Keittiön tunnelma on yksityiskohtiensa summa

 
  • Kirjoittaja(t): Esa Vesmanen, sisustusarkkitehti
Hyvä keittiösuunnittelu perustuu tarpeiden ja tosiasioiden tunnistamiseen sekä käyttäjän toiveiden yhteensovittamiseen. Suomalaisen asunnon ja myös keittiön muoto ja koko oli pitkään säännelty valtion tukemalla aravajärjestelmällä. Järjestelmän avulla pystyttiin toteuttamaan asumistarpeet tyydyttäviä minimiasuntoja, joihin ydinperheillä oli varaa. Myöhemmin pitkäaikaiset pankkilainat korvasivat aravajärjestelmän ja asuntojen koon säännöstelyn, mutta kerrostaloasunnot ja keittiöt eivät ole uudistuneet samassa tahdissa. Keittiö on noudattanut RT-kortiston ja työtehoseuran hyväksi havaitsemia standardeja, joissa on määritelty oikeat työskentelypuitteet keittiössä.

 

Vasta viimeaikoina on markkinoille ilmestynyt keittiömalleja jotka ovat edustaneet standardista vapaita ajatuksia, mutta ovatko keittiöiden materiaalit ja yksityiskohdat vieläkään oikeassa mittasuhteessa niiden kustannuksiin ja tilan tärkeyteen nähden? Ovatko hyvät ohjeet keittiöiden ergonomiasta ja mitoituksesta vain vaihtuneet alati muuttuviksi pintojen väri ja materiaali trendeiksi? Onko nykyaikaisella keittiömateriaaleilla mitään tekemistä elinkaariajattelun tai ekologisuuden kanssa, jos materiaalit eivät kestä kulutusta tai mahdollisia muutoksia ja muuttoja asumisessa? Onko ergonomia jo mennyt viihtyvyyden ohi?
 
Keittiö on täynnä teräviä kulmia, hydraulisia mekanismeja ja kylmiä, kiiltäviä materiaaleja. Valmistamme ruokaa seisaaltaan ja seurustelemme oven kanssa samalla kun vieraat ovat selkämme takana. Keittiöt eivät kestä normaalia kulutusta. Uuni on sijoitettu ergonomiselle korkeudelle vaikka käytämme sitä ehkä kerran viikossa. Vastaako nykyaikainen keittiö enää käyttäjien odotuksia?
 
 
Mikä on nykyaikaisen keittiön historia?
 
Modernin keittiön historia Euroopassa alkoi I. maailmansodan jälkeen. Terveellisyys, raitis ilma, valo ja puhtaus olivat iskulauseita, joilla perusteltiin uutta funktionaalista arkkitehtuuria. Samat ajatukset olivat myös uuden keittiön kehityksen taustalla. Eurooppa oli sodan runtelema, kasvava teollisuus veti ihmiset maalta kaupunkeihin tehtaiden lähelle, asunnot olivat pieniä ja niissä asuttiin ahtaasti, tuberkuloosi ja asuntojen likaisuus olivat yleistä. Ei siis ollut ihme, että myös arkkitehdit olivat kiinnostuneita inhimillisemmästä asumisesta. Taustana oli suuri yhteiskunnallinen muutos. Työväenliike ja naisten emansipaatio tekivät mahdolliseksi uudenlaisen keskiluokan syntymisen Palvelijoita ei ollut mahdollista pitää vaikka naiset aloittivat perheen ulkopuolisen työn. Käytännössä perheen emännälle jäi työn ohella kodinhoidon vastuu. Tätä taustaa vasten suunnitteli Itävaltalainen nuori arkkitehti Margarete Schütte-Lihotzky uuden keittiömallin, josta myöhemmin käytettiin nimitystä Frankfurtin keittiö.
 
Uuden keittiön suunnittelun lähtökohdat olivat funktionaalisten toimintojen optimoimisessa, käytännöllisyydessä, tilansäästössä ja puhtaudessa. Frankfurtin keittiön esikuva oli junan keittiö, jossa kaikki tarpeellinen oli lähellä, käden ulottuvilla, eikä turhia askeleita tarvinnut ottaa. Samalla keittiö ja kokki erotettiin kuitenkin muusta kodista ja perheestä. Keittiöiden rakentamisessa samoin kuin arkkitehtuurissa oli keskeistä että rakennusosat voitiin standardoida ja valmistaa teollisesti. Frankfurtin keittiön ideat uudesta modernista keittiöstä levisivät nopeasti.
 
Nykyisillä keittiömalleilla ja valmistajilla on siis ansiokkaat perinteet toimivien ja ergonomisten, funktionaalisten ratkaisujen, toteuttajina. Vuosikymmenten varrella on kuitenkin tapahtunut monia yhteiskunnallisia muutoksia, joihin ei ole osattu reagoida. Frankfurtin keittiö, jonka jatkajia länsimaiset keittiövalmistajat poikkeuksetta ovat, oli alun perin suunniteltu yhdelle tietylle käyttäjälle; työssäkäyvälle perheen äidille, joka laittaa ruokaa joka päivä. Ruuanvalmistamisella oli yksi funktionaalinen tarve; ravinnon tehokas valmistaminen ja jakelu perheelle. Tavoite oli selkeä, mutta ei päde enää.
 
Jo 1950-luvulla ahdasta keittiötä ryhdyttiin arvostelemaan eri toimintojen erottamisesta asunnossa ja ruokailutila pyrittiin saamaan keittiön yhteyteen. Ajattelumalli keittiön muodosta ja keskeisistä toiminnoista on kuitenkin säilynyt pitkälti samana kuin aiemmin. Alakaapit, välitilat, yläkaapit toistuvat vuodesta toiseen samanlaisissa mitoissa. Keittiö näyttää edelleen keittiöltä. Onko keittiö sittenkään integroitunut osaksi viihtyisää asumista ja sosiaalista yhdessäoloa?
 
Juhani Pallasmaan sanoin: ”Me rakennamme asuntoja, jotka ehkä täyttävät useimmat meidän fyysisistä tarpeistamme, mutta joissa meidän mielemme ei voi asua.”
 
Kestävät materiaalit?
 
Suuri osa keittiöistä tehdään lastulevystä. 60-luvun lopulla ja 70-luvulla alettiin kaapistoissa käyttämään lastulevyä, joka pinnoitettiin laminaateilla ja melamiinilla. Lastulevyä voitiin valmistaa ja varastoida helpommin kuin muita levymateriaaleja. Se sopi erinomaisesti tehokkaaseen rakentamiseen ja edulliseen kalusteiden valmistamiseen. Koska keittiössä ollaan tekemisissä kosteuden, jopa veden, ruoka-aineiden ja erilaisten lämmön vaihteluiden kanssa asettaa se ympäristönä materiaaleille suuria vaatimuksia. Lastulevy on arkaa kosteudelle, eikä sillä ole puulle kuuluvia hyviä ominaisuuksia kuten sitkeyttä tai joustoa. Myös esteettisesti sitä voidaan pitää tylsänä ja turhankin tasalaatuisena materiaalina. Useasti ongelmaksi muodostuukin viimeistely ja pintamateriaalit.
 
Materiaaleissa on myös toinen ulottuvuus kuin pelkkä primaarisen tarpeen täyttäminen. Lastulevy - laminaatti yhdistelmä on helppo hallita teollisessa valmistusprosessissa, mutta miltä se tuntuu tai tuoksuu. Miten laminaatti vanhenee ja minkälainen patina siihen syntyy? Voiko kukaan kuvitella antavansa lapsenlapsilleen perinnöksi laminaattipintaista keittiökaappia. Kaapistot ovat niin lyhytikäisiä ettei niiden ympärille koskaan ehdi muodostua tarinoita. Materiaali on huoltovapaa, mutta myös usein mahdoton huoltaa. Ne eivät kestä aikaa. Tulevaisuuden trendeiksi nousevat merkitykselliset materiaalit, joihin käyttäjät voivat luoda persoonallisen suhteen. Puu kaikissa sen eri variaatioissa, teräs, alumiini, kupari, kivi, kierrätetty muovi, lasi ja kaikki näiden yhdistelmät, joissa yksityiskohdat ovat viimeistellyt ja mietityt ja joiden konstruktiot kestävät elämää. Kun seuraavaksi aukaisemme uuden keittiökaapin oven tulvii vastaamme raikas puun tuoksu eikä laminaateissa käytetty liima.
 
Seuraavan sukupolven keittiöt
 
Haluamme keittiöltä jotain parempaa. Mikä keittiö on tai mitä se on? Asunto muuttuu läsnäolon kautta kodiksi. Tuli, lämpö ja valo symboloivat kotia, läsnäoloa, turvaa - elämää. On luonnollista että keräännymme tulen ympärille lämmön ja valon ääreen. Nykyisissä keittiöissä tuli on kylmä induktioliesi tai mikroaaltouuni, joka kilahtaa kun ruoka on valmis. Tuli on muuttunut pimeäksi ja kylmäksi. Onko tämä se keittiö, jonka haluamme kokea ja jossa haluamme laittaa ruokaa? Piipittävä, vilkkuva ja kylmä. Minkälainen olisi lämmin, soliseva ja multainen keittiö? Keittiö, jossa voimaannuttava elämä olisi läsnä?
 
Keittiö muodostuu elämän peruselementtien ympärille. Tuli muokkaa materiaaleja ja vesi on kaiken elämän edellytys. Keräännymme näiden peruselementtien ympärille vaikka ne olisivat olemassa vain symboleina kuten sähköliesi tai vesihana. Parhaat juhlat päätyvät yleensä keittiöön ja vieraat lähtevät vasta kun ruoka ja juoma loppuvat. Keittiö on ruoanlaiton lisäksi sosiaalinen tila, jossa on helppo kohdata ja seurustella. Herkullisen aterian jälkeen on mukava keskustella ja vaikea riidellä.
 
Minkälaiset materiaalit, muodot ja toiminnot voisivat lisätä ihmisten kohtaamista ja viihtymistä keittiössä ja kotona? Onko keittiön tarkoitus olla osa tyylikästä sisustusta, jota voidaan esitellä vieraille vai onko se tila, jossa itse viihdytään ja johon vieraat kutsutaan? Keittiö on tila, jossa keitetään ruokaa. Samalla se on jotain paljon enemmän. Keittämiseen liittyy tuli ja tulen aikaansaama lämpö ja valo. Nämä kertovat asukkaiden läsnäolosta.
 
Uudet materiaalit ja muodot
 
Keittiö on alttiina reippaalle kulutukselle, painaville esineille, kosteudelle, rasvalle, alkoholille, pesuaineille ja moninaisille ruoka-aineille. Lisäksi keittiössä voi työskennellä monta eri kokoista ja ikäistä käyttäjää. Tämä kaikki lisää keittiöiden materiaalien laatuvaatimuksia ja haasteita käytettävyydelle sekä muunneltavuudelle. Suomalainen materiaalivalmistaja on kehittänyt kierrätysmuovista valmistettavaa Durat -tasomateriaalia, jota voidaan käyttää sekä keittiöissä että kylpyhuoneissa. Materiaali on umpitavaraa ja kestää siten hyvin erilaisia kuormituksia ja kosteutta. Samalla kun keittiöissä voidaan käyttää synteettisiä materiaaleja tulevat luonnolliset materiaalit kuten koko puu ja kivi takaisin. On tärkeää valita oikeat materiaalit oikeaan käyttökohteeseen. Keittiöltä voidaan odottaa pitkää ikää kun materiaalit vanhenevat arvokkaasti.
 
Uudet materiaalivaatimukset on otettu huomioon jo monilla kansainvälisillä keittiövalmistajilla. Kaapistoja voidaan valmistaa keveillä ja kestävillä alumiinirungoilla. Ovia kevennetään uusilla konstruktioilla tai jopa hiilikuidulla. Yläkaapeissa voi monen yksittäisen oven sijaan olla vain yksi pitkä kippiovi, jossa on vastapaino. Massiivisia saranamekanismeja ei tarvita ja kaapisto näyttää linjakkaalta sekä ovi auki että kiinni.
 
Vielä pidemmälle on mennyt valmistaja, joka on esitellyt perinteisen 1800-luvun lattialla seisovan astiakaapin modernin version. Kun kaapin ovet ovat kiinni näyttää se yksinkertaiselta ja tyylikkäältä komerolta, kun ovet avataan paljastuu sisältä kaikki tarpeellinen ruokailuvälineistä espressokeittimiin. Tällaisessa ratkaisussa ei tarvitse enää kysyä mikä on välitilan oikea mitta. Välitilaa ei enää tarvita, mutta silti kaikki on käsien ulottuvilla.
 
Kolmannen valmistajan keittiöt ovat kuin minimalistisia veistoksia. Kaikki turha on kadonnut. Työpöydässä on yksinkertainen hana, allas ja leikkuualusta. Tekniikkaan viittaavia säätimiä tai vetimiä ei ole näkyvissä. Työpöytäblokki näyttää yhdeltä isolta teräsveistokselta. Yksinkertaisista pystykaapeista löytyy kylmäkoneet ja kaikki tarvittavat keittiövälineet. Elementtejä voi vapaasti liikutella toisiinsa nähden. Keittiöstä voi rakentaa tupla -I keittiön, I + saarekkeen, L –keittiön, U –keittiön aina tilan ja tarpeen mukaan. Voimme siis ajatella keittiötä myös laatikon ulkopuolelta. Yhtä tärkeää kuin uudenlainen muotoajattelu on kaikille näille keittiöille huippulaadukkaat materiaalit ja viimeistelyn taso. Keittiöissä näkyy modernin käsityön ja teknologian yhteen nivoutuminen. Keittiöitä voidaan valmistaa teollisesti, mutta viimeistely on vaatinut osaamista, materiaalien kunnioitusta ja pitkää tuotekehitystä.
 
Käyttäjille tällaiset keittiöt tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia tilan ja kodin suunnittelussa, pitkää ja ekologista tuotteen elinkaarta sekä varmasti unohtumattomia ja moniaistisia käyttöelämyksiä. Keittiön ei välttämättä tarvitse näyttää samalta mihin olemme tottuneet.
 
 
Muunneltavuus, tilan käyttö ja keveys
 
Keittiö on asunnon kalleimpia tiloja. Siellä on teknisiä installaatiota vedelle, ilmastoinnille, sähkölle ja usein myös tietotekniikalle. Rakentamisen suunnitteluvaiheessa lyödään lukkoon näiden järjestelmien sijainnit. Asunto on sen jälkeen ”sementoitu” ja keittiötä on vaikea tai lähes mahdotonta liikuttaa tämän jälkeen. Mitä jos asunnon sisäinen logistiikka kuitenkin radikaalisti muuttuu? Mitä jos lapset muuttavat pois ja vanhemmat haluavatkin väljyyttä ja suurentaa keittiötä yhden makuuhuoneen verran. Edessä on kallis remontti, jossa usein sekä keittiö että tekniset installaatiot, seinät ja jopa lattiat menevät uusiksi. Voitaisiinko tämä kaikki välttää ottamalla mahdolliset muutokset huomioon jo asunnon suunnitteluvaiheessa?
 
Elements of kitchen -tutkimus- ja tuotekehitysprojekti, muunneltava asunto
 
Elements of Kitchen – projekti oli tutkimus- ja tuotekehitysprojekti, joka toteutettiin vuosina 2004-2006 Tekesin Muoto 2005 –ohjelmassa. Projektin lopputulokseksi haluttiin prototyyppi uudenlaisesta keittiökonseptista asuntorakentamiseen. Prototyypistä tehtiin toimiva, jotta sitä voitiin kokeilla rakennettavassa asuntopilottikohteessa. Eok -projektissa kehitettiin myös ideoita, jotka eivät olleet vielä mahdollisia toteuttaa konkreettisesti, mutta joiden toivottiin toimivan keskustelun avaajina ja viitoittaa tietä seuraaville kehitysvaiheille. Suunnitelmien pohjalta rakennettiin kaksi koe asuntoa Espoon Matinkylään 2007. Rakennuttaja oli Sato ja keittiöt valmisti Puustelli.
 
Suunnitteluvaiheessa tehtiin kahdeksan toisistaan radikaalisti poikkeavia keittiöratkaisuja, joiden yhtenä tausta-ajatuksena oli erilaisten asiakastarpeiden tyydyttäminen. Keittiöratkaisut poikkesivat niin paljon toisistaan, että ne vaikuttivat koko asunnon huonejärjestykseen. Keittiö oli ratkaisevassa asemassa suunniteltaessa asunnon pohjaa. Muuttamalla keittiön paikkaa asunnon sisällä muutetaan samalla ratkaisevasti koko asuntoa.
 
EoK –keittiöistä pyrittiin tekemään mahdollisimman järkeviä ja ergonomisesti toimivia. Keittiöihin oli suunniteltu asennusseinät, joiden tarkoituksena oli helpottaa keittiöiden asennettavuutta ja muunneltavuutta. Tämän lisäksi asennusseinän sisällä voitiin kuljettaa keittiöön tarvittavat vesi-, ilma-, ja sähköasennukset. Asennusseinään jäävä vapaatila voitiin hyödyntää lisäsäilytystilana. Asennusseinä mahdollisti sen, että keittiötä voitiin muuntaa erilaisiksi kombinaatioiksi ilman, että lvis –installaatioihin tarvitsi tehdä huomattavia muutoksia. Keittiöistä oli mahdollista tehdä ilmavia olokeittiöön sopivia tiloja funktionaalisuuden siitä kärsimättä. Asennusseinä mahdollisti myös tilojen sulkemisen niin, että säilytystilaa saatiin mahdollisimman paljon jos asukkaat halusivat erottaa keittiön ja olohuoneen toisistaan.
  
Kirjoittajan esittely
Esa Vesmanen (Pure Design Oy) on sisustusarkkitehti, joka on tutkinut ja tehnyt tuotekehitystä keittiöiden parissa vuodesta Future Home Instituutissa taideteollisessa korkeakoulussa 1998-2001 sekä eri Tekes –projekteissa. Esa Vesmanen sai sisustusarkkitehdit SIO:n myöntämän vuoden sisustusarkkitehti tittelin 2008.