Kaukolämmitys

 
  • Kirjoittaja(t): Mirja Tiitinen, Suomen Kaukolämpö Oy

Kaukolämmitys on Suomessa yleisin lämmitysmuoto, yli 2,5 miljoonaa suomalaista asuu kaukolämmitetyissä taloissa. Kaukolämmityksen osuus lämmitysmarkkinoista on lähes 50 prosenttia. Vuonna 2006 kaukolämpöä kului 30,1 TWh, josta kotitalouksien osuus oli 56 %, teollisuuden 10 % ja muuta kulutusta oli 34 %.

Kaukolämpöä tuotetaan lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa tai lämpökeskuksissa paikkakuntakohtaisesti edullisimmilla polttoaineilla. Kaukolämmön polttoaineita ovat maakaasu, kivihiili, turve, öljy, puu ja muut uusiutuvat energialähteet kuten biokaasu. Kaukolämmityksessä hyödynnetään myös teollisuustuotannosta jäävä lämpö.

Suomi on maailmanlaajuisesti lämmön ja sähkön yhteistuotannon johtava maa. Yhteistuotanto katsotaan EU:ssa merkittäväksi yksittäiseksi keinoksi vähentää kasvihuonekaasujen syntymistä. Lämmön ja sähkön yhteistuotannossa polttoaineen energia hyödynnetään 85..95 prosenttisesti. Erillisessä sähkön tuotannossa polttoaineesta saadaan hyödyksi vain 35..50 prosenttia. Yhteistuotannon tehokkuuden ansiosta ympäristöpäästöt jäävät noin 30 prosenttia pienemmiksi kuin tuotettaessa energia erillisissä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksissa.
Asiakkaat saavat lämmön kaukolämpöverkossa kiertävästä kuumasta vedestä. Taloon tulevassa kaukolämmön tulojohdossa kiertävä kaukolämpövesi luovuttaa lämpöä asiakkaille kaukolämpölaitteiden välityksellä ja palaa jäähtyneenä paluujohdossa takaisin tuotantolaitokseen uudelleen lämmitettäväksi. Kaukolämpövesi ei kierrä talojen lämmitysverkossa. Tulojohdossa kaukolämpöveden lämpötila vaihtelee sään mukaan 65 … 115 ºC välillä.
 
Lämpökeskuksen pumpuilla aikaansaatu meno- ja paluujohdon välinen paine-ero mahdollistaa kaukolämpöveden kiertämisen kaukolämpöverkossa ja asiakkaan kaukolämpölaitteissa. Kaukolämpöverkon paine ja paine-ero vaihtelevat jatkuvasti. Talvella ne ovat yleensä korkeammat kuin kesällä. Korkeimmillaan menojohdon paine voi olla noin 1,5 MPa (15 bar). Asiakkaiden kaukolämpölaitteiden toiminnan varmistamiseksi lämmönmyyjä takaa asiakkaalle normaaleissa käyttöolosuhteissa vähintään 60 kPa (0,6 bar) paine-eron.
 

Lämmönmyyjän laitteet

Taloissa oleviin energia- tai kaukolämpöyrityksen omistamiin kaukolämpölaitteisiin kuuluvat kaukolämpöputket, lämmönmyyjän sulkuventtiilit, lianerotin ja lämpöenergiamittari. Lämpöenergiamittarin osat ovat virtausanturi, lämpötila-anturit ja lämpömääränlaskin. Virtausanturi mittaa kiertävän kaukolämpöveden määrän. Lämpötila-anturit mittaavat jatkuvasti rakennukseen tulevan ja sieltä palaavan veden lämpötiloja. Lämpömääränlaskin laskee lämmitykseen ja lämpimään käyttöveteen kulutetun lämpöenergian virtausanturilta ja lämpötila-antureilta tulevien mittaustulosten perusteella. Lämpömääränlaskin ottaa automaattisesti huomioon lämpötilaa vastaavat veden tiheyden ja ominaislämmön. Käytetty lämpö näkyy lämpöenergiamittarista megawattitunteina (MWh).
 

Asiakkaan kaukolämpölaitteet

Asiakkaat ottavat kaukolämmön vastaan lämmönjakokeskuksessa, johon kuuluvat lämmityksen ja käyttöveden lämmönsiirtimet sekä mahdollinen ilmanvaihtosiirrin, säätölaitteet, pumput, paisunta- ja varolaitteet, lämpö- ja painemittarit sekä sulkuventtiilit. Laitteet mitoitetaan vastaamaan tarvittavaa tehoa niin, että lämpöä riittää aina sekä lämmitykseen että lämpimän käyttöveteen. Lämmönjakokeskuksen automatiikka hoitaa tarvittavan veden lämpötilansäädön asetettujen ominaiskäyrien ja asetusarvojen mukaisesti.
Lämmönjakokeskukset ovat tehdasvalmisteisia kokonaisuuksia. Asiakkaat hankkivat kaukolämpölaitteensa asennuksineen lämpöurakoitsijaliikkeestä tai kokonaistoimituksina energia- tai kaukolämpöyrityksiltä.
 

Rakennuksen lämmönjakojärjestelmä

Kaukolämpöön voidaan liittää rakennus, jossa on vesikiertoinen lämmönjakojärjestelmä - joko lattia- tai patterilämmitys tai niiden yhdistelmä. Kaukolämpöön voidaan liittää myös rakennus, jossa on vesipatterilla varustettu ilmalämmitysjärjestelmä. Kaukolämpöön liitettävä rakennus on ympäristönäkökohdista järkevää ja asukkaan kannalta edullisinta lämmittää kokonaisuudessaan kaukolämmöllä. Kosteiden tilojen kesäaikainen mukavuuslämmitys tai esim. kodinhoitohuoneen kivilattian lämmitys kannattaa toteuttaa vesikiertoisella lattialämmityksellä. Mukavuudeltaan parhaan lopputuloksen saa, kun lämmönjakokeskukseen lisätään lattialämmitystä varten oma lämmönsiirrin ja säätölaite. Samoin mahdollinen ilmanvaihdon jälkilämmityspatteri kannattaa valita vesikiertoisena.
Käyttövesijärjestelmään suositellaan asennettavaksi aina kiertovesijohto. Tällä varmistetaan, että lämmintä käyttövettä on saatavissa oikean lämpöisenä (55oC) kaikissa käyttöpisteissä ilman turhaan odotusaikaa. Lämpimän vesijohtoveden 55 °C lämpötila estää veden mikrobiologisen laadun heikkenemisen.
 

Tekninen tila

Lämmönjakokeskus sijoitetaan lämmönjakohuoneeseen. Lämmönjakokeskukselle ja lämmönmyyjän laitteille varataan riittävä huoltotila laitteiden huoltamista varten. Laitteiden kytkentäkaavio on lämmönjakohuoneen seinällä.
Lämmönjakokeskusta ja mittauslaitteita varten tarvitaan erillinen tekninen tila. Tilan sijainti on käytännöllistä suunnitella siten, että kaukolämmön liitosjohto jää mahdollisimman lyhyeksi ja että sisäänkäynti on suoraan ulkoa. Tekniseen tilaan voidaan sijoittaa myös muita laitteita, esimerkiksi sähköpääkeskus, kylmävesimittari, puhelinkaapelipääte, keskusantennilaite ja keskuspölynimuri. Hyvällä suunnittelulla tilaa kaukolämpölaitteille tarvitaan pientalossa vain noin 2 m2.
 

Kaukolämpöön liittyminen

Mahdollisuudesta liittyä kaukolämpöön rakentajan on hyödyllistä ottaa yhteyttä paikalliseen kaukolämpöyritykseen jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa. Lämpösopimus kaukolämpöverkkoon liittymisestä ja lämmön toimittamisesta tehdään, kun rakennuslupa on myönnetty. Toisesta lämmitysmuodosta kaukolämpöön siirtymistä harkitsevien kannattaa pyytää tarjous liittymisestä. Asiakas saa tiedot kaukolämmön liittymis- ja käyttökustannuksista sekä suunnittelu- ja rakentamisaikatauluista ennen sopimuksen tekemistä.

Luokitukset

Artikkelit