Kipsilistat ja -koristeet

 
  • Kirjoittaja(t): Jari Peltoranta

Kipsi on luonnonmateriaali, jota on käytetty rakentamisessa ja sisustamisessa vuosisatojen ajan. Suomessakin aina 1940-luvulle asti kipsiä käytettiin rakennusten koristelussa niin ulkona kuin sisälläkin.  

Tämän jälkeen tapahtuneessa rakentamisen murroksessa kipsi joutui väistymään modernin ja pelkistetyn rakentamisen tieltä, ja samalla hävisivät myös kipsintaitajat. Vanhojen arvorakennusten kipsikoristeiden korjaamisesta on nyttemmin muodostunut harvojen osaajien työtä.

Perinteisellä tavalla valmistetuissa kipsielementeissä käytetään raaka-aineena kipsijauhetta, kaktuksesta tehtävää kuituvillaa sekä vettä. Myös kipsielementtien valmistusmuotit tehdään samoista raaka-aineista. Vaativampien rosettikoristeiden teossa voidaan käyttää silikonimuotteja.

Käsin tehdyn kipsielementin rakenteessa on pohjalla ensin kipsikerros, jonka päälle tulee kuituvilla ja sen päälle painetaan taas uusi kipsikerros. Pinta viimeistellään vielä yhdellä ohuella kipsikerroksella. Kipsielementin voi irrottaa muotista noin 20 minuutin päästä.

Kipsielementin standardipaksuus on 15 millimetriä. On olemassa myös 30 ja 40 millimetrin palosuojalevyjä, joilla voidaan peittää esimerkiksi ilmastointikanavia. 

Kipsi on ensisijaisesti kivitaloon (siporex, harkko, betonielementti) soveltuva materiaali, sillä kivi vastaan kivi on helpommin yhdistettävissä kuin kivi ja puu. 

Puurakenteisiin kipsi on mahdollista kiinnittää elastisella massalla, jolloin puun eläminen ei riko rakennetta. Kipsilevyyn kiinnitettynä kipsi toimii hyvin, mutta elämisen varaa on jätettävä liitoskohdissa. 

Kipsi on materiaalina hinnaltaan edullista, mutta sen työstäminen vaatii ammattitaitoa. Rakentajien ja korjaajien halu vaikuttaa sisustamisen yksityiskohtiin ja pyrkimys käyttää korjaustyössä alkuperäisiä materiaaleja, on lisännyt kiinnostusta kipsiä kohtaan. Kasvanut kysyntä on tuonut alalle tarjontaa, minkä myötä kipsi on tulossa uudelleen pienrakentajankin vaihtoehdoksi.  

Tyypillisimpiä kipsin käyttökohteita ovat kattolistat ja kattorosetit, mutta kipsistä voidaan tehdä myös jalkalistoja, pylväitä ja ikkunanpieliä. Harvemmin tunnettu asia on se, että komeiden niin sanottujen manttelitakkojen ilme on aikaansaatu kipsillä. 

Vieläkin mittavampia kipsirakentamisen kohteita ovat valetuilla kipsi-kuituvilla elementeillä toteutetut alas lasketut katot. Kipsikatto voi olla muodoltaan tasainen, aaltoileva, kaareva tai minkä muotoinen tahansa. Materiaalina on puhdas kipsi ja sidosaineena kuituvilla. Materiaalit ovat kestäviä ja kattoa voi korjata (kuivatus ja paikkaus kipsillä), jos tapahtuu esimerkiksi vesivahinko. 

Valetuilla kipsi-kuituvilla –elementeillä toteutettavat alas lasketut katot asennetaan haluttuun korkeuteen 40 cm välein asennettavilla alumiinilinjureilla. Linjureihin kiinnitetään sopivan pituiset rautalangat, jotka kiinnitetään toisesta päästään kattoon ruuvattuihin koukkuihin. 

Kuituvilla kastetaan kipsiin, kierretään koukun ympärille ja vedetään kipsielementtiin kiinni. Elementti voi olla tuore tai valmiselementti. Kipsi kovettuu kiinni elementtiin, jonka jälkeen alumiinilinjurit voidaan poistaa, ja kipsilevykatto jää roikkumaan kipsi-kuituvilla -kiinnikkeen varaan. 

Yksi kipsi-kuituvillakiinnike kestää noin 120 kilon painon. Kiinnikkeet ovat kiinni kipsilevyssä 40 cm välein. Rakenne on erittäin vahva ja kestävä. Katto on liimautunut saumoista seinään kiinni kipsin ja kuituvillan avulla. Yli 60 cm matkan laskettu katto vaatii tukiraudoituksen tuekseen. 

Elementtien saumat tasoitetaan nekin kipsillä, joten mitään saumanauhoja ei tarvita. Saumoihin asennetaan kuituvilla myös kipsilevyn taakse, mikä estää saumojen halkeilun. Paikoin voidaan tarvita vähän kipsin kittaamista, mutta usein ei sitäkään. 

Kipsiasennuksen jälkeen elementtien on annettava kuivua 7–10 päivää. Sen jälkeen pintaan laitetaan erikoisprimer ja lopuksi maali.

Kipsilistoja suunniteltaessa on tarjolla useita valmiitakin malleja. Kipsilistat voidaan tehdä myös räätälintyönä talon miljööseen sovellettuina. Työssä ja suunnittelussa kannattaa käyttää asiantuntijaa apuna. 

Vanhojen talojen tyyliin soveltuvat detaljit on mietittävä alkuperäiseen soveltuviksi. Jos rakennuksessa on käytetty kipsilistoja, jotka myöhemmissä korjausvaiheissa on osin poistettu, mutta halutaan entisöidä, on mahdollista valmistaa vanhasta listasta tehdyn muotin mukaan uudet listat. Rikkoutuneet kipsikoristeet voi korjata. 

Jalkalistoihin käytetään erikoiskovaa kipsiä. Portaikoissa ja erkkereissä kipsi mukautuu jiiraamatta niin kaareviin kuin monipolvisiinkin rakenteisiin.  

Kipsi on palamaton, se ei väänny eikä elä. Se soveltuu myös kosteisiin tiloihin, kuten kylpyhuoneeseen, jolloin kotikylpylään voi ideoida pilastereita "roomalaiseen tapaan". 

Kipsilistat kiinnitetään kipsillä eli samalla aineella kuin mistä ne on valmistettu. Kiinnittämisen jälkeen kipsi on "yhtä puuta" seinän tai katon kanssa, johon se on kiinnitetty, ja sen saa irti vain vasaralla ja taltalla. 

Kattojen, kipsilistojen ja muiden kipsikoristeiden tekeminen on käsityötä ja vaatii onnistuakseen ammattilaista. Kipsityöt toimitetaankin käytännössä paikalleen asennettuina. Työ on helpoiten tehtävissä rakennusvaiheen aikana heti tasoitustyön jälkeen ennen maalaamista.