. Viime vuosina verot ja päästökauppa ovat kuitenkin nostaneet kaukolämmön hintaa aikaisempaa kehitystä enemmän. Kaukolämmön energiamaksu oli Energiateollisuuden hintaseurannan mukaan 1.7.2009 tyypillisesti 4-5 snt/kWh. Tehonkäytöstä johtuva vuotuinen perusmaksu oli pientaloissa 1.7.2009 tyypillisesti 1,5-2 snt/kWh energiayksikköä kohden. Yhteensä kokonaishinta oli siis 5,5-7 snt/kWh. Kaukolämmön hinnassa vuosittaisen kiinteän perusmaksun osuus on pientaloissa suuri (esim. n. 30 %). Kaukolämpöön liityttäessä maksetaan liittymismaksu, jonka suuruus pientaloissa on tyypillisesti 2500 – 4000 €. Liittymismaksu ja perusmaksu määräytyvät asiakkaan käyttöön varatun tehon eli tilaustehon mukaan. Normaaleille pientaloille voi kuitenkin olla kiinteät liittymis- ja perusmaksut.
 
 
 
Kaukolämmön hinta nousi 2000-luvun alussa likimain elinkustannusindeksin mukaan eli reaalikasvua ei ollut. 2000-luvun loppupuolella hintaa ovat nostaneet öljyn hinnan nousu sekä verojen ja päästömaksujen lisääntyminen. Lähde: Tilastokeskus
 

Maakaasulämmitys

 
Maakaasulämmitys on mahdollista maakaasuputkilinjojen lähistöllä. Se on tavallaan kaukolämmön ja öljylämmityksen yhdistelmä. Öljypolttimen tilalla vain on kaasupoltin. Maakaasulämmitys on kilpailukykyinen alueilla, missä maakaasua on saatavissa.. Maakaasun hinta seuraa muiden lämmityspolttoaineiden hintakehitystä. Maakaasun hinta muuttuu myös kulutuksen mukaan eli on kalliimpaa talvella kuin kesällä.
 

Puulämmitys

Puulämmitys ja hakelämmitys pääasiallisena lämmitystapana sopii hyvin haja­asutusalueille. Puulla lämmittäminen on normaalisti kannattavaa vain, jos lämmityspuuta on saatavilla edullisesti esim. maataloustoiminnan yhteydessä. Jos polttopuun joutuu ostamaan esim. kaupungin halkoliikkeestä ja varastoimaan ahtaalla tontilla, tulee lämmitys yhtä kalliiksi kuin kaukolämmöllä tai öljyllä. Lisäksi tulee jonkin verran lämmitystyötä.
 

Lämmön hinta halkoliikkeestä ostetulla puulla lämmitettäessä voi olla suuruusluokaltaan 6-8 snt/kWh. Puun hintatietoja ja energiasisältötietoja ym. löytyy osoitteista: www.mottinetti.fi ja www.halkoliiteri.com.

 

Puupellettilämmitys

 
Pellettien tuotanto, jakeluverkostot ja pellettiä käyttävät lämmityslaitteet ovat kehittyneet ja lisääntyneet viime vuosina. Markkinoille on tullut puupellettikattiloita ja –polttimia, joilla lämmittäminen onnistuu myös taajamissa. Haitalliset päästöt ovat vähäisempiä kuin puulämmityksessä ja varastotilan tarve pienempi kuin puulämmityksellä. Pienhiukkaspäästöjä kuitenkin syntyy ja kuivaa varastotilaa tarvitaan aika paljon, jolloin tiiviissä taajamassa pellettilämmitys ei välttämättä ole kovin hyvä ratkaisu.
 
Pellettilämmityksessä tarvitaan pellettikattila, pellettipoltin, ruuvikuljetin ja pellettivarasto. Pellettipoltin voidaan asentaa myös joihinkin alipaineisiin puu- ja öljykattiloihin. Hyötysuhteen kannalta paras vaihtoehto on kuitenkin varsinainen pellettikattila. Pellettien syöttö tapahtuu automaattisesti syöttöruuvilla lämmön tarpeen mukaan ja pelletit syttyvät automaattisesti esim. hehkutulpalla. Pelletit tarvitsevat kuivan varastotilan, jonka suuruus määräytyy pellettien hankintatavan mukaan. Kattilahuoneen mahdolliseen välisäiliöön saa varastoida enintään puoli kuutiota pellettiä.
 
Pellettien varastotilan pitäisi olla alle 15 metrin etäisyydellä. Pelletit eivät saa joutua kosketuksiin veden kanssa. Vesisade tai varastossa tiivistyvä kondenssivesi, lumi tai lattian läpi nouseva kosteus turvottavat puupelletit, jolloin ne hajoavat puruksi.
 
Pellettien laatuun kannattaa kiinnittää huomiota (tasamittaisuus, hienoainesosuuden vähäisyys ja koossapysyvyys). Liiallinen hienojae voi aiheuttaa syöttöhäiriöitä.
 
Pellettiä toimitetaan puhallusautolla suoraan tilaajan varastoon, 500-1000 kg (0,75-1,5 i-m3) suursäkeissä tai 15-40 kg piensäkeissä. Pellettejä voi myös itse hakea tehtaalta. Pellettien hinta määräytyy kuljetusmatkan, toimituserän koon ja toimitustavan perusteella. Koska pellettitehtaita on jo useita, voi pellettitoimituksia myös usein kilpailuttaa ja saada hintaa alennettua.
 
Pellettien polton hyötysuhde on n. 85 %. Vuotuinen 14000 kWh lämmöntarve vaatii siten keskimäärin n. 16500 kWh pellettiä, jonka tilavuus on n. 5,5 irtokuutiota (i-m3). Lämmön hinnaksi muodostuu 6 – 7 snt/kWh.
 
Pellettilämmitys vaatii huoltoa enemmän kuin öljylämmitys. Poltin ja palotila pitää puhdistaa tuhkasta 5-20 päivän välein vuodenajasta riippuen (talvella kerran viikossa ja kesällä joka toinen viikko). Yhteen huoltokertaan on arvioitu menevän aikaa puoli tuntia. Huoltotyötä voi helpottaa esierottimella varustetulla imurilla. Huoltoväliä on uusimmissa pellettikattiloissa pystytty pidentämään. Täysin automaattisiakin pellettikattiloita on olemassa. Niitä tarvitsee huoltaa vain vuosittain. Pellettipolttimet ilmeisesti toimivat aika hyvin, mutta kuljettimien kanssa on ollut pieniä ongelmia. Pelletit saattavat esimerkiksi holvaantua siilossa.
 
Markkinoilla on myös automaattisesti toimivia pellettitakkoja, jotka soveltuvat mm. sähkölämmitystalojen lisälämmönlähteeksi ja kesämökkien lämmityslaitteiksi. Toimintaperiaate vastaa lämminilmakehitintä. Pellettitakat tarvitsevat sähköä toimiakseen. Avotakkoihin löytyy omia malleja. Varaaviin takkoihin on lisäksi saatavilla takan sisällä käytettäviä yksinkertaisia pellettipolttimia.
 

Lämpöpumput

 
Markkinoilla on toimintaperiaatteeltaan ja teholtaan useita erilaisia lämpöpumppuja. Lämpöpumpulla voidaan hoitaa pientalon lämmitys kokonaisuudessaan ( teho yli 6 kW) tai lämpöpumpulla voidaan hoitaa esim. vain tilojen peruslämmitys (teho 2-4 kW), jolloin kovien pakkasten aikana tarvitaan lisälämmitystä. Lisälämmitys hoidetaan normaalisti sähköllä.
 
Periaatteessa lämpöpumput toimivat samalla tavalla kuin jääkaapit. Jääkaapin sisältä ”pumpataan” sähkön avulla lämpöä ulos. Vastaavasti esim. maalämpöpumpulla pumpataan lämpöä kesällä lämmenneestä maasta lämmitysjärjestelmän veteen. Yksi lämpöpumpun hyvyyden osoittavista luvuista on lämpökerroin. Lämpökerroin ilmoittaa kuinka monta kilowattituntia lämpöä saadaan lämpöpumpusta ulos yhdellä kilowattitunnilla sähköä. Lämpökertoimet vaihtelevat välillä 3-5. Keskimäärin uusien lämpöpumppujen lämmöstä yksi kolmasosa on tuotettu sähköllä ja yli kaksi kolmasosaa on maasta, vedestä tai ilmasta pumpattua lämpöä. Lämpöpumppujen lämpökertoimet ovat vielä viime vuosinakin parantuneet. Lämpökerroin ei kuitenkaan kerro suoraan vuosihyötysuhdeta, jonka arviointi ei ole ihan helppoa. Edelleen käytetään varmuuden vuoksi laskelmissa vuositasolla lämpökerrointa 3, vaikka monet järjestelmät pystyvät parempaankin.
 
Matalalämpötilainen vesikiertoinen lattialämmitys ja ilmalämmitys ovat parhaimmat lämmönjakotavat lämpöpumpun kanssa, sillä lämpöpumppu toimii tehokkaasti, jos lämpötilaa ei tarvitse nostaa kovin korkealle.
 
Lämpöpumput voidaan luokitella lämmönlähteen ja lämmönjakotavan mukaan. Lämmönlähteet ovat erilaiset maalämpöpumpuilla, poistoilmalämpöpumpuilla ja ilmalämpöpumpuilla.
 
Maalämpöpumpun lämpö otetaan putkistosta, joka on asennettu joko pintamaahan, kallioon porattuun reikään (lämpökaivoon) tai vesistöön. Muoviputkisto asennetaan noin metrin syvyyteen. Putkien väli on n. 1,5 m. Putkista otettu keskiteho vaihtelee välillä 5-15 W/m. Maaperän kosteudella ja maalajilla on vaikutusta otettavan lämmön määrään. Maasta saatavan lämmön määrä saattaa ajanoloon hieman vähentyä. Tämä riippuu putkiston määrän mitoituksesta ja maalajista. Etelä-Suomessa putkiston vaatima maa-ala on suuruudeltaan 300 – 500 m2. Lämpökaivo on mahdollinen silloin kun kallion pinta on suhteellisen lähellä. Paksu maakerros kallion päällä nostaa lämpökaivon hintaa. Lämpökaivot ovat yleistyneet, koska ne mahdollistavat maalämpöpumpun myös pienillä ja kallioisilla tonteilla. Maalämpöpumpulla voidaan kattaa talon koko lämmöntarve. Mahdollista on käyttää maalämpöä (”maakylmää”) myös jäähdytykseen. Maalämpöpumppu on kannattavin suurehkoissa taloissa.
 
Yksityistaloudellisesti on usein järkevää valita maalämpöpumppu, joka tuottaa lämmitystehontarpeesta vain esim. 50-60 % (teho 3-5 kW). Vaikka tehontarpeesta lämpöpumppu hoitaisi vain puolet, kattaa lämpöpumpusta saatu lämpö kuitenkin 80-90 % koko vuoden lämmöntarpeesta. Osateholle mitoitetun lämpöpumpun tarvitsema lisäsähkö kohdistuu kovien pakkasten ajanjaksoihin, jolloin sähkön hinta on korkein ja sähkönkäyttö aiheuttaa suhteellisesti eniten haitallisia ympäristövaikutuksia. Tarvittava sähköteho on osateholle mitoitetussa lämpöpumppulämmityksessä suurempi kuin täysteholle mitoitetussa. Tämän takia voidaan tarvita suuremmat pääsulakkeet ja tämä voi aiheuttaa suuremmat sähkönkäytön perusmaksut riippuen valitusta sähkötariffista. Koville pakkasille ajoittuvan lisäsähkön hintaa pyritään ehkä tulevaisuudessa nostamaan. Tämän mahdollistavat kaukoluettavat sähkömittarit. Ympäristösyistä ja muistakin syistä maalämpöpumppu kannattaa mitoittaa lähemmäksi täystehoa kuin edellä kuvattua osatehoa.
 
Lämpimän käyttöveden lämmitys hoidetaan eri lämpöpumpuissa hieman eri tavoilla. Tällä on vaikutusta sähkönkäytön määrään. Lämpimän käyttöveden kierto saattaa aiheuttaa väärin tehtynä ongelmia lämpöpumpun tehokkaalle toiminnalle.
 
Poistoilmalämpöpumpullapumpataan lämpöä lämpimästä ilmanvaihdon poistoilmasta (jäteilmasta). Poistoilman lämpötila putoaa muutamaan asteeseen. Poistoilmalämpöpumppuihin sisältyy sähkövastus, jolla katetaan kylmillä ilmoilla tarvittava lisälämpö. Poistoilmalämpöpumpun yhteydessä käytetään yleisesti koneellista poistoilmanvaihtoa. Raitis ilma otetaan sisälle ulkoseinillä olevista tuloilmaventtiileistä. Venttiilien paikat ja mallit kannattaa valita huolella, jotteivät ne aiheuta vetohaittoja. Suomen olosuhteissa raittiin ilman otto suoraan ulkoa venttiilien kautta ei ole suositeltava ratkaisu juuri vetohaittojen takia. Markkinoilla on myös koneellisella tuloilmalla varustettuja poistoilmalämpöpumppuja ja yhdistelmälämpöpumppuja poistoilma-/maalämpöpumppu. Jotta saataisiin täysi hyöty poistoilmalämpöpumpusta, pitää lämpöä ohjata myös käyttöveden lämmitykseen ja ehkä myös esim. pesutilojen lattialämmitykseen, jotta myös kesäaikana poistoilmalämpöpumpusta olisi hyötyä.
 
Poistoilmalämpöpumppu vaatii toimiakseen riittävän ilmanvaihdon. Mitoitus tehdään yleensä 0,5 ilmanvaihdolle tunnissa. Kovilla pakkasilla ja poissaoloaikoina usein pienennetään ilmanvaihtoa, jolloin lämpöpumpusta saatava lämpö vähenee. Karkeasti arvioiden poistoilmalämpöpumpulla voidaan kattaa lämmitysenergiasta 35 – 75 %.
 
Ilmalämpöpumpulla (ilma-ilmalämpöpumppu) pumpataan lämpöä ulkoilmasta. Ulkoilmaa lämmönlähteenä käyttävä ilmalämpöpumppu tarvitsee rinnalleen aina toisen lämmitystavan, sillä kovilla pakkasilla ilmalämpöpumpusta ei enää ole kovin paljon hyötyä. Hyötysuhde (lämpökerroin) huononee ulkolämpötilan laskiessa. Ilmalämpöpumpuissa on eroja juuri talvitoimintojen osalta. Ilmalämpöpumput ovat kehittyneet edelleen ja uudet lämpöpumput toimivat pakkasilla entisiä tehokkaammin. Kovilla pakkasilla huonosti Suomen ilmastoon sopivat ilmalämpöpumput saattavat jäätyä ja niitä täytyy välillä sulattaa. Jotkut lämpöpumppuperiaatteella toimivat ilmastointilaitteet voivat toimia myös ilmalämpöpumppuina. Niillä voidaan suodattaa sisäilmaa ja kesällä myös jäähdyttää ja kuivattaa sisäilmaa. Samalla laitteella on kuitenkin usein vaikea hoitaa sekä jäähdytys että lämmitys. Esimerkiksi kaksikerroksisessa talossa jäähdytyslaite pitäisi mielellään olla yläkerrassa ja lämmityslaite alakerrassa.
 
Ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö asennetaan seinän ulkopuolelle ja sisäyksikkö sisäpuolelle. Sisäyksikkö pitää pyrkiä asentamaan sellaiseen paikkaan, että lämpö pääsee leviämään suureen osan sisätiloista. Sisäyksikköä ei kannata asentaa aivan oleskelutilan läheisyyteen käyntiäänen ja ilman puhalluksen takia. Tällaista paikkaa ei kaikista taloista helposti löydy. Sisäyksikkö ei kuitenkaan saa olla kovin kaukana ulkoyksiköstä. Ilmalämpöpumput ovat sopivia mm. energiansäästölaitteeksi sekä vanhoissa että uusissa suoran sähkölämmityksen taloissa. Niitä voidaan käyttää myös kesämökeillä. Ilmalämpöpumppua hankittaessa kannattaa varmistaa, että se on suunniteltu toimimaan myös Suomen talviolosuhteissa.
 
Varsinaisen lämmitysjärjestelmän säätö pitää asettaa siten, että lämpöpumppu lämmittää tiloja ensisijaisesti ja vasta tilojen jäähtyessä alkaa varsinainen lämmitysjärjestelmä lämmittää. Oikeanlaisten säätöjen löytäminen vaatii hieman kokeiluja ja lämmityksen toiminnan seurantaa. Parhaiten säätö onnistuu suorassa sähkölämmityksessä. Varaavassa lattialämmityksessä voi olla hankalampaa löytää toimivat säädöt ?
 
Ilma-vesilämpöpumppua voidaan hyödyntää lämmityksessä myös kesällä. Sillä voidaan lämmittää kesällä käyttövettä ja pesutilojen lattioita. Syksyllä ja keväällä voidaan lämmittää myös sisätiloja. Sitä voi harkita mm. öljylämmityksen yhteyteen. Vuosihyötysuhde ei ole yhtä hyvä kuin maalämpöpumpulla ja kovilla pakkasilla siitä ei ole kovin paljon hyötyä. Ensisijassa kannattaa harkita maalämpöä. Jos maalämpö ei jostain syystä tule kyseeseen, voi harkita ilma-vesilämpöpumppua. Ilma-vesilämpöpumppu voi sijaita kokonaisuudessaan ulkotiloissa. Se on kalliimpi kuin ilma-ilma lämpöpumppu, mutta halvempi kuin maalämpöpumppu. Sillä saa katettua suuremman osan lämmöntarpeesta kuin ilma-ilmalämpöpumpulla. Se voi olla hyvä ratkaisu esim. silloin kun maalämpöpumpun tarvitseman lämmönkeruuputkiston tai lämpökaivon toteutus ei ole mahdollista.
 
Lämmön hintaan lämpöpumppulämmityksessä vaikuttaa sähkön hinta, lämpöpumpun lämpökerroin, kuinka suuren osan lämmöntarpeesta lämpöpumppu kattaa ja mikä on lisälämmitystapa. Lämpöpumpputaloissa kuluu sähköä usein niin vähän, että sähkön yleistariffi tulee yleensä halvemmaksi kuin kaksiaikatariffi eli lämmitystariffi. Lämmön hinta muodostuu esim. seuraavasti:
- sähkön hinta yleistariffissa 11 snt/kWh
- yleistariffin vuosimaksu 50 euroa/v
- lämpöpumpun vuosilämpökerroin 3 (ilma-vesilämpöpumpussa alempi)
- lämpöpumpulla katetaan 85 % lämmöntarpeesta
Lämmönkulutuksella 14000 kWh muodostuu lämmityskustannuksiksi yleistariffilla:
- lämmitysenergia lämpöpumpulla: 0,85 x 14000 kWh x 11/ 3 snt/kWh = n. 436 euroa/vuosi
- lämmitysenergia (sähkö) lisälämmityksellä: 0,15 x 14000 kWh x 11 snt/kWh = n. 231 euroa/vuosi
- vuosimaksu 50 euroa/v
Yhteensä 717 euroa/v (436+231+50) eli lämmön hinta on keskimäärin n. 5 snt/kWh. Jos lämpöpumpulla tuotetaan lähes kaikki tarvittava lämpö, tulee lämmön hinnaksi n. 4 snt/kWh. Vaikka lisäsähkön osuus olisi vain 15 % niin lisäsähkön osuus lämmityskustannuksista voi esimerkin mukaan olla 35 %.
 
Lämpöpumppulämmityksen kannattavuus muihin lämmitystapoihin riippuu eri energiamuotojen hintasuhteista.   Jos energian hinnat nousevat, niin lämpöpumppulämmityksen kannattavuus paranee.
 
Lämpöpumppulämmitykset voidaan toteuttaa monilla huomattavastikin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Lämpöpumppujen erilaiset toimintaperiaatteet pitää ymmärtää, jotta osataan valita taloudellisin ratkaisu. Maalämpöpumppulämmitykset suunnitellaan talon ja tontin maaperän mukaan tähän tarkoitukseen kehitetyillä mitoitusohjelmilla. Eri mitoitusohjelmien on todettu antavan erilaisia tuloksia. Onnistunut lopputulos vaatii asiantuntevan suunnittelun, toteutuksen ja säädön. Lämpöpumpuista löytyy runsaasti tietoa Suomen Lämpöpumppuyhdistyksen sivuilta http://www.sulpu.fi/.

 

Aurinkolämmitys

 
Aurinko hoitaa osan rakennusten lämmityksestä, vaikka emme tekisi asian hyväksi mitään. Tätä kutsutaan passiiviseksi aurinkolämmitykseksi. Suuntaamalla suurimmat ikkunat idän ja etelän välille, saadaan keväällä runsaasti auringon lämpöä sisälle. Lämmityksen säätölaitteiden ja termostaattien pitää olla kunnossa, jotta passiivinen aurinkolämpö vähentäisi mahdollisimman tehokkaasti varsinaisen lämmitysenergian kulutusta. Esimerkiksi varaavan lattialämmityksen lämmönvarausta pitäisi aurinkoisilla kevätilmoilla vähentää enemmän kuin mitä ulkolämpötilan mukaan olisi tarvetta.
 
Voimme käyttää auringon lämpöä lämmitykseen myös aktiivisesti esim. aurinkokerääjien avulla. Aurinkokerääjillä ei pystytä hoitamaan rakennuksen lämmitystä kokonaan. Keväällä, kesällä ja syksyllä kerääjillä voidaan hoitaa käyttöveden lämmitys ja mahdollinen vesikiertoinen lattialämmitys. Järjestelmään tarvitaan aurinkokeräimet, kiertovesipumppu, ohjauskeskus ja vesivaraaja. Järjestelmän rakentaminen tulee melko kalliiksi saavutettavaan energiansäästöön verrattuna. Jos ei järjestelmään sijoittamilleen rahoille kuitenkaan vaadi kovin nopeata takaisinmaksuaikaa ja haluaa säästää energiaa esim. ympäristösyistä, kannattaa aurinkokeräimiä harkita. Aurinkokeräimen voi rakentaa myös itse. Itserakentajille on järjestetty kursseja. Kannattaa myös harkita varautumista aurinkokeräimen myöhempää rakentamista varten.
 
Aurinkokeräimet kehittyvät ja markkinoille on tullut tasokeräimien lisäksi tyhjiöputkikeräimiä. Ne ovat tasokeräimiä tehokkaampia keväällä ja syksyllä.
 
Kesäaikana lämmitysjärjestelmien hyötysuhde on usein melko huono varsinkin erilaisissa kattilalämmityksissä. Kattilasta tulee jatkuvasti lämpöhäviöitä, joista kesällä ei ole hyötyä. Lämpöä otetaan kuitenkin ulos melko vähän vain käyttöveden lämmitykseen. Aurinkokeräimiä onkin asennettu öljylämmitysten yhteyteen, jolloin puhutaan ”aurinkoöljy” –lämmityksestä.
 
Koko ajan tiukentuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden takia pitäisi aurinkokeräimiä alkaa käyttää nykyistä huomattavasti enemmän.



 

Lämmitysjärjestelmät ja niiden muutokset vanhoissa pientaloissa

 
Vanhoissa pientaloissa yleisimmät lämmitysjärjestelmät ovat puu­uunilämmitys ja vesikeskuslämmitys. Keskuslämmitysjärjestelmissä polttoaineena käytetään useimmiten öljyä tai puuta.
 
Muutokset tulevat normaalisti ajankohtaiseksi silloin kun lämmitysjärjestelmä rikkuu, ei toimi enää kunnolla tai ei enää muuten tyydytä asukkaita. Tällöin voidaan joko vaihtaa samanlaiseen tehokkaampaan järjestelmään tai vaihtaa toisenlaiseen järjestelmään.
 
Jos talo sijaitsee lähellä kaukolämpöputkea, kannattaa selvittää kaukolämmön myyjältä liittymismaksun suuruus, sillä vanhoilla taloilla saattaa olla alempi liittymismaksu kuin uusilla.
 
Lämmitysjärjestelmämuutoksiin on saanut energia-avustusta. Nykyään muutosten työkustannusosuuksia voi sisällyttää kotitalousvähennykseen. Avustusten saatavuus ja kotitalousvähennyksiin liittyvät säännöt kannattaa tarkistaa kunnan korjausneuvojalta tai vastaavalta ennen muutostoimenpiteiden tekemistä.
 
Öljyn hinnan kohoaminen on saanut erityisesti öljylämmitteisten talojen omistajat harkitsemaan lämmitysjärjestelmän vaihtoa.
 

Uunilämmityksen muutokset

 
Uunilämmitystä on useimmiten täydennetty erillisillä sähköpattereilla. Nykyään kannattaa harkita myös ilmalämpöpumpun ja vaikka pellettitakan hankintaa. Uuneista on myös joskus tehty sähköllä varattavia. Tällöin uunin sisälle on asennettu sähkövastus, joka varaa yöllä halvalla yösähköllä lämpöä uuniin. Jos uuni ja savupiippu ovat ehjiä, kannattaa säilyttää uuni puulla lämmitettävänä. Markkinoilla on myös sähköllä toimivia varaavia pattereita (massavaraajia), joita voidaan varata yösähköllä. Jos sähkön kulutus jää pieneksi, ei yleensä varaavaa järjestelmää kannata tehdä. Sähkön kulutuksen pitää olla melko suuri, että kannattaa valita yleistariffin sijasta aikatariffi, jossa yösähkö on halvempaa kuin päiväsähkö. Tämä johtuu siitä, että aikatariffissa on suurempi vuosimaksu kuin yleistariffissa.
 
 

Öljylämmityksen muutokset

 
Hyvin toimivaa öljylämmitystä ei kannata kiireellä vaihtaa, vaikka öljyn hinta välillä nousee rajustikin. Vaihtoehtoihin ja vaihdon kannattavuuteen kannattaa tutustua rauhassa, mutta hyvissä ajoin. .Pelkän kattilan vaihto ei ehkä enää ole se paras ratkaisu, jos öljyn hinta nousee väliaikaisesta hinnan laskusta huolimatta. Jos etukäteen ei tee päätöstä uudesta lämmitystavasta, voi joutua kattilan hajotessa pikaratkaisuna vaihtamaan vanhan kattilan tilalle uuden vaikkei se olisi ollut järkevin ratkaisu.
 
Öljyn hinta on noussut viime vuosina lukuun ottamatta vuodenvaihteen 2008-09 hintaromahdusta talouskriisin seurauksena. Vielä ei ole kova kiire vaihtaa pois öljylämmityksestä. Lämmityskustannuksia voi vähentää seuraamalla hieman hintavaihteluita ja välttämällä öljyn tilaamista juuri silloin kun hinta on huipussaan.
 
Uusittaessa vanha öljykattila, pitää huomata, että uuden öljykattilan savukaasulämpötila on alempi kuin vanhalla kattilalla. Savukaasuissa oleva vesihöyry ja rikki saattaa tiivistyä tiilipiipun yläpäässä ja rapauttaa piippua. Siksi tiilipiiput pitää varustaa haponkestävällä sisäputkella.
 
Maan alla sijaitsevat teräksiset öljysäiliöt saattaa joutua korjaamaan tai uusimaan. Niitä voi korjata paikkaamalla tai pinnoittamalla säiliö kokonaisuudessaan sisäpuolelta öljynkestävällä kalvolla. Jos esim. kellaritiloissa on tilaa, voi harkita muovisen öljysäiliön sijoittamista sisätiloihin.
 
Markkinoille on tullut puupellettipolttimia, jotka voi asentaa joihinkin öljykattiloihin pienillä muutoksilla. Parhaiten asennus onnistuu alipaineella toimivaan kattilaan, jossa on tuhkan poistomahdollisuus. Parhaaseen n. 80 % hyötysuhteeseen päästään kuitenkin varsinaisella pellettikattilalla ja -polttimella. Vanhalla kattilalla hyötysuhde voi jäädä 65 %:iin.
 
Vanhaan kattilaan poltinta valittaessa täytyy lisäksi ottaa huomioon, että polttimen ja kattilan tehojen pitää vastata toisiaan. Kattilan palotilan on myös oltava sopiva muodoltaan valitulle poltintyypille (liekin suunta voi olla ylös tai vaakatasoon). Liekki ei saa törmätä kattilan seinään.
 
Jos haluaa säilyttää öljylämmityksen, kannattaa harkita, miten öljynkulutusta voisi vähentää. Öljylämmitykseen saa yhdistettyä aurinkokeräimen, jolla voidaan tuottaa keväällä, kesällä ja syksyllä lämpimän käyttöveden tarvitsema lämmitysenergia. Ilmalämpöpumppua ja ilma-vesilämpöpumppuakin voi harkita. Jotta ilmalämpöpumppua pystyisi hyödyntämään kunnolla, pitää lämmityksen säädön toimia hyvin.