Jätevesien käsittely haja-asutus alueilla

 
  • Kirjoittaja(t): Antti Heinonen

Suomessa saadaan nauttia puhtaasta ympäristöstä ja kauniista vesistöistä. Haja-asutusalueella asuu noin miljoona ihmistä kunnallisen viemäriverkon ulkopuolella, joista suurella osalla on myös oma talousvesikaivo. Aikaisemmin jätevedenkäsittelyä haja-asutusalueella on säännellyt vesilaki, joka määräsi yksioikoisesti, että jätevedet haja-asutusalueella tulee käsitellä saostuskaivokäsittelyllä. Sen tarkemmin ei määritelty, miten tehokkaasti jäteveden pitäisi puhdistua. Kun siirryttiin uudelle vuosituhannelle, niin pidettiin selvänä, että pelkkä sakokaivokäsittely on liian heikkotehoista tekniikkaa ja yhtenä suurena syynä 70-luvulta lähtien järviä vaivanneeseen lisääntyvään rehevöitymiseen. 

Jätevesien käsittely haja-asutusalueilla tuleekin miettiä ensisijaisesti oman lähiympäristön hyvin-voinnin parantajana. Oma ranta ja ennen kaikkea oma kaivo on tärkeintä tässä asiassa; eihän kukaan halua pilata omaa lähiympäristöään. Toinen asia, joka pitää muistaa, on erilaisten teknisten järjes-telmien järkevä toimintaikä. Erilaisten selvitysten mukaan suurin osa käytössä olevista jätevesijär-jestelmistä on yli 20 vuotta vanhoja, hälyttävän moni vielä tätäkin vanhempia. Ei kai kukaan voi realistisesti olettaa, että mikään normaali kiinteistön kuluva osa kestää ikuisesti. 20 vuodessa esi-merkiksi keittiö, katto ja monet muut talon sisällä olevat osat on saatettu vaihtaa jo moneen kertaan. Samaan aikaan 30 vuotiaat sakokaivot jatkavat pihalla ikuista työtään.

Jätevedet sisältävät myös useita ihmiselle haitallisia aineita, kuten ulosteperäisiä bakteereita, viruksia ja jäämiä lääkkeistä sekä pesuaineista. Usein vanhat järjestelmät on asennettu huomattavan lähelle omaa tai naapurin talousvesikaivoa, jonka vuoksi useissa kaivoissa on laatuongelmia.

Yhtäkaikki jätevesien käsittely on tärkeää niin taajamissa kuin haja-asutusalueillakin. Keskustelu asetuksen ympärillä on kovempaa kuin sen tarvitsisi olla. Kun tiedetään mitä tehdään, niin jätevesien käsittelyn kuntoon saattaminen on helppo ja suhteellisen pieni investointi lähiympäristön hyvin-vointiin ja kiinteistön kestävään käyttöön.

Jätevesien historia maaseudulla ei ala jätevesiasetuksesta

Niin kauan kun on ollut puhdasta vettä, niin on ollut myös jätevettä.

Jätevesien käsittely on aina tullut viimeisenä, ensin on huolehdittu puhtaan veden saannista. On-gelmaksi muodostuikin usein se, että jätevesi pääsi takaisin vedenottopaikoille ja levitti kulkutauteja. Vasta suurten epidemioiden jälkeen alettiin teollistuneessa maailmassa ymmärtää, että jäteveden käsittely on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin puhtaan veden löytäminen ja hankinta.

Maaseudulla vesihuoltoa on toteutettu aikaisemmin luonnon mukaisesti, vielä 1950-luvulla suurin osa käytetystä vedestä tuli taloon kantamalla. Silloin myös jätevesien määrä oli pieni. Vuonna 1961-voimaan tuli vesilaki, joka ensimmäistä kertaa 10. luvun 19§ mainitsee taajama-alueen ulkopuolella syntyvien wc-jätevesien käsittelyvaatimukseksi saostuskaivon ennen ojaan tai maahan johtamista. Suurin osa nykyisistä järjestelmistä onkin vanhan vesilain mukaisia.

Asetukselle tarve vanhentuneesta lainsäädännöstä

Vesilaki pysyi jätevesien osalta suhteellisen muuttumattomana aina vuoteen 2000 asti, jolloin saos-tuskaivon määräävä pykälä kumottiin. Kumoamisen syynä oli samaan aikaan voimaan tullut ympä-ristönsuojelulaki. Lain 18§:ssä määritellään lähtökohdat asiaa määrittävälle valtioneuvoston asetuk-selle. Samassa pykälässä määritellään myös kunnan ympäristöviranomaiselle mahdollisuus lykkä-yksen myöntämiseen kohtuuttomissa tilanteissa. Näin lähes 40 vuotta vanha lainsäädäntö siirrettiin nykyaikaan. Jätevesihuollon kehitys oli mennyt selkeästi eteenpäin taajama-alueilla ja huomattiin, että myös maaseudulla jätevesien määrä oli kasvanut selkeästi. Silloin laskettiin, että varsinkin fos-forin osalta kuormitus vesistöihin oli moninkertainen haja-alueelta verrattuna taajamiin, jossa vedet puhdistettiin jo tuolloin tehokkaasti.

Asetuksella tarkennettiin vaatimuksia

Ympäristöministeriö alkoi lain voimaantulon jälkeen valmistella asetusta haja-asutuksen jätevesien käsittelystä. Asetuksen valmisteluaikana selvitettiin sekä ulkomailla että Suomessa käytettyjä haja-alueelle soveltuvia puhdistusmenetelmiä. Tärkeimpinä asetuksen valmisteluaikana toteutettuina tutkimuksina voidaan pitää Haja-Sampo (1998–2001) ja Ravinne-Sampo (2002–2005) -tutkimuksia.

Asetuksen valmisteluvaiheessa tutustuttiin myös Ruotsin vastaavaan lainsäädäntöön. Ruotsissa oli jo 70-luvulta lähtien ollut laissa määräys sakokaivokäsittelyä tehokkaammasta käsittelystä. Kuitenkin vielä 1990–2000 –luvuillakin suuressa osassa talouksia järjestelmä ei täyttänyt vaatimusta. Näiden kokemuksien vuoksi päätettiin asettaa Suomessa käyttöön selkeät päästörajat, jotka talouden tulisi täyttää. Lisäksi haluttiin määritellä siirtymäaika, jonka kuluessa kaikkien kiinteistöjen tulisi vaati-mukset täyttää, näin vältettäisiin määräyksien täyttämisen venyminen Ruotsin tapaan.

Kiistelty jätevesiasetus

Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulko-puolisilla alueilla tuli voimaan 1.1.2004. Varsinkin saneerauskohteiden osalta järjestelmiä on uusittu varsin vähän ensimmäisten vuosien aikana. Vuoden 2010 syksyllä haja-asutuksen vesihuolto oli kiivaasti keskusteltu aihe eduskunnassa asti. Keskustelun tuloksena sekä ympäristönsuojelulakiin että itse jätevesiasetukseen tuli muutoksia. Ympäristönsuojelulakiin (voimaan 9.3.2011) kirjattiin selkeämmin lykkäykseen oikeuttavia asioita (mm. sosiaalisia perusteita tarkennettiin), samassa yh-teydessä määriteltiin niin sanottu automaattilykkäyspykälä, joka koskee lain voimaantullessa yli 68-vuotiaita, joiden ei tarvitse jätevesijärjestelmäänsä saneerata jos se on toimintakunnossa eikä aiheuta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Jätevesiasetuksen vaatimukset 15.3.2011 alkaen

Asetuksessa ei niinkään ole otettu kantaa siihen, minkälaisella menetelmällä jätevedet tulisi puhdis-taa. Ainoastaan vaadittava puhdistustehokkuus on määritelty. Asetuksen mukaan orgaaninen aines on poistettava jätevedestä 80 %:sesti, fosfori 70 %:sesti ja typpi 30 %:sesti. Näin vanhan asetuksen mukaiset lievennetyt vaatimukset muuttuivat vähimmäispuhdistustason vaatimuksiksi. Kuntien on uuden asetuksen mukaan erikseen vaadittava ankarampaa tasoa (orgaaninen aines 90 %, fosfori 80 % ja typpi 40 %) esimerkiksi herkillä alueilla kuten vesistöjen rannoilla. Jos kunta ei erikseen ole määrännyt tiukempaa tasoa, ovat voimassa vähimmäisvaatimukset.

Käytännössä asetuksen vaatimukset tarkoittavat sitä, että suurelle osalle vanhoja kiinteistöistä jou-dutaan tekemään jotain saneeraustoimenpiteitä. Siirtymäaikaa vanhoille kiinteistöille jatkettiin uuden asetuksen yhteydessä 15.3.2016 asti. Uudella kiinteistöllä järjestelmän tulee olla heti asetuksen vaatimuksien mukainen.

Jos vedetön käymälä ei pelota, hanki se.

Suurin osa ravinnekuormituksesta tulee käymäläjätevesien mukana, yli 80 % fosforista ja 90 % ty-pestä. Käymälävesien erottaminen pesuvesistä tekee jätevesien käsittelystä huomattavasti helpom-paa. Pesuvedet voi lähes kaikkialla imeyttää kahden saostuskaivon kautta maahan.

2000-luvulla on tullut markkinoille suuri määrä erilaisia uusia kuivakäymäläratkaisuja. Perinteisestä huussista on siirrytty erilaisiin kompostoiviin, kemiallisiin, polttaviin, paketoiviin ja jäädyttäviin käymälöihin. Yleensä näistä käyttökelpoisin on kompostoiva käymälä. Markkinoilla on useita ym-pärivuotiseen käyttöön tarkoitettuja kompostikäymälöitä, joiden käyttö ei kompostisäiliön säännöl-listä tyhjentämistä lukuun ottamatta juuri eroa vesikäymälästä. Kompostikäymälän esikompostoitu jäte vaatii aina jälkikompostoinnin ennen sen käyttöä maanparannukseen.

Vapaa-ajan asunnolla perinteinen huussi pitää varmasti pintansa pitkään, ja onkin monelle vain ke-säkäytössä olevalle kiinteistölle oikea ratkaisu.

Vesikäymälä on monelle kuitenkin ehdoton asia ja silloin kannattaa harkita erilaisia vähävetisiä ratkaisuja. Markkinoilta löytyy esimerkiksi laivasta tai junasta tuttuja alipaineeseen perustuvia mal-leja. Tällaiset ratkaisut ovat järkeviä silloin, jos käymälävedet johdetaan umpisäiliöön.

Oma vai yhteinen järjestelmä?

Rakensipa sitten uutta taloa tai saneerasi vanhaa, on vesihuoltoa mietittäessä syytä ensimmäisenä varmistaa kunnanvirastosta tai paikalliselta vesilaitokselta verkostojen laajentumissuunnitelmat. Jos kunnan verkkoon liittyminen on mahdollista, niin siihen liittyminen on ensisijainen vaihtoehto jäte-vesien käsittelylle. Vesihuoltolaitokset määrittelevät alueellaan toiminta-alueen, jonka sisäpuolelle jäävillä kiinteistöillä on liittymispakko. Vain hyvillä perusteluilla voi tällaisessa tapauksessa saada luvan omalle jätevedenkäsittelylle. Kannattaa myös selvittää, onko alueelle perustettu tai ollaanko perustamassa vesiosuuskuntaa, joka ottaa myös jätevesihuollon hoitaakseen. Osuuskuntaan liitty-minen voi olla järkevä ratkaisu, mutta liittymisen ja rakentamisen kokonaishinta on syytä varmistaa ja sopia mahdollisimman tarkasti heti alkuvaiheessa.

Yleensä seuraavaksi paras vaihtoehto olisi liittyä tai rakentaa kylän tai naapurien yhteinen jätevesi-järjestelmä. Yleensä tämä vaihtoehto on sekä puhdistustehon että rakennus- ja käyttökustannusten kannalta edullisin vaihtoehto, jos rakennusten etäisyys toisistaan on lyhyt. Jos naapurisopu on hyvä ja talkoohenkeä löytyy, niin silloin voi säästää tuhansia euroja rakentamalla yhteisen järjestelmän naapureiden kanssa. Tällaisissa hankkeissa on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää käyttää alusta asti apuna ammattisuunnittelijaa, jolla on kokemusta yhteisistä järjestelmistä. Tärkeää on myös laatia pitävä kiinteistökohtainen sopimus velvoitteista ja oikeuksista heti alussa. Sopimuksen täytyy olla sellainen, että sen voimassaolo siirtyy kiinteistön omistajan vaihtuessa uudelle omistajalle.

Jos edelliset vaihtoehdot eivät ole mahdollisia, on rakennettava oma jätevesijärjestelmä. Seuraavissa kappaleissa käydään läpi perusratkaisut.

Uudisrakentajalla on paljon valinnanvaraa

Uudisrakennuksilla jätevesienkäsittelylle on useita erilaisia vaihtoehtoja. Oikean menetelmän valin-taan vaikuttavat muun muassa kiinteistön sijainti, kunnan ympäristönsuojelumääräykset, tulevan rakennuksen käyttötarkoitus, jäteveden laatu ja asukkaan toivomukset huoltotarpeesta yms. Uudis-rakentajan kannattaa ehdottomasti selvittää eri vaihtoehtojen soveltuvuus omaan käyttöön. Ei kan-nata unohtaa myöskään vaihtoehtoisia wc-ratkaisuja.

Uudisrakentajan täytyy rakennuslupahakemuksen yhteydessä toimittaa rakennusvalvontaan erillinen suunnitelma jätevesien johtamisesta kiinteistöllä.

Saneerauskohteissa vanhat käyttökelpoiset osat käyttöön

Kun kiinteistöllä tehdään toimenpide- tai rakennuslupaa vaativia muutoksia, tulee jätevesien käsitte-ly saattaa samalla kuntoon.

Saneerauskohteita asetus koskee, jos jätevesien käytön ei katsota olevan vähäistä ja nykyinen järjes-telmä ei täytä asetuksen vaatimuksia. Asetuksen vaatimuksiin voidaan päästä hyvinkin erilaisilla ratkaisuilla. Minimiratkaisuna kiinteistölle, jossa on vesikäymälä, voidaan pitää esikäsittelyä saos-tuskaivossa/-säiliössä, jossa on vähintään 3 osastoa ja tilavuutta 2 m3, josta puolet tulisi olla kai-von/säiliön 1. osastossa. Tästä säiliöstä vesi johdetaan maaperäkäsittelyyn.

Usein saneerauskohteissa kannattaa ehdottomasti hyödyntää jo olemassa olevia rakenteita uutta järjestelmää suunniteltaessa, kuten esimerkiksi käytössä olevat saostuskaivot voidaan useissa tapa-uksissa saneerata osaksi uutta järjestelmää.

<!--pagebreak-->

Maaperäkäsittely yleensä huolettomin

Jätevesiä on aina puhdistettu maaperässä. Maaperäkäsittely jaetaan karkeasti kahteen ryhmään: maahan imeytykseen ja maasuodatukseen. Molemmissa vaihtoehdoissa jäteveden esikäsittelynä toimivat saostuskaivot tai saostussäiliö. Saostuskaivojen tehtävänä on erottaa jätevedestä kiinteät ja kelluvat ainekset. Pelkällä saostuskaivokäsittelyllä voidaan kiintoaineksen määrää vähentää noin 70 %. Vesistöille haitallisimpia aineita, kuten liuennutta fosforia ja typpeä, voidaan vähentää enintään noin 20 %, mikä tekee niistä suuremman ongelman.

Saostuskaivot

Saostuskaivot voivat olla lähes mistä vain sopivasta materiaalista tehdyt. Betonirengaskaivot ovat yhtä hyväksyttäviä kuin muoviset tehdassäiliöt. Betonikaivojen tiiveys tulee kuitenkin olla erityisen hyvä, ettei jätevesi pääse ulos tai pohja- tai pintavesi sisään. Yleensä kaivot kannattaakin tehdä eri-tyisistä EK-renkaista, joiden tiiveyden tehdas takaa.

Kun käsitellään kaikkia jätevesiä samassa järjestelmässä, tulee kaivossa olla kolme osastoa. Sen tilavuuden tulee olla sellainen, että jäteveden viipymä kaivossa on vähintään kaksi vuorokautta. Tavalliselle omakotitalolle riittää yleensä hyvin 2 m3 kokonaistilavuus. Tehdasvalmisteisissa kai-voissa ei aina ole osastointia, mutta jos ne on tyyppihyväksytty saostussäiliöiksi, niin ne kelpaavat käyttöön.

Pelkkiä pesuvesiä käsiteltäessä riittää kaksiosastoinen säiliö ja yleensä pesuvesien käsittelyyn käy-tettävän säiliön kooksi käy 1 m3 säiliö. Pelkille saunavesille riittää usein yksiosainen säiliö.

Maahan imeytys

Maahan imeytyksessä vesi johdetaan imeytysputkien kautta suoraan maaperään. Imeytyskentän toiminta perustuu maaperässä luonnollisesti oleviin ja imeytyskenttään syntyviin bakteereihin, jotka poistavat vedestä haitta-aineksia tehokkaasti. Lopulta vesi päätyy osaksi pohjavettä, tämän vuoksi imeytyskentän pohjasta tulisi olla ainakin 1 metri matkaa pohjaveden pintaan.

Imeytyskenttää suunniteltaessa on erityisen tärkeää, että maaperä soveltuu imeytykseen. Savimaasto tai pohjaveden korkeus ovat yleensä esteitä imeytyksen valinnalle. Suuri osa kunnista on myös kiel-tänyt maaimeytyksen rakentamisen jos käsittelyyn tulevat myös wc-vedet. Siksi imeytysjärjestelmiä käytetäänkin usein pesuvesien käsittelyssä.

Imetyskentän suunnittelussa kunta vaatii usein imeytyskokeiden tekemistä, joilla selvitetään maape-rän veden imeytyskyky. Usein kokeiden tekeminen ei ole järkevää niiden korkean hinnan vuoksi, mutta tarvittaessa asiantunteva suunnittelija voi kokeet tehdä.

Maasuodatus

Maasuodatus eroaa maaimeytyksestä sillä, että siinä vettä ei pyritä johtamaan pohjaveteen, vaan vesi suodatetaan suodatushiekan läpi kokoomaputkiin (yleensä tuplasalaojaputki) ja johdetaan esi-merkiksi avo-ojaan. Maasuodatin sopiikin erilaisiin maaperäolosuhteisiin imeytystä paremmin. Suodatuskentän suunnittelussa ja rakentamisessa on tärkeää kiinnittää huomioita oikeisiin materiaa-leihin. Imeytysputkina pitää käyttää erityisiä imeytysputkia, salaojaputki ei kelpaa sen väärän reikä-rakenteen vuoksi. Suodatushiekan on oltava luonnonhiekkaa, jossa ei ole kvartsia mukana. Jakoker-roksen sepelissä ei saisi olla ollenkaan ns. nolla-ainesta mukana (hiekkapölyä) ja pölyinen sepeli pitäisikin pestä ennen kenttään laittamista. Pesemättömän sepelin hienoaines saattaa kerääntyä suo-datuskerroksen päälle vettä läpäisemättömäksi kalvoksi, mikä aiheuttaa kentän tukkeutumisen. Ko-koomakerroksessa käytetään salaojasepeliä. Yleensä maasuodatin eristetään perusmaasta muovilla, tämä ei kuitenkaan ole aina pakollista, varsinkin jos kenttää rakennetaan tiiviiseen savimaahan.

Perinteisesti rakennettu maaperäsuodatin vaatii kiinteistöltä noin 25–30 m2 tilaa ja korkeuseron sa-ostuskaivon lähtöputkesta purkupaikkaan tulee olla noin 1,5 m. Monilla tasaisilla kiinteistöillä ei edellä mainittua korkeuseroa saavuteta, tällöin vesi voidaan pumpata kenttään, joka tehdään tällöin osittain maan pinnalle. Suodatuskentistä on useita erilaisia variaatioita, joiden avulla voidaan erilai-siin paikkoihin rakentaa toimivia järjestelmiä. Esimerkkinä voidaan mainita vaakavirtausmaasuoda-tin, jossa vesi kulkee horisontaalisesti.

Markkinoilla on myös erilaisia biomoduleita, joiden avulla kentän kokoa saadaan pienennettyä. Biomoduleissa on bakteerien kannalta hyvät olosuhteet, kuten hyvä ilmankierto. Moduleissa myös käytetään yleensä materiaaleja, joihin bakteerit voivat helposti tarttua.

Pienpuhdistamot

Pienpuhdistamot voidaan jakaa toimintaperiaatteensa perusteella kolmeen ryhmään: panospuhdis-tamot, jatkuvatoimiset puhdistamot ja biosuotimet. Lisäksi markkinoilla on joitakin muita harvinai-sempia puhdistamotyyppejä, mutta tässä yhteydessä keskitytään edellä mainittuihin.

Yleisesti pienpuhdistamoiden tekniikka perustuu biologiskemialliseen puhdistusprosessiin. Tarkoi-tuksena on puhdistaa jätevedestä biologinen aines ja typpi bakteerien avulla biologisesti sekä fosfori saostamalla se kemikaalilla. Sama tekniikka on käytössä lähes kaikilla kunnallisilla puhdistamoilla. Ongelmana on usein prosessin hallittavuus ja sen käyttäytyminen Suomen vaihtelevissa sääoloissa.

Panospuhdistamossa kaikki puhdistusprosessit tapahtuvat samassa säiliössä. Puhdistamo puhdistaa ”panoksen” kerrallaan. Eri laitevalmistajien puhdistamoiden panoskoot, eli määrä, jota kerrallaan puhdistetaan, vaihtelevat suuresti. Panoskoko onkin yksi tärkeimmistä suureista, jota käytetään va-littaessa oikeanlaista puhdistamoa. Kun panoskokoa verrataan siihen vesimäärään, mitä talous vuo-rokaudessa tuottaa, saadaan selville se, kuinka monta panosta järjestelmä tekee päivässä tai viikossa. Biologinen prosessi vaatii jatkuvaa kuormitusta, joten vähemmän vettä käyttävän kiinteistön kannattaa valita puhdistamo, jossa panoskoko on mahdollisimman pieni, mutta vuorokautinen kapa-siteetti silti riittävä.

Jatkuvatoimiset puhdistamot toimivat samalla tavalla kuin kunnalliset puhdistamot. Niissä jokaiselle prosessin osalle on oma säiliönsä ja vesi virtaa puhdistamon läpi omalla painollaan. Usein jatku-vatoimiset puhdistamot sietävät paremmin veden virtaaman vaihteluita, koska vesi menee suoraan bakteereiden käytettäväksi. Jatkuvatoimisia puhdistamoita on aika vähän markkinoilla, ja niiden ongelma on usein kokoonsa nähden pieni kapasiteetti.

Biosuotimet ovat puhdistamoita, joissa on jotain materiaalia johon biologisen puhdistuksen hoitavat bakteerit tarttuvat. Vesi voidaan ohjata tällaisen materiaalin päälle joko pumppaamalla tai sitten materiaali voi olla veden seassa. Usein tällaisten puhdistamoiden ongelmana on se, että joko baktee-rit eivät tartu materiaaliin tai sitten materiaali kasvaa nopeasti umpeen.

Lähes kaikilla järjestelmävaihtoehdoilla on mahdollisuus päästä asetuksen vaatimuksiin

Nykyisin suurin osa paljon markkinoiduista pienpuhdistamoista täyttää oikein käytettynä ja huollet-tuna asetuksen vaatimukset. Ongelmaksi niissä on muodostunut niiden huomattavasti arvioitua suu-rempi huoltotarve. Pienpuhdistamon hankintaa harkitsevan tuleekin olla tarkkana puhdistustehon lisäksi siitä, millaisia huoltotoimenpiteitä puhdistamon tehokas toiminta vaatii ja onko valmis niihin sitoutumaan kymmeniksi vuosiksi.

Asetuksen vaatimuksia ei sellaisenaan täytä maaimeytys tai – suodatusjärjestelmäkään. Edellä mai-nituilla lievennetyn käsittelyn alueilla tällaisen perinteisen järjestelmän puhdistusteho voi olla riittä-vä. Normaalin käsittelyvaatimuksen alueella ei yleensä hyväksytä kaikkien jätevesien käsittelyyn maaimeytystä ja – suodatuksenkin fosforinpoistoa tulee tehostaa viimeistään muutaman vuoden käytön jälkeen. Maaperäkäsittely vaatii kuitenkin huomattavasti vähemmän huoltoa ja hoitoa kuin erilaiset pienpuhdistamot, mikä tekee siitä hyvän vaihtoehdon kaikkien jätevesien käsittelyyn.

Järkevä rakentaja jakaa omaa vastuutaan

Jätevesijärjestelmän hankinta tai saneeraus on varmasti rahallisesti yksi talouden suurimmista inves-toinneista. Usein jätevesijärjestelmään ei haluttaisi sitoa suurta määrää rahaa, kun kuitenkin järjes-telmä haudataan maan alle. Jotta virheinvestointeja ja ylimääräisiä kustannuksia ei pääsisi synty-mään, on erittäin tärkeää tietää mitä tekee. Rakentaja on kuitenkin itse vastuussa omasta rakentami-sestaan, mutta oikein toimimalla voi vastuuta pienentää.

Ennen järjestelmän hankintaa on tärkeää olla yhteydessä kunnan ympäristöviranomaiseen, jonka tehtäviin kuuluu tässä vaiheessa arvioida järjestelmän vaativuus ja päättää suunnittelijalle asetettavat pätevyysvaatimukset. Yleensä vaatimattoman kesämökin järjestelmän voi helposti suunnitella itse, mutta omakotitaloon on niin useita erilaisia vaihtoehtoja, että ammattilaisen käyttö on enemmän kuin järkevää.

Kunnan rakennusvalvonta valvoo myös jätevesijärjestelmän rakentamista

Rakennusvalvoja pyytää suunnitelmasta lausunnon ympäristöviranomaiselta. Yleensä tässä vaiheessa puuttelliset suunnitelmat palautetaan takaisin. Rakennusvalvoja myös määrää, tarvitaanko jäteve-sijärjestelmän asennukseen erillinen KVV-työnjohtaja. Yleensä uudisrakentamisessa koko LVI-rakentamista valvova KVV-työnjohtaja hoitaa valvonnan myös jätevesijärjestelmän osalta. Sanee-rauskohteissa tarvitaan yleensä erillinen valvoja, usein jätevesijärjestelmän suunnittelijaa kannattaa käyttää tässä tehtävässä apuna.

Itse asennustyöstä voi tehdä osan myös itse, varsinkin silloin jos kaivinkoneurakoitsijaksi on valittu kokenut ammattilainen. Omalla työllä voi säästää, mutta on hyvä muistaa, että jos toimii itse urakan päätoteuttajana, niin silloin vastaa mm. työsuojelusta ja mahdollisista onnettomuuksista. Usein jär-kevintä onkin tehdä selkeä sopimus yhden toimijan kanssa, joka asentaa järjestelmän alusta loppuun. Huomattavaa on kuitenkin se, että suunnitelmaa ei välttämättä kannata ottaa mukaan tällaiseen kokonaispakettiin, koska usein suunnitelman sisältävät kokonaispaketit eivät ole rakentajan kannalta järkevimpiä. Niihin saattaa sisältyä vaatimus valita laitteisto ennen suunnittelua, mikä olisi ensisijaisesti suunnittelijan tehtävä.

Kun järjestelmä on lähes valmiiksi asennettu, kuuluu KVV-työnjohtajan tehtäviin kutsua kunnan rakennustarkastaja tekemään loppukatselmusta. Monissa kunnissa rakennustarkastaja ei ehdi paikal-le, mutta ilmoitukset on silti syytä muistaa. Jälkeenpäin esiin tulleita asennusvirheitä voi olla vaikea todentaa, jos kunnan määräyksiä ei ole noudatettu.

Jätevesijärjestelmän suunnitelma, tärkein osa jätevesiprojektia

Jätevesijärjestelmän rakentamiseen pätee sama vanha sananlasku kuin niin moneen muuhunkin tär-keään asiaan; hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Suunnitelman tason vaatimus vaihtelee suuresti kohteen mukaan. Yksinkertaiset saunan tai mökin suunnitelmat voi laatia itse, mutta ympärivuotisen asunnon ja varustellun mökin suunnitelma kannattaa ehdottomasti antaa ammattilaisen tehtäväksi.

Suunnitelma ei ole vain kasa paperia kuntaa varten, vaan se on asiantuntijan tekemää työtä kiinteis-tön omistajan hyväksi. Laadukkaan suunnitelman saa, kun käyttää laitevalmistajista riippumatonta suunnittelijaa. Silloin ei joudu sitoutumaan yhteen laitteeseen tai valmistajaan ennenkuin suunnitte-lua on edes aloitettu.

Ennen suunnittelua on syytä olla yhteydessä kunnan ympäristöviranomaiseen, joka pystyy kerto-maan pääasiat paikallisista vaatimuksista. Yleensä viranomaisilla on myös lista alueella toimivista suunnittelijoista, jota voi hyödyntää suunnittelijaa valitessa.

Kunnon suunnitelma maksaa itsensä takaisin aina

Tyypillisesti jätevesisuunnittelu laitevalmistajiin sitoutumattomalla ammattilaisella maksaa 500–1000 euroa. Hinta tuntuu ehkä kovalta, mutta kunnollisella suunnittelulla voidaan säästää summa moninkertaisena laitteistojen hankinta- ja asennusvaiheessa. Suunnittelijaa valitessa on tärkeintä varmistaa, että suunnittelija käy kiinteistöllä ja tekee siellä ainakin korkeusmittauksia. Sellaiselle suunnittelijalle ei kannata maksaa, joka lupaa tehdä suunnitelman käymättä paikalla. Tämä koskee myös uudisrakennuksissa lvi-suunnittelijoita. Usein lvi-suunnittelijoilla ei ole riittävää koulutusta haja-asutuksen jätevesijärjestelmien valinnasta ja mitoituksesta, jolloin järjestelmäksi valitaan hel-poiten suunniteltava järjestelmä, joka yleensä ei ole paras mahdollinen.

Päteviä suunnittelijoita ovat FISE Oy:n päteväksi toteamat suunnittelijat, heidän yhteystietojaan löytyy Fisen sivuilta:

http://www.fise.fi/default/www/suomi/patevaksi_todetut_henkilot/suunnittelu/uudisrakentaminen/haja_asutuksen_vhs/

Fise-pätevien suunnittelijoiden on täytynyt käydä läpi erikoistumisopintoja jätevesisuunnitteluun, suorittaa tentti ja lisäksi osoittaa kokemuksensa työnäyttein. Kuitenkin kaikilta suunnittelijoilta on syytä kysyä etukäteen suunnitelman sisältö ja varmistaa sitoutumattomuus laitevalmistajiin.

Ota nämä asiat huomioon, kun tilaat suunnittelijan:

1. Suunnittelija käy kiinteistöllä selvittämässä tontin erityispiirteet ja valitsee järjestelmän kiinteistön ominaisuuksien sekä asiakkaan mieltymyksien mukaisesti.
2. Suunnittelija ei ole laitteiston myyjä. Puolueeton suunnittelija esittelee ainakin muutaman vaihtoehtoisen, eri laitevalmistajan tuotteen kiinteistön jätevesien käsittelyä varten.
3. Suunnittelija on yhteydessä rakentamiskuntaan suunnittelun yhteydessä.
4. Valmiin suunnitelman tulisi sisältää vähintään seuraavat osat (asetuksen määrittämät):
- Todistus (raportti) kiinteistökäynnistä
- Karttaote, josta selviää kiinteistön sijainti
- Asemapiirros, mielellään RakMK A2 mukaisesti, johon uusi jätevesijärjestelmä on sijoitettu
- Selventävät leikkaus- ja tasokuvat jätevesijärjestelmästä
- Suunnittelijan lausunto järjestelmän mitoitusperusteista sekä puhdistustehosta
- Uuden järjestelmän asennus-/rakennusohjeet sekä huolto-ohje
5. Lisäksi hyvässä suunnitelmassa on tarkentavia osia, kuten tarvikeluettelo sekä huoltopäiväkirjamalli.

 

 

Uutiskirje

Tilaa kerran kuukaudessa ilmestyvä Rakenna Oikein, Korjaa Oikein uutiskirje

Tilaa tästä