Hirsitalo omakotitalona

 
  • Kirjoittaja(t): Arto Mörönen

Hirttä omakotitalon rakennusmateriaalina pidetään nykyään harvinaisuutena. Hirrestä on kuitenkin rakennettu asumistarkoitukseen soveltuvia rakennuksia jo vuosisatojen ajan. Tämän vuoksi hirttä voidaankin pitää yhtenä vanhimmista rakennusmateriaaleista. Vuosisatojen aikana hirsirakentaminen on kuitenkin kehittynyt alkeellisesta kodasta nykyajan vaatimuksia vastaavaksi rakennuskokonaisuudeksi.

Toisaalta hirsi mielletään yhä edelleen enemmän vapaa-ajan asunnon rakennusmateriaaliksi kuin toimivaksi omakotitalon seinärakenteeksi. Yhtenä syynä varmasti on osaltaan erilaiset rakennus- ja kaavamääräykset, jotka estävät hirsirakennuksen rakentamisen asuintalokäyttöön. Erityisesti tämä tulee esille taajama- ja kaupunkirakentamisessa. Hirsivalmistajilta löytyy kuitenkin erilaisia ratkaisuja, joilla pyritään tyydyttämään myös viranomaisten vaatimuksia. Toivottavasti lähitulevaisuudessa kaikki rakentamiseen osallistuvat tahot löytävät myös hirsirakentamisessa yhteisiä tavoitteita, jolloin voidaan toteuttaa ekologisestikin kestävää rakennustapaa..

Erilaisia hirsivaihtoehtoja


Hirren valintaan talon rakennusmateriaaliksi vaikuttavat monet seikat. Ensimmäisenä on varmasti hirren tuoma lämpöinen ja kodikas tunnelma. Toisaalta hirsi on kotimainen tuote niin raaka- aineen kuin valmistuksenkin osalta. Hirren käsittely rakennusaineena on aina osattu Suomessa, ja nykyiset teollisesti valmistetut hirsitalot ovat säilyttäneet vanhan perinteen mukaiset ratkaisut lisättyinä uusilla, kehityksen tuomilla mahdollisuuksilla.


Kuva: Mammuttihirsi

Valmistajilta löytyykin useita vaihtoehtoja. Saatavilla on sekä pyörö- että höylähirsiä, joita valmistetaan nykyään myös kahdesta tai useammasta lamellista liimattuina, ns. lamellihirsiä. Useampikin hirsimalli ja -tyyppi antaa suunnittelijalle erilaisia mahdollisuuksia hankkeen toteuttamiseksi.


Kuva: Honkarakenne

Pyöröhirsi

Pyöröhirsi on useimmiten yhdestä puusta joko sorvaamalla tai höyläämällä valmistettu, omakotitaloon sopiva seinämateriaali. Omakotitalossa hirren halkaisijan tulisi olla vähintään 210 mm. Tällöin saavutetaan riittävä seinän lämmöneristyskyky.

Pyöröhirttä on saatavilla myös massiivisena useasta eri lamellista liimattuna hirtenä sekä perinteisenä yhdestä puusta höylättynä hirtenä.

Pyöröhirttä käytetään useimmiten haja-asutusalueilla rakennusaineena, jolloin se muotonsakin vuoksi sopii hyvin ympäröivään maastoon.

Höylähirsi


Höylähirsi on joko yhdestä puusta höyläämällä tehty tai useammasta lamellista liimaamalla tehty lamellihirsi. Lamellihirsi ei muuta muotoaan ja se ei myöskään vääntyile. Näin ollen se soveltuu hyvin myös suurien rakennusten pitkille seinille. Höylähirren ja lamellihirren paksuuden tulisi olla omakotitalossa vähintään 180 mm. Eri valmistajilla on hiukan erilaisia ja muotoisia hirsiä. Hirren varauksen työstöt ovat erilaisia, samoin hirren korkeus, ns. hirren nousu.

Höylähirttä käytetään seinämateriaalina useasti kaavotetuilla alueilla. Tällöin voidaan rakennuksen nurkista jättää pois ristinurkat, jolloin perinteinen hirsirakennuksen ulkonäkö muuttuu tavanomaisemmaksi puurakenteiseksi omakotitaloksi. Tällöin puhumme niin sanotusta lyhytristinurkkatalosta.

Hirsitalo ja energiankulutus


Hirsitalojen lämmitysenergian kulutus on herättänyt paljon keskustelua. Hirttä pidetään huonona eristeenä. Tällöin perusteena on ollut ainoastaan pelkkä lasken-nallinen läm-mönläpäisy-arvo. Huono-na pidetyn läm-mön-läpäisyarvon vuoksi hirsitaloja ei ole hyväksytty omakotitalokäyttöön rakennettavaksi - tai jos on hyväksytty, on vaadittu yläpohjaan suurempi eristemäärä. Tällä tavalla on saatu kompensoitua seinien kautta häviävä energiankulutus. Arvioitaessa rakennuksen seinien eristävyyttä, oli kysymyksessä mistä materiaalista tahansa rakennettu omakotitalo, on muistettava, että seinien kautta häviävä energiamäärä on noin 15-16 prosenttia rakennuksen kokonaisenergiahävikistä. Tämän perusteella hirren aliarviointi seinämateriaalina joutuu aivan uuteen valoon.

Viime aikoina on myös käyty julkista keskustelua energiakulutusta koskevien määräysten tiukentamisesta. Keskustelu on ollut virkamieskunnan puolelta sen suuntaista, että kaikki rakennukset, joissa on massiivinen seinärakenne, eivät täyttäisi mahdollisia tiukennettuja määräyksiä. Rakennusalan tahot ovatkin aiheesta puuttuneet keskusteluun ja useissa kannanotoissa pyytäneet kiinnittämään huomiota myös rakennuksen muihin rakenneosiin. Tälläisiä ovat esimerkiksi rakennuksen yläpohja, alapohja sekä rakennuksen ilmanvaihto.

Hirsitalon energiankulutusta koskevassa arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös rakennuksen kokonaisenergiantarve. Kokonaisenergiantarpeeseen kuuluvat rakentamiskustannukset, käyttökustannukset, rakennusmateriaalien valmistamiseen kuluva energia, rakennuksen osien mahdollinen uudelleen käyttäminen sekä palauttaminen luonnon kiertokulkuun.

Hirsitalo sijoittuu varmasti kärkipäähän arvosteltaessa erilaisia rakennuksia energiantarpeen suhteen. Yhdeksi tärkeäksi yksityiskohdaksi energiankulutuksen pienentämiseksi niin kaikissa omakotitaloissa kuin hirsitaloissa on otettava rakenteiden oikea ja ohjeiden mukainen toteutustapa.

Hirsisen omakotitalon rakenneratkaisuja


Hirsirakennusten valmistajat kehittävät koko ajan rakennuksiin tulevia rakenneratkaisuja ja panostavat tuotekehitykseen. Tuotekehityksen pääpainona näyttää ajoittain olevan ainoastaan erilaisten ja näyttävien hirsimallien luominen. Nykyään useat hirsivalmistajat ovat kuitenkin alkaneet kiinnittämään huomiota myös toimiviin rakenneratkaisuihin, mikä on ensiarvoisen tärkeää ajateltaessa omakotitalon rakentajaa. Aiemmin saattoi ala- tai yläpohjan liittyminen seinärakenteeseen jäädä rakennuksen rakentajan suunnittelun pohjalle, jolloin rakenteetkin olivat hyvin eri tavoin toteutettuja ja rakenteiden toimivuus oli kyseenalaista.

Suurimmilla valmistajilla on kuitenkin olemassa valmiit suunnitelmat eri rakenneratkaisuihin. Suunnitelmien laatu ja oikeellisuus toki vaihtelee eri valmistajilla suuresti. Ylivoimaisesti suurin osa tehdyistä virheistä on kuitenkin tehty itse rakennusvaiheessa; rakenteet on toteutettu huonosti, huolimattomasti ja ohjeiden vastaisesti.

Alapohja


Kuva 3. Yläpohjan eristeen ja päätyseinän liittymiskohdan tiiveydellä on suuri merkitys koko rakennuksen lämmitysenergian kulutukselle.
Kuva: Honkarakenne
Eristeen tulee liittyä tiiviisti ylimmän hirren päälle. Kuva: Honkarakenne

Alapohjaratkaisuissa yleisin käytössä oleva tapa omakotitaloissa on maanvarainen laatta joko reunapalkkivahvisteisena tai muuratulla sokkelilla. Toisena vaihtoehtona käytetään tuulettuvaa alapohjaratkaisua. Oli perustus minkä tyyppinen hyvänsä, on rakennettaessa varmistettava lattiarakenteen ja seinän liittymiskohdan tiiveys ja lämmöneristävyys. Liittymiskohdassa tulee erityisesti kiinnittää huomiota ilmatiiviyteen. Eristeen määrästä huolimatta lattia on kylmä, mikäli eristeeseen pääsee suoraan ulkoa tuleva ilmavirta. Usein kylmä lattia yhdistetään ongelmaksi nimenomaan hirsirakennuksissa, vaikka ongelma johtuu selvästi huolimattomasta rakentamisesta tai väärästä suunnittelusta.

Eristemäärinä alapohjissa käytetään 150 mm laattaperustuksen yhteydessä ja 200- 250 mm tuulettuvissa alapohjaratkaisuissa. Tuulettuvissa alapohjaratkaisuissa eristeen alapinnan tulisi olla hirren alapinnan kanssa tasan (kuva 3). Oli eristeen paksuus mikä tahansa, tällä tavalla voidaan hyödyntää koko eristeen vahvuus kaiken tärkeimmällä kohdalla: lattian ja seinän liittymäkohdassa.

Yläpohja


Lohenpyrstönurkka. Kuva: Suoranta

Yläpohjassa käytetään hirsiomakotitaloissa eristevahvuutena 350 mm. Varmasti tämä onkin riittävä määrä. Samoin kuin alapohjassa rakenteissa tulee kiinnittää huomiota enemmänkin rakenteen tiiviyteen kuin eristeen määrään. Yläpohjan eristemäärään vaikuttaa myös se, että eristeen määrällä on pyritty kompensoimaan seinien laskennallisesti huonohkoa lämmönläpäisykerrointa. Suurempaan eristemäärään ei kuitenkaan ole mitään syytä.

Lyhytristinurkkatalossa ristinurkat on katkaistu tehtaalla pois ja rakennuksen nurkkiin asennetaan esimerkiksi pystyvuorilaudat peittämään hirsien päitä. Kuva: Honkarakenne

Valmistajat ovat myös paneutuneet yläpohjarakenteisiin ja ennen kaikkea seinän ja katon liittymiskohtien rakenteellisiin yksityiskohtiin. Hyvään tiiviyteen päästään palkkikannatteisissa kattorakenteissa tekemällä viistettyjen hirsien päihin ura. Kovalevykaistan avulla muovikaista saadaan upotettua hirren sisään, jolloin ilmavuodot saadaan poistettua kokonaan. Tehdyissä tarkastuksissa juuri ilma(lämpö)- vuodot ovat olleet hyvin usein ainoita virheellisyyksiä muuten onnistuneessa ja lämpöisessä hirsitalossa.

Tärkeässä asemassa hirsitalon lämpimyyden osalta on myös sivuseinän ja yläpohjan liittymiskohta. Yläpohjan eriste on ulotettava mahdollisimman kauas hirsiseinän päälle ja eristeen on painauduttava tiiviisti ylimmän hirren päälle. Liitymiskohdan ilmatiiveys voidaan varmistaa joko huolellisesti asennetulla höyrynsululla tai erillisellä tuulensuojapaperikaistalla.

Kaikilla muillakin hirsitalon rakenteellisilla yksityiskohdilla on merkitystä arvosteltaessa hirsitaloa omakotitalona, mutta niillä ei ole niin suurta merkitystä lämmitysenergian kulutusta ajatellen.

Kostean tilan lattiat


Kuvassa on nähtävissä eräs tapa toteuttaa kostean tilan lattian ja hirsiseinän liitoskohta. Seinän ja lattian liitoskohdassa oleva uretaanivaahto voidaan korvata tuulensuojapaperi- kaistaleella, joka sitoo vähemmän kosteutta itseensä.
Kuva: Honkarakenne

Kosteiden tilojen lattiat ja niiden liittyminen seinään on niin hirsitaloissakin kohta, missä on tehty virheitä. Virheellinen suunnittelu ja väärä rakennustapa aiheuttaa puurakenteiden kastumista ja sen seurauksena lahovaurioita. Kosteat tilat tulee suunnitella siten, että suihku ei tule hirsiseinälle, vaan se sijoitetaan esim. muuratulle tai levytetylle seinälle. Tällöin seinä voidaan laatoittaa ja laatoituksen alle voidaan asentaa tarpeellinen vesieristys. Kosteissa tiloissa, saunassa ja pesuhuoneessa tulee olla oma lattiakaivo. Näin voidaan lattioiden kaadot tehdä pienemmälle alueelle ja vesien kulku lattiakaivoon. Lattiakaivon ja lattian liittymiskohta on eristettävä huolellisesti. Vesieristettä valittaessa pitää varmistua, että kyseessä on todella vesieriste, eikä kosteussulku.

Eristeen alapinta on samassa tasossa alimman hirren kanssa jolloin eristeen koko paksuus saadaan hyödynnettyä. Lattian eristeen ja alimman hirren tiiveyttä voidaan lisätä myös ylimääräisellä ilmansulkupaperikaistaleella.
Kuva: Honkarakenne

Kosteiden tilojen lattioissa hirsiseinää vasten kiinnitetään vesivanerikaistale, jota vasten asennetaan kova lämmöneriste. Ennen pintabetonointia teräsverkkoon kiinnitetään lattialämmityskaapelit. Lattialämmitys toimii käyttömukavuuden lisäksi rakennetta kuivattavana rakenneosana. Pintabetonoinnin päälle asennetaan vesieriste koko lattian alueelle, jonka päälle voidaan asentaa esim. laatoitus. Hirsiseinään kiinnitetään roiskevesisuoja, joka ulotetaan jalkalistana toimivan laatan päälle. Roiskevesisuojan (esim. muovipinnoitettu pelti) ja hirren tai myöskään suojan ja laatoituksen liitoskohtaan ei ole syytä laittaa mitään elastista massaa. Rakenne jätetään ilmavaksi, jolloin liitoskohdassa oleva tai sinne kerääntyvä kosteus pääsee poistumaan. Roiskevesisuojaa varten ei myöskään tarvitse tehdä hirteen uraa, vaan lista voidaan kiinnittää suoraan hirren kylkeen.

Ikkunat ja ovet


Ikkunankarmit asennetaan yleensä sisäseinäpinnan kanssa tasan. Oviaukot asennetaan oven aukeamissuunnassa olevan pinnan kanssa tasan.
Kuva: Honkarakenne
Eri toimittajilla on erilaisia muotoiluja niin vuorilaudoissa kuin vuorilautoihin kiinnitettävissä koristepaloissa.
Kuva: Honkarakenne
Joissakin toimituksissa pakettiin kuuluvat valmiit ja oikeaan leveyteen höylätyt levikekarmit, joissa on valmiit reiät ruuvikiinnitystä varten. Levikekarmin pystylautojen alapäässä on valmiit urat vesipellin asennusta varten.
Kuva: Honkarakenne

Ikkunat ja ovet kiinnitetään perinteisellä tavalla karapuita käyttäen. Karapuun ja hirren pään väliin tulee asentaa eristekaista. Karmi kiinnitetään karoihin karmiruuveilla, jotta ikkunan tai oven säätö on mahdollista jälkeenkin päin. Tämän vuoksi ikkunan tai oven ja karan väliin ei ole hyvä laittaa uretaanivaahtoeristettä, joka estää säätämisen. Ikkuna- ja oviaukot on yleensä jo tehtaalla tehty suuremmiksi korkeussuunnassa, jotta karmin ja aukon ylimenevän hirren väliin jää painumavara. Tällöin hirsirakenne pääsee painumaan esteettä. Painuntavaraan asennetaan pehmeä eriste.

Erilaisia hirsikokoja on markkinoilla kymmeniä. Ovi- ja ikkunakarmeja on yleensä vain yhtä tai kahta kokoa. Tällöin on helppo käyttää karmiin kiinnitettävää levikekarmia.Näin saadaan niin sisä- kuin ulkovuorilaudat kiinnitettyä samaan tasoon hirren pinnan kanssa.

Vuorilautojen kiinnityksessä tulee muistaa, että aukonkin osalla olevat hirret painuvat. Tämän vuoksi vuorilaudat kiinnitet2ään ainoastaan levikekarmiin tai karmiin kiinni. Samoin aukon yläpuolelle tuleva tippalauta kiinnitetään ainostaan ylävuorilautaan ja toimituksessa mukana oleviin koristepaloihin.

Ikkunoiden ja ovien tiiveyttä voidaan lisätä asentamalla eristettyjen kohtien päälle tuulensuojapaperikaistale. Sisäpuolelle voidaan vastaavaan kohtaan asentaa esim. höyrynsulkukaistale. Tällä tavalla saadaan poistettua ikkunoissa ja ovissa usein tuntuva veto.

HIRSIRAKENNUKSEN PINTAKÄSITTELYT

Ulkopuoli


Rakennuksien ulkoseiniin kohdistuu huomattavia rasituksia. Näistä pääasiallisimmat ovat sade, ilman kosteus, auringon ultraviolettisäteily sekä erilaiset sienikasvustot. Samoin sisäilman kosteus aiheuttaa puun pintakerrosten elämistä. Tämä aiheuttaa käytettäville pintakäsittelyaineille erityisvaatimuksia. Pintakäsittelyaineilla ja niitä edeltävillä käsittelyillä ja hirsipintojen pesulla estetään hirteen syntyviä home- ja sinistymävaurioita. Hirsitalon ulkopinnat on hyvä käsitellä jo ulkonäönkin vuoksi, sillä käsittelemätön hirsipinta alkaa hyvin nopeasti harmaantua ja karhentua. Jo harmaantuneelle ja karhentuneelle hirsipinnalle tehtävät pintakäsittelyt vaativat uusintakäsittelyn paljon nopeammin kuin, jos pintakäsittely olisi tehty heti rakennuksen valmistumisen jälkeen. Usein kuulee myös toivomuksia säilyttää uusi hirsitalo uuden, kirkkaan puun värisenä. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Hirsipinnan muuttumista keltaisemmaksi voidaan kuitenkin hidastaa käsittelemällä hirsiseinät värittömällä pohjustusaineella. Väritön pohjustuskäsittely on kuitenkin uusittava vuosittain. Pelkkää pellavaöljykäsittelyä ei suositella hirsipinnoille, koska näin käsitelty pinta saattaa homehtua hyvinkin nopeasti. Pintakäsittelyaine ei saa muodostaa hirsipintaan tiivistä kalvoa

Yleensä hirsirakennukset käsitellään ulkopinnoiltaan puunsuoja- aineilla. Puunsuoja- aineeksi tulee valita kalvoa muodostamaton vaihtoehto. Puunsuoja- aine tunkeutuu hirren pintaan muutaman millimetrin syvyyteen. Puunsuoja- aineita on saatavilla sekä vesi- että liuoteohenteisina. Pintakäsittelyt tehdään pääsääntöisesti siveltimellä levittäen.

Hirsipinnat voidaan pintakäsitellä myös peittävällä puunsuojalla. Peittävä puunsuoja on erinomainen suoja auringon UV- säteilyä vastaan. Peittävää puunsuojaa voidaankin hyvin käyttää jo aiemmin käsiteltyjen rakennusten huoltomaalauksessa ja kun halutaan vaihtaa ulkoseinien väriä. Peittävää puunsuojaa käytettäessä on oksan kohdat ja esim. naulojen kannat esikäsiteltävä.

Kaava- alueilla yleensä määrätään rakennuksiin peittomaalaus. Tosin kaava-alueellekin on hyväksytty kahteen kertaan tehty pintakäsittely kuultavalla puunsuojalla.

Punamultamaalit ovat vanha perinteinen tapa käsitellä hirsirakeenusten ulkoseinät. Punamulta muodostaa hirren pintaan täysin kosteutta läpäisevän pinnan ja näinollen hirren luonnollinen kosteuskäyttäytyminen säilyy. Punamulta ei kuitenkaan sovellu uuden höylätyn hirsipinnan pintakäsittelyaineeksi; se kuluu hyvin nopeasti pois.Kuluneelle ja karhentuneelle hirsipinnalle punamultamaali sen sijaan sopii.

Hirsipinta voidaan käsitellä myös rautasulfaattiliuoksella. Rautasulfaatti sekoitetaan veteen ja hirsipinta sivellään liuoksella. Pinta alkaa harmaantua nopeasti. Tällä tavalla saadaan seinäväriksi vanha patinoitunut harmaa. Rautasulfaattia käytettäessä on kuitenkin hyvä suorittaa koemaalauksia, jolloin nähdään mikä on lopputulos.

Mikäli rakennus on pintakäsitelty kuultavalla puunsuojalla, uusintakäsittely joudutaan todennäköisesti tekemään 4- 5 vuoden välein. Rakennuksen sijainti ja rakennuksen malli vaikuttavat uusintakäsittelyjen tarpeeseen huomattavasti.

Sisäpuoli


Sisäpuolelta hirret on hyvä käsitellä tummumisen estämiseksi. Käsittelemätön hirsipinta muuttuu nopeasti vanhan ja pittyneen näköiseksi.

Yleisin käsittely sisäseinille on lakkaus yhteen tai kahteen kertaan. Sisäpuolella käytetään useasti joissakinyksityiskohdissa sävytettyjä lakkoja.

Sisäpuolen pintakäsittelyissä voidaan käyttää myös petsiä tai tarkoitukseen sopivia vahoja.

Saunan hirsi- ja panelipinnoissa käytetään saunasuojaa. Pintakäsittelyt suojaavat hirsipintoja sisätiloissa ja pintakäsittelyn ansiosta pintojen puhtaanapito on helppoa.

Taajamarakentaminen ja hirsitalo


Haja-asutusalueilla ymmärretään taajamia paremmin hirsitalon asumismukavuus ja hirsitalon sopivuus myös omakotitaloksi. Näin voi ainakin päätellä siitä, että esim. vuonna 2000 rakennettiin 77 prosenttia hirsitaloista haja- asutusalueille. Totuus on varmasti toinen: taajamissa ja yleensäkin kaavotetuilla alueilla ei yksinkertaisesti hyväksytä hirsitaloa. Ennen perusteena käytettiin jopa hirsitalon ristinurkkien sopimattomuutta kaupunkikuvaan. Tämän jälkeen valmistajat alkoivat tehdä ns. lyhytristinurkkataloja, jolloin hirsisen omakotitalon sopimattomuudeksi katsottiin sen seinien huono lämmöneristyskerroin. Oikein suunniteltu ja hyvin rakennettu hirsitalo sopii omakotitaloksi yhtä hyvin niin haja- asutusalueella kuin taajamissa.

Ammattilaiset takaavat laadun


Hirsitaloa suunniteltaessa kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen. Mikäli aikoo tehdä yksilöllisen ratkaisun poiketen valmistajien tyyppimalleista, on varmasti syytä olla yhteydessä hirsirakentamiseen perehtyneisiin arkkitehteihin. Heiltä löytyvät ohjeet ja neuvot vaatimimpiinkin rakennushankkeisiin. Itse tehdyissä suunnitelmissa saattaa olla hyviä yksityiskohtia, mutta kokonaisuus ei toimikaan käyttökelpoisena rakennuksena.

Valmistajaa valitessa on syytä selvittää, onko kyseisellä valmistajalla yleensä valmiuksia toimittaa omakotitalon suuruista hanketta siihen kuuluvine suunnitelmineen ja ohjeineen. Samoin tulee kiinnittää huomiota toimituksen laajuuteen ja sitä kautta talopaketin hintaan. Valmistajat tarjoavat samoilla toimituskokonaisuusnimikkeillä hyvinkin erilaisia toimituskokonaisuuksia. Yleensä suurimmat valmistajat hallitsevat suuretkin toimituskokonaisuudet niin suunnitelmien, tuotteen kuin rakennusohjeiden suhteen.

Rakennushankkeen alusta lähtien mukaan yhteistyöhön tulisi valita ammattitaitoinen hirsialan rakennusmestari tai rakennusinsinööri, joka toimisi myös vastaavana työnjohtajana. Kaikki mestarit eivät ole hirsialan ammattilaisia.

Joiltakin valmistajilta on saatavilla koulutusta hirsirakentamiseen. Koulutusta ja ohjeita kannattaa kysyä valmistajilta.

Toimiva kokonaisuus


Mikäli hirsisen omakotitalon toteutus tehdään ottaen huomioon edellä mainitut hankkeeseen liittyvät niin periaatteelliset kuin suunnitelmallisetkit tosiasiat, on lopputuloksena perinteinen hirsinen omakotitalo. Hirsinen omakotitalo pystyy kilpailemaan tasavertaisesti muiden omakotitalotyyppien kanssa.

Hirsiseinä ja lisäeristys


Hirsiomakotitalossa voidaan seinissä käyttää lisäeristettä. Lisäeristyksellä halutaan parantaa seinän lämmöneristävyyttä. Toisena syynä lisäeristyksen käyttöön saattaa olla kuitenkin seinämateriaalien edullisempi hinta. Lisäeristys voidaan asentaa hirsiseinän ulko- tai sisäpuolelle. Yleensä eristys asennetaan kuitenkin seinän sisäpuolelle. Kun eristys asennetaan sisäpuolelle, voidaan hirsiseinää vasten kiinnitettyihin runkotolppiin asentaa esim. rakennuslevy, joka voidaan pinnoittaa tai maalata. Käytännössä lisäeristysseinän pintamateriaalina käytetään useimmiten hirsipanelia

Runkorakenteinen hirsiseinä on painumaton rakenne, joten runkotolppien kiinnityksessä on otettava huomioon hirsiseinien painuminen ja toisaalta myös hirsiseinän eläminen kosteusolosuhteiden mukaan. Näin ollen runkotolpat voidaan kiinnittää kiinteästi vain tolppien alapäästä. Ylemmissä kiinnityskohdissa on käytettävä painumisen ja liikkumisen mahdollistavaa kiinnitystä, esim. liukurautakiinnitystä. Seinän ja katon liittymäkohtaan on myös jätettävä painuntavaraa, joka sallii katon laskeutumisen hirsiseinärakenteiden mukana. Painuntavaran suuruus riippuu käytettävästä hirrestä ja rakennustyön huolellisuudesta (kuinka tiiviisti hirret on asennettu rakennusvaiheessa).

Mikäli lisäeristyksestä on jotain hyötyä, tulee eristeen asentaminen tehdä huolellisesti. Märkänä puhallettavilla puukuitueristeillä päästään hyvään ja tiiviiseen lopputulokseen. Oleellista on kuitenkin saada eristettävästä seinärakenteesta ilmatiivis. Ilmatiiveys voidaan saavuttaa esim. tarkoitukseen valmistettavalla rakennuspahvilla. Mineraalivillaa käytettäessä käytetään höyrynsulku muovia. Eristettä valittaessa kannattaa kuitenkin ajatella rakenteen kokonaistoimivuutta ja rakenteen hengittävyyttä. Hirsitalon asumismukavuus perustuu nimenomaan rakenteen tasaiseen hengittävyyteen.

Lisäeristettä, ja sen paksuutta valittaessa pitää muistaa edellä mainittu energian hävikki seinien kautta. Useimmiten lisäeristevahvuudeksi valitaan liian suuri rakenteen paksuus.

Lämpöhirsi


Perinteisen hirsiseinärakenteen rinnalle on markkinoille tullut lämpöhirsi. Ulkopäin katsottuna lämpöhirsi näyttää perinteiseltä hirsiseinältä. Lämpöhirsirakenteessa kuitenkin ulkopuolella näkyvät ristinurkat ovat massiivista puuta ja muualla seinän osuudella rakenne on runkorakenteinen eristetty seinä. Ulkoseinässä on käytetty hirsipanelia, jonka alla on tuuletusrako ja tuulensuojalevy. Runkorakenteen ja eristeen sisäpinnassa on höyrynsulkumuovi ja sisäverhouslevy tai -paneli. Lämpöhirsirakenteella saadaan seinärakenteelle parempi U- arvo kuin massiivihirrellä. Toisaalta höyrynsulkumuovi rakenteen sisäpinnassa aiheuttaa sen, että rakenne ei toimi samalla tavalla kuin massiivihirsirakenne. Vertauksena voitaisiin mainita esimerkiksi rakenteen hengittävyys. Voitaisiinkin todeta, että lämpöhirsirakenne on perinteinen runkorakenneratkaisu. Etuna kuitenkin hyvä lämmöneristävyys. Seinärakenteet toimitetaan elementteinä, joten seinien pystytys tapahtuu nopeasti.

Höylähirsi


Höylähirsi on joko yhdestä puusta höyläämällä tehty tai useammasta lamellista liimaamalla tehty lamellihirsi. Lamellihirsi ei muuta muotoaan ja se ei myöskään vääntyile. Näin ollen se soveltuu hyvin myös suurien rakennusten pitkille seinille. Höylähirren ja lamellihirren paksuuden tulisi olla omakotitalossa vähintään 180 mm. Eri valmistajilla on hiukan erilaisia ja muotoisia hirsiä. Hirren varauksen työstöt ovat erilaisia, samoin hirren korkeus, ns. hirren nousu.

Höylähirttä käytetään seinämateriaalina useasti kaavotetuilla alueilla. Tällöin voidaan rakennuksen nurkista jättää pois ristinurkat, jolloin perinteinen hirsirakennuksen ulkonäkö muuttuu tavanomaisemmaksi puurakenteiseksi omakotitaloksi. Tällöin puhumme niin sanotusta lyhytristinurkkatalosta.

Hirsitalo ja energiankulutus


Hirsitalojen lämmitysenergian kulutus on herättänyt paljon keskustelua. Hirttä pidetään huonona eristeenä. Tällöin perusteena on ollut ainoastaan pelkkä lasken-nallinen läm-mönläpäisy-arvo. Huono-na pidetyn läm-mön-läpäisyarvon vuoksi hirsitaloja ei ole hyväksytty omakotitalokäyttöön rakennettavaksi - tai jos on hyväksytty, on vaadittu yläpohjaan suurempi eristemäärä. Tällä tavalla on saatu kompensoitua seinien kautta häviävä energiankulutus. Arvioitaessa rakennuksen seinien eristävyyttä, oli kysymyksessä mistä materiaalista tahansa rakennettu omakotitalo, on muistettava, että seinien kautta häviävä energiamäärä on noin 15-16 prosenttia rakennuksen kokonaisenergiahävikistä. Tämän perusteella hirren aliarviointi seinämateriaalina joutuu aivan uuteen valoon.

Viime aikoina on myös käyty julkista keskustelua energiakulutusta koskevien määräysten tiukentamisesta. Keskustelu on ollut virkamieskunnan puolelta sen suuntaista, että kaikki rakennukset, joissa on massiivinen seinärakenne, eivät täyttäisi mahdollisia tiukennettuja määräyksiä. Rakennusalan tahot ovatkin aiheesta puuttuneet keskusteluun ja useissa kannanotoissa pyytäneet kiinnittämään huomiota myös rakennuksen muihin rakenneosiin. Tälläisiä ovat esimerkiksi rakennuksen yläpohja, alapohja sekä rakennuksen ilmanvaihto.

Hirsitalon energiankulutusta koskevassa arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös rakennuksen kokonaisenergiantarve. Kokonaisenergiantarpeeseen kuuluvat rakentamiskustannukset, käyttökustannukset, rakennusmateriaalien valmistamiseen kuluva energia, rakennuksen osien mahdollinen uudelleen käyttäminen sekä palauttaminen luonnon kiertokulkuun.

Hirsitalo sijoittuu varmasti kärkipäähän arvosteltaessa erilaisia rakennuksia energiantarpeen suhteen. Yhdeksi tärkeäksi yksityiskohdaksi energiankulutuksen pienentämiseksi niin kaikissa omakotitaloissa kuin hirsitaloissa on otettava rakenteiden oikea ja ohjeiden mukainen toteutustapa.

Hirsisen omakotitalon rakenneratkaisuja


Hirsirakennusten valmistajat kehittävät koko ajan rakennuksiin tulevia rakenneratkaisuja ja panostavat tuotekehitykseen. Tuotekehityksen pääpainona näyttää ajoittain olevan ainoastaan erilaisten ja näyttävien hirsimallien luominen. Nykyään useat hirsivalmistajat ovat kuitenkin alkaneet kiinnittämään huomiota myös toimiviin rakenneratkaisuihin, mikä on ensiarvoisen tärkeää ajateltaessa omakotitalon rakentajaa. Aiemmin saattoi ala- tai yläpohjan liittyminen seinärakenteeseen jäädä rakennuksen rakentajan suunnittelun pohjalle, jolloin rakenteetkin olivat hyvin eri tavoin toteutettuja ja rakenteiden toimivuus oli kyseenalaista.

Suurimmilla valmistajilla on kuitenkin olemassa valmiit suunnitelmat eri rakenneratkaisuihin. Suunnitelmien laatu ja oikeellisuus toki vaihtelee eri valmistajilla suuresti. Ylivoimaisesti suurin osa tehdyistä virheistä on kuitenkin tehty itse rakennusvaiheessa; rakenteet on toteutettu huonosti, huolimattomasti ja ohjeiden vastaisesti.

Toimiva kokonaisuus


Mikäli hirsisen omakotitalon toteutus tehdään ottaen huomioon edellä mainitut hankkeeseen liittyvät niin periaatteelliset kuin suunnitelmallisetkit tosiasiat, on lopputuloksena perinteinen hirsinen omakotitalo. Hirsinen omakotitalo pystyy kilpailemaan tasavertaisesti muiden omakotitalotyyppien kanssa.

Hirsiseinä ja lisäeristys


Hirsiomakotitalossa voidaan seinissä käyttää lisäeristettä. Lisäeristyksellä halutaan parantaa seinän lämmöneristävyyttä. Toisena syynä lisäeristyksen käyttöön saattaa olla kuitenkin seinämateriaalien edullisempi hinta. Lisäeristys voidaan asentaa hirsiseinän ulko- tai sisäpuolelle. Yleensä eristys asennetaan kuitenkin seinän sisäpuolelle. Kun eristys asennetaan sisäpuolelle, voidaan hirsiseinää vasten kiinnitettyihin runkotolppiin asentaa esim. rakennuslevy, joka voidaan pinnoittaa tai maalata. Käytännössä lisäeristysseinän pintamateriaalina käytetään useimmiten hirsipanelia

Runkorakenteinen hirsiseinä on painumaton rakenne, joten runkotolppien kiinnityksessä on otettava huomioon hirsiseinien painuminen ja toisaalta myös hirsiseinän eläminen kosteusolosuhteiden mukaan. Näin ollen runkotolpat voidaan kiinnittää kiinteästi vain tolppien alapäästä. Ylemmissä kiinnityskohdissa on käytettävä painumisen ja liikkumisen mahdollistavaa kiinnitystä, esim. liukurautakiinnitystä. Seinän ja katon liittymäkohtaan on myös jätettävä painuntavaraa, joka sallii katon laskeutumisen hirsiseinärakenteiden mukana. Painuntavaran suuruus riippuu käytettävästä hirrestä ja rakennustyön huolellisuudesta (kuinka tiiviisti hirret on asennettu rakennusvaiheessa).

Mikäli lisäeristyksestä on jotain hyötyä, tulee eristeen asentaminen tehdä huolellisesti. Märkänä puhallettavilla puukuitueristeillä päästään hyvään ja tiiviiseen lopputulokseen. Oleellista on kuitenkin saada eristettävästä seinärakenteesta ilmatiivis. Ilmatiiveys voidaan saavuttaa esim. tarkoitukseen valmistettavalla rakennuspahvilla. Mineraalivillaa käytettäessä käytetään höyrynsulku muovia. Eristettä valittaessa kannattaa kuitenkin ajatella rakenteen kokonaistoimivuutta ja rakenteen hengittävyyttä. Hirsitalon asumismukavuus perustuu nimenomaan rakenteen tasaiseen hengittävyyteen.

Lisäeristettä, ja sen paksuutta valittaessa pitää muistaa edellä mainittu energian hävikki seinien kautta. Useimmiten lisäeristevahvuudeksi valitaan liian suuri rakenteen paksuus.

Lämpöhirsi


Perinteisen hirsiseinärakenteen rinnalle on markkinoille tullut lämpöhirsi. Ulkopäin katsottuna lämpöhirsi näyttää perinteiseltä hirsiseinältä. Lämpöhirsirakenteessa kuitenkin ulkopuolella näkyvät ristinurkat ovat massiivista puuta ja muualla seinän osuudella rakenne on runkorakenteinen eristetty seinä. Ulkoseinässä on käytetty hirsipanelia, jonka alla on tuuletusrako ja tuulensuojalevy. Runkorakenteen ja eristeen sisäpinnassa on höyrynsulkumuovi ja sisäverhouslevy tai -paneli. Lämpöhirsirakenteella saadaan seinärakenteelle parempi U- arvo kuin massiivihirrellä. Toisaalta höyrynsulkumuovi rakenteen sisäpinnassa aiheuttaa sen, että rakenne ei toimi samalla tavalla kuin massiivihirsirakenne. Vertauksena voitaisiin mainita esimerkiksi rakenteen hengittävyys. Voitaisiinkin todeta, että lämpöhirsirakenne on perinteinen runkorakenneratkaisu. Etuna kuitenkin hyvä lämmöneristävyys. Seinärakenteet toimitetaan elementteinä, joten seinien pystytys tapahtuu nopeasti.