Hyvä kaivo

 
  • Kirjoittaja(t): Artikkeli perustuu Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) materiaaliin.

Kaivosta saatava luonnontilainen pohjavesi on yleensä raikkaan makuista ja terveellistä. Veden laatu kannattaa kuitenkin tutkituttaa säännöllisesti, koska kaikki haitalliset aineet ja mikrobit eivät näy eivätkä maistu.

Maassamme on noin 300 000 kotitaloutta ja saman verran vapaa-ajan asuntoja, jotka jo ottavat talousvetensä omasta kaivosta. Myös uusia kaivoja rakennetaan jatkuvasti. Vanhoja ja jo käytössä olevia kaivoja voidaan kunnostaa ja kaivon veden laatua voidaan usein parantaa käsittelyn avulla. Kaivo kannattaa rakentaa hyvin. Oikein rakennetusta kaivosta saa riittäävästi pohjavettä, mikä täyttää useimmiten veden laadulle asetetut vaatimukset.

Kaivo kuntoon!

  • Tarkista kaivosi kunto vuosittain ja puhdista tarvittaessa liettynyt kaivon pohja.
  • Tutkituta kaivosi veden laatu kolmen vuoden välein, vaikka haju- ja makuhaittoja ei olisikaan. Neuvoja saat kuntasi terveystarkastajalta.
  • Varmista, ettei kaivosi lähistöllä ole pohjavettä likaavia tekijöitä, kuten vuotavia öljysäiliöitä, viemäreitä ja jätevesien käsittelylaitteita.
  • Vanha kaivo kannattaa kunnostaa, jos sen paikka on veden saannin ja veden laadun kannalta hyvä.
  • Jos vesi on liian hapanta tai siinä on liikaa rautaa, mangaania, fluoridia, arseenia, radonia tai uraania, eikä parempaa vettä ole saatavilla, harkitse veden käsittelyä.
  • Uudesta porakaivosta kannattaa tutkituttaa veden arseeni-, uraani- ja radonpitoisuus.
  • Likaantunutta vettä ei kannata yleensä puhdistaa, mutta joissakin tapauksissa kaivo kannattaa desinfioida.
  • Jos rakennat uuden kaivon, valitse paikka huolella.
  • Neuvoja kaivon rakentamiseen tai vanhan kaivon kunnostamiseen saat kunnan asiantuntijoilta.
  • Muista jäteveden asianmukainen käsittely, sillä puutteellisesti käsitelty jätevesi pilaa usein pohjavettä.

Kaivovesi on pohjavettä

Kaaviokuva porakaivosta, johon on rakennettu huoltokaivo mahdollista huoltoa ja vedenkäsittelyä varten. Huoltokaivon voi korvata teknisellä tilalla rakennuksen yhteydessä.

Pohjavesi on sade- ja sulamisvesistä maaperään imeytynyttä, maaperän huokosissa ja kallioperän raoissa kulkevaa vettä. Kun vesi suotautuu maakerrosten läpi, se puhdistuu ja samalla siihen liukenee erilaisia aineita.

Pohjaveden muodostumisalue on yleensä kaivon yläpuolisessa maastossa tai tasaisella maalla kaivon ympärillä ja ulottuu jopa satojen metrien päähän. Kallioporakaivon pohjaveden muodostumisalue voi ulottua paljon pidemmällekin.

Hyvään kaivoon ei pääse pintavettä

Tämä voidaan estää rakentamalla kaivon yläosa riittävästi maanpinnan yläpuolelle ja muotoilemalla kaivon ympäristö siten, että sadevedet valuvat kaivosta poispäin. Kaivon kannen tulee olla tiivis ja varustettu tuuletusputkella, jotta roskia ja pieneläimiä ei pääse kaivoon.

Huonokuntoiseen kaivoon valuu maanpinnalta vesiä, joiden vaikutus näkyy usein veden värillisyytenä ja sameutena. Huonokuntoinenkin kaivo kannattaa kunnostaa, jos vettä on riittävästi ja jos kaivoveden huono laatu johtuu vain maan pinnalta kaivoon valuneista vesistä. Jos pohjavesi on likaantunut ja likaantumisen syytä ei voida poistaa, täytyy rakentaa uusi kaivo paremmalle paikalle.

Pohjaveden laatu vaihtelee

Hyvä rengaskaivo

Pohjaveden luontainen laatu vaihtelee huomattavasti maa- ja kallioperästä johtuen. Veden liiallinen happamuus eli alhainen pH sekä suuret rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat kaivoveden yleisimpiä ongelmia. Rauta ja mangaani voivat aiheuttaa makuhaittoja ja värjätä pyykin. Jos pH on alhainen ja vesi on pehmeää, on vaarana, että vesi syövyttää metallisia vesijohtoja sekä muita järjestelmään kuuluvia metalliosia. Metalliosien syöpymistä aiheuttaa myös veden suuri kloridipitoisuus eli veden suolaisuus. Suola voi olla peräisin rannikolla merivedestä tai läheisen tien suolaamisesta.

Kaivoveden pitää olla terveydelle vaaratonta. Vesi voi olla paikoitellen epäterveellistä johtuen maa- ja kallioperässä luonnostaan olevista aineista (esimerkiksi radon, uraani, arseeni ja fluoridi) taikka ihmisen vaikutuksesta (esimerkiksi lannoitteiden nitraatit, torjunta-aineet, ulosteperäiset bakteerit ja virukset). Myös eläinten ulosteista voi taudinaiheuttajia päästä kaivoon. Siksi on hyvä säännöllisin väliajoin tutkituttaa kaivon veden laatu, vaikkei maussa huomaisikaan mitään poikkeavaa. Ennen näytteenottoa kannattaa pyytää ohjeet kunnan terveystarkastajalta tai vesinäytteitä tutkivalta laboratoriolta. Puhdistuslaitteen valintaa varten joudutaan mahdollisesti tekemään lisätutkimuksia.

Liiallista happamuutta voidaan poistaa esim. laittamalla kaivon pohjalle kalkkikivikerros tai hankkimalla veden happamuutta poistava käsittelylaite. Myös rautaa, mangaania, fluoridia, radonia, arseenia tai uraania sisältävää pohjavettä on mahdollista puhdistaa.

Ohessa ovat yleisimmät kaivovedestä tutkittavat aineet ja ominaisuudet sekä niiden enimmäispitoisuudet. Täydellinen lista löytyy sosiaali- ja terveysministeriön asetuksesta n:o 401 vuodelta 2001 pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista.

Laatuvaatimukset Enimmäispitoisuus Haitan ilmeneminen
Esherichia coli 0 pmy / 100 ml Ei haise eikä maistu, ripuli + oksentelu
Suolistoperäiset enterokokit 0 pmy / 100 ml (a) Ei haise eikä maistu, ripuli + oksentelu
Arseeni 0,01 mg / l (b) Ei haise eikä maistu, voi lisätä syöpäriskiä
Fluoridi 1,5 mg / l (b) Ei haise eikä maistu, hampaisiin laikkuja
Nitraatti 50 mg / l (c) Ei haise eikä maistu, imeväisikäisillä sinisyyttä ja hengitysvaikeuksia
Nitriitti 0,5 mg / l (c) Ei haise eikä maistu, osoittaa bakteeritoimintaa
Laatusuositukset Enimmäispitoisuus Haitan ilmeneminen
Koliformiset bakteerit Alle 100 pmy / 100 ml Ei haise eikä maistu, mahdollisesti ripuli + oksentelu
Ammonium 0,5 mg / l Haju
Kloridi 100 mg / l (d) Putkistojen ja laitteiden syöpyminen + suolaisuus
KMnO4-luku 20 mg / l Keltainen tai ruskea väri + maamainen haju
Mangaani Alle 0,1 mg / l Harmaa väri + mustia sakkoja
Radon Alle 1000 becquerel / l Ei haise eikä maistu, lisää syöpäriskiä
Rauta Alle 0,4 mg / l Raudan maku vedessä, keltainen tai ruskea väri + sakkaa
Uraani 0,015 mg / l (e) Ei haise eikä maistu, saattaa vaikuttaa munuaisiin
  Tavoitetaso  
Haju ja maku Ei selvää vierasta hajua tai makua  
pH 6,5 - 9,5 (f) Alhainen pH : putkiston ja laitteiden syöpyminen
Sameus 1,0 NTU Harmaan tai ruskean väristä samentumaa
Väriluku 5 Ruskea, harmaa tai sinivihreä väri

pmy = pesäkettä muodostavaa yksikköä

  1. Tutkittava silloin, kun koliformisten bakteerien määrä on yli 100 pmy / 100 ml, mutta Escheria colia ei esiinny.
  2. Talousvedelle, jota ei juoda tai joka ei päädy suoraan elintarvikkeeseen tai joka ei suoraan joudu kosketuksiin elintarvikkeiden kanssa elintarvikkeiden valmistuksen, jalostuksen, säilytyksen ja markkinoille saattamisen yhteydessä, arseenin laatuvaatimus on alle 0,02 mg / l ja fluoridin alle 5,0 mg / l.
  3. Nitraattipitoisuus / 50 + nitriittipitoisuus / 3 ei saa ylittää arvoa 1.
  4. Vesi ei saa olla syövyttävää. Vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi kloridipitoisuuden tulisi olla alle 25 mg / l.
  5. WHO:n suositusohjearvo (2003)
  6. Vesi ei saa olla syövyttävää

Kaivon paikka valitaan alarinteestä

Parhaita rengaskaivon paikkoja ovat rinteiden alaosat, missä pohjavesi purkautuu lähteinä tai sitä tihkuu soille, puroihin, jokiin tai järviin. Hiekka- ja soramailla pohjavettä on runsaasti ja se on yleensä hyvälaatuista. Moreenimaissa pohjaveden pinta voi alentua kuivana aikana jopa metrejä normaalitasostaan, mikä pitää ottaa huomioon kaivoa rakennettaessa. Kaivoa ei tule koskaan sijoittaa maaston alavimpaan kohtaan, koska sade- ja sulamisvedet kertyvät sinne. Porakaivon rakentaminen on vaihtoehtoinen ratkaisu, jos maaperäolosuhteista johtuen rengaskaivon rakentaminen ei ole mahdollista.

Kaivon paikkaa valittaessa kannattaa kysyä neuvoa kunnan asiantuntijalta. Hyvää kaivon paikkaa kannattaa etsiä kauempaakin mahdollisimman luonnontilaiselta alueelta, missä ei ole likaantumisriskiä.

Yhteiseen vesijohtoverkkoon liittyminen on usein suositeltavin ratkaisu. Jos tämä ei ole mahdollista eikä omalta maalta löydy kunnollista kaivonpaikkaa, kannattaa harkita yhteisen kaivon rakentamista naapureiden kanssa. Naapurin maalle kaivon voi rakentaa asianmukaisen sopimuksen perusteella. Joissakin harvoissa tapauksissa voi tulla kysymykseen vedenotto-oikeuden ratkaiseminen vesilain mukaisella menettelyllä.

Kaivo kannattaa sijoittaa luonnontilaiselle alueelle rinteen alaosaan, missä ei ole pohja- veden likaantumisvaaraa ja pohjaveden pinnan vaihtelut ovat pieniä.

Kaivo kuntoon!

  • Tarkista kaivosi kunto vuosittain ja puhdista tarvittaessa liettynyt kaivon pohja.
  • Tutkituta kaivosi veden laatu kolmen vuoden välein, vaikka haju- ja makuhaittoja ei olisikaan. Neuvoja saat kuntasi terveystarkastajalta.
  • Varmista, ettei kaivosi lähistöllä ole pohjavettä likaavia tekijöitä, kuten vuotavia öljysäiliöitä, viemäreitä ja jätevesien käsittelylaitteita.
  • Vanha kaivo kannattaa kunnostaa, jos sen paikka on veden saannin ja veden laadun kannalta hyvä.
  • Jos vesi on liian hapanta tai siinä on liikaa rautaa, mangaania, fluoridia, arseenia, radonia tai uraania, eikä parempaa vettä ole saatavilla, harkitse veden käsittelyä.
  • Uudesta porakaivosta kannattaa tutkituttaa veden arseeni-, uraani- ja radonpitoisuus.
  • Likaantunutta vettä ei kannata yleensä puhdistaa, mutta joissakin tapauksissa kaivo kannattaa desinfioida.
  • Jos rakennat uuden kaivon, valitse paikka huolella.
  • Neuvoja kaivon rakentamiseen tai vanhan kaivon kunnostamiseen saat kunnan asiantuntijoilta.
  • Muista jäteveden asianmukainen käsittely, sillä puutteellisesti käsitelty jätevesi pilaa usein pohjavettä.

Lisätietoa kaivoista

Julkaisut

  • Kysymyksiä kaivoista, Suomen ympäristökeskus - Ympäristöopas 86; 2001
  • Valtakunnallinen kaivovesitutkimus,
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja; sarja A/146; 1993
  • Tuhat kaivoa - Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna 1999,
    Geologian tutkimuskeskus - Tutkimusraportti 155; 2002
  • Talousveden radioaktiivisuus - perusteita laatuvaatimuksille,
    Säteilyturvakeskus - A182; 2001