Hyvä valaistus on sekä viihtyisä että energiataloudellinen

 
  • Kirjoittaja(t): Markku Varsila

Riittävä valo on edellytys kaikelle toiminnalle, sillä yli 80% aisti-informaatiosta saadaan näköaistin välityksellä. Valaistus on myös edullisin ja joustavin sisustuselementti, mutta se vaikuttaa merkittävästi myös vireystilaan ja viihtyvyyteen. Siksi kodin valaistuksen tulisi pystyä mukautumaan niin rentoutumiseen, kotitöihin, vapaa-ajan aktiviteetteihin kuin myös lepoon perheen tarpeiden mukaisesti. Vaikka valaistuksen osuus on vain noin viidesosa kotitalouksien sähkönkulutuksesta, muodostaa se merkittävän osan kodin sähköasennuksista valaisimineen, johdotuksineen ja kytkimineen. Lisäksi uudet valonlähteet ja EU-direktiivit tuovat lähivuosina merkittäviä muutoksia valaistukseen. LEDit mahdollistavat kokonaan uudenlaiset valaisimet ja samalla hehkulamput poistuvat vaiheittain markkinoilta. Valaistukseen kannattaa perehtyä etukäteen, koska useimmat kodin valaistuksen perusperiaatteet lyödään lukkoon rakennuksen sähkösuunnitelman yhteydessä.

Uudisrakennuksen valaistussuunnitelmaa tehtäessä joudutaan erityisesti kiinnittämään huomiota mm. seuraaviin asioihin:

  • Halutaanko valaistuksessa käyttää upotettavia valaisimia? Valaisimien upottaminen rakenteisiin vaatii tilaa ja upotuskotelon, jotta eristeet eivät estä valaisimen jäähtymistä. Tämä koskee kaikkia vähänkään tehokkaampia valaisimia, myös ledejä!

  • Seinävalaisimien paikat kannattaa valita etukäteen ja varustaa nämä asennusrasioilla. Näin päästään eroon seinillä roikkuvista johdoista. Jos valaista ei asenneta, voi rasian kannen päälle ripustaa vaikka taulun.

  • Pienoisjännitehalogeenivalaisimia käytettäessä tulee muistaa valita muuntajille sopivat sijoituspaikat, jotta muuntajan ja valaisimien välinen johdotus saadaan riittävän lyhyeksi. Tämä johdotus tulee mitoittaa riittävän järeäksi halogeenivalaisimien suuria virtoja silmällä pitäen. Väärin mitoitettu johdotus on paloturvallisuusriski.

  • Kosketinkiskot lisäävät asennuksen muunneltavuutta. Valaisimia voidaan ripustaa halutusta kohtaa ja kohdevalaistus saadaan toteutettua joustavasti kosketinkiskoja käyttäen. Kosketinkiskoja on useilla eri valmistajilla ja useimmat eri valmistajien kiskot ja virranottolaitteet eivät ole keskenään yhteensopivia. Valaisimet voidaan kuitenkin saada tilauksesta varustettuna eri kiskoihin sopivilla virranottimilla varustettuna. Yhdessä kiskossa voi olla 1-3 erikseen ohjattavaa valaistusryhmää.

  • Valaisimia voidaan upottaa myös lattiaan ja ulkona maahan. Tähän tarkoitukseen on omat valaisintyyppinsä, jotka kestävät painoa ja kolhuja. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota valaisimen lasin pintalämpötilaan, koska useimmat maahan upotettavat valaisimet on tarkoitettu ulkokäyttöön ja niiden tehot on mitoitettu julkisen rakentamisen tarpeita varten. Kotiympäristössä lasin pintalämpötilan tulisi olla mahdollisimman alhainen ja se ei saa missään tapauksessa ylittää 70°C, koska muuten lapset tai kotieläimet voivat polttaa jalkansa kuumalla lasilla.

  • Muista erilaiset valaistustilanteet ja niiden ohjaukset. Valonsäätö vaatii loistelampuilla omat, erilliset ohjausjohdotuksensa ja myös erityisesti valonsäätöä varten valmistut valaisimet. Uusilla valonohjausjärjestelmillä voidaan ohjata samassa tilassa olevia useampia valaisinryhmiä joko yhdessä tai erikseen ja haluttuja valaistustilanteita voidaan tallentaa myös muistiin. Valaistuksen ohjaaminen kauko-ohjaimella on myös mahdollista. Mikäli valaistuksen ohjausta halutaan muuttaa tulevaisuudessa, ei sähköasennusta kannata toteuttaa putkettomalla tekniikalla. Putkellisella asennuksella voidaan johdotuksia ja kytkentöjä muuttaa joustavammin.

  • Ulkotilojen osalta kannattaa tehdä valaistussuunnitelma. Pihalla ja puutarhassa on useita kohteita, joiden valaistuksella voidaan elävöittää pimeän ajan näkymiä. Valaisimien tarvitsema kaapelointi tulee tehdä ennen pihan viimeistelyä, jotta vältytään sotkuisilta kaivutöiltä juuri valmistuneessa pihassa.

  • Laajennusmahdollisuus ja tulevat tarpeet. Katossa voi olla useita ylimääräisiä jakorasioita, jotka mahdollistavat vaihtoehtoiset valaisinsijoitukset.

Kunkin tilan osalta tulisi merkitä sähkö/valaistussuunnittelijaa varten ylös ne kohteet, joita erityisesti halutaan valaista. Tällaisia voivat olla esimerkiksi rakennuksen rakenteelliset yksityiskohdat, kuten kattolyhdyt, erkkerit, pylväät, takat, portaat ja kattopalkit. Valaistavia sisustusratkaisuja ovat esimerkiksi työpisteet, seurustelu- ja lukunurkkaukset, taideteokset, kalusteet ja verhot.

Suunnittelussa kannattaa käyttää mielikuvitusta ja hyödyntää rakennuksen ja tilojen omaleimaisia piirteitä. Valaistussuunnittelu ei kuitenkaan ole vain sopivien valaisimien valitsemista eri valaistustehtäviin, vaan se on myös sähköasennustekniikkaa ja valonohjausperiaatteiden soveltamista halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Kotivalaistuksen perusperiaatteita

Valaistussuunnittelu on keskeinen osa sisustussuunnittelua, jossa pyritään rakentamaan toimintojen ympärille mielenkiintoisia tilanäkymiä. Vaihtelevilla valaistusolosuhteilla voidaan ratkaisevasti edesauttaa näiden tavoitteiden saavuttamista. Yleisvalaistus luo riittävät olosuhteet tiloissa liikkumista ja toimimista varten. Pelkkää yleisvalaistusta käytettäessä jäävät kirkkausvaihtelut kuitenkin vähäisiksi ja tilasta saadaan helposti lattea vaikutelma.

Kohdevalaistus suuntaa huomion sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan. Näin voidaan aikaansaada valaistuksen avulla pientiloja, kuten esimerkiksi kodin työskentelypisteet. Suunnattua valoa tarvitaan myös luomaan tarpeellisia varjoja, koska varjot tekevät näkymästä kolmiulotteisen. Suunnatun valon ja yleisvalaistuksen vaihtelu synnyttää sisustukseen mielenkiintoisen ja tasapainoisen tunnelman. Valaistusratkaisun laatu onkin verrannollinen käytettyjen valaisimien lukumäärään. Tämä ei välttämättä merkitse korkeita kustannuksia, koska hinta-laatusuhteeltaan edullisten valaisinten mallisto vuosi vuodelta laajempi.

Kodin lukuisten toimintojen vuoksi useissa tiloissa on hyvä olla mahdollisuus eri valaistustilanteisiin: Olohuoneessa televisionkatseluun, seurusteluun, lukemiseen ja siivoukseen, keittiössä ruokailuun, ruuanlaittoon, lastenhuoneessa leikkeihin ja yövalo turvallisuutta luomaan jne. Nimenomaan mahdollisuus eri valaistustilanteisiin lisää elämisen laatua.

Hyödynnä eteistä myös oleskelutilana

Eteistä pidetään usein vain välttämättömänä kauttakulkutilana ja siten unohdetaan hyödyntää eteistilan kalliit neliöt. Hyvällä valaistuksella voidaan avartaa eteistä ja siten lisätä sen käyttöarvoa myös oleskelutilana. Mikäli päällysvaatteita säilytetään komerossa, voidaan komerot valaista ja valaistusta ohjata ovikytkimin.

Eteistilaan saadaan ilmeikkyyttä kohdevalaistuilla tauluilla ja taide-esineillä sekä sen kodikkuutta voidaan lisätä penkin viereen sijoitetulla jalkavalaisimella.

Eteistila liittää valaistuksellisesti erilaiset ulko- ja sisätilat toisiinsa, jolloin sen valaistuksen pitäisi pystyä sopeuttamaan nämä erot niin, ettei epämukavia valaistustason muutoksia synny. Pimeän aikaan tultaessa ulkoa sisälle tarvitaan vähemmän valoa, jotta saapuja ei häikäistyisi. Vastaavasti sopeutumisaika ulos pimeään lähdettäessä jää lyhyemmäksi, mikä lisää turvallisuutta.

Päiväsaikaan tulisi eteisessä olla jopa enemmän valoa kuin muissa sisätiloissa, jotta päivänvalo ei ulos lähdettäessä tuntuisi niin häikäisevältä. Päivällä sisään tultaessa ei myöskään tunnu niin hämärältä. Eteisen valaistustasoa voidaan ohjata yksinkertaisimmillaan samassa valaisinryhmässä hämäräkytkimellä ohjatun valaisimen avulla, mutta valonsäätö päivänvalon mukaisesti on myös mahdollista.

Valaistuskohteita eteisessä

Eteisessä tarvitaan eniten valoa peilin edessä, jotta ulkoasun viimeistely olisi mahdollista. Myös vaatenaulakko tarvitsee riittävästi valoa pienempien vaatekappaleiden löytämisen helpottamiseksi. Molemmissa tapauksissa on tärkeää saada valoa nimenomaan pystypinnoille. Vaatekaappi voi olla valaistu omilla valaisimillaan, joita ohjataan ovikytkimin.

Eteisen kattovalopisteen tulisi olla varustettuna opaalikupuisella, kaikkiin suuntiin tehokkaasti valaisevalla valaisimella. Erityisen tärkeää on se, että valaisin valaisee sivuille ja on mahdollisimman isokokoinen. Pienempiä valaisimia käytettäessä niitä tulisi olla useampia, jotta varjonmuodostus kaapin luona olisi mahdollisimman lievää. Valaistusta voidaan täydentää joko yhdellä erillisellä peilin yläpuolelle tai kahdella peilin molemmille sivuille sijoitetulla seinävalaisimella. Erillistä peilivalaistusta käytettäessä voi yleisvalaistustaso olla matalampi, mikä pienentää häikäistymistä siirryttäessä pimeistä ulkotiloista eteiseen. Upotettavat valaisimet ja halogeenivalaisimet valaisevat lähinnä lattiaa, joten ne sopivat huonosti eteiseen.

Eteisessä muista:

  • Eteisessä tarvitaan runsaasti valoa
  • Peilin edusta
  • Kaappeihin tarvitaan valoa myös sisälle
  • Myös eteistä voidaan sisustaa taide- ja koriste-esineillä sekä kohdevalolla

Portaiden valaistus on turvallisuustekijä

Portaat liittyvät usein eteistilaan ja ne on turvallisuussyistä valaistava hyvin. Ylhäältä suuntautuva valo synnyttää portaisiin tarpeelliset varjot, jotka näyttävät askelmat. Epäsuorassa valaistuksessa porrasaskelmat eivät jätä varjoja, joten täysin epäsuoraa valaistusta ei voi suositella portaikkoon. Toisaalta varjot eivät saa olla pitkiä ja liian voimakkaita. Sellaisia syntyy helposti, jos käytetään pelkästään kohdevalaisimia. Portaikon valaisimet eivät saa olla myöskään liian kirkkaita, jotta vältytään häikäisyltä. Askelmia voidaan valaista myös seinään upotettavilla askelmavalaisimilla, joiden oikea lampputyyppi on pienloistelamppu tai LED. Halogeenilamput sopivat huonosti askelmavalaistukseen lampun korkean lämpötilan ja häikäisyn takia. Matalalle asennettu kuuma lamppu aiheuttaa palovammariskin niin aikuisille kuin pikkulapsille. Muista että portaissa olevia seinävalaisimia katsotaan sekä ylhäältä että alhaalta ja tällöin näkyvät kirkkaat lamput, valaisimen sisuskalut ja johdot eivät ole kovin kaunista katsottavaa. Siksi useimmat seinävalaisimet eivät sovellu portaikkoon.

Keittiössä tehdään työtä

Keittiö on kodin tärkein työtila ja olohuoneen ohella käytetyin oleskelutila. Keittiössä tarvitaan riittävästi valoa niin työtasoille kuin myös kaappien sisälle. Reilu valaistus keittiössä virkistää myös pimeinä talviaamuina. Keittiön yleisvalaisimena käytetään tavallisesti kattoon kaapiston suuntaisesti kiinnitettyä keittiöloistevalaisinta, joka valaisee hyvin myös kaappien sisälle. Loistevalaisin keittiössä on mainettaan parempi ratkaisu, koska laaja valaiseva pinta tuo valoa hyvin myös kaappeihin sisälle. Keittiön yleisvalaistuksen paras ratkaisu on valokatto, jossa valo tulee tasaisesti lähes koko katon alueelta. Näin valoa saadaan hyvin sisälle jopa alakaappeihin. Ratkaisu on maailmalla erittäin yleinen, mutta Suomessa vielä harvoin nähty. Vaihtoehtoinen ratkaisu on käyttää epäsuoraa valaistusta.

Pelkkä tehokas yleisvalaistus ei ole oleskelutilojen viihtyisyyden kannalta hyvä ratkaisu. Näkymästä saadaan mielenkiintoisempi, jos valoa suunnataan myös kohti kaapistoja erillisiä, pienitehoisia valaisimia käyttäen. Näillä saadaan aikaan tunnelmallinen valaistus ruokailuhetkiä varten. Tähän sopivat esimerkiksi led- tai halogeenivalaisimet. Ylellinen vaikutelma saadaan yleisvalaistuksen himmennyksellä. Ruokapöydän edessä olevan ikkunan verhokapan taakse voidaan sijoittaa näkösuojaksi verhovalaistus.

Työtason valaistusvinkkejä

Työtasot valaistaan tehokkaasti yläkaapiston alle etureunaan kiinnitetyillä valaisimilla, koska seinään kiinnitetty valaisin häikäisee peilautumalla kiiltäväpintaisesta työtasosta silmiin. Seinään kiinnitetty valaisin näkyy useimmissa tapauksissa myös häiritsevästi ruokapöytään. Halogeenivalaisimien kanssa häikäisy korostuu, koska valokappale on pieni ja sen valotiheys eli pintakirkkaus on suuri. Siksi halogeenivalaisimet sopivat huonosti käytettäväksi yhdessä kiiltävien työtasomateriaalien kanssa. Työtason valaisimien tulisi olla kytkettävissä kaikki yhtenä ryhmänä keittiön oven luona sijaitsevasta kytkimestä. Pistorasiat kannattaa sijoittaa mieluiten seinälle eikä valaisimeen, koska ne ovat silloin helpoiten käytettävissä. Modernit pistorasiakalusteet ovat myös kauniita katsella.

Valaisimien sijoituksessa keittiöön tulee ottaa huomioon myös turvallisuuskysymykset. Halogeenilamput tuottavat runsaasti lämpöä ja kuumentavat voimakkaasti edessä lähellä olevia kohteita. Siksi halogeenivalaisimia ei saa sijoittaa yläkaapiston ovien yläpuolelle niin, että ovi voi jäädä auki valaisimien kohdalle. Kalusteasennuksissa on suositeltavaa käyttää mieluimmin ledejä kuin halogeenilampuilla varustettuja valaisimia. Valaisimien asennuksessa on ehdottomasti noudatettava valaisinvalmistajan antamia turvaetäisyyksiä ja ohjeita.

Lisäksi tulee muistaa, että kaapin tai hyllyn alapintaan sijoitetut valaisimet kuumentavat yläpuolellaan olevaa hyllyä. Tällöin hylly ei sovellu herkkien elintarvikkeiden, kuten mausteiden, kahvin ja teen säilytykseen. Valaisimen saa sijoittaa kuivauskaapin alle vain, jos se on tippu- tai roiskevedenpitävä (kotelointiluokat IP21, IP22, IP23, IP34 ja IP44). Jos valaisimessa on kanneton pistorasia, sitä ei saa sijoittaa vaakasuunnassa 20 cm lähemmäksi pesualtaan reunasta ellei se ole vähintään 50 cm korkeudella pesupöydän tasosta. Kaikkien pesupöydän läheisyydessä olevien halogeenivalaisimien tulee olla suojalasilla varustettuja, koska kuuman lampun pinnalle roiskuva vesi voi räjäyttää lampun.

Ruokapöydän valaisin vaikuttaa tunnelmaan

Ruokapöydän päällä tarvitaan kalustukseen sopiva, valoa alaspäin suuntaava riippuvalaisin, jonka on oltava muusta keittiövalaistuksesta erikseen kytkettävissä. Näin saadaan sopiva valaistustaso tunnelmallisia ruokailuhetkiä varten. Valoa läpäisevät varjostimet sopivat hyvin ruokapöydän päälle, koska varjostimen läpi siivilöityvä valo valaisee miellyttävästi myös ruokailijoiden kasvot. Oikea ripustuskorkeus on noin 60 cm ruokapöydän pinnasta. Liian korkealle sijoitettu valaisin häikäisee ruokailijoita ja liian matalalle sijoitettu estää näköyhteyden pöydän yli.

Keittiössä muista:

  • Kaappeihin tarvitaan valoa myös sisälle, erityisesti syviin alakaappeihin
  • Työtason valaisimen paras sijoituspaikka on yläkaapin etureunassa valolistan takana
  • Halogeenivalaisimien kuumuus tulee ottaa huomioon turvallisuuskysymyksenä
  • Pesualtaan lähellä roiskuva vesi tulee ottaa huomioon valaisimen (ja valaisimessa olevan pistorasian) valinnassa ja sijoituksessa
  • Yleis-, työtaso- ja ruokapöydän valaistuksen tulisi olla erikseen kytkettävissä
  • Tutustua myös valonohjausjärjestelmien antamiin mahdollisuuksiin
  • Ruokapöydän valaisimen varjostimen tulisi päästää valoa myös sivulle

Olohuoneessa tarvitaan erilaisia valaistustilanteita

Olohuoneen sisustamiseen satsataan yleensä paljon, mutta valitettavan usein valaistusratkaisut rajoittuvat kruunuvalopisteeseen sekä yhteen tai kahteen lisävalopisteeseen katossa. Yleisvalaistuksen tulisi olohuoneessa olla vähintään kaksiportainen. Vähemmän yleisvaloa tarvitaan rentouttaviin oleskeluhetkiin, kun taas harrasteet ja siivous vaativat enemmän valoa. Porrastus saadaan aikaan valaisimien sopivalla ryhmityksellä tai himmentimellä. Yleisvalaistus toteutetaan tavallisesti riippuvalaisimilla, pinnalle- tai uppoon asennettavilla kattovalaisimilla. Upotettu valaisin aikaansaa tavallisesti näyttävämmän vaikutelman, koska valonlähde on kätketty. Tällöin valaistuksen myötä mielenkiinto kohdistuu sisustukseen eikä valaisimeen. Toisaalta upotettavat valaisimet jättävät kattopinnan varjoon, joten tila vaikuttaa matalammalta ja hämärämmältä kuin todellisuudessa on.

 Epäsuoran valaistuksen käyttö yleisvalaistuksessa on myös suositeltavaa, mikäli tilan mittasuhteet ja arkkitehtuuri antavat tähän mahdollisuuden. Epäsuorassa valaistuksessa valo heijastetaan kattopinnan (ja mahdollisesti myös seinäpinnan) kautta tilaan. Pelkkää epäsuoraa valaistusta käytettäessä muodot kuitenkin hahmottuvat huonosti ja tilasta saadaan helposti lattea vaikutelma. Siksi epäsuoraa ja suoraa valaistusta kannattaa yhdistellä. Huomaa myös, että kaksikerroksisissa tiloissa alakertaan sijoitetut valaisimet voivat aiheuttaa häikäisyä yläkerran tiloihin. Tärkeimmät edellytykset epäsuoralle valaistukselle ovat riittävä huonekorkeus sekä valkoinen kattopinta. Vaaleat sävyt seinissä parantavat valaistustulosta. Korkeissa olohuoneissa tulee kiinnittää huomiota myös lampunvaihtoon. Korkeiden 4-5 m A-tikkaiden käyttö kalustetussa huoneessa on yllättävän hankalaa ja lisää riskiä tapaturmiin. Tikkaat ovat kaiken lisäksi kalliita ja hankalia säilyttää. Siksi lyhytikäiset hehku- ja halogeenilamput sopivat huonosti korkeiden tilojen kattovalaisimiksi. Loiste- ja pienloistelamput sekä LEDit ovat huomattavasti pitkäikäisempiä ja sopivat siten paremmin lampunvaihdon kannalta vaikeisiin kohteisiin. Kookkaammat lamput ovat myös helpompia käsitellä korkeilla tikkailla kuin pienikokoiset halogeenilamput.  Tyypillinen sisustusvirhe on käyttää yleisvalaisimessa voimakkaasti valoa värittävää varjostinta, jolloin sisustusmateriaalien, esineiden ja taulujen värit vääristyvät. Paikallisvalaisimen varjostin voi luonnollisesti olla myös värillinen, mikäli ei käytetä liian tehokkaita lamppuja ja voimakkaita värejä yhtä aikaa.

Valaistus viimeistelee sisustuksen

Oikein valitulla paikallisvalaistuksella luodaan toivottu tunnelma siten, että valolla muodostetaan ikään kuin pientiloja lukemista ja muuta oleskelua varten. Seurustelunurkkauksessa valaistuksen tulee auttaa katsekontaktia ja korostaa henkilöiden kasvoja sopivasti. Tähän tarkoitukseen sopivat hyvin ripustettavat-, pöytä- tai jalkavalaisimet, joiden varjostin läpäisee sopivasti valoa. Paikallisvalaistus voidaan toteuttaa myös kosketinkiskoja ja niihin kiinnitettyjä halogeenikohdevalaisimia tai upotettavia halogeenikattovalaisimia käyttäen. Niillä poimitaan esiin olohuoneen sisustukselliset yksityiskohdat. Kohdevalaisimet tulee sijoittaa niin, etteivät ne häikäise huoneessa liikkujia. Huomaa, että sohvalla myös loikoillaan, jolloin katsesuunta on kohti kattoa. Tällöin pienikokoiset, alta avoimet halogeeni- ja led-valaisimet aiheuttavat voimakasta häikäisyä ja vaikeuttavat esimerkiksi lukemista. Kohdevalaisimia ei saa sijoittaa liian lähelle valaistavaa kohdetta (tavallisesti 0,5 m), koska liian lähelle kohdetta sijoitettu kohdevalaisin haalistaa värejä ja voi aiheuttaa palonvaaran. Ikkunaseinälle sijoitettu verhovalaistus on osa paikallisvalaistusta. Siinä valo tulee luontevasti samalta suunnalta kuin päiväsaikaan. Valoverhon ja ikkunan väliin sijoitettu valaisin estää pimeällä näkyvyyttä verhon läpi valaistuun huoneeseen. Valokuitujen avulla voidaan tehdä oleskelutiloihin näyttäviä tähtitaivasratkaisuja tai kiinnittää huomiota rakenteiden yksityiskohtiin. Sivusta valaisevaa kuitua käyttäen saadaan valoa vietyä esimerkiksi kaiteiden taka- tai alapintoihin, keittosaarekkeen sivuja valaisemaan, porrasaskelmien reunaan jne. Uudet ledit sopivat monasti samoihin sisustusratkaisuihin kuin valokuidut.  Seinävalaisimilla saadaan aikaan viimeistelty vaikutelma. Niiden paikat kannattaa valita jo rakennusvaiheessa, jolloin valaisimille saadaan sähköt piiloon seinäpinnan taakse ja seinälle ei jää roikkumaan epäsiististi johtoja. On myös hyvä muistaa, että television katselu pimeässä rasittaa silmiä. Parhaat katseluolosuhteet saavutetaan valaisemalla television tausta esimerkiksi häikäisemättömällä seinävalaisimella, kohdevalaisimella, pöytä- tai jalkavalaisimella.

Valaistus lisää myös hyvinvointia

Tuoreet lääketieteelliset tutkimustulokset ovat osittaneet, että valo vaikuttaa vireystilaamme. Silmästä on löydetty uudentyyppisiä aistinsoluja, joiden kautta valo vaikuttaa hormonitoimintaan ja vuorokausirytmiimme. Kyse on eri asiasta kuin kaamosmasennus ja valohoito. Riittävä määrä silmiin kohdistuvaa, sinisiä aallonpituuksia sisältävää valoa estää unihormoni melatoniinin erittymistä vereen ja lisää stressihormoni kortisolin määrää ja parantaa siten vireystilaa. Riittävä valon määrä riippuu valonlähteen tyypistä ja värisävystä se näyttäisi tämänhetkisten tietojen mukaan olevan luokkaa 200 – 400 lx. Se on siis hieman vähemmän kuin toimistotilojen valaistusvoimakkuus pöydällä. Mikäli kotona halutaan hyötyä valon virkistävästä vaikutuksesta, tulee yleisvalaistuksen tehoa lisätä reilusti ja valon neutraali tai jopa viileä värisävy on eduksi. Rentoutumiseen sopiva tunnelmavalaistus on puolestaan lämminsävyistä ja pienitehoista.  Kotikäyttöön markkinoidaan myös erilaisia valohoitovalaisimia, joilla voidaan lieventää kaamosmasennuksen oireita. Valohoidossa silmiin kohdistetaan yleensä noin 2500 lx valaistusvoimakkuus. Kunnollisen valohoitovalaisimen ominaisuuksiin kuuluu riittävän suuri teho ja laaja valaiseva pinta, elektroninen liitäntälaite sekä jatkuvan spektrin päivänvalolamput. Riittävän tehokas valaisin voi olla hieman etäämpänä, jolloin esimerkiksi valaisimen edessä lukemiseen jää riittävästi tilaa. Valohoitovalaisimien tulee täyttää myös lääkinnällisille laitteille ja tarvikkeille asetetut vaatimukset. Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että lamppujen edessä on suojus, joka suodattaa silmille haitallisen UV-säteilyn pois. Valohoitovalaisimen taustan tulisi olla riittävän hyvin valaistu, jotta kirkkauserot näkökentässä ja häikäisy eivät muodostu liian suuriksi. Valitettavasti osa valohoitovalaisimen nimellä myytävistä tuotteista ovat olleet valohoitokäyttöön liian pienitehoisia, ylihinnoiteltuja tavallisia loistelamppuvalaisimia. Siksi lääkelaitos on antanut ohjeita valohoitovalaisimien valmistajille niiden rakenteesta ja markkinoinnista. Kukkavalaistus antaa välttämätöntä valoa kasveille ja lisää samalla kodikkuutta. Valaisimen pitää olla siten suunnattu, että se todella valaisee kasveja. Suositeltava etäisyys kasveista on 30...50 cm. Kasvien pitää myös saada sopivan väristä valoa. Loistelamput sopivat parhaiten kasvien valaisemiseen, kun taas hehku- ja halogeenilamput tuottavat runsaasti lämpöä ja saattavat siten vahingoittaa kasveja. Kasvit tarvitsevat myös lepoa, joten 12...16 tunnin valaistusaika vuorokaudessa riittää ja valaistuksen ohjaus voidaan toteuttaa kellokytkimellä. Olohuoneessa muista:

  • Vähintään kaksiportainen yleisvalaistus - työ- ja rentoutumisvalaistus
  • Kohdevalaistuksella lisätään viihtyisyyttä - valitse kohteet
  • Kosketinkiskoilla saadaan joustavuutta
  • Verhovalaistus toimii näkösuojana ulospäin
  • Myös pistorasioihin liitettyjä valaisimia voidaan ohjata yhdellä kytkimellä
  • Televisio tarvitsee taustavaloa
  • Seinävalaisimien paikat kannattaa suunnitella jo rakennusvaiheessa
  • Reilu ja viileä valaistus virkistää, himmeä ja lämminsävyinen rentouttaa
  • Kasvivalaistus vaatii oikean valonlähteen ja ohjauksen
  • Valonohjausjärjestelmällä saadaan ennalta ohjelmoituja valaistustilanteita
  • Korkeiden tilojen kattovalaisimissa ei kannata käyttää hehku- ja halogeenilamppuja

Levollinen makuuhuone

Makuuhuoneessa tarvitaan yleisvalaistus, joka voidaan toteuttaa myös paikallisvalaisimilla. Tärkeimmät valoa tarvitsevat kohteet ovat vaatekaapit ja kampauspöytä unohtamatta lukuvalaistustarpeita vuoteen luona. Makuuhuoneissa käytetään tavallisesti vain yhtä kattovalopistettä, johon on asennettu riippu- tai kattovalaisin. Tällöin kattovalaisimen tulee olla riittävän tehokas, jotta kaappeihinkin riittää valoa. Valaisimen häikäisysuojauksen alaspäin tulisi olla hyvä eli lamppu ei saa olla alaspäin näkyvissä, koska valaisinta katsotaan myös selällään sängyssä maaten. Epäsuora valaistus sopii hyvin makuuhuoneeseen, koska katosta heijastuva valaistus häikäisee vähemmän kuin pienikokoinen valaisin ja lamput eivät ole alaspäin näkyvissä. Epäsuora valaistus antaa myös hyvin valoa kaappeihin ja laatikoihin. Mukavuutta lisää vuoteen luo sijoitettu kytkin, jolla yleisvalaistus saadaan sammutettua vuoteesta nousematta.

Upotettuja valaisimia käyttämällä saadaan valaistukseen ylellinen, tunnelmallinen vaikutelma ja huoneen yläosa jää hämärämmäksi. Upotettujen valaisimien käyttö vuoteen yläpuolella ei missään tapauksessa ole suositeltavaa, koska kirkkausero kattopinnan ja valaisimen välillä on häiritsevän suuri. Makuuhuoneen kattoon asennetut halogeenivalaisimet aiheuttavat voimakasta häikäisyä vuoteeseen, ellei lamppuja saa suunnattua riittävästi kohti seiniä. Suositeltavin paikka upotettaville, suunnattaville valaisimille on kaappien edessä siten, että valoa saadaan riittävästi myös kaappeihin sisälle. Kaappien valaistusta voidaan tällöin ohjata myös ovikytkimin. Epäsymmetrinen valonjako (suuntaa valoa vain yhteen suuntaan sivulle päin) on suositeltavaa ja häikäisyyn tulee muistaa kiinnittää riittävästi huomiota. Makuuhuoneen sisustusyksityiskohtia kannattaa valaista kattoon tai kosketinkiskoon kiinnitetyin kohdevalaisimin, mutta tällöin tulee myös muistaa kiinnittää huomiota häikäisyyn. Verhovalaistus makuuhuoneessa toimii hämärän aikaan myös näkösuojana, mikäli huoneessa käytetään valoverhoja.

Yöpöydän valaisimen ominaisuuksista

Yöpöydällä käytetään tavallisesti pientä pöytävalaisinta lukuvalona. Monipuolisempi ratkaisu saadaan sijoittamalla vuoteen viereen seinävalopisteet, joihin asennettuja valaisimia voidaan ohjata seinäkytkimin niin oven kuin vuoteenkin vierestä. Lukuvalaisimen tulisi olla valoa sopivasti suuntaava, jotta makuuhuoneeseen saadaan illalla rauhallinen tunnelma ja vieressä nukkuja ei häiriinny.

Liian voimakkaasti suuntaava lukuvalaisin synnyttää luettaessa silmiä rasittavan kirkkauseron kirjan sivun ja taustalla näkyvän huoneen välille. Sen sijaan sopivat kirkkauserot valaistujen kohteiden ja ympäristön välillä luovat makuuhuoneeseen tunnelmaa. Siksi on hyvä, jos makuuhuoneen yleisvalaistusta voidaan himmentää.

Makuuhuoneen lisävalona voidaan käyttää esimerkiksi helposti siirrettävää lattiavalaisinta. Hauska valaistusidea makuuhuoneeseen on aamuherätysvalo, joka aamulla kello-ohjatusti sytyttää valaistuksen ja nostaa hitaasti valon määrää samalla, kun taustalla kuuluu linnunlaulua tai radio-ohjelmaa.

Makuuhuoneessa muista:

  • Kattovalaisimen lamput eivät saa näkyä alaspäin
  • Vuoteessa tarvitaan sopivasti suunnattua lukuvaloa
  • Makuuhuoneen yleisvalaistusta olisi hyvä ohjata sekä vuoteiden luota että oven pielestä
  • Kaappeihin tarvitaan valoa myös sisälle

Leikkivä lapsi tarvitsee valoa

Leikki on lasten työtä ja leikeissä valoa tarvitaan sen mukaisesti, vaikka lasten valon tarve on selvästi pienempi kuin aikuisilla. Lastenhuoneen valaistuksessa käytetään samoja periaatteita kuin aikuisten makuuhuoneissa. Lasten makuuhuone toimii samalla myös leikki- ja työhuoneena, jolloin yleisvalaistuksen taso saa olla korkeampi kuin aikuisten makuuhuoneessa. Valaisimien kestävyyteen on lastenhuoneessa kiinnitettävä erityistä huomiota. Avoimiin valaisimiin ”joutuu” leikeissä helposti leluja, joten pintalämpötilaltaan viileimmät pienloistelamput ovat turvallisin vaihtoehto. Halogeenivalaisimet eivät missään tapauksessa sovi lastenhuoneeseen, koska avoimen lampun pintalämpötila voi olla jopa yli 500 °C.

Lastenhuoneeseen tarvitaan yleisvalon lisäksi myös kirjoituspöydän yläpuolelle kunnollinen lukuvalaisin. Tällaiseksi sopii hyvin esimerkiksi nivelvartinen pienloiste-, hehkulamppuvalaisin tai työpöydän päälle

ripustettava pienikokoinen loistelamppuvalaisin. Mikäli koulupöydällä käytetään myös mikrotietokonetta, tulisi kattovalaisimen olla mahdollisimman hyvin häikäisysuojattu. Kirkas valopiste katossa peilaa tietokoneen näytön pinnalta ja rasittaa silmiä, koska se hankaloittaa näytön lukemista. Turvallisuutta pienemmille lapsille tuo pienitehoinen, pimeää hälventävä yölamppu. Yövalotoiminto voi olla sisäänrakennettuna yleisvalaisimeen tai se voidaan toteuttaa himmentimellä. Yövalo voidaan sijoittaa myös vuoteen alle, jolloin se hälventää hyvin pelkoja eikä häiritse nukkujaa.

Lastenhuoneessa muista:

  • Valaisimien kestävyys on tärkeää
  • Avoimiin valaisimiin voi ”joutua” leluja, joten viileät loistelamput ovat turvallinen vaihtoehto
  • Pienille lapsille yövalo
  • Ei halogeenivalaisimia lastenhuoneisiin
  • Koululaisen kirjoituspöydällä tarvitaan hyvä työvalaistus
  • Ota valaistuksessa huomioon myös mikrotietokoneen käyttö

 

Valo lisää turvallisuutta myös pesutiloissa

Pienen kylpyhuoneen valaisemiseen saattaa riittää peilin yhteyteen sijoitettu valaisin. Leveän loistelamppuvalaisimen käyttö on tällöin suositeltavaa, koska varjonmuodostus peilin edessä kasvoilla ja myös muualla tilassa on lievempää. Isommissa pesutiloissa tarvitaan lisäksi myös vähintään yksi kattovalopiste. Useamman valaisimen käyttö vähentää haitallisten varjojen muodostumista esimerkiksi pesukonetta täytettäessä. Samalla saadaan valoa myös altaan alle sijoitettuun allaskaappiin.

Peilivalaistus voidaan toteuttaa myös sijoittamalla molemmin puolin peiliä häikäisemättömät seinävalaisimet. Sivulle sijoitetut valaisimet vähentävät varjonmuodostusta leuan alla ja helpottavat siten parranajoa. On syytä huomata, että monien valmistajien ulkovalaisinmallistosta löytyy muotoilultaan ja kotelointiluokaltaan myös pesutiloihin soveltuvia yksilöllisiä vaihtoehtoja.

Näissä valaisimissa ei ole pistorasiaa, mutta usein seinälle sijoitettua erillistä pistorasiaa on helpompi käyttää kuin ylhäällä valaisimessa olevaa. Samalla voidaan pistorasioita asentaa haluttu määrä, jolloin voidaan välttää jatkojohtoihin ja haaroitusrasioihin pesutiloissa sisältyvät turvallisuusriskit. Sähköä tarvitsevat esimerkiksi kihartimet, hiustenkuivaaja, parranajokone, sähköhammasharja, pesukone, kuivausrumpu, sähköinen kuivauspatteri, jne. Neljä pistorasiaa on aivan minimi nykyisiä tarpeita ajatellen. Lisäksi valaistusta on mukana poreammeissa ja höyrykaapeissa, jotka tarvitsevat erillisen sähkönsyöttönsä. Mikäli pistorasia on valaisimessa, se tulee voida kytkeä omalle vaiheelleen. Näin valojen sammuttaminen ei katkaise pistorasian sähköä ja sähköhammasharjan niin kuin parranajokoneenkin lataus on mahdollista myös valojen ollessa sammutettuna.

Valaisimen rakenteen ja sijoituksen tulee pesutiloissa aina vastata voimassa olevia asennusmääräyksiä. Pesutilojen asennusmääräykset on esitetty SFS 6000 sähköasennusstandardisarjassa. Aluejako kotien kylpy- ja suihkuhuoneissa käy ilmi kuvista 1 ja 2. Alueilla 1 ja 2 valaisimen tulee olla vähintään roiskevedenpitävä (IP44) ja alueella 2 valaisimessa olevan suojakannellisen pistorasian tulee olla varustettu pienitehoisella suojaerotusmuuntajalla (johon ei voi kytkeä esim. hiustenkuivaajaa). Suojamaadoitettu (suojausluokan I) yleensä metallikuorinen valaisin on alueella 2 suojattava lisäksi vikavirtasuojakytkimellä. Alueella 3 riittää tippuvedenpitävä (IP21 tai IP23) valaisin ja jos siinä on pistorasia, tulee se varustaa vikavirtasuojakytkimellä. Verkkojännitteisten valaisimien asentaminen alueille 0 ei ole luvallista.

Saunaan tunnelmaa valokuituvalaistuksella

Saunassa on perinteisesti totuttu matalaan valaistustasoon, joka saadaan aikaan valaisimen häikäisysuojana käytettävällä puusäleritilällä. Valaisin on löylyhuoneen korkean lämpötilan vuoksi sijoitettava alalauteen korkeudelle (enintään 1 m korkeudelle lattiasta) ja sen ritilän tulisi olla irrotettava, jotta saunan siivoukseen saadaan riittävästi valoa. Lauteen alle kannattaa sijoittaa valaisin silloinkin, kun saunassa on kuituvalaistus. Kuidut eivät anna riittävästi valoa lattialle saunaa siivottaessa.

Valokuidut ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia saunan valaistukseen. Kuidulla valoa voidaan ohjata myös sinne, missä se teknisesti ei ole ollut aiemmin mahdollista, kuten esimerkiksi kiukaan sisälle. Valokuituvalaistuksessa valonlähdeyksikkö sijoitetaan löylyhuoneen ulkopuolelle esimerkiksi komeroon ja valo johdetaan kuituja myöten kattoon vaikkapa kiukaan yläpuolelle, jossa se tuo mystisesti esiin kiukaalta nousevan löylyn. Saunavalaistuksessa tulee korkean lämpötilan vuoksi käyttää lasikuituja, kun pesuhuoneen puolella riittävät myös edullisemmat muovikuidut.

Kuitujen sijoituksessa voidaan käyttää mielikuvitusta ja näin valolla voidaan korostaa lauteiden ja paneloinnin yksityiskohtia. Valokuituprojektorista voidaan vetää kuituja myös pesuhuoneen puolelle ja siten korostaa valon avulla myös pesuhuoneen sisustusratkaisuja. Pesuhuoneessa voidaan kuidun päät tuoda myös seinälaatoituksen läpi, jolloin saadaan laatoituksen kuvioita korostavia valoefektejä. Kiukaan taustalle voidaan sopivalla kuituasennuksella ja värinvaihtajaprojektorilla synnyttää tulen leimua jäljittelevä efekti.

Muista, että kuidusta tuleva valo tulee näkyväksi vasta kohdatessaan jonkun pinnan. Siksi kuitujen päät kannattaa sijoittaa lähelle seiniä tai muita rakenteita. Näin kuitujen pieni valoteho synnyttää tilaan tunnelmaa ja rytmiä. Keskelle saunan kattoa sijoitetut kuidut valaisevat heikosti vain jalkalaudetta ja seinille ei tule valoa lainkaan, jolloin tila jää aivan pimeäksi.

Saunavalaistukseen on markkinoitu myös led-valaisimia. Ne eivät kuitenkaan sovi kuumaan saunaan, koska ledien elinikä lyhenee voimakkaasti korkeissa lämpötiloissa. Tuloksena on nopea valon määrän pieneneminen ja ennenaikainen sammuminen. Asennuksen korjaaminen on jälkeenpäin kallista, koska se vaatii yleensä paneloinnin purkamisen. Puheet ledien pitkästä eliniästä koskevat normaalia huoneenlämpötilaa tai sitä kylmempiä olosuhteita.

Pesutiloissa muista:

  • Pesutilojen asennuksia säätelevät sähköasennusmääräykset
  • Valaisimessa oleva pistorasia rajoittaa valaisimen sijoittamista (asennusmääräykset)
  • Tarvitaanko pistorasioissa sähköä myös valojen ollessa sammutettuna
  • Useampi valopiste pienentää varjonmuodostusta
  • Valokuidut sopivat hyvin sekä saunaan että pesuhuoneeseen, mutta saunassa voi käyttää vain lasikuituja
  • Pesutiloihin sopivia valaisimia löytyy myös useiden valmistajien ulkovalaisinmallistosta

Pihavalaistus helpottaa liikkumista ja lisää turvallisuutta

Asumisen kannalta on tärkeää järjestää turvalliset liikkumisolosuhteet asunnon eri sisäänkäyntien kohdalle esimerkiksi sisäänkäyntikatokseen sijoitetun kattovalaisimen avulla. Valaisimen tulee olla siten sijoitettu, että kulkija ei itse varjosta oven lukkoa ja -ripaa. Lisäksi tarvitaan tietenkin talon numerovalaisin, joka voi myös osaltaan toimia osana ovivalaistusta. Myös pihakatokseen ja parvekkeelle sijoitetaan tyypillisesti yksi katto- tai seinävalaisin.

Sopivalla valaisinsijoittelulla voidaan myös parantaa pihan keskeisimpien kulkureittien turvallisuutta. Tähän kannattaa ainakin varautua kaapeloimalla keskeiset kulkureitit ja oleskelualueet valmiiksi sekä varaamalla seinustoille rasioita seinävalaisimia varten. Matalat pylväsvalaisimet (1...2 m) ja seinävalaisimet sijoitetaan 3...5 m välein, kun taas korkeammille 2,5...3,5 m pylväsvalaisimille riittää 7...12 m pylväsväli.

Kulkualueiden ja sisäänkäyntien valaistusta kannattaa ainakin yöaikaan ohjata PIR-ilmaisimella, joka sytyttää valaistuksen liikettä havaitessaan. Ilmaisin sisältää tavallisesti myös hämäräkytkimen, joka estää valojen syttymisen päiväsaikaan. Pihavalaistuksen ohjauksessa käytetään sekä hämärä- että kellokytkintä. Kellokytkimen tehtävä on sammuttaa valaistus keskellä yötä silloin, kun pihalla ei enää liikuta. Huomaa, että numerovalaisimen tulee turvallisuussyistä toimia aina pimeään aikaan. Hämäräkytkimellä taas sammutetaan valaistus päivän valoisaksi ajaksi.

Piha-alueen valaistus on keskeinen kodikkuustekijä

Pihavalaistuksen tärkein tehtävä kulkuvalaistuksen lisäksi on synnyttää pimeän ajan näkymiä sisätiloihin. Siksi rakennuksen ympäristön valaistukseen tulee kiinnittää tavallista enemmän huomiota. Mihinkä suuntaan oleskelutilojen näkymät avautuvat pimeään aikaan? Mitä valaistavia kohteita pihalta löytyy: puita, pensaita, kiviä, aitoja, seiniä, istutuksia, vesiaiheita? Miten maisema muuttuu talvella? Puutarhan kasvillisuudesta ja puustosta saadaan koristevalaistuksella ilmeikkäitä ja sisätilan viihtyvyyttä parantavia näkymiä. Esimerkiksi talvella ulkovalaistus valaisee herkästi lumisateen ja lumisen puuston. Koristevalaisimiksi sopivat matalat valaisinpylväät eli pollarit, maahan upotettavat kohdevalaisimet sekä pienikokoiset valonheittimet. Myös siirrettäviä valaisimia voidaan käyttää.

Pihan käyttöarvo lisääntyy, jos valaistuksella aikaansaadaan pihalle erilaisia pientiloja. Näin voidaan muutamilla pylväs- ja seinävalaisimilla muodostaa sisäpihasta ja grillipaikasta toimivia pienalueita. Seinävalaisimien häikäisysuojauksen tulisi olla vaakatasossa hyvä, jottei valaisin häikäisyllään peitä rakennusta näkymättömiin. Julkisivuvalaistuksella viimeistellään talon ulkoasu esimerkiksi käyttämällä pienikokoisia halogeenivalonheittimiä ja räystään alle sijoitettuja upotettuja, valoa alaspäin seinälle suuntaavia valaisimia.

Ulkovalaisimien valinnassa tulee huomata se, että myymälän valaistussa sisätilassa sopivan kirkkaalta näyttävä valaisin voi pimeässä ulkotilassa olla häiritsevän häikäisevä. Pienikokoiset, sirot valaisimet opaalikuvulla ovat häikäisyn kannalta pahin riskiryhmä. Kunnollinen ulkovalaisin oikein asennettuna valaisee hallitusti ympäristöään, muttei suuntaa valoa kohti katsojan silmiä. Ulkovalaisimien tulee olla kotelointiluokaltaan ulkotilaan sopivia. Yli 0,5 m korkeudessa valaisin voi olla sateenpitävä (IP23) ja alle sen roiskevedenpitävä (IP44). Maahan asennettavien valaisimien tulee kestää hetkittäin veden alle joutumista ja niiden kotelointiluokan tulee olla vähintään IP67.

Vinkkejä: Valitse kunnollinen valaisin

Valaisimia valittaessa on hyvä muistaa, että kohdevalaistuksella valaistu taide-esine on monasti sisustuksellisesti parempi yksityiskohta kuin huonosti valaiseva koristeellinen valaisin. Tunnelmallinen valaistustaso voidaan saada aikaan myös pienempitehoisella lampulla tai himmentimellä. Jaloja sisustusmateriaaleja käytettäessä eivät valaisimet saa rikkoa tavoiteltua vaikutelmaa. Muovivalaisin marmoriseinässä antaa helposti groteskin vaikutelman.

Loistelamppuvalaisimien ongelmana kotikäytössä on monesti lampun hidas syttyminen. Tyypillinen esimerkki on liian hitaasti syttyvä WC:n valaisin. Ongelma voidaan ratkaista käyttämällä elektronisella liitäntälaitteella varustettua valaisinta. Se sytyttää loistelampun nopeasti ja välkkymättä. Lisäksi saadaan myös muita merkittäviä etuja, joista tärkeimpiä ovat tasainen, värinätön valo ja energiankulutuksen pieneneminen. Lamput kestävät myös pitempään ja loppuun palaneet lamput eivät jää häiritsevästi välkkymään. Vanhoissa valaisimissa hitaan syttymisen ongelmaa voidaan helpottaa käyttämällä elektronista pikasytytintä, joka vaihdetaan valaisimessa olevan hehkusytyttimen tilalle. Pikasytytin pidentää myös lampun ikää, mutta ei säästä energiaa eikä paranna valon laatua. Huomaa, että ledit kehittyvät nopeasti: vaihtokomponenttien saaminen jopa vuoden-kahden vanhoihin valaisimiin voi jo osoittautua mahdottomaksi.

Sähkölaitteiden ennakkotarkastuksen päätyttyä 1.1.1995 on vastuu sähkölaitteiden turvallisuudesta siirtynyt enemmän kuluttajien harteille. Markkinoille on ilmaantunut myös hengenvaarallisia valaisimia. Paras tapa varmistua tuotteen turvallisuudesta on selvittää, onko sille hankittu jokin standardinmukaisuusmerkki. Merkin myöntänyt testauslaboratorio on testannut valaisimen ja todennut sen täyttävän voimassa olevien valaisinstandardien turvallisuusvaatimukset. CE-merkki on pakollinen valaisimissa 1.1.1997 alkaen, mutta on syytä huomata, että CE-merkki ei ole testauslaboratorion myöntämä turvallisuusmerkki. CE-merkkiä käyttävä valmistaja vain vakuuttaa tuotteen täyttävän pienjännitedirektiivin yleiset turvallisuusvaatimukset, mutta valaisin ei välttämättä ole käynyt läpi puolueettoman koestuslaboratorion turvallisuustestauksia.

Vinkkejä: Valonohjauksella tunnelmaa yhden näppäimen takaa

Nykyisillä valonohjausjärjestelmillä saadaan useiden valaisinryhmien valoa säädettyä keskitetysti yhdestä tai useammasta pisteestä. Ne ovat perinteisten valonsäätimien eli himmentimien kehittyneempi versio. Kun valonsäätimellä kaikki sen taakse kytketyt valaisimet säätyvät yhtä aikaa, voidaan yksittäisen säätimen tapauksessa puhua yksikanavaisesta ohjauksesta. Valonohjausjärjestelmissä ohjauskanavia on useita, tyypillisesti neljästä aina jopa useisiin kymmeniin saakka. Kotikäyttöön sopivat parhaiten 4-12 -kanavaiset järjestelmät.

Valonohjausjärjestelmien keskeisiä etuja ovat tilannemuistit ja kauko-ohjausmahdollisuus. Tilannemuistiin tallennetaan kunkin kanavan valonsäätötilanne yhdessä muiden kanavien tilanteiden kanssa. Järjestelmissä muistipaikkoja voi olla useita. Valaistustilanne otetaan käyttöön vain painamalla yhtä näppäintä, jonka jälkeen järjestelmä säätää kunkin valaistusryhmän ennalta asetettuun tasoon. Esimerkkejä valaistustilanteista voivat olla esimerkiksi television katselu, jolloin yleisvalaistusta on himmennetty voimakkaasti ja television taustavalaistus on säädetty maksimiinsa. Toisena tilanteena voidaan mainita vaikkapa siivous, jolloin kaikki valaistusryhmät ovat maksimissaan.

Kauko-ohjauksella voidaan valita valaistustilanteita vaikkapa nojatuolissa istuen. Niin ikään yksittäisten ryhmien säätö toisistaan riippumatta on mahdollista ja luonnollisesti kaikki valot voidaan sytyttää ja sammuttaa kauko-ohjainta käyttäen. Myös valaistustilanteiden ohjelmointi voidaan usein suorittaa kauko-ohjaimella, mutta nykyään yleensä tietokoneella.

Markkinoilla on tällä hetkellä lukuisia eri valonohjausjärjestelmiä ja näiden kanavamäärä samoin kuin ohjausperiaate ja ohjausmahdollisuudet vaihtelevat valmistajasta riippuen. Valonohjausjärjestelmän suunnittelu tulee jättää sähkösuunnittelijan tehtäväksi, jotta kaikki valitut komponentit toimivat yhdessä ja järjestelmään saadaan halutut toiminnot.

Ohjausjärjestelmän keskusyksikkö vaatii sopivan sijoituspaikan, johon johdotukset valaisinryhmiltä vedetään ja loistelamppuvalaisimet vaativat myös erilliset lisäjohdotukset keskusyksiköltä valaisimelle. Tämä voi muodostua ongelmaksi vanhoja valaistusasennuksia saneerattaessa. Markkinoilla on myös digitaalisia ohjausjärjestelmiä (esim. DALI-standardiin perustuvat), joissa ”älykkyys” on hajautettu valaisimiin ja toimilaitteille. Nämä eivät enää tarvitse erillistä keskusyksikköä ja niiden johdotuksetkin ovat huomattavasti yksinkertaisemmat vanhoihin analogisiin valonohjausjärjestelmiin verrattuna.

Valonsäätö on yksinkertaista toteuttaa hehkulamppuvalaisimilla, mutta jo halogeenivalaisimien säätäminen vaatii oikein valitut, keskenään yhteensopivat säätimet ja muuntajat. Loistelamppuvalaisimien säätäminen ei ole mahdollista, ellei valaisinta ole tilattu valonsäätöön tarkoitetulla liitäntälaitteella varustettuna. Sama koskee myös led-valaisimia. Loistelamppuvalaisimen muuttaminen säädettäväksi on useimmissa tapauksissa mahdotonta. Valonsäätöön tarkoitettu liitäntälaite nostaa jonkin verran loistevalaisimen hintaa. Loistelamppuja säädettäessä tulee myös muistaa, että markkinoilla on useita eri ohjausperiaatteita.

Vinkkejä: Valonlähteen valinta on myös kustannuskysymys

Valaisimissa voidaan nykyään käyttää hyvin monenlaisia valonlähteitä eli lamppuja. Monissa valaisimissa voidaan käyttää vain yhtä lampputyyppiä, joten lampputyypin vaihtaminen ei jälkikäteen ole mahdollista. Sama

valaisinmalli voi kuitenkin olla saatavana useammalle valonlähteelle tarkoitettuna versiona. Lampputyyppi tulisi aina valita käyttötarkoituksen mukaan, koska valinta vaikuttaa merkittävästi mm. näkömukavuuteen ja valaistusasennuksen käyttökustannuksiin.

Hehkulamput: Hehkulamppu on kaikille tuttu ja hankintahinnaltaan edullinen valonlähde, jolle tarkoitetut valaisimet ovat myös suhteessa edullisimpia. Sen polttoikä on kuitenkin lyhyt ja energiankulutus suuri, joten kokonaiskustannuksiltaan se on yksi kalleimpia valonlähteitä. Hehkulamppujen käyttökustannukset voivat olla jopa viisinkertaiset loistelamppuihin verrattuna. Kaikkia hehkulamppuvalaisimia voidaan suoraan himmentää vaihtamalla kytkimen tilalle edullinen valonsäädin. Euroopan unioni on EuP-direktiivin toimeenpanomääräyksissä päättänyt, että yleisvalaistukseen tarkoitetut (yli n. 7 W) hehkulamput poistuvat markkinoilta vaiheittain vuoteen 1.9.2012 mennessä. Poistuminen alkoi yli 80W tehoisista lampuista 1.9.2009 ja samalla markkinoilta poistuivat kaikki muut paitsi kirkaskupuiset lamput. Hehkulamppujen asemesta jatkossa käytetään energiansäästölamppuja, E27/E14 –kantaisia led-lamppuja sekä hehkulampun kannalla varustettuja halogeenilamppuja, joiden energiatehokkuus täyttää EuP-direktiivin toimeenpanovaatimukset.

Halogeenilamput: Halogeenilamput ovat hehkulamppua tehokkaampia pienikokoisia valonlähteitä, joiden valo on valkoisempaa.  Halogeenilampun pienikokoinen valokappale mahdollistaa valon hyvän suunnattavuuden, mutta edellyttää samalla kunnollista häikäisysuojausta. Näkökentässä oleva paljas, kirkas halogeenilamppu rasittaa voimakkaasti silmiä. Ilman muuntajaa olevat valaisimet ovat selvästi hehkulamppuvalaisimia pienikokoisempia, mutta halogeenilamppu tuottaa myös runsaasti lämpöä. Siksi pienikokoiset kattoon upotettavat halogeenivalaisimet vaativat jäähdytystä varten taakseen joka suuntaan riittävästi (vähintään 20 cm, mikäli valaisinvalmistaja ei ole muuta ilmoittanut) vapaata ilmatilaa.

Halogeenilamppuja voidaan himmentää, mutta lamppuja syöttävän muuntajan ja himmentimen tulee olla yhteensopivia sekä tarkasti oikein mitoitettuja. Verkkojännitteisillä halogeenilampuilla ei tätä ongelmaa esiinny. Halogeenivalaisimien sähköasennuksien tekeminen on sallittua vain valtuutetulle sähköasentajille, koska suuret virrat edellyttävät johtojen oikeaa mitoitusta tulipalon vaaran estämiseksi.

Pienoisjännitteiset lamput ovat tällä hetkellä vielä energiatehokkaampia, pitkäikäisempiä ja edullisempia kuin verkkojännitteiset. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että halogeenilamppujen polttoikä on lyhyt verrattuna loistelamppuihin ja niiden käyttökustannukset ovat hehkulamppujen luokkaa. Osa halogeenilampuista poistuu markkinoilta hehkulamppujen kanssa, koska ne eivät täytä lampuille annettuja energiatehokkuusvaatimuksia. Poistuvat lamput ovat pääosin verkkojännitteisiä malleja. 

Loistelamput: Loistelamput ovat tällä hetkellä kaikkein energiataloudellisimpia valonlähteitä, jotka sopivat kodin valaistustarpeisiin. Suoran loistelampun käyttökustannukset ovat hehkulappuun verrattuna vain noin viidennes. Ne ovat myös pitkäikäisiä, mikäli valoja ei sytytetä ja sammuteta selvästi yli 10 kertaa vuorokaudessa. Polttoikä on hehkulamppuun verrattuna lampputyypistä riippuen noin 6-18 -kertainen. Loistelamppujen valikoima on kasvanut jatkuvasti ja monissa valaisimissa käytetään nykyään hehkulamppujen asemesta uusia pienikokoisia pistokantaloistelamppuja. Usein nämä valaisimet ovat myös sirompia kuin hehkulamppuvalaisimet. Liitäntälaitteella ja kierrekannalla varustettuja, ns. energiansäästölamppuja on suositeltavaa käyttää lähinnä jo olemassa olevissa hehkulamppuvalaisimissa silloin, kun halutaan säästää energiaa tai lampunvaihto on hankalaa.

Loistelamppujen valontuotto pienenee lämpötilan laskiessa siksi ne valaisevat huonosti pakkasessa.