Keittiö on kodin sydän - osa 2

 
  • Kirjoittaja(t): Sirpa Rivinoja

Keittiö on kodin sydän. Siellä keitetään, paistetaan ja leivotaan, säilötään, syödään. Ja siinä ohessa ajatellaan omia ajatuksia, vaihdetaan päivän kuulumiset perheenjäsenten kanssa, opetetaan kokkaamista lapsille tai viimeistellään yllätysateria rakkaalle. Keittiössä heräillään, keittiössä suunnitellaan tulevaa päivää - ja taas illalla sammutetaan valot tai kynttilä, kun viimeinenkin janohuikka on sammutettu.

On monta syytä väittää keittiötä kodin tärkeimmäksi tilaksi. Keittiössä eletään tätä päivää - ja tehdään huomispäivän muistoja. Uudisrakentajalla on mainio tilanne. Kaikki on vasta "viivoja paperilla" - mikään ei vielä totta, mikään ei vielä mahdotonta.

10. Kodinkonevalinnat

Jääkaappi, pakastin, liesi ja astianpesukone - siinä jokaisen keittiön kodinkonepaketti. Ruotsiksi "vitvaror". Valkoinen linja taisi olla myös Suomessa käytetty termi taannoin. Kodinkoneita on paitsi valkoisia myös tummanruskeita, mustia, teräksisiä ja viimeisin villitys: alumiinisia tai alumiininsävyisiä. 1970-80 -luvuilla myytiin paljon Camee-väriä (beige) - saapa nähdä palaako se vielä mallistoon!

Valkoiset kodinkoneet ovat valitettavasti usein hiukan sinertävänvalkoisia tai eivät ainakaan tunnu ikinä olevan kaapiston kanssa samaa valkoisen sävyä. Joittenkin koneiden muotoilu on pyöreää, toisten kantikasta, jääkaapin kahva on muotoiltu toisenlaiseksi kuin vaikkapa uuniluukun kahva. Tässä joitakin syitä, miksi integroitujen kodinkoneiden myynti on lisääntynyt vuosien saatossa.

Integrointi tarkoittaa kokonaan omaa sarjaa kodinkoneita, joihin ei kuulu tehdasvalmisteista ovipintaa, vaan pintalevy hankitaan keittiökaappitoimittajalta. Näin ne sulautuvat keittiöön lähes huomaamattomina osasina.

Huonoja puolia integroiduissa koneissa on kalliimpi hinta (kone + kalustelevy) sekä pienempi käyttötilavuus (kylmälaitteet). Useimmat kalustevalmistajat toimivat yhteistyössä tiettyjen kodinkonevalmistajien kanssa. Kannattaakin hankkia kaapit ja kodinkoneet samasta liikkeestä, jolloin yhteensopivuus on taattu.

Joskus keittiösuunnittelu on tyssännyt siihen, että on hankittu edullinen kodinkonepaketti ennen lopullisen keittiösuunnitelman valmistumista. Hyvä ostos saattaa pienen mietinnän jälkeen tuntua vähemmän hyvältä.

10.1 Kylmäkalusteille varataan tilaa 120 cm - vai kuinka?

Jääviileäkaappi ja pakastintorni vievät 120 cm tilaa leveydessä. Siinäpä sopiva valinta vaikkapa nelihenkiselle perheelle. Se, että pelkästään yhden maahantuojan valikoimissa on 36 erilaista kylmäsäilytyslaitetta, kertoo kuitenkin omaa kieltään siitä, että vaihtoehtoja on todella paljon.

Sinkun keittiöön riittää jenkkikaappi, jossa on reilun jääkaappitilan päällä pakastin. Sinkku, joka on vihkiytynyt viinien makumaailmaan, arvostaa siihen lisäksi tason alle sijoitettavaa viinikylmiötä. Entäpä usein ystäviensä kanssa ruokaa kokkaava sinkku?

120 cm tilavaraus on edelleen hyvä nyrkkisääntö. Elinkaarikeittiön ajatusta soveltaen aluksi voidaan laittaa komero toisen kylmälaitteen paikalle. Kun tilanne muuttuu ja tarve kasvaa, poistetaan komero ja otetaan tila kylmäsäilytykselle.

On kuitenkin muitakin tapoja ratkoa kylmäsäilytys tehokkaasti. Markkinoilla on tarjolla useita mallistoja, joista löytyy esim. 90 cm leveä jääkaappipakastin. Tai 100 cm leveä ratkaisu. Satasenttisen yksikön viereen voi vielä liittää 45-senttisen pakastimen tai viinikylmiön. Erilaisia kombinaatioita on monia.

Niille on tyypillistä pitkälle ajateltu monitoimisuus. Vihanneslaatikko erikseen, nolla-asteinen laatikko lihalle ja kalalle erikseen. Jääpalakone, automaattinen sulatus, lämpötilan tasaajat jne. Koska isokokoinenkin kone on saatava siivouksen takia esiin kaapistolinjasta, nämä koneet on varustettu takapyörillä.

Ulkonäkövaihtoehtoja on monia; valkoinen, teräs, musta peililasi sekä tehdasvalmisteiset mallit. Voit tilata kaapiston väristä viilu- tai laminaattilevyä, ja kylmälaitevalmistaja kiinnittää tehtaalla levyt ovikehyksiin. Siinä ulkoasu, joka on perusratkaisun ja integroidun ratkaisun välimaastossa.

Monitoimikylmiön hinta on kalliimpi kuin kahden erillisen peruskylmälaitteen.

Säiliö- eli arkkupakastin on edelleen pitänyt pintansa suomalaisissa kodeissa. Joskus keittiöön ei mahdu tarpeeksi pakastintilaa, ja ongelma ratkotaan hankkimalla säiliöpakastin kellariin, kodinhoitohuoneiseen tai portaitten alle. Toiset yksinkertaisesti pitävät niin paljon säiliöpakastimesta, että eivät halua korvata sitä kaappimallilla. Säiliöpakastimen etuja ovat: suurempi pakastusteho kuin kaappipakastimessa, mahtuu enemmän pakasteita kuin samankokoiseen kaappipakastimeen, sähkökatkon ja pakastimen toimintahäiriön aikana pakasteiden lämpötilan nousu on hitaampaa kuin kaappipakastimessa, huurtuu vähemmän kuin kaappipakastin.

Suurissa kodinkoneliikkeissä ja nettisivuilla voit vertailla eri vaihtoehtoja.

Toimintojen ja ulkonäön lisäksi tärkeä valintaperuste on sähkönkulutus. Sähkönkulutukseen vaikuttavat laitteen koko, tyyppi ja merkki, ympäristön lämpötila, säilytyslämpötila, käyttötavat ja hoito. Myymälöissä esillä oleviin laitteisiin on kiinnitetty pakollinen energiamerkintätarra. Energiankulutusluokkia on seitsemän (merkitty kirjaimin A - G).

A-luokan laitteet kuluttavat vähiten ja G-luokan laitteet eniten energiaa.

Energiankulutusluokka Sähkönkulutus keskitasoon verrattuna
A Yli 45 % vähemmän
B 25-45 % vähemmän
C 10-25 % vähemmän
D 0-10 % vähemmän
  Keskitaso EU-maissa
E 0-10 % enemmän
F 10-25 % enemmän
G 25-45 % enemmän

10.2 Lattialiesi vai erillisuuni?

Sähkö- vai kaasuliesi? Leivinuuni? Grilli? Keraaminen keittotaso ja erillisuuni? Mieti perusteellisesti mitä toimivaan keittiöön tarvitaan. Mikä on muotia ja mitä oikeasti tarvitaan ruuanvalmistukseen? Valmistetaanko ruokaa enimmäkseen uunissa kypsentämällä vai keittolevyillä paistaen?

Suomessa 50 cm leveä liesi on edelleen yleisin valinta. Leveyden vaikutus (verrattuna 60 cm lieteen) näkyy ja tuntuu lähinnä keittotasossa. On hankala saada mahtumaan yhtäaikaa kookasta kattilaa ja reunan kaltevuudelta oikeaoppista paistinpannua. Ne eivät sovi rinnakkain. Uunin koossa ei sen sijaan ole joko ollenkaan eroa (monilla valmistajilla uunimuotti on sama sekä 50- että 60-senttisessä liedessä) tai enimmilläänkin paistoalaa mitattaessa vain "1-3 pikkupullan" kokoinen ero.

Lattialieden myynti on pitkän aikaa ollut laskussa, kaapistoon upotettavien erillisten uunien myynti vastaavasti nousussa. Aina kun tila antaa myöden kannattaa sijoittaa erillisuuni eri kohtaan kuin keittotaso/keittotasot. Näin lämmin uuni ei hehkuta lämpöään keittotason äärellä työskentelevän jaloille. Uunin paras sijoituskorkeus on 80-90 cm lattiasta. Vertaile eri merkkisten uunien tilavuutta. Kehittyneimpien mallien tilavuus on jo 65 litraa, ja leivinpellit ovat jopa 10 % suuremmat kuin toisissa malleissa.

Erillisuunissa yleensä jää perusmalli (pelkkä ylä-alalämpö) väliin. Eniten valitaan uuneja, joissa on lisäksi kiertoilma. Kiertoilmalla voidaan paistaa kaksi, jopa kolme pellillistä samanaikaisesti, mikä vähentää sähkönkulutusta ja etenkin paiston valvonta-aikaa. Lisäksi kiertoilma siirtää lämpöä niin tehokkaasti, että paistamiseen yleensä riittää noin 20 astetta alempi lämpö kuin ylä-alalämmöllä.

Toisaalta, tehokkaimmat ylä-alalämpöuunit vastaavat jo kiertoilmauunia. Pyydä keittiösuunnittelijaa kertomaan mallien välisistä eroista.

Uunin puhdistaminen ja ikkunanpeseminen ovat tutkimuksen mukaan kaksi epämieluisinta kotityötä. Siksi katalyyttinen emali uunin sisäpintamateriaalina oli hyvä uutinen. Tällainen katalyyttiemali hapettaa eli polttaa vähitellen nimenomaan rasvalikaa yli +225 asteessa; sekalika ja varsinkaan hiilihydraattipintainen sekalika ei käytännössä hapetu.

Pyrolyysipuhdistus puolestaan tapahtuu vielä suuremmassa lämpötilassa (+485 astetta) ja on vielä tehokkaampi. Kun uunissa on pyrolyysipuhdistus menossa, uuniluukku lukittuu automaattisesti. Uunin jäähdyttyä lukitus laukeaa ja jäähtynyt uuni pyyhitään kostealla liinalla. Täysin "itsestäänpuhdistuvaa" uunia ei siis vieläkään ole keksitty, mutta pitkä harppaus on otettu vanhasta mallista, jossa uunin yläpinnassa vielä oli näkyvissä vastukset, jotka oli todella työläät puhdistaa.

Uuniluukun tavallisin avautumissuunta on "kippi"; ylhäältä alas. Markkinoilla on myös uunivaunuja sekä vasen- ja oikeakätisiä uuneja. Perinteisten värien (valkoinen, ruskea, teräs, alumiini) lisäksi on tarjolla kirkkaita perusvärejä: keltaista, sähkönsinistä... Jokaiselle jotakin.

Keraaminen taso ei keittämisen tai paistamisen kannalta eroa perinteisestä levytasosta. Nopeuteen vaikuttaa vastuksen teho.

Joissakin keraamisissa keittoalueissa on vastusten tilalla tai lisänä halogeeniputket. Tällainen keittoalue hehkuu heti punaista valoa ja synnyttää vaikutelman nopeudesta. Työtehoseuran mittauksissa halogeenikeittoalue on 12-15 % nopeampi kuin vastuskeittoalue. Sähkönkulutus sama.

Keraaminen taso eroaa levytasosta ulkonäön lisäksi hoidollisesti. Levytasolla laiminlyönnit voi korjata, mutta ei aina keraamisella tasolla. Keraamisia tasoja käytettäessä lika on poistettava heti keittoalueen ollessa vielä lämmin. Tason mukana tulee puhdistuslasta ja joissakin tapauksessa myös näytepussi tason puhdistukseen soveltuvaa ainetta.

Induktiokeittotasot ovat uusinta keittotasoissa. Monet kaasukeittotason ystävät mainitsevat pitävänsä kaasun nopeasta säädeltävyydestä - pienennä liekkiä, ja ylikiehunta estyy. Induktiossa on sama hyvä puoli. Lisäksi induktio kuumentaa keittoastian pohjan ja sisällön, mutta ei keittoaluetta eikä tasoa. Siksi se on hyvä valinta vaikkapa lapsiperheeseen. Vaikka lapsi työntäisi kätensä keittotasoalueelle, josta on juuri nostettu kiehuva kattila, ei alue ole kuuma. Myöskään keittoalueelle pudonnut ruoka ei pala kiinni. Puhdistettavuus on siis parempi kuin muunlaisissa keraamisissa tasoissa. Salaisuus on sähkömagneettinen kenttä, joka reagoi välittömästi tehonsyötössä tapahtuviin muutoksiin.

Kaikki kattilatyypit eivät sovellu induktiolevylle. Esim. kaikki nykyisin myynnissä olevat Hackman Designorin kattilat ovat kuitenkin soveltuvia. Valurauta on erinomainen materiaali induktiotasolla.

Mallistoissa on sellaisiakin keittotasoja, joissa on kaksi tavallista keittoaluetta ja kaksi induktioaluetta.

Domino-keittotasot on yleisnimike pienille, 1-2 keittoalueella varustetuille keittotasoille. Niissä on vääntimet tason etureunassa. Domino-keittotasojen hyvä puoli on se, että niitä voi yhdistellä juuri itselleen sopivaksi kokonaisuudeksi - yksi wok-kaasu, yksi laavakivigrilli ja viereen vielä 4-alueinen keraaminen keittotaso.

Edistyksellisimmissä mallistoissa viereen voi sijoittaa pöytäliesituulettimen, joka on mitoiltaan ja profiililtaan juuri samanlainen kuin keittotaso. Ei enää ongelmia, miten saarekekeittiössä ripustetaan kattoliesikupu! Tuuletin on pöytätasossa. (Katso tästä aiheesta lisää liesituulettimia käsittelevästä kappaleesta.)

Tässä tuoteryhmässä on todella laaja hintaskaala. Tutustu vaihtoehtoihin. Tässä puhutaan samantyyppisestä asiasta kuin auton valinnassakin: autolla kuin autolla pääsee eteenpäin, mutta minkä takia joku toinen auto maksaa enemmän kuin toinen... Kyse on käyttömukavuudesta ja hienoista yksityiskohdista, jotka tekevät matkasta miellyttävämmän. Toisaalta - jos leikinlasku sallitaan - halvassa autonkoslassakin voi tehdä todella hauskan, ikimuistoisen matkan, kun seurana on hulvattoman hauskat ystävät!

10.3 Astianpesukone

Markkinoilla on tällä hetkellä useita eri kokoluokan koneita. Suuriin astianpesukoneisiin mahtuu 7-14 henkilön astiasto ja pieniin 4-6 henkilön astiasto.

Pienin malli voidaan sijoittaa pöydälle tai pöytäkaappiin (leveys 41-60 cm, syvyys 60 cm ja korkeus 45-60 cm mallista riippuen).

Lattiamalliset astianpesukoneet tarvitsevat leveyssuunnassa tilaa 45 tai 60 cm, syvyyttä 60 cm, korkeutta 52-87 cm mallista riippuen.

Astianpesukone kannattaa sijoittaa pois lattialta, selälle ystävällisemmälle korkeudelle (40-50 cm lattiasta). Sehän on laite, jota täytetään ja tyhjennetään päivittäin, ja sen takia meneekin listalla uunin ohi; uunia ei käytetä joka päivä. Kaikkia kodinkoneita ei yleensä mahdu sijoittamaan optimikorkeudelle, jolloin kannattaa miettiä asiaa käyttötiheyden mukaan. Komeroon sijoitettuna astianpesukoneen tilavaraus leveydessä kasvaa 63 cm:iin.

Kylmävesiliitännällä astianpesukoneen pesuohjelman vedenkulutus on 17-24 litraa. 60-senttiset koneet kuluttavat keskimäärin 20,5 litraa, 45-senttiset 17,7 litraa. Sähkönkulutus on 1,1-1,58 kWh.

Lämminvesiliitännässä pesuaika on 20-30 min lyhyempi ja sähkönkulutus 51-63 % pienempi kuin kylmävesiliitännässä. Todettakoon vertailun vuoksi, että suurta koneellista vastaavan astiamäärän pesu käsin kuluttaa vettä 35-140 litraa pesutavasta riippuen. Tarjolla on jopa täysin automaattisia malleja: kone itse tutkii, paljonko sisällä on astioita ja miten likaisia ne ovat. Kone valitsee tilanteeseen sopivan veden lämpötilan ja pesuajan. Joissakin koneissa on myös ajastin.

Vesivahinkojen välttämiseksi koneissa on erilaisia vesiturvajärjestelmiä. Riippumatta siitä, tuleeko vika hanaan, vedenotto- tai -poistoletkuun tai onko kysymyksessä vuoto koneen sisällä, vesiturvajärjestelmä estää vesivahingot.

Rakennusmääräys C2:n mukaan kosteusvaurion estämiseksi ja/tai havaitsemiseksi on suositeltavaa:

  • jos lattiamateriaalina on matto, asentaa se 20 cm nostettuna seinälle
  • tehdä viemäri astianpesukoneen alle
  • asentaa (koneen mukana tuleva tai keittiömyymälästä ostettu) muovinen valuma-allas astianpesukoneen alle. Tällaisen valuma-altaan tarkoitus ei ole kerätä vettä, vaan se ohjaa veden sokkelilaudan alta näkösälle.
  • Asentaa kosteusvahti

Kun astianpesukone asennetaan työtason alle, tason alareuna on suojattava koneen mukana tulevalla höyrysulkupellillä. Jos peltiä ei ole, voidaan eristys tehdä ilmastointiteipillä. Astianpesukone on aina kiinnitettävä kalusteisiin.

Astianpesukonetta valitessa kannattaa tarkistaa sen käyntiääni, erityisesti silloin, jos kone sijoitetaan oleskelutilaan tai sen välittömään läheisyyteen. Toinen syy kiinnittää huomiota alhaiseen äänitasoon löytyy yösähköä hyödyntävistä talouksista. Koneiden välisiksi äänitasoeroiksi on mitattu jopa 10 dB, mikä on huomattava ero. Markkinoiden hiljaisimpien koneiden valmistajat mainostavat käyntiäänen olevan pienimmillään 45 dB, "se on siis hiljaisempi kuin tietokone".

AAA-merkityt koneet ovat parhaita. EY-direktiiviin ja EN 50242 -standardiin perustuva laatuluokitus näyttää koneen suorituskyvyn kolmella osa-alueella : ne ovat energiankulutus, pesutulos ja kuivaustulos. AAA-merkinnällä varustetun koneen ominaisuudet ovat siis parasta tasoa kaikilla kolmella alueella.

Pintojen suhteen astianpesukoneissa on samat vaihtoehdot kuin kylmälaitteissakin: valkoiset koneet, niitten lisäksi tummanruskeat, teräksiset ja alumiinipintaiset. Integroitavia ratkaisuja on joko etupaneelin näkyviin jättävä malli että täysin kalustepeitteinen malli. Uutta markkinoilla on valkoinen 60-senttinen malli, jossa on kaunis kaareva kahva, toimintoja ohjaavat näppäimet on sijoitettu piiloon luukun yläreunaan. Näkyvillä etumaskissa on vain digitaalinäyttö, josta näkee jäljellä olevan pesuajan.

Kiinnitä huomiota myös astianpesukoneen sisukseen. Parhaimmissa malleissa on säädettävä yläkorin korkeus, alakorissa käännettävät lautaspiikit (tilaa voidaan muunnella helposti isoille kattiloille ja kulhoille sopivaksi), erillinen ruokailuvälineiden pesuräkki jne.

10.4 Liesituuletin

Vanhoissa kerrostalokeittiöissä oli usein vain lieden päällä ylhäällä seinässä hormi, jota säädettiin narusta tarpeen mukaan auki ja kiinni.

Seuraavaksi yleistyivät maustekaapin ja liesituulettimen yhdistelmät. Suurikokoiset kömpelösti muotoillut tuulettimet ovat vaihtuneet mataliin esiinvedettäviin lippamallisiin tuulettimiin, joista parhaimmat mallit voi "integroida" eli päällystää kalustelistalla. Kun viereisissä seinäkaapeissa on samaa listaa alareunassa, ei tuuletinta meinaa edes havaita kiinni-asennossa.

Liesikuvut ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan kaiken aikaa. Niiden valitsemisen puolesta onkin helppo laatia listaa:

  • mausteitten säilytykseen vanha maustekaappi onkin huono paikka (rasvakäryt, kosteus), kupukeittiössä asia ratkotaan muulla tavalla
  • ulkonäköplussat:
    • kevennetään tasaista kaapistolinjaa
    • kaunista designia, teräksen hehkua
    • lisäväriä - kupuja on keltaisia, punaisia, sähkönsinisiä...
    • kalustevalmistajien pinnoittamattomina toimittamat kuvut antavat rajattomasti mahdollisuuksia kaakeloida ja koristemaalata persoonallinen kupu
  • useamman keittotason rinnakkainasennus vaatii leveän tuulettimen

Keittotasoja käsittelevässä kappaleessa mainittiin pöytäliesituulettimet. Työtasoon voidaan upottaa keittotason viereen listamalliset tuulettimet tai tasosta ylösnouseva, kääntyvä malli. Tämä tuuletintyyppi vapauttaa täysin miettimästä, miten liesikupu saadaan ripustettua kattoon tai miltä korkea hormiputki näyttävää vaikkapa korkeassa, viistokattoisessa tilassa. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että tämä tuuletintyyppi vaatii ennakkosuunnittelua. Joko se sijoitetaan ulkoseinää vasten, tai sitten rakennusvaiheessa vedetään hormiputket keittiön lattian alla ulkoseinään.

Tarjontaa on paljon; anna keittiösuunnittelijan kertoa eri mallien välisistä eroista (imuteho, käyntiääni, suodattimien irrotustapa ja pesumahdollisuus, takuuajat).

Talossa oleva tai sinne valittu ilmastointijärjestelmä vaikuttaa tuuletinvalintaan. Onko kuvulta hormiliitäntämahdollisuus? Kytketäänkö liesikupu huippuimuriin tai muuhun poistoilmajärjestelmään? Onko järjestelmässä muita huoneita? Liesikupuesitteissä ja valmistajien nettisivuilla on selkeät kaaviot, jotka opastavat sopivan mallin valitsemisessa.

10.5 Mikroaaltouunit

Mikroaaltouuni on lyönyt itsensä läpi kahdessakymmenessä vuodessa. Mallit ovat kaiken aikaa pienentyneet, ulkonäkö parantunut, toimintoja on tullut lisää - ainoa mikä ei ole muuttunut, on mikroaaltouunin ainainen vasenkätisyys. Tämä on syytä muistaa sijaintia pohdittaessa. Mikroaaltouuni sijoitettuna huoneen oikeaan nurkkaan on vihonviimeisen epämiellyttävä käyttää.

Markkinoilla on muutama yhdistelmäuuni, jossa on mikroaaltouunin lisäksi perinteisen uunin kypsennysmenetelmät, ts. ylälämpö, kiertoilma, kiertoilmagrilli ja jopa infrapunagrilli. Joissakin näistä malleista on kippiluukku; avautumissuunta ylhäältä alas.

Sitä mukaan kun mikroaaltouuni on vakiinnuttanut asemansa keittiössä, ovat sen käyttösäännöt tulleet yleisesti tunnetuiksi: ei teräsastioita, ei teräslusikoita mukissa; nesteitä kuumennettaessa sekoitettava välillä lämpötilan tasaamiseksi, ei tyhjiä astioita, perunoihin on pisteltävä reikiä jne. Mikroaaltouunia käytetään talouksissa varmasti eniten lämmittämiseen, seuraavaksi pakasteitten sulattamiseen ja leivonta-aineiden pehmentämiseen. Harvemmin varsinaiseen ruuanlaittoon, vaikka se siihenkin mainiosti soveltuu.

Samalla tavoin kuin kännyköistä puhuttaessa on mikroaaltouuneihinkin liitetty kysymys säteistä, "säteilystä". Tutkimustulokset pyyhkivät pois tällaiset epäilykset. Vanhojakaan laitteita tutkittaessa ei ole löydetty vuotoa, joka aiheuttaisi toimenpiteitä. Mikroaaltouunin luukku on rakenteeltaan moninkertainen, ja siinä on teräsverkko, joten mikroaalto ei voi läpäistä sitä. Jos luukku avataan kesken toiminnon, toiminto lakkaa. Mikroaaltouuni synnyttää toimiessaan lämpöä, joten ainoa varoituksen sana on se, ettei mennä "nenä kiinni lasiin" tuijottamaan, mitä uunissa tapahtuu. Palovamman vaara tai silmän ärsyyntyminen (silmässä olevan nesteen takia) ovat tällaisen tilanteen vaaroja.

Ravintoarvollisesti voidaan yleisesti ottaen sanoa, että mikroaaltouunissa valmistettu ruoka säilyttää ravintoarvonsa paremmin kuin tavallinen uuni. Ruuanvalmistus on kestoltaan lyhyempää eikä mikroaaltouunissa kysennettäessä tarvita keitinvettä, johon ravintoaineet liukenevat. Vasta jos mikroaaltouunissa ylikypsennetään ruokaa, putoaa sen ravintoarvo samalle tasolle tai alemmas kuin uunissa tai keittämällä valmistetun.

Mikroaaltouuni on usein työpöytätasolla. Siinä se vie paljon tilaa, joten uutta keittiötä suunnitellessa lähtökohdaksi kannattaa sijoittaa se joko seinäkaapin alaosaan tai komeroon. Osa seinäkaappiin sijoitettavista malleista sijoitetaan "vapaasti" hyllylle, toisiin kuuluu mukaan asennuskehys, joka viimeistelee ulkonäön. Komeromalleihin kuuluu aina asennuskehys. Tärkeää on huolehtia aina laitteen vaatimasta ilmankierrosta. Takuu ei koske väärin asennettua laitetta.

Näissä asioissa on keittiösuunnittelija tukena.

11. Pähkinä on päivän sana

Tämän hetken hitti, trendiasia, on pähkinäpuu. Kotimaiset keittiövalmistajat seuraavat muotia ja trendejä tutustumalla etelä- ja keskieurooppalaisiin alan messuihin. Toisinaan varmasti kuluttajasta tuntuu, että asiat muuttuvat liiankin pian. Keittiöasioitten pohtiminen ei kuulu usein mietittävien asioiden joukkoon. Tutkimuksen mukaan ihminen tekee keskimäärin 1,3 keittiötä (uudistaa keittiön tai rakentaa uuden) elämänsä aikana. Pitäisikö valmistajien itse asiassa keskittyä enemmän tutkimaan niitä asioita, mitä keittiössä pidetään yleisesti tärkeinä, kuin kilpavarustelemaan omaa tuotteistoaan mahdollisimman lähelle sitä, mitä kilpailijalla on?

Ohessa on vuosille 2004-2005 laadittu trendivärikartta. Verrattuna edelliseen (vuosien 2002-2003 karttaan) värit ovat haalentuneet ja samentuneet. Neljä värimaailmaa ovat saaneet nimikseen Leikki, Lumi, Mokka ja Retro. Sävyt ovat luonnosta poimittuja saven, hiekan, kiven, mullan ja maan värejä. Näitä sävyjä on helppo kuvitella sijoitettavan suomalaisiin koteihin. Ne toimivat hyvin myös eri puun sävyjen kanssa. "Leikki" rohkaisee käyttämään näiden värimaailmojen kohottamiseksi kirkkaita ja raikkaita pinkin sävyjä ja turkoosinsinistä.

Tikkurila on tehnyt paljon työtä värien käytön ja valitsemisen helpottamiseksi viime vuosina. Nykyisin rauta- ja värikaupoista löytyy uudistetut värikartat sekä ns. lastut. Kussakin lastussa on kuusi samaa värialuetta edustavaa väriä, joita käyttämällä on helppo luoda harmonisia kokonaisuuksia. Pysymällä tämän tyyppisissä lähiväriharmonioissa (saman värin eri vaaleusasteita) on kohtuullisen helppoa tehdä kaunis koti. Onneksi useat keittiökalustevalmistajatkin tuntuvat sisäistäneen tämän. Mallistoissa on useita vaaleita sävyjä: vanilja, kerma, voinkeltainen, cappuccino, hiekka. Kun niihin yhdistetään tummia puupintoja (pähkinää, wengeä, lämpökäsiteltyä koivua, kirsikkaa, tammea), saadaan kaunis kokonaisuus. Värejä toki löytyy; monen valmistajan esite lupaa "mitä tahansa värisävyä", mutta niitten menekit ovat vähäisiä. Tässä onkin kalustevalmistajan haaste: minkä verran mallistossa pitää olla sellaista, millä ihmisiin tehdään vaikutus - ja minkä verran pitää olla sellaista klassista mallistoa, mitä kautta aikojen halutaan. Ripaus romantiikkaa ja somaa on meille suomalaisille mieleen, siitä on todisteena esimerkiksi holvikaarikeittiön loputon menestys tässä maassa.

Ympyrä on sulkeutumassa. Nyt mallistoihin on tullut ovimalleja, joiden muotoilu kunnioittaa vanhoja puusepän malleja (jiirikulmat, paneeli-imitaatiot, sormipaneelit, korkeat keskuspeilit...). Myös keittiön rakenteeseen on tullut takaisin ns. moduliajattelu. Niin kuin ennen, nytkin vesipiste voi olla oma huonekalumainen modulinsa, keittiöpiste toinen.

Keittiö"muoti" on niin kuin mikä hyvänsä muoti - eri aikoina arvostetaan ja suositaan erilaisia asioita. Joskus muotia olleet asiat tulevat taas tietyn ajan päästä takaisin uudelleenlämmitettyinä.

Lisätietoja artikkelin kirjoittajalta:

Sirpa Rivinoja, www.rivelinadesign.com

10.2 Lattialiesi vai erillisuuni?

Sähkö- vai kaasuliesi? Leivinuuni? Grilli? Keraaminen keittotaso ja erillisuuni? Mieti perusteellisesti mitä toimivaan keittiöön tarvitaan. Mikä on muotia ja mitä oikeasti tarvitaan ruuanvalmistukseen? Valmistetaanko ruokaa enimmäkseen uunissa kypsentämällä vai keittolevyillä paistaen?

Suomessa 50 cm leveä liesi on edelleen yleisin valinta. Leveyden vaikutus (verrattuna 60 cm lieteen) näkyy ja tuntuu lähinnä keittotasossa. On hankala saada mahtumaan yhtäaikaa kookasta kattilaa ja reunan kaltevuudelta oikeaoppista paistinpannua. Ne eivät sovi rinnakkain. Uunin koossa ei sen sijaan ole joko ollenkaan eroa (monilla valmistajilla uunimuotti on sama sekä 50- että 60-senttisessä liedessä) tai enimmilläänkin paistoalaa mitattaessa vain "1-3 pikkupullan" kokoinen ero.

Lattialieden myynti on pitkän aikaa ollut laskussa, kaapistoon upotettavien erillisten uunien myynti vastaavasti nousussa. Aina kun tila antaa myöden kannattaa sijoittaa erillisuuni eri kohtaan kuin keittotaso/keittotasot. Näin lämmin uuni ei hehkuta lämpöään keittotason äärellä työskentelevän jaloille. Uunin paras sijoituskorkeus on 80-90 cm lattiasta. Vertaile eri merkkisten uunien tilavuutta. Kehittyneimpien mallien tilavuus on jo 65 litraa, ja leivinpellit ovat jopa 10 % suuremmat kuin toisissa malleissa.

Erillisuunissa yleensä jää perusmalli (pelkkä ylä-alalämpö) väliin. Eniten valitaan uuneja, joissa on lisäksi kiertoilma. Kiertoilmalla voidaan paistaa kaksi, jopa kolme pellillistä samanaikaisesti, mikä vähentää sähkönkulutusta ja etenkin paiston valvonta-aikaa. Lisäksi kiertoilma siirtää lämpöä niin tehokkaasti, että paistamiseen yleensä riittää noin 20 astetta alempi lämpö kuin ylä-alalämmöllä.

Toisaalta, tehokkaimmat ylä-alalämpöuunit vastaavat jo kiertoilmauunia. Pyydä keittiösuunnittelijaa kertomaan mallien välisistä eroista.

Uunin puhdistaminen ja ikkunanpeseminen ovat tutkimuksen mukaan kaksi epämieluisinta kotityötä. Siksi katalyyttinen emali uunin sisäpintamateriaalina oli hyvä uutinen. Tällainen katalyyttiemali hapettaa eli polttaa vähitellen nimenomaan rasvalikaa yli +225 asteessa; sekalika ja varsinkaan hiilihydraattipintainen sekalika ei käytännössä hapetu.

Pyrolyysipuhdistus puolestaan tapahtuu vielä suuremmassa lämpötilassa (+485 astetta) ja on vielä tehokkaampi. Kun uunissa on pyrolyysipuhdistus menossa, uuniluukku lukittuu automaattisesti. Uunin jäähdyttyä lukitus laukeaa ja jäähtynyt uuni pyyhitään kostealla liinalla. Täysin "itsestäänpuhdistuvaa" uunia ei siis vieläkään ole keksitty, mutta pitkä harppaus on otettu vanhasta mallista, jossa uunin yläpinnassa vielä oli näkyvissä vastukset, jotka oli todella työläät puhdistaa.

Uuniluukun tavallisin avautumissuunta on "kippi"; ylhäältä alas. Markkinoilla on myös uunivaunuja sekä vasen- ja oikeakätisiä uuneja. Perinteisten värien (valkoinen, ruskea, teräs, alumiini) lisäksi on tarjolla kirkkaita perusvärejä: keltaista, sähkönsinistä... Jokaiselle jotakin.

Keraaminen taso ei keittämisen tai paistamisen kannalta eroa perinteisestä levytasosta. Nopeuteen vaikuttaa vastuksen teho.

Joissakin keraamisissa keittoalueissa on vastusten tilalla tai lisänä halogeeniputket. Tällainen keittoalue hehkuu heti punaista valoa ja synnyttää vaikutelman nopeudesta. Työtehoseuran mittauksissa halogeenikeittoalue on 12-15 % nopeampi kuin vastuskeittoalue. Sähkönkulutus sama.

Keraaminen taso eroaa levytasosta ulkonäön lisäksi hoidollisesti. Levytasolla laiminlyönnit voi korjata, mutta ei aina keraamisella tasolla. Keraamisia tasoja käytettäessä lika on poistettava heti keittoalueen ollessa vielä lämmin. Tason mukana tulee puhdistuslasta ja joissakin tapauksessa myös näytepussi tason puhdistukseen soveltuvaa ainetta.

Induktiokeittotasot ovat uusinta keittotasoissa. Monet kaasukeittotason ystävät mainitsevat pitävänsä kaasun nopeasta säädeltävyydestä - pienennä liekkiä, ja ylikiehunta estyy. Induktiossa on sama hyvä puoli. Lisäksi induktio kuumentaa keittoastian pohjan ja sisällön, mutta ei keittoaluetta eikä tasoa. Siksi se on hyvä valinta vaikkapa lapsiperheeseen. Vaikka lapsi työntäisi kätensä keittotasoalueelle, josta on juuri nostettu kiehuva kattila, ei alue ole kuuma. Myöskään keittoalueelle pudonnut ruoka ei pala kiinni. Puhdistettavuus on siis parempi kuin muunlaisissa keraamisissa tasoissa. Salaisuus on sähkömagneettinen kenttä, joka reagoi välittömästi tehonsyötössä tapahtuviin muutoksiin.

Kaikki kattilatyypit eivät sovellu induktiolevylle. Esim. kaikki nykyisin myynnissä olevat Hackman Designorin kattilat ovat kuitenkin soveltuvia. Valurauta on erinomainen materiaali induktiotasolla.

Mallistoissa on sellaisiakin keittotasoja, joissa on kaksi tavallista keittoaluetta ja kaksi induktioaluetta.

Domino-keittotasot on yleisnimike pienille, 1-2 keittoalueella varustetuille keittotasoille. Niissä on vääntimet tason etureunassa. Domino-keittotasojen hyvä puoli on se, että niitä voi yhdistellä juuri itselleen sopivaksi kokonaisuudeksi - yksi wok-kaasu, yksi laavakivigrilli ja viereen vielä 4-alueinen keraaminen keittotaso.

Edistyksellisimmissä mallistoissa viereen voi sijoittaa pöytäliesituulettimen, joka on mitoiltaan ja profiililtaan juuri samanlainen kuin keittotaso. Ei enää ongelmia, miten saarekekeittiössä ripustetaan kattoliesikupu! Tuuletin on pöytätasossa. (Katso tästä aiheesta lisää liesituulettimia käsittelevästä kappaleesta.)

Tässä tuoteryhmässä on todella laaja hintaskaala. Tutustu vaihtoehtoihin. Tässä puhutaan samantyyppisestä asiasta kuin auton valinnassakin: autolla kuin autolla pääsee eteenpäin, mutta minkä takia joku toinen auto maksaa enemmän kuin toinen... Kyse on käyttömukavuudesta ja hienoista yksityiskohdista, jotka tekevät matkasta miellyttävämmän. Toisaalta - jos leikinlasku sallitaan - halvassa autonkoslassakin voi tehdä todella hauskan, ikimuistoisen matkan, kun seurana on hulvattoman hauskat ystävät!

10.4 Liesituuletin

Vanhoissa kerrostalokeittiöissä oli usein vain lieden päällä ylhäällä seinässä hormi, jota säädettiin narusta tarpeen mukaan auki ja kiinni.

Seuraavaksi yleistyivät maustekaapin ja liesituulettimen yhdistelmät. Suurikokoiset kömpelösti muotoillut tuulettimet ovat vaihtuneet mataliin esiinvedettäviin lippamallisiin tuulettimiin, joista parhaimmat mallit voi "integroida" eli päällystää kalustelistalla. Kun viereisissä seinäkaapeissa on samaa listaa alareunassa, ei tuuletinta meinaa edes havaita kiinni-asennossa.

Liesikuvut ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan kaiken aikaa. Niiden valitsemisen puolesta onkin helppo laatia listaa:

  • mausteitten säilytykseen vanha maustekaappi onkin huono paikka (rasvakäryt, kosteus), kupukeittiössä asia ratkotaan muulla tavalla
  • ulkonäköplussat:
    • kevennetään tasaista kaapistolinjaa
    • kaunista designia, teräksen hehkua
    • lisäväriä - kupuja on keltaisia, punaisia, sähkönsinisiä...
    • kalustevalmistajien pinnoittamattomina toimittamat kuvut antavat rajattomasti mahdollisuuksia kaakeloida ja koristemaalata persoonallinen kupu
  • useamman keittotason rinnakkainasennus vaatii leveän tuulettimen

Keittotasoja käsittelevässä kappaleessa mainittiin pöytäliesituulettimet. Työtasoon voidaan upottaa keittotason viereen listamalliset tuulettimet tai tasosta ylösnouseva, kääntyvä malli. Tämä tuuletintyyppi vapauttaa täysin miettimästä, miten liesikupu saadaan ripustettua kattoon tai miltä korkea hormiputki näyttävää vaikkapa korkeassa, viistokattoisessa tilassa. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että tämä tuuletintyyppi vaatii ennakkosuunnittelua. Joko se sijoitetaan ulkoseinää vasten, tai sitten rakennusvaiheessa vedetään hormiputket keittiön lattian alla ulkoseinään.

Tarjontaa on paljon; anna keittiösuunnittelijan kertoa eri mallien välisistä eroista (imuteho, käyntiääni, suodattimien irrotustapa ja pesumahdollisuus, takuuajat).

Talossa oleva tai sinne valittu ilmastointijärjestelmä vaikuttaa tuuletinvalintaan. Onko kuvulta hormiliitäntämahdollisuus? Kytketäänkö liesikupu huippuimuriin tai muuhun poistoilmajärjestelmään? Onko järjestelmässä muita huoneita? Liesikupuesitteissä ja valmistajien nettisivuilla on selkeät kaaviot, jotka opastavat sopivan mallin valitsemisessa.

10.5 Mikroaaltouunit

Mikroaaltouuni on lyönyt itsensä läpi kahdessakymmenessä vuodessa. Mallit ovat kaiken aikaa pienentyneet, ulkonäkö parantunut, toimintoja on tullut lisää - ainoa mikä ei ole muuttunut, on mikroaaltouunin ainainen vasenkätisyys. Tämä on syytä muistaa sijaintia pohdittaessa. Mikroaaltouuni sijoitettuna huoneen oikeaan nurkkaan on vihonviimeisen epämiellyttävä käyttää.

Markkinoilla on muutama yhdistelmäuuni, jossa on mikroaaltouunin lisäksi perinteisen uunin kypsennysmenetelmät, ts. ylälämpö, kiertoilma, kiertoilmagrilli ja jopa infrapunagrilli. Joissakin näistä malleista on kippiluukku; avautumissuunta ylhäältä alas.

Sitä mukaan kun mikroaaltouuni on vakiinnuttanut asemansa keittiössä, ovat sen käyttösäännöt tulleet yleisesti tunnetuiksi: ei teräsastioita, ei teräslusikoita mukissa; nesteitä kuumennettaessa sekoitettava välillä lämpötilan tasaamiseksi, ei tyhjiä astioita, perunoihin on pisteltävä reikiä jne. Mikroaaltouunia käytetään talouksissa varmasti eniten lämmittämiseen, seuraavaksi pakasteitten sulattamiseen ja leivonta-aineiden pehmentämiseen. Harvemmin varsinaiseen ruuanlaittoon, vaikka se siihenkin mainiosti soveltuu.

Samalla tavoin kuin kännyköistä puhuttaessa on mikroaaltouuneihinkin liitetty kysymys säteistä, "säteilystä". Tutkimustulokset pyyhkivät pois tällaiset epäilykset. Vanhojakaan laitteita tutkittaessa ei ole löydetty vuotoa, joka aiheuttaisi toimenpiteitä. Mikroaaltouunin luukku on rakenteeltaan moninkertainen, ja siinä on teräsverkko, joten mikroaalto ei voi läpäistä sitä. Jos luukku avataan kesken toiminnon, toiminto lakkaa. Mikroaaltouuni synnyttää toimiessaan lämpöä, joten ainoa varoituksen sana on se, ettei mennä "nenä kiinni lasiin" tuijottamaan, mitä uunissa tapahtuu. Palovamman vaara tai silmän ärsyyntyminen (silmässä olevan nesteen takia) ovat tällaisen tilanteen vaaroja.

Ravintoarvollisesti voidaan yleisesti ottaen sanoa, että mikroaaltouunissa valmistettu ruoka säilyttää ravintoarvonsa paremmin kuin tavallinen uuni. Ruuanvalmistus on kestoltaan lyhyempää eikä mikroaaltouunissa kysennettäessä tarvita keitinvettä, johon ravintoaineet liukenevat. Vasta jos mikroaaltouunissa ylikypsennetään ruokaa, putoaa sen ravintoarvo samalle tasolle tai alemmas kuin uunissa tai keittämällä valmistetun.

Mikroaaltouuni on usein työpöytätasolla. Siinä se vie paljon tilaa, joten uutta keittiötä suunnitellessa lähtökohdaksi kannattaa sijoittaa se joko seinäkaapin alaosaan tai komeroon. Osa seinäkaappiin sijoitettavista malleista sijoitetaan "vapaasti" hyllylle, toisiin kuuluu mukaan asennuskehys, joka viimeistelee ulkonäön. Komeromalleihin kuuluu aina asennuskehys. Tärkeää on huolehtia aina laitteen vaatimasta ilmankierrosta. Takuu ei koske väärin asennettua laitetta.

Näissä asioissa on keittiösuunnittelija tukena.

11. Pähkinä on päivän sana

Tämän hetken hitti, trendiasia, on pähkinäpuu. Kotimaiset keittiövalmistajat seuraavat muotia ja trendejä tutustumalla etelä- ja keskieurooppalaisiin alan messuihin. Toisinaan varmasti kuluttajasta tuntuu, että asiat muuttuvat liiankin pian. Keittiöasioitten pohtiminen ei kuulu usein mietittävien asioiden joukkoon. Tutkimuksen mukaan ihminen tekee keskimäärin 1,3 keittiötä (uudistaa keittiön tai rakentaa uuden) elämänsä aikana. Pitäisikö valmistajien itse asiassa keskittyä enemmän tutkimaan niitä asioita, mitä keittiössä pidetään yleisesti tärkeinä, kuin kilpavarustelemaan omaa tuotteistoaan mahdollisimman lähelle sitä, mitä kilpailijalla on?

Ohessa on vuosille 2004-2005 laadittu trendivärikartta. Verrattuna edelliseen (vuosien 2002-2003 karttaan) värit ovat haalentuneet ja samentuneet. Neljä värimaailmaa ovat saaneet nimikseen Leikki, Lumi, Mokka ja Retro. Sävyt ovat luonnosta poimittuja saven, hiekan, kiven, mullan ja maan värejä. Näitä sävyjä on helppo kuvitella sijoitettavan suomalaisiin koteihin. Ne toimivat hyvin myös eri puun sävyjen kanssa. "Leikki" rohkaisee käyttämään näiden värimaailmojen kohottamiseksi kirkkaita ja raikkaita pinkin sävyjä ja turkoosinsinistä.

Tikkurila on tehnyt paljon työtä värien käytön ja valitsemisen helpottamiseksi viime vuosina. Nykyisin rauta- ja värikaupoista löytyy uudistetut värikartat sekä ns. lastut. Kussakin lastussa on kuusi samaa värialuetta edustavaa väriä, joita käyttämällä on helppo luoda harmonisia kokonaisuuksia. Pysymällä tämän tyyppisissä lähiväriharmonioissa (saman värin eri vaaleusasteita) on kohtuullisen helppoa tehdä kaunis koti. Onneksi useat keittiökalustevalmistajatkin tuntuvat sisäistäneen tämän. Mallistoissa on useita vaaleita sävyjä: vanilja, kerma, voinkeltainen, cappuccino, hiekka. Kun niihin yhdistetään tummia puupintoja (pähkinää, wengeä, lämpökäsiteltyä koivua, kirsikkaa, tammea), saadaan kaunis kokonaisuus. Värejä toki löytyy; monen valmistajan esite lupaa "mitä tahansa värisävyä", mutta niitten menekit ovat vähäisiä. Tässä onkin kalustevalmistajan haaste: minkä verran mallistossa pitää olla sellaista, millä ihmisiin tehdään vaikutus - ja minkä verran pitää olla sellaista klassista mallistoa, mitä kautta aikojen halutaan. Ripaus romantiikkaa ja somaa on meille suomalaisille mieleen, siitä on todisteena esimerkiksi holvikaarikeittiön loputon menestys tässä maassa.

Ympyrä on sulkeutumassa. Nyt mallistoihin on tullut ovimalleja, joiden muotoilu kunnioittaa vanhoja puusepän malleja (jiirikulmat, paneeli-imitaatiot, sormipaneelit, korkeat keskuspeilit...). Myös keittiön rakenteeseen on tullut takaisin ns. moduliajattelu. Niin kuin ennen, nytkin vesipiste voi olla oma huonekalumainen modulinsa, keittiöpiste toinen.

Keittiö"muoti" on niin kuin mikä hyvänsä muoti - eri aikoina arvostetaan ja suositaan erilaisia asioita. Joskus muotia olleet asiat tulevat taas tietyn ajan päästä takaisin uudelleenlämmitettyinä.

Lisätietoja artikkelin kirjoittajalta:

Sirpa Rivinoja, www.rivelinadesign.com