Pihan suunnittelu ja rakentaminen

Liian usein näkee pihoja, joissa jo asutun oloisia rakennuksia ympäröi keskeneräinen rakennustyömaa. Jossain vaiheessa yleisilme siistitään kylvämällä koko tontti nurmikolle.

 Kodikas pihapuutarha ei synny näin vähällä. Pihatyöt vaativat pitkäjänteistä suunnittelua ja osaamista samalla tavoin kuin talonrakennuskin. Kun hieman paneutuu ja ottaa asioista selvää, voi pääosan pihan perustamistöistä tehdä itse.

 Korkealaatuisin kokonaisuus syntyy, kun rakennukset ja piha suunnitellaan ja toteutetaan yhtä aikaa. Voimien yhdistämisestä on myös taloudellista etua: säästöä syntyy, kun pihatöissä hyödynnetään rakennuksella joka tapauksessa tarvittavat koneet ja ammattilaiset.

 Vanhan pihan remontti voidaan jakaa usealle vuodelle. Jotkut työt, kuten pinnoitteitten uusiminen, on järkevää tehdä koko pihaan yhdellä kertaa, mutta ikääntyneet kasvit nuorennetaan lajikohtaisten suositusten mukaan: villiytynyttä omenapuuta karsitaan vähin erin vuosien ajan; ränsistynyt orapihlaja-aita uudistetaan leikkaamalla se kerralla matalaksi.

Suunnittelu tarpeen

 Ammattilaisen tekemä pihasuunnitelma kiteyttää toiveet tontin käytöstä ja näkemykset toiveiden toteuttamisesta. Pihasuunnitelmia tekevät työkseen suunnitteluhortonomit ja maisema-arkkitehdit. Heidän yhteystietojaan löytyy puhelin- ja internet-hakemistoista.

 Aluksi suunnittelija ja pihanomistaja sopivat tilatun työn laajuudesta. Vähimmillään laaditaan vain karkea ehdotus tontin tilankäytöstä, mutta tavallisesti suunnitelmaan halutaan mukaan istutussuunnitelma, seikkaperäiset ohjeet kasvilajeista ja -määristä sekä rakenteista.

 Pihasuunnitelman hinta vaihtelee kohteen vaativuuden, työhön käytetyn ajan ja tilatun aineiston mukaan, myös suunnittelijan koulutus vaikuttaa työn hintaan. Pääkaupunkiseudulla pientalon pihasuunnitelma maksaa reilusta tuhannesta eurosta useisiin tuhansiin euroihin.

 Pihan voi suunnitella myös itse. Asemapiirustusten pohjalta piirretään kartalle rakennukset ja muut rakentamisen rajoitteet ja sen jälkeen aletaan hahmotella kasviryhmiä, kulkureittejä ja tulevan pihan eri osia. Vasta, kun isot linjat ovat selvät, voi valita kasvilajit ja laskea taimitarpeet.

 Tee-se-itse-suunnittelija voi varmistua ideoittensa toimivuudesta esittelemällä ne puutarha-alan ammattilaiselle pihakäynnillä. Neuvontakäynnin, joita voi tiedustella puutarhasuunnittelijoilta ja puutarhamyymälöistä, sisällöstä ja hinnasta on syytä sopia ennakolta, hinta on useimmiten muutamia kymmeniä euroja/tunti.

 Jos pihan rakentamisurakka annetaan viherrakentajan tehtäväksi, on ammattilaisen laatima mittatarkka pihasuunnitelma lähes välttämätön jo tarjouspyyntöä tehtäessä. Viherrakentajien tietoja löytyy myös puhelin- ja internet-hakemistoista. Yhteyttä kannattaa ottaa hyvissä ajoin ennen rakentamista, sillä lyhyen kasvukauden aikana he rakentavat; tarjoukset tehdään mieluiten muuna aikana.

 Vaikka puutarha pääosin rakennettaisiin omin voimin, kannattaa vaativimmat puu- ja kivityöt luovuttaa suosiolla ammattilaisten toteutettaviksi. Raskasta rakentamista, mittavia maamassojen siirtoja tai laajoja kivitöitä on lähes mahdotonta toteuttaa ilman urakoitsijan koneita ja kokemusta.

Tutkimukset ja kartoitukset

 Rakentajasta riippumatta piha täytyy jo hankkeen alkuvaiheessa mitata ja kartoittaa. Ylös merkitään ainakin rakennusten, puiden ja suurten kivien paikat. Jos tontilla on korkeuseroja, kertovat korkeuskäyrät olennaista tietoa pihaa suunnittelevalle. Rinnetontilla kaivataan ammattiapua useammin kuin peltotontilla.

 Maan happamuudesta ja ravinnetilasta saadaan tietoa lähettämällä maanäyte maa-analyysejä tekevän laboratorion tutkittavaksi. Samalla selviää, millaista multa on koostumukseltaan. Tutkimuslaitokselta on mahdollisuus tilata maanparannus- ja lannoitusohjeet. Ohjeita maa-analyysiin saa puutarhamyymälöistä.

 Hyvänkään tontin multa ei tavallisesti riitä puutarhan perustamiseen, vaan sitä täytyy hankkia lisää. Puut tarvitsevat kunnolla kasvaakseen 70-100 sentin ja pensaat 40-60 sentin paksuisen kasvualustan. Monivuotisille kukille varataan noin 30 ja nurmikolle noin 20 senttiä muokattua puutarhamultaa.

 Lannoitettujen kasvualustojen kauppaa säätelee lannoitelaki, ja mullan sisältämille ravinteille on määritelty suotuisiksi katsotut raja-arvot. Mullan toimittajan on kysyttäessä näytettävä analyysitodistukset, joissa kerrotaan, millaista multa on happamuudeltaan, ravinnepitoisuuksiltaan ja rakenteeltaan.

 Mikäli tontin maa on savista, sitä on syytä kuohkeuttaa lisäämällä joukkoon turvetta ja hiekkaa. Jos maa on liian hiekkaista ja köyhää, lisätään multavuutta sekoittamalla alustaan turvetta. Pelkkä turve ei kuitenkaan sovi kasvualustaksi, sillä sen kantavuus on huono ja se painuu ajan myötä. Kantavuutta parantavat hiekka, sora ja kivet.

 Useimmiten uuden maa-aineksen tarpeet mitataan ennemmin autokuormittain kuin säkeittäin: teoriassakin kymmenen sentin kerrosta varten tarvitaan sadalle neliölle kymmenen kuutiota maa-ainesta. Käytännössä sitä tarvitaan vielä enemmän, sillä multa myydään irtokuutioina ja valmiissa rakenteessa se on tiiviimmässä muodossa. Tarvittavat maanparannusaineiden ja kalkin määrät selviävät varmimmin tilaamalla maa-analyysin yhteydessä maanparannusohjeet.

 Maata on parannettaessa tarpeen myös kalkita ja lannoittaa. Peruslannoituksella korjataan ravinnesuhteet käytölle sopivaksi, ja samalla saadaan hitaasti liukenevia ravinteita juuriston alueelle. Lannoitteet, kalkki ja maa-ainekset saadaan tasaisesti kasvualustaan vain maata sekoittamalla.

 Jos maata ei ole tutkittu, kannattaa lannoitettaessa ja kalkittaessa noudattaa lannoitesäkkien yleisohjeita.