Maakellari - Luonnolliset säilytysolosuhteet

 
  • Kirjoittaja(t): Kari Mäkinen

Luonnonkivistä ladottu maakellari pysyy kesät talvet sopivan viileänä ja kosteana säilyttäen perunat ja porkkanat raikkaina. Kun kivimiehiä ei tahdo enää löytyä, on luonnonkiven tilalle etsitty uusia rakennusmateriaaleja, jotka ovatkin monessa suhteessa kätevämpiä ja parempiakin. Omatoiminenkin rakentaja selviytyy hyvien ohjeiden avulla urakasta.

Jos aikaa ja taitoa riittää, eikä omaa työpanosta tarvitse hinnoitella, selviää rakentamisesta varsin kohtuullisin kustannuksin. Tavallisin materiaali on kevytsora- tai betoniharkko, myös tiilestä kellarin voi muurata. Valamallakin maakellarin voi tehdä, mutta muotin teko vaatii aikaa ja ammattitaitoa, samoin raudoitus ja valu. Valetun betonikaton tiiveydestä johtuen kosteus kodensoituu kattoon herkästi.

Kellaripakettien rakennusohjeet on tehty niin selkeiksi ja yksityiskohtaisiksi, että kellarit soveltuvat myös omatoimiseen rakentamiseen. Toisaalta, jos asiakas haluaa, toimitetaan kellari täysin valmiina laareja ja hyllyjä myöten asiakkaan osoittamaan paikkaan.

Kuva: Urpo Nurmisto

Paikaksi tulee valita mahdollisimman varjoinen, mieluummin runsaspuustoinen pohjoisen puoleinen rinne. Näin aurinko ei pääse kesällä porottomaan suoraan kellarin penkereisiin eikä oveen ja näin lämmittämään kellarin sisätiloja.

Toki maakellarin voi rakentaa tasamaallekin, mutta silloin kumpareesta tahtoo tulla liian korkea. Tilanne helpottuu oleellisesti, mikäli lattian pinta pystytään kaivamaan edes jonkin verran maan pinnan alapuolelle. Täyttömaan tarve pienenee tuntuvasti. Kellari peitetään ohuella hiekkakerroksella ja sen jälkeen täyttömaalla 50 - 100 cm vahvuudelta. Maatäytön pintaan laitetaan kerros multaa, johon voidaan haluttaessa kylvää nurmikko tai istuttaa koristekasveja. Jyrkät penkat voidaan pääl-lystää nurmikosta leikatuilla ruo-ho-mät-täil-lä, joil-la saadaan heti valmis vihreä ja valumaton penkka.

Maakellarissa käytetään hyväksi maan luonnollinen, tasainen lämpö ja kosteus. Tämä saadaan aikaan jättämällä kellariin maanvarainen lattia. Lattia voidaan päällystää esim. reikätiilillä, jotka hengittävät päästäen luonnollisen kosteuden lävitseen ja tiililattia on lisäksi helppo pitää puhtaana. Tiilien saumat täytetään hiekalla. Lattian alustan vedenpoisto hoidetaan levittämällä tiilien alle noin 20 cm kerros soraa.

Niin kuopassa kellari ei saa kuitenkaan olla, etteikö sen ympärille voi vetää salaojaa. Maakellarin ympäristö on salaojitettava aina. Jos rakennuspaikka on erityisen kostea, salaojitus on tehtävä myös lattian alle. Oven edusta on routaeristettävä, jotta pakkanen ei pääse kellariin. Ovien on oltava lämpöeristettyjä.

Maakellarin katon rakentaminen on perinteisesti ollut työn ongelmallisin ja kallein vaihe. Miten rakentaa katto sellaiseksi, että se kantaa maamassat, toimii lämpöeristeenä ja pitää vettä? Vanhoissa luonnonkivirakenteisissa maakellareissahan sadevettä ei pystytty pitämään kurissa muutoin kuin rakentamalla kellarin päälle erillinen vesikatto. Nykyisin bitumien ja kattohuopien myötä maanpäällisen vesikaton tekeminen on käynyt tarpeettomaksi ja varsinkin kaarimallinen holvikatto on helppo eristää vedenpitäväksi.

Hyvä tuuletus tärkeää

Maakellari vaatii aina kunnon tuuletuksen. Hyvä ilmanvaihto on kellarin toimivuuden kannalta suorastaan välttämätön.

Paras tuuletus maakellariin saadaan tuomalla tuloilmaputki maan alta, jolloin tuloilma lämpenee talvella ja viilenee kesällä. Jos tämä ei ole mahdollista, tuloilmaventtiili asennetaan oven alareunaan ja poistoilmaventtiili tehdään vastakkaiseen päätyyn tai katolle mahdollisimman ylös.

Kunnollisessa maakellarissa on kunnon halssi eli tuulikaappi. Se pitää talvella pakkasen loitolla ja kesällä helteen pois itse kellarista.

Kesän jälkeen kellari viilennetään tuulettamalla sitä öisin. Perunannoston aikaan yöt ovat yleensä jo siksi vilpoisia, että ovien auki pitäminen viilentää kellarin. Kellarissa tulisi vallita 2 - 4 plus-asteen lämpötila. Lämpötilan laskiessa alle +2 asteen alkavat mm. perunan elintoiminnot kiihtyä ja tärkkelys muuttuu sokeriksi tehden perunan makeaksi. Käytännössä kellarin lämpötila on loppukesällä toistakymmentä astetta ja jäähtyy ollen keväällä huhtikuussa alimmillaan.

Hoito takaa toimivuuden

Maakellarin puhtaanapito on tärkeää homesienien torjumiseksi. Kellari on siivottava perusteellisesti vähintään kerran vuodessa, siivoukseen kuuluu pesun lisäksi myös desinfiointi.

On muistettava, että jokainen kellari on oma yksilönsä, jonka ominaisuudet vaihtelevat rakenteen, maaperän ja sijoituspaikan mukaan. Vasta olosuhteita sekä kellarissa olevia tuotteita tarkkailemalla voi oppia kellarin ominaisuudet ja tarvittavat toimenpiteet.

Toisin kuin koneelliset kylmiöt, maakellari ei kuluta sähköenergiaa. Mikäli maakellariin haluaa sähkövalon, asia hoituu tavallisella maakaapelilla. Kustannus ei ole suuri saavutettuun hyötyyn nähden. Kunnolla valaistussa kellarissa on mukava asioida. On vain varottava unohtamasta valoa päiväkausiksi päälle, koska sähkölamppu on myös lämpöenergian lähde. Luonnonvalolla ja joskus taskulamppua apuna käyttäen pärjää mainiosti.

Jos maakellarin onnistuu sijoittamaan keittiön lähelle, siitä on apua myös päivittäisen ruoan säilyttämisessä.

Rakennuslupaa maakellarin rakentaminen ei yleensä tarvitse. Taajama-alueilla ja kaupungeissa asia kannattaa tarkistaa rakennustoimistosta tai virastosta.

Lisätietoja maakellarista löytyy esim.

Työtehoseuran maatalous-tiedotteesta 7/96 "Maakellari--ohjeet omatoimiselle rakentajalle" (puh. 09-290 41200) ja Rakennus-alan Kustantajat kirjasta "Maakellari"
(puh. 09-503 2541).

 

 

Uutiskirje

Tilaa kerran kuukaudessa ilmestyvä Rakenna Oikein, Korjaa Oikein uutiskirje

Tilaa tästä