Lattianpäällysteet ja niiden alusrakenteet

 
  • Kirjoittaja(t): Jorma Ursinus, arkkitehti SAFA

Asunnon sisäpinnoista kohdistuu lattioihin sekä kovimmat rasitukset että eniten erilaisia ja keskenään ristiriitaisiakin vaatimuksia. Lisäksi omakotitaloissa on hyvin monenlaisia tiloja, jotka edellyttävät erilaisten päällysteiden käyttöä. Työnä kohteet ovat pieniä ja rajoittavat näin tekijät pieniin yrityksiin taikka yksittäisiin ammattimiehiin. Myös omatoiminen asennus on tullut helpommaksi; esimerkkinä lautaparketin lukkopontti. Saneerauskohteissa joudutaan valintoja tekemään työtapojen (esimerkiksi pölyävyys) ja myös mm. rakenteiden vaatiman tilan (työvaran) perusteella. Lattianpäällystevalinnoissa joudutaan usein tyytymään kompromisseihin.

Asennustyö on turvallisinta tilata alan yritykseltä, koska
liike vastaa lopputuloksesta. Työsuhteessa olevan ammattimiehen vastuu rajoittuu lähinnä ammattiylpeyteen; mahdollinen epäonnistuminen menee tilaajan piikkiin. Omatoimista asennusta harkittaessa on muistettava, että vaikein ja tärkein osa työstä on yleensä pohjan kunnostaminen päällysteen vaatimaan kuntoon.

Lattianpäällysteen valintaan vaikuttavat monet lähtökohdat:

 

Mielikuvat ja muoti

Enemmän kuin ehkä uskotaankaan, vaikuttavat valintoihimme materiaalista muodostamamme mielikuvat, joiden sisältöön vaikutetaan myös mainonnan keinoin. Nelisenkymmentä vuotta sitten suosittiin kokolattiamattoja, runsas 20 vuotta taaksepäin vallitsi usko muoviin ja muihin uusiin materiaaleihin, tänään suositaan nk. aitoja ja luonnonmukaisia materiaaleja.Pintamateriaalien valmistajat tarjoavat omat mallistot arkkitehdeille ja toiset mallistot rautakaupan kautta pientalorakentajalle.

 

Ulkonäkö ja ilmeikkyys

Pintojen ulkonäkö vaihtelee useiden äärirajojen välillä: tumma-vaalea, kiiltävä-himmeä, kova-pehmeä, tasavärinen-kirjava, värikäs-neutraali, kuvioitu-yksivärinen, synteettinen-luonnonmukainen, kylmä-lämmin jne. Lattian päällyste uusitaan harvoin, joten on syytä harkita tarkoin sen ominaisuuksia.
 
Kestävyys
Omakotitalossa lattiaan kohdistuu voimakkaita rasituksia yleensä vain sisääntulon kohdalla. Hiekka ja kosteus erikseen ja varsinkin yhdessä rasittavat lattian pintaa. Siellä, minne ei kulkeudu hiekkaa, missä ei olla yleensä kengät jalassa ja missä ei ole koiria tai pieniä lapsia, voidaan päällysteet valita vapaammin esimerkiksi ulkonäön ja tunnelman perusteella.
 
Hinta
Viimeistään tässä vaiheessa kiinnostaa hinta. Eri materiaalien hintahaarukan laajuus saattaa yllättää. Laatu ja hinta kulkevat yleensä käsi kädessä. Rakennusbudjetista olisi hyvä irrottaa erilleen pintamateriaalien osuus, koska rakentamisen loppuvaiheessa yleensä niistä herkästi tingitään vaihtamalla suunnitellut materiaalit heikompiin. Kokonaiskustannukseen vaikuttava työn hinta ei kuitenkaan laske yleensä yhtään.
 
Huollettavuus, siivottavuus
Siivoustyötä vaikeutetaan valitsemalla hoitotavoiltaan runsaasti erilaisia materiaaleja. Lattia, jossa kuviointi piilottaa pölyä, kuraa ja roskia, antaa ”anteeksi” siivouksen suhteen siten, ettei lattiaa tarvitse tarpeettoman usein puhdistaa. Toisille päällysteille riittää imurointi ja ehkä nihkeä moppi, toisia vahataan säännöllisin välein. Päällysteen vauriot ja näkyvät tahrat on voitava poistaa helposti ja ainakin pääosin.
 
Terveellisyys ja turvallisuus
Useimmat materiaalit on testattu tiettyjen haitallisten päästöjen laadun ja määrän suhteen.  Markkinoilla olevat pintamateriaalit kuuluvat lähes poikkeuksetta parhaaseen eli E1 – luokkaan.
Päällysteitä tulee kuitenkin tarkastella kokonaisuutena: sinänsä hygieeninen parkettilattia saattaa päästää ilmaan lakoista tai liimoista lähteviä haitallisia aineita vielä hyvinkin kauan asennuksen jälkeen. Lautaparketeissa liimaton lukkopontti on syrjäyttänyt liimapontin ja paikalla lakkaus - jos vielä tarvitaan – tehdään liuotteettomilla lakoilla. Joistakin synteettisistä lattianpäällysteistä on todettu uutena irtoavan haitallisia aineita, jotka haihtuvat melko nopeasti asennuksen jälkeen.
   Lattianpäällystettä valittaessa on kiinnitettävä huomiota myös turvallisuuteen: kaatuminen kivilattialle on huomattavasti vaarallisempaa kuin kaatuminen puulattialle. Lattialle putoavat esineet ovat myös kodin arkea. Monet kuivana turvalliset, tiivispintaiset lattianpäällysteet muuttuvat hengenvaarallisen liukkaiksi, kun niiden päälle tulee vettä. Pahimpia ovat tavalliset sileäpintaiset muovimatot ja kookkaat tiivispintaiset keraamiset laatat, esimerkiksi sileät klinkkerit. Keraamisten laattojen liukkautta vähennetään eri tavoin pintakuvioinneilla tai pinnan karheuttamisella . Lattioille on saatavissa myös liukuestemattoja.
Pienikokoisista mosaiikkilaatoista tehdyissä lattioissa liukastumista estävät tiheässä olevat saumat, jotka toimivat samalla periaatteella kuin autojen renkaiden uritus märällä tiellä. Turvallisuuden lisääntyessä vaikeutuu yleensä puhtaanapito. Turvallisuusvaatimus tulee jatkossa korostumaan, koska mm. kaatumisille nuoria alttiimpien vanhusten määrä lisääntyy tunnetusti lähivuosina. Allergiarajoituksia on mietittävä ottaen huomioon myös mahdollisesti myöhemmin puhkeavat yliherkkyydet.
 
 
Ergonomia ja mukavuus
Pitkäaikainen oleskelu jalkojen varassa väsyttää vähiten, jos alustana on korokealustainen puulattia. Sitä pehmeämmät alustat, kuten raskaat tekstiilimatot ja toisaalta sitä kovemmat, esimerkiksi kivilattiat rasittavat jalkoja enemmän. Lattiat, joiden lämpötila on sama, tuntuvat sitä viileämmiltä, mitä tehokkaammin ne johtavat lämpöä. Tämän voi helposti todeta seisomalla vuorotellen saman lämpöisen kivilattian ja vaikkapa styrox-levyn päällä.  Kun puulattian pintalämpötila on +23ºC, on saman lämpöaistimuksen saavuttamiseksi kivilattian lämpötilan oltava +28ºC. Tämä saavutetaan lattialämmityksen avulla. Viileä betonilattia tuntuu lämpimämmältä, kun se päällystetään esimerkiksi korkkilaatoilla taikka muovimatolla, jossa on paksu solumuovipohja.
   Lämmönjakomuotona lattialämmitys on yleistynyt voimakkaasti. Lämpö siirtyy lattiassa olevista matalalämpöisistä nestekiertoputkista huoneen koko lattian alalta huonetilaan, jolloin lattian pintalämpötilan ei tarvitse olla korkea. Lämmitystä säädellään nk. jakotukin kautta huonetilakohtaisesti. Matala kiertonesteen lämpötila tekee järjestelmästä sopivan myös nykyaikaisille uusimmille energiamuodoille kuten maa- ja aurinkolämmölle. Lämmitysmuoto rajoittaa hieman lattianpäällysteen valintaa: tehokkaasti eristäviä materiaaleja ei voida käyttää ja mm parkettien käytössä vältetään joitakin puulajeja. Kivilattiat ovat luonnollisesti soveliaimmat päällysteet. Lattialämmitetty lattia ei tunnu  samalla tavalla lämpimältä kuin perinteinen kylpyhuoneen mukavuuslattialämmitys eikä siten vaikuta mm jalkoja väsyttävästi.
 
Kulutuksenkestävyys
Kulutuskestävyys ei pientaloissa ole keskeisimpiä valintatekijöitä, mutta arimpien materiaalien pinnan naarmuuntuminen on hyväksyttävä esimerkiksi eteistiloissa. Arkoja pintoja ovat kotimaisista pehmeistä puulajeista tehdyt pinnat, kuten mäntylattiat. Kosteuskysymyksiä tarkasteltaessa on otettava huomioon myös elintavat, perhetilanne (lumiset lapset, koirat) ja monet muut muuttuvat tilanteet.
 
Ekologia ja elinkaariajattelu
Yhä useammin rakennustarvikkeiden valintoihin ovat alkaneet vaikuttaa nk. ekologiset tekijät, kuten tarvikkeiden energiasisältö, saatavuus ja paikallisuus, uusiutuvuus, emissiot (haitalliset päästöt), yleensä terveellisyys, hävittäminen, pitkäikäisyys, kierrätys jne. Materiaaleja tarkastellaan. elinkaari–ajattelun avulla eli tutkitaan niiden vaikutuksia ekotasapainoon raaka–aineen otosta materiaalien hävittämiseen asti. Joskus jokin tekijä on muita painavampi, kuten esimerkiksi onko puu tuotu sademetsistä vai ei. Tavallisen kuluttajan – ja toistaiseksi. asiantuntijankin – on yleensä vaikea tehdä ympäristöasioihin perustuvia ratkaisuja tarjolla olevien tietojen perusteella, mutta mainonta käyttää ekologisia perusteita jo yleisesti. Kuluttajan valintoja helpottamaan on kehitelty erilaisia ”eko” -merkkejä, joita tuotteet tietyin perustein saavat. Useat lattianpäällysteet ovat hyvinkin pitkäikäisiä, eikä niitä kustannussyistä haluta uusia kovinkaan usein.
 
Tietolähteet
Paras tieto tuotteesta on luonnollisesti valmistajalla, jolta saa oikeata, vaikkakin joskus suodatettua tietoa tuotteesta; riippuu myös siitä, miten osaa kysyä. Valmistajan etu on, että sen tuotteet valitaan oikeisiin kohteisiin ja sekä asennetaan että hoidetaan oikein.  Kauppiaalta saat sekä toisen käden että palautteeseen perustuvaa arvokasta tietoa. Käyttäjien tietojen laadusta saa hyvän kuvan esimerkiksi  netin   keskustelusivuilta  (esimerkiksi http://keskustelu.suomi24.fi\ à Koti & rakentaminen àLattiat): mielipiteitä ja varsinkin ehdottomia löytyy!  Mikään  ei myöskään estäisi markkinoijia esiintymästä tuntemattomina näillä palstoilla.
 
Netistä löytyy runsaasti tietoa eri materiaaleista yksinkertaisilla hakusanoilla. Seuraavassa tekstissä pyritään kartoittamaan yleisimmät asuntojen lattianpäällysteet. Päällysteistä tarkastellaan erikseen betoni-, rakennuslevy-, puu-, puukuitu- ja mattopintoja. Keraamiset laatat esitellään Kylpyhuone – artikkelissa.
 
 
BETONIPINNAT
 
Monissa tiloissa lattian pinnaksi voidaan jättää teräshierretty betoni. Betonilattiasta irtoaa jatkuvasti pölymäistä sementtisideainetta, ellei sitä käsitellä jollakin pinnoite- tai imeytysaineella. Kevyesti hiottu pinta lakataan, maalataan tai käsitellään imeytysaineella. Maalipinta on märkänä tai lumisena liukas. Tätä voidaan torjua ripottelemalla kulkukohtiin esim. hienoa fillerihiekkaa kostealle maalipinnalle ennen viimeistä maali – tai lakkakerrosta. Betonipintoja päällystetään myös monilla erilaisilla massoilla, kuten akryylibetonilla. Niiden käyttö on yleisempää muissa kuin asuintiloissa, vaikka monille niistä olisi käyttöä esimerkiksi autotalleissa, parveketasoilla jne.
 
 
RAKENNUSLEVYLATTIAT
 
Erilaisilla rakentamiseen käytetyillä levyillä tehdään korokkeiden varaan kannateltuja taikka kiinteällä alustalla olevia nk uivia levyrakenteita. Ne toimivat yleensä jonkun varsinaisen lattianpäällysteen alusrakenteena.
 
Korokealustainen levylattia

Korokealustainen levylattia voidaan tehdä vanerista, mutta useimmin lattialastulevyistä tai myös puukipsilevystä. Levyt asennetaan mahdollisimman hyvin alustaansa kiinnitettyjen korokesoirojen varaan. Korokkeet on kiinnitettävä myös myöhempiä - puun muodonmuutoksista johtuvia - ylöspäin suuntautuvia jännitteitä vastaan. Lastulevyn vahvuus erilaisille kannattajajaoille valitaan oheisen taulukon mukaan.
 Levyt kiinnitetään ruuveilla taikka liimanauloilla. Levyjen päät kohdistetaan tuille, pontatut sivut voivat olla tuetta. Ponttisaumat liimataan, jolloin levytys muodostaa yhtenäisen laatan. Levytyksen reunoille on jätettävä seinän viereen noin 10 mm rako elämistä varten. Rako jää jalkalistan alle. Levyn ja kannattajan väliin on syytä asentaa myöhemmin syntyviä narinoita estämään jokin liukukerros; esimerkiksi vahva tekstiilihuopakaista on siinä erinomainen, koska se vähentää samalla kopinaääniä. Levyt voidaan kiinnittää edellisestä poiketen myös siten, että niiden ja kannattajien väliin pursotetaan runsas liimakerros. Luotettavin levykiinnitys tehdään ruuveilla, joiden sinkkakannat upotetaan hieman levypinnan alapuolelle.
 Kartonkipintaisesta 13 mm vahvuisesta kipsilevystä, joka on yleisin kipsilevytyyppi, voidaan rakentaa kolmikerrosrakenne pientalon väli- ja alapohjiin. Normaalisti 600 mm jaolla olevien kannattajien päälle naulataan poikittain harvalaudoitus ja niihin naulataan alin levy. Seuraavat levyt liimataan toisiinsa liimalla tai liimalaastilla. Levyt sijoitetaan ristiin siten, etteivät päällekkäiset saumat osu kohdakkain. Välikerrokseen voidaan asentaa nestekiertoinen lattialämmitys (katso edellä luku Lattialämmitys). Käyttämällä puuvälipohjissa mineraalivillaeristeitä ja alapuolisia levytyksiä levyvalmistajan ohjeiden mukaan, saadaan ääntä vaimentava puuvälipohja.
 Puukipsilevyn vahvuus on yleensä 22 mm, jolloin normaaleissa asuintiloissa kannatinväli saa olla korkeintaan 400 mm. Levyjen päätysaumat on järjestettävä tukien kohdille. Ponttisaumat liimataan ponttiliimalla ja levyt kiinnitetään runkoon ruuveilla. Puukipsilevyn ja kannattajan väliin ei tarvita eristävää kerrosta kuten puulevyn ja aluspuun väliin. Puukipsilevyn ja kannattajan välinen liike ei synnytä narinaa. Kannatinväli voi olla myös 400–600 mm, jolloin niiden päälle naulataan ennen levytystä lautakoolaus 280 mm jaolla siten, että laudat sijoittuvat vuorotellen levyjen pituussuuntaisten saumojen kohdille ja vuorotellen levyjen keskelle. Levylattiassakin voidaan harkita suositusta tiheämpää kannattajajakoa: esimerkiksi 600 mm:n sijaan 400 mm sopii myös levyjen saumajakoon Korokkeiden määrä ei kasva merkittävästi, mutta lattiasta tulee tukevampi.
 
Uivat levylattiat
Uiva rakenne muodostuu tukevan alustan päälle asennetuista rakennuslevyistä tai useamman levyn yhdistelmistä. Rakenteet eivät ole yleisesti tunnettuja, vaikka ovatkin hyvin yksinkertaisia tehdä ja käyttökelpoisia. Uivat rakenteet voivat muodostua erilaisista yhdistelmistä:
- 2 x 9 mm rakennekuitulevy, limitetyin saumoin
- 12 mm huokoinen kuitulevy, päällä 4,8 mm kovakuitulevy liimattuna viistetyin saumoin yhtenäiseksi levyksi
- Pontattu, vähintään 18 mm puukipsilevy tai 18 mm lastulevy tai muu rakennuslevy (esim. vaneri) asennettuna ko. tarkoitukseen sopivan erikoistiheän (eli kovan) mineraalivillan (esim. 20 mm), polystyreenin tai huokoisen kuitulevyn päälle. Levyjen saumapontit kiinnitetään liimaamalla.
 
Uivissa rakenteissa huokoiset kerrokset toimivat ääntä vaimentavina ja usein myös lämpöä eristävinä kerroksina. Pintalevy valitaan lattianpäällysteen mukaan. Levyrakenteiden asennuksessa noudatetaan soveltaen uivan parketin asennusperiaatteita. Asennusohjeita löytyy levyvalmistajien esitteistä. Uivat rakenteet ovat käyttökelpoisia saneerausrakenteissa niiden pienen työvaravaatimuksensa (pieni rakennevahvuus) ansiosta. Lisäksi huokoiset kuitulevyt toimivat jossain määrin lämmöneristeenä ja muuttavat viileät kivipinnat lämpimämmän tuntuisiksi. Levyrakenteet ovat arkoja kosteudelle, joten ne on eristettävä kosteista kivi- ym. rakenteista. Tehokas kosteuskatko on mm levyjen ja kivirakenteen väliin asennettava rakennusmuovi.
 
PUULATTIAT
Lankkulattiat
 
Lankun poikkileikkauksen mitat ovat vähintään 28x150 mm. Aidon lankkulattian materiaalin hankinta vaatii omatoimisuutta ja aikaa. Tarjolla on ympäripontattua, tiheäsyistä mäntyä ja kuusta. Lankut kiinnitetään puukannattajien varaan naulaamalla taikka ruuvaamalla. Ruuvin etuna on mahdollisuus irrottaa lankku ja kiinnittää se uudelleen. Valmis lattia hiotaan ja pintakäsitellään. Perinteiset maalaus ja lakkaus ovat syrjäytyneet osin öljyämisen ja lipeäkäsittelyn tieltä. Lankkulattian voi hioa kymmeniä kertoja, mikä tekee siitä hyvin pitkäikäisen. Tukiväli on syytä mitoittaa elinkaaren loppupään ainepaksuuden mukaan.
 Lankkulattiaa jäljitellään parketeilla, laminaateilla ja ohutpuulattioilla. Pieni v-sauma synnyttää erehdyttävästi lankkulattiavaikutelman.
 
Lautalattiat
 
Yleisin lautalattian materiaali on mänty. Mäntylattia on monen mielestä kodikas ja lämmin sisustusmateriaali. Sen käyttö on yleisintä vapaa–ajanasunnoissa. Asennuksen kannalta on turvallisin kapein eli. 3” leveä lauta (leveys 70 mm, peittoleveys 63 mm), joka sekin on ehdottomasti kiinnitettävä oikeassa kosteustilassa. Muoviin paketointikaan ei estä pidempään varastoidun puutavaran kosteuden muuttumista ympäristön mukaan. Männyn rinnalle on tarjolla kotimaisena puulajina myös koivu. Puulattia lakataan useampaan kertaan käyttäen mahdollisimman ohuita kerroksia. Tarkoituksena on muodostaa pintaan sitkeä suojaava kalvo. Lakkana voi itse tehtävässä työssä käyttää liuoteohenteisia ja muita ”myrkkylakkoja”, mutta vieraalla teetettäessä käytetään vesiohenteisia tuotteita.
 Luonnonmukaisen pintakäsittelyvaihtoehdon tarjoavat luonnonvahat. Niillä saadaan aikaan puun kuviointia korostava pinta, jota voidaan haluttaessa kiillottaa. Puuvahan valinnassa tulee ottaa huomioon puun oma väri: vaaleita sävyjä vaaleille uusille puupinnoille ja tummia sävyjä tai kirkasta vahaa tummasävyisille pinnoille.
 Perinteisen ”mökkilattian” rinnalle on kehitetty pidemmälle jalostettuja lattialautoja, joilla syntyy tasaisempi lopputulos. Erikoiskuivattu mänty höylätään ja ympäripontataan esimerkiksi kokoluokkaan 26x138x2000. Liimapuurakenteella päästään 200 mm leveyteen. Laudan pinta käsitellään tehtaalla 5-6 kertaa UV-lakalla taikka -öljyllä.
 Lattialautojen tukiväli määräytyy oheisen taulukon mukaan. Suositukset ovat raja-arvoja ja aina voidaan harkita kannattajien asentamista taajempaan, varsinkin kulkukohdissa.
 
 
 
Parketit
 
Parketit voidaan jaotella esimerkiksi seuraaviin tyyppeihin:
Lautaparketit (kolmi- tai useampikerroksiset):
-       uiva parketti 13 -15 mm, asennus yhtenäisen alustan varaan
-       itsekantava parketti (22 mm), asennus korokkeiden varaan
Massiivipuuparketit (kokopuiset):
-       mosaiikkiparketti, sauvat 8x23x160 mm luokkaa, esikiinnitetty arkeille
-       sauvaparketti: 13 -23 x 50-70 x 200-600 mm, kaikilla sivuilla ponttaus
-       ohutsauvaparketti: 10 x 42/50 x 210/250 mm, kuten mosaiikkiparketti,
      mutta sauvat kookkaammat

Yleisimmät asunnoissa käytetyt parkettityypit ovat uiva lautaparketti ja mosaiikkiparketti. Itsekantava lautaparketti on edelleen myös käytössä. Jossain määrin asennetaan edellisiä kalliimpaa laatta- eli ruutuparkettia, jonka kerrosrakenne on sama kuin lautaparketilla, mutta muotona neliö.
 Selvästi edellisiä kalliimpia kokopuisia sauva- ja ohutsauvaparketteja ei asuintiloissa kovin yleisesti käytetä. Tarjolla on lautaparketin rakenteella valmistettuja sauvaparketin kokoisia tuotteita. Vanhoista asunnoista löytyvien täyspuisien lauta- ja sauvaparkettien kunnostus saattaa olla mahdollista, vaikka parketti päällisin puolin näyttäisi hyvinkin huonokuntoiselta. Niissä on usein taidokas kuviointi ja reunoilla friisejä ja keskilattialla erilaisia kuvioita. Kunnostus on yleensä kannattavaa, jos siinä riittää hionta ja lakkaus.
Parkettia valittaessa valitaan myös puulaji. Kotimaiset mänty ja koivu ovat sellaisenaan suhteellisen pehmeitä materiaaleja. Yleisimpiä puulajeja ovat edellisiä hieman kovempi tammi ja sen käsitellyt jalosteet (savutammi yms.) sekä saarni ja punapyökki. Kovimmat puulajit tunnistetaan eksoottisista nimistä,  kuten panga-panga, merbau yms. Oheisessa taulukossa esitetään eräiden parkettipuiden kovuus ilmoitettuna nk. Brinell-asteikolla, missä suurempi luku (N/mm2) tarkoittaa vastaavasti suurempaa kovuutta. Luvut ovat suuntaa-antavia. Puulajin kovuudella on merkitystä erityisesti eteishallissa, keittiössä ja lastenhuoneessa.
Parkettipintojen väriä voidaan vaihdella tehtaalla erilaisin menetelmin taikka myös työmaalla väripigmentoiduilla lakoilla. Ennen omatoimiseen pintakäsittelyyn ryhtymistä on syytä valmistaa koepalat. Varmin lopputulos syntyy luonnollisesti tehdaspinnoitetuilla tuotteilla. Parketin väri muuttuu ajan mittaan auringonvalon UV-säteilyn vaikutuksesta. Punapyökki tulee hieman punaisemmaksi, tammi ja saarni tummuvat (saarni vähemmän), koivu kellertyy, mänty tummuu – varsinkin sydänpuu – ”lämpimään” sävyyn päin, eksoottiset puut tummuvat lämpimän punaruskeaan suuntaan värierojen samalla tasaantuessa jne. Jotkin puulajit, kuten kirsikka, voivat muuttua valossa hyvinkin nopeasti; lattiaan saattaa jäädä maton jälki, joka tosin valon vaikutuksesta myös tasoittuu hyvin pian. Suosikkipuulajeja ovat edelleen pyökki ja tammi, joista varsinkin tammea on saatavana monena eri versiona. Makusuuntaukset liikkuvat akselilla -vaalea–tumma, ollen ehkä tällä hetkellä lähempänä jälkimmäistä.
Ulkonäköön – ja hintaan – vaikuttaa välittömästi myös se, onko parketti lajiteltua (select) taikka vakiota (Natur), jotka ovat kaksi yleisintä ulkonäkölajitelmaa. Lisäksi eri valmistajilla on näistä poikkeavia lajitelmia, kuten Excuisit (erikoisvalikoitu). Toista äärilaitaa edustavat Rustical ja Country, joissa puun kaikki värit ja oksaisuus ovat vallitsevina. Huoneisiin liittyviin varastotiloihin (vaatehuoneet) voidaan asentaa värivikaisimmat laudat. Kun kynnys korvataan matalalla metallilistalla, on lopputulos yhtenäinen ja helpottaa myös siivousta.
Kuviointi on muodostunut viime aikoihin saakka yleensä korkeintaan lautojen värivaihtelusta ja usein on pyrittykin täysin tasaväriseen pintaan. Parketti antaa kuitenkin rajattomat mahdollisuudet tehdä myös yksilöllisesti kuvioituja lattioita, eikä lauta ole ainoa markkinoilla oleva uivan lattian perustyyppi. Varsinkin isoimmissa ja selkeissä lattioissa, joissa lattiapintaa ei peitetä kalusteilla ja matoilla, tulevat erilaisilla puu- tai käsittelyvaihtoehdoilla toteutetut parkettikuviot esiin edukseen.
 Oheisessa kuvassa on muutamia tavallisimpia parkettikuvioita, joissa on käytetty pääasiassa yhtä sauvakokoa (42 x 210 mm). Parkettikuviointien määrä on lähes rajaton, kun vaihdellaan sauvakokoja, värejä/puulajeja ja otetaan mukaan myös seinänvierustalle tehtävät friisit ym. sekä muut (esim. keskilattian) kuvioinnit. Parkettien laatuerot ovat suuret ja samalla hintahaitari on laaja. Alalla toimii myös pelkästään puulattioihin erikoistuneita yrityksiä, jotka jatkuvasti kehittävät tuotteitaan.
 
Lautaparketti
 
Lautaparkettia valmistetaan uivana ja itsekantavana. Laudoissa on 3–5 mm kulutuskerros sekä ala- ja välirakenteena yleensä puuta. Halvimmissa uivissa parkettilaudoissa runko joskus lastulevyä. Pinnassa on 1-3 viilua rinnakkain, jolloin puhutaan 1-3 -sauvaisista parkettilaudoista. 1 -sauvainen on kallein. Se myös muistuttaa lankkulattiaa. Vaikutelmaa voidaan vielä lisätä lautojen välisellä v-saumalla eli viisteellä. Säleet voivat myös muodostaa erilaisia kuvioita. Pintaviilu voidaan ainakin kerran tai kaksi kunnostaa hiomalla. Lautaparketin kulutuspinta on yleensä tehtaalla valmiiksi lakattu tai öljytty, jolloin sitä ei saa pintakäsitellä työmaalla. Korokkeiden varaan kiinnitettävä itsekantava parkettilauta on vahvuudeltaan vähintään 23 mm. Kannatinväliksi sallitaan 600 mm, mutta pienemmällä, esimerkiksi 400 mm tukivälillä saadaan muutaman kannattajan lisäämisellä selvästi tukevampi lattia. Kannattajia voidaan asentaa tiheämpään myös ainoastaan kulkureiteille. Lautojen alle kannattajien päälle voidaan asentaa askelääntä vaimentava materiaalikerros (pahvi, huopa tmv.) sekä usein myös kosteuseriste. Ruuvikiinnitys on suositeltava.
 Uiva lautaparketti on edellistä yleisempi ja yleensäkin suosituin parkettityyppi omakotitaloissa. Se tehdään betonilaatan taikka puulevyrakenteen päälle. materiaalivahvuus on vähintään 13 mm. Parketin alle asennetaan vaimennusmateriaali myös pientaloissa, jotta saadaan vaimennettua kopinaäänet mahdollisimman vähiin. Vaimennusmateriaali voi olla korkkimurupahvi, aaltopahvi tms. Kosteuseristeenä käytetään tätä varten tehtyjä bitumipohjaisia materiaaleja taikka levitetään väliin vähintään 0,2 mm paksuinen vanhentumaton rakennusmuovi.
 Uiva parketti voidaan asentaa myös korokkeiden varaan asennetun levyrakenteen päälle, jolloin alusrakenne tehdään 25 mm lattialastulevystä tai 22 mm puukipsilevystä. Aluslattia toimii työnaikaisena lattiatasona, jolloin parketti voidaan asentaa mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa.
Betonialustan tulee olla vähintään puuhierretty sekä riittävän tasainen ja kuiva. Betonin kuivuutta ei voi todeta pintakerroksesta, joka kuivaa sisustaa nopeammin. Kuivaltakin vaikuttavan laatan päälle on syytä asentaa kosteussulku, ellei betonin riittävää kuivuutta ole todettu mittauksin.. Kosteuskysymysten lisäksi on parketin asennuksen yhteydessä huolehdittava puurakenteiden irrottamisesta kaikista rakenteista, kuten seinistä, putkista yms. noin 10 mm raolla parketin elämisen takia. Elämisvaran minimi on 1,5 mm jokaista lattian leveysmetriä kohden, kuitenkin vähintään edellä mainittu 10 mm. Vierekkäisten huoneiden välillä olevan oven kohdalla on myös oltava lattian elämistä mahdollistava katkos.
Parkettilautojen kiinnitys toisiinsa tehdään nykyisin lukkopontilla, joka on syrjäyttänyt liimapontin. Lautojen päissä on myös pontti. Asennus on uuden ponttityypin ansiosta helpottunut ja nopeutunut. Lisäksi tällaisen parketin voi ainakin periaatteessa siirtää uuteen paikkaan.
Uiva parketti soveltuu jälkiasennukseen ja onnistuu yleensä myös tee-se-itse –henkilöiltäkin – ainakin periaatteessa. Parkettilattian onnistuminen riippuu myös alustasta, minkä tekeminen ja arvioiminen edellyttävät kokemusta. Lopputuloksen varmistamiseksi on turvallisinta teettä koko työ erikoisliikkeellä, joka antaa työstään myös takuun.
 
Mosaiikkiparketti
 
Kokopuiset parkettisauva-parketit on nykyisin korvattu edullisemmalla mosaiikkiparketilla. Mosaiikkiparketti muodostuu yleensä 8 mm vahvuisista pienistä pontittomista täyspuusauvoista, joiden sivumitat ovat luokkaa 20–30 mm ja 120–160 mm. Sauvat toimitetaan liimattuina käsittelykokoisiksi arkeiksi ohuelle verkkopohjalle taikka paperiarkeille. Sauvat voivat olla yhdensuuntaisia, ruuduissa taikka muina kuvioina (kalanruoto- ja tiilikuvio). Vaihtelua tavanomaiseen ilmeeseen saa asettelemalla ruudut 45 asteen kulmaan seiniin nähden, jolloin valon ja varjon muutos synnyttää pintaan tummempia ja vaaleampia sävyjä.
 Parketti liimataan alustaansa, joka voi olla teräshierretty (ehdottoman kuiva), imeytyskäsitelty betoni tai rakennuslevy. Kun mosaiikkiparketti asennetaan vanhan lautalattian päälle, kiinnitetään lautojen päälle rakennuslevy, jonka saumat ovat 45 asteen kulmassa lautojen suhteen. Parketin liima saa kuivua 1–2 viikkoa, jona aikana lattia voi olla kevyessä käytössä. Pinta hiotaan ja lakataan, lakkaus 3–5 kertaa. Mitä useampia ja ohuempia lakkakerroksia, sitä parempi tulos saavutetaan.  Uusintahionta voidaan tehdä useaan kertaan.
 Yleisimmät mosaiikkiparkettilaadut (tammi, saarni) ovat hinnaltaan edullisimmat, erikoisimmat maksavat noin kaksi kertaa saman verran. Yleensä mosaiikkiparketti tilataan valmiiksi asennettuna. Halvimmat parketit tuodaan nk. entisen itä-blokin maista, kuten Puolasta tai Unkarista. Asennus sopii parhaiten uudiskohteisiin tai yleensä silloin, kun pölystä ja pitkästä asennusajasta ei ole haittaa.
 
KUITULEVYRUNKOISET LATTIANPÄÄLLYSTEET
 
Kuitulevyrunkoisia lattianpäällysteitä ovat laminaattilattiat ja ohutpuulattiat. Niiden runkomateriaali on puupohjaista HDF –levyä (High Density Fiber), joka on korvannut aiemmin yleisesti käytössä olleen MDF –levyn (Medium Density Fiber). Lautojen runkomateriaali ja erityisesti saumat on käsitelty aiempaa paremmin kosteutta kestäviksi. Silti tuotteita ei tule asentaa kosteisiin paikkoihin.
 
Laminaattilattia
 
Laminaattilattian pintana on korkeapainelaminaatti taikka nykyään yhä useammin nk. suoralaminaatti. Runkona on HDF –levy. Laminaatin pintakestävyys on parkettia suurempi. Laminaatissa on jotain luonnonmateriaalista tehtyä lattiaa jäljittelevä kuvio, joka on nykyään erehdyttävästi esikuvansa näköinen. Tarjolla ovat lähes kaikki mahdolliset puulajit ja niiden pintakäsittelyt, luonnonkivipintoja sekä keraamisia laattoja. Pinta voi olla karkeutettu, muotoiltu taikka käsitelty niin, että materiaalin tuntu lisääntyy huomattavasti. Se voi olla lisäksi kiiltävä, himmeä, matta tmv. Pinnan väri ei muutu ajan myötä. Kivilaattojen saumat on tehty optisesti, joten niihin ei kerry erityisesti likaa!  Laminaattilattian kokonaispaksuus on 7–9 mm, mikä on eduksi saneerauskohteissa, mutta asetti aiemmalle liimapontille tarkat asennusvaatimukset, Nykyisin liimapontin on syrjäyttänyt lukkopontti.
Kotikäyttöön tarkoitetun laminaatin hinta on lähes sama ”materiaalista” riippumatta. Tarjolla saattaa olla vielä halpatuotteita, joiden hankintaa kannatta harkita. Hintaan vaikuttavat mm. kulutuspinnan vahvuus ja kestävyys, kuviokerroksen laatu, runkolevyn laatu, vahvuus ja kosteussuojaus, sekä pontin rakenne. Lattian käyttöluokka, joka on merkitty pakkaukseen, kertoo kulutuskestävyyden lukuina (käyttöluokat asuintiloihin 21–23 ja julkisiin tiloihin 31–33).
Laminaattilattiaa ei voi, tarvitse eikä edes saa hioa, vahata eikä lakata. Se ei myöskään ole kostean tilan päällyste. Hoidossa tulee noudattaa valmistajan ohjeita. Perusohjeena ovat mahdollisimman kuivat puhdistusmenetelmät: säännöllinen imurointi ja pyyhkiminen nihkeällä liinalla.
Laminaattilattia asennetaan parketin tapaan uivana rakenteena liittämällä ympäripontatut laudat tai laatat toisiinsa. Betonialustalle asennetaan kosteussulku ja sen päälle askeläänieriste. Joissakin laminaateissa on lautaan integroitu askelääntä vaimentava materiaali, jolloin erillistä alusmateriaalia ei tarvita.
 
 
 
Ohutpuulattia
_________________________________________________
Parketin ja laminaatin välistä löytyy kompromissi: ohutpuulattia. Tuotteen hinta on suhteellisen edullinen. Pintana on 0,6 mm puuviilu ja runkona HDF –levy sekä pohjassa ohut puuviilu. Laudat ovat kooltaan 140-200 x 1200 mm, kaikilta sivuilta pontattuja. Lautojen kokonaispaksuus on 7…9 mm. Lattia asennetaan uivana ilman liimaa (lukkopontti).  Pintavaihtoehtoina  on monia eri puulajeja lakattuina, öljyttyinä ja eri värisävyihin petsattuina.
 
 
 
 
MATOT JA MATTOMAISET LAATAT
 
Valtaosa mattopäällysteistä on muovimattoja, jotka helppohoitoisina, hinnaltaan edullisina ja monimuotoisten kuosiensa ansiosta edelleen puolustavat paikkaansa yleismattopäällysteenä. ”Uudelleensyntynyt” linoleumi pyrkii myös asuintiloihin. Korkki koetaan lämpimäksi luonnontuotteeksi, ja se asennetaan laattoina. Tekstiilimatot ovat tuontitavaraa, eikä useimpia kuoseja tai värejä löydy edes maahantuojan varastoista, joten yleensä on syytä varautua tilausaikoihin.
 
 
Muovimatot
Asuinhuoneiden muovimatot ovat pääasiassa joustovinyylimattoja, joissa on pohjana esimerkiksi vaahtomuovi, tukikerroksessa lasikuitu maton mitanpitävyyden vuoksi ja pintana tiivis PVC-kalvo 0,2–0,8 mm. Vanhemmissa matoissa on tavallinen huopapohja ja ensimmäisissä 1960-luvun matoissa juuttikangas. Nykyiset matot ovat ominaisuuksiltaan kaikilta osin aiempia tasokkaampia. Muovimatot eivät vaadi erityistä hoitoa, kuten vahausta. Mattoja valmistetaan 2,0 ja 4,0 metrin levyisinä. Kapeammat maksavat vähemmän kuin leveämmät (halvimmat ovat nk. mökkimattoja).
Työ muodostuu pohjatöistä ja asennuksesta. Pienet kohteet (alle 15–20 m2) tehdään yleensä kokonaan tuntityönä tai tarjouksen mukaan.
 Muovimattojen saumat voidaan joko hitsata, kun matto on hitsattavaa laatua, taikka juottaa nesteellä. Yleensä matot kiinnitetään liimaamalla, mutta esimerkiksi pienessä makuuhuoneessa voidaan saumaton (4 metrin) matto asentaa irtonaiseksi. Alustan virheiden läpinäkyminen riippuu etupäässä maton pinnan martinoinnista ja kuvioinnista eikä niinkään maton paksuudesta.
 
Homogeeniset muovimatot
Kosteiden ja märkien tilojen lattioissa yleisesti käytettävät muovimatot ovat 1,5 taikka 2,0 metriä leveitä ja 1,5–2,0 mm paksuja. Mattosaumat hitsataan saumanauhalla vesitiiviiksi. Kun maton reunat nostetaan seinillä 70–100 mm ylös, rakenne toimii vesieristeenä. Matto tulisi nostaa myös kynnyksen kohdalla ainakin sentin pari. Liittymä lattiakaivoon tehdään kiristysrenkaalla lämmittämällä mattoa. Sauma ei saa osua kaivon kohdalle. Painumattomalla alustalla olevan homogeenisen maton päälle voidaan asunnoissa kiinnittää lattialaatat, mikäli matto on lujasti kiinni alustassaan.
Vesieristysmaton asennus on ammattimiehen työtä. Harrastelijan jäljiltä syntyvät vesivahingot aiheuttavat kerrostaloissa ongelmia korvauskysymyksien käsittelyssä.
Märkätilojen uudet eristysmääräykset edellyttävät myös seinille vesieristyksen tietyin ehdoin entisen kosteuseristyssivelyn sijaan. Tämän seurauksena myös lattioiden vesieristys tehdään useimmiten vedeneristyssivelyaineilla.
 
 
Muita mattoja ja laattoja

Korkkilaatat
Korkki on lämmin luonnonmateriaali, joka asennetaan liimaten laattoina taikka lukkopontilla ilman liimaa. Yleisimmät liimattavat laatat ovat kokoa 300x300 mm ja laattapaksuudet ovat 3,2 mm, 4,8 mm ja 6,4 mm. Pinnoitteena voi olla öljy, vaha, lakka tai PVC-kalvo. Liimattavissa laatoissa on asennuksen helpottamiseksi myös alapuoli pohjakäsitelty. Lukkoponttilaatoissa on rakennuslevyrunko, yleensä HDF – kuitulevyä. Eräs koko on 900x295x10,5 mm.
 Korkkilaatat voi tilata tehtaalta valmiiksi käsiteltyinä tai käsittelemättöminä, jolloin ne voidaan paikan päällä lakata tai vahata. Lakkauksen yhteydessä tuote voidaan myös maalata tai sävyttää. Luonnonvärin lisäksi laattoja valmistetaan myös värillisinä (sävytettynä); esimerkiksi monet valkoisen sävyt lattiassa luovat valoisan ja raikkaan kokonaisuuden. Väristä huolimatta laatoissa säilyy korkkimainen ilme. Korkkilattia pyyhitään kostealla, etenkin paikan päällä pinnoitetut korkkilattiat sietävät kosteutta kohtalaisen hyvin. Helppohoitoisuuden, kulutuskestävyyden sekä miellyttävyyden ansiosta korkkilattiat soveltuvat erinomaisesti esim. keittiöihin, eteisiin ja takkahuoneisiin. Korkkilattian asennus maksaa saman verran kuin parkettilattian.
 
Tekstiilimatot
Tekstiilimattoja on karsastettu edelleenkin niiden pölyä ja muita epäpuhtauksia keräävän maineen vuoksi, vaikka niillä on runsaasti myös hyviä ominaisuuksia. Nykyiset matot ovat kehittyneet aiempia tuotteita paremmiksi monessa suhteessa. Toisaalta pölynimurit sekä ilmanvaihtojärjestelmät ovat kehittyneet ja keskuspölynimurit yleistyneet. Tekstiilimatot eli nk. kokolattiamatot olivat vielä 30 vuotta sitten yleisiä lattianpäällysteitä sekä asuinhuoneissa että monissa muissa kohteissa.
 Lattioihin asennetaan etupäässä silmukkanukkatyyppiä (bouclé) tai auki leikatulla silmukalla tehtyjä mattoja (velour) taikka niiden yhdistelmiä. Aiemmin yleistä neulahuopaa käytetään esimerkiksi porrasaskelmien pintoina.
 Matto on yleensä kudottu taikka tuftattu. Nukkalanka voi olla villaa, villasekoitetta tai tekokuitua (polyamidi, polypropeeni). Pohjana aiemmin yleinen lateksi on saanut väistyä tekstiili- ja huopapohjien tieltä. Matot ovat yleensä antistaattisia ja käsitellyt likaa hylkiviksi.
 Matot kiinnitetään kokopintaliimauksella, paitsi alle 20 m2 huoneissa vaihtoehtoisesti kaksipuolisella mattoteipillä. Mattojen leveys on 400 cm, mutta joitakin laatuja valmistetaan myös 200 cm leveinä.
 Yleensä maton valinta tapahtuu liikkeessä olevien mallistojen avulla ja tilaus tehdään suoraan tehtaalle pohjapiirroksen (mittojen) mukaan. Tekstiilimattojen hinnat vaihtelevat suuresti: poistomalleja saattaa löytää joskus hyvinkin edullisesti.  Hinnat riippuvat mm. mattojen lankapainosta eli tiheydestä. Tehtaalta mitoilla tilattu matto hinnoitellaan nettoneliöinä. Kalleimmat villamatot ovat hinnaltaan moninkertaiset yleisimpiin perusmattoihin verrattuna. Normaali liimakiinnitys on kustannuksiltaan muovimaton luokkaa.
 Tekstiilimatolle riittää säännöllinen imurointi harjasuulakkeella. Tarvittava peruspuhdistus voidaan tehdä mattoshampoolla.
 
Linoleumi
Luonnon raaka–aineista valmistettu linoleumi on saavuttanut suosiota myös asuinhuoneiden lattioissa. Käyttö lisääntyi erityisesti arkkitehtien toimesta. Linoleumi valmistetaan pellavaöljystä ja luonnonhartsista (jotka antavat sille tyypillisen tuoksun) sekä korkki- ja/tai puujauhosta, kivijauheesta sekä pigmenteistä. Linoleumi on kuivan tilan kestävä lattianpäällyste ja sitä käytetäänkin etupäässä julkisissa tiloissa. Linoleumi liimataan kauttaaltaan alustaansa ja voidaan asentaa puskusaumoin tai hitsatuin saumoin. Hitsaamalla saadaan yhtenäinen lattiapinta, jossa ei ole likaa kerääviä saumoja. Hitsauslangan poikkeavalla värillä voidaan elävöittää kokonaisvaikutelmaa. Linoleumi-mattoja on saatavissa eri malleina ja värivalikoima on runsas. Matosta voidaan muodostaa haluttaessa monenlaisia kuvioita. Tätä on hyödynnetty varsinkin julkisissa tiloissa, joihin matto sopii kovaa kulutusta kestävänä päällysteenä. Tehtaan suojaus riittää asuintiloissa. Hoidoksi suositellaan kuivia ja nihkeitä siivousmenetelmiä ja tarpeen mukaan pyyhkimistä kostealla pyyhkeellä tai mopilla. Yleisin maton paksuus on kotioloissa 2,0 mm.