Paritupa uuteen uskoon

 
Paritupa uuteen uskoonTontilla on muitakin rakennuksia: Saunatupa, kesäkeittiö ja kotamökki

Satavuotias hirsimökki Etelä-Suomessa sai uuden elinkaaren. Omistajavaihdoksen yhteydessä rakennus tarkastettiin silmämääräisesti. Tarkastuksessa ei havaittu vaurioita. Kun rakennusta ryhdyttiin tutkimaan tarkemmin, tuli selväksi, että siinä saattoi olla lahovaurioita. Uusi omistaja päätti purkauttaa sisä- ja ulkoseinien verhoilun tilanteen selvittämiseksi.

Unelma oli saattaa rakennus sellaiseen kuosiin, että se ei muuta ulkomuotoaan, mutta siistiytyy ulkoisesti ja on toimenpiteen jälkeen terve rakenteiltaan. Myös sisustuksessa oli tahtotilana saattaa se tunnelmaltaan sellaiseksi, että talossa huokuu menneen ajan henki.

Rakennus on paritupa, jossa on hirsikehikko.
Sisäänkäynti tapahtuu puurunkorakenteisen
kuistin kautta. Hankkeeseen kuului hirsirungon
korjaamisen lisäksi kuistin rungon vahvistaminen
ja uuden rimalaitaverhoilun rakentaminen.

Puusepän ja arkkitehdin suosituksesta päätettiin purkaa verhoilun lisäksi myös alapohja kokonaan. Uusi alapohja tahdottiin rakentaa omaksi itsekantavakseen lämpöä eristäväksi tasokseen, joka sisältäisi hygroskooppisen lämmöneristeen, vettä hylkivän alapohjan alapinnan ja hyvän alapuolisen tuuletuksen.

Vaativa purku-urakka

Hanke lähti liikkeelle julkisivun verhouksen purusta ja sisäpuolisten tapetti- ja pinkopahvikerrosten poistosta. Hirsirakenne tutkittiin tarkoin terätyökalua käyttäen. Toisen päädyn alapuolisista hirsistä kolme oli vaurioitunut. Muiden julkisivujen osalla vain alin hirsikierros oli syytä uusia. Yläpohjan vaakapalkkirakenteissa oli joitain mekaanisia vaurioita ja muutama niistä päätettiin myös uusia.

Purkaminen aloitettiin rakentamalla ehjään ja terveeseen puuhun tunkkaustuet, ja irrottamalla savuhormi nostettavasta rakenteesta. Rakennusta ei nostettu niin paljoa, että ikkunoita olisi tarvinnut irrottaa, mutta ne avattiin. Lasihan ei anna periksi missään suunnassa milliäkään. Näin pieni korottaminen ei aiheuta kattorakenteeseen muodonmuutosta.

Hirsikehikko tuettiin päädystä tukevasti niin,
että hirsien vaihto oli mahdollista suorittaa
vailla esteitä. Vanhat hirret olivat säilyneet
muilta osin terveenä, mutta alin kierros oli
lahovaurioitunut. Vaurioituneet hirret vaihdettiin
uusiin purkuhirsiin. Ne muotoiltiin sopiviksi
myös tuumamitoiltaan.
Tämä suoritettiin perinteisenä kirvestyönä.

Tämän jälkeen maapohja tyhjennettiin kovaan pohjaan saakka siellä, missä se oli mahdollista. Korvaavaksi maanrakenteeksi valittiin veden kapillaarisen liikkeen katkaiseva kiviaineskerros.

Rakennuksen salvostyyppi on kaikkiin suuntiin viistottu lohenpyrstö. Tätä sidosmuotoa ei voitu hyödyntää korvaavien hirsien osalla, koska seiniä ei ladottu alhaalta ylös. Puuseppä veisti uusiin hirsiin hammassalvokset kuten olevien hirsien vastakappaleissa. Uusi rakenne tapitettiin kiinni olevaan hirsikehikkoon, ja uudet hirret tapitettiin keskenään muodostamaan tiukka rakennepaketti.

Eristeeksi käsiteltyä pellavaa

Uusi itsekantava lattiarakenne oli paksumpi kuin vanha rakenne. Siksi se asemoitiin niin alas kuin mahdollista huonekorkeuden vuoksi. Tämä aiheutti sen, että lämmöneristekerros ja kivijalka asettuvat osin tasoon. Puuseppä ratkaisi asian siten, että puukehikon sisäpintaan kiinnitettiin pikihuopahame, joka käännettiin palkkeihin päin ja kiinnitettiin niiden alle niin sanotulla t-lauta -kiinnityksellä, joka samalla toimii lämmöneristeen alapuolisen kivihiilikuitulevyn kiinnityskynnyksenä.

Lämmöneristeeksi alapohjaan valittiin suolaliuoskäsitelty pellavaeriste. Suolaliuos estää biologisia prosesseja ja nostaa pellavan paloarvoa. Pellava on hygroskooppinen toiminnaltaan ja muodostaa homogeenisen aineskerroksen puuainesten yhteyteen. Pellavaeristeen asennuksessa on oltava tarkkana ainesmaton tiiviyden suhteen. Se ei saa olla liian tiivis, mutta se ei saa olla löyhäkään.

Alapohjan pinnoitteeksi valittiin 36-millinen ponttilaudoitus, joka suojattiin pahveilla sisäpuolisia töitä varten.

Seinät paperoitiin ja niiden päälle kiinnitettiin ”luilleen” hirren sisäpintaan kuitulevyverhoilu. Tämä on käsityövaiheena näppäryyttä vaativa, sillä harva hirsiseinä on niin suora, että tasamuotoinen levytavara istuisi muotoilemattomana paikalleen.

Työn voi suorittaa itse, koska se säästää kustannuksissa. Nurkkien paperoinnissa on oltava tarkkana. Oikein tehtynä se estää vedon sisätilassa. Kohoumat ja kuitulevyjen saumaepätasaisuudet näkyvät helposti, jos työ on tehty huolimattomasti.

Ammattilaisen käsissä kehikosta ei tarvitse aina
irrottaa ikkunoita, koska nosto tapahtuu tasaisesti
ja vain vähä kerrallaan. Ikkunat pitää avata.
Kiintokarmeissa tapahtuu pientä muodon muutosta
ja se voi aiheuttaa lasien rikkoutumista.
Avattuna ne pysyvät ehjinä.

Sisäpuolisen työn suoritti omistaja ja teki sen opastuksen tukemana hyvin. Pienet ja suuret yksityiskohdat muodostavat tunnelman perustan. Paperinen tapetointi oli luonnollinen valintapäätös. Paperitapetti, joka ei sisällä muoveja, päästää kaasuja ja höyryä siirtymään seinärakenteen ja huonetilan välillä lämpötilan mukaan.

Valojen naksautus

Nykyiset standardisähköasennussarjat on suunniteltu käytettäväksi uppoasenteisina, ja ne on valmistettu pääsääntöisesti muoveista. Omistaja tahtoi kuulla vanhan ajan naksahduksen valot sammuttaessaan tai sytyttäessään ja tuntea kätensä alla posliinin tunnun ja nähdä sen satiinisen kiillon silmissään.

Onnekseen tämän tyyppisiäkin asennussarjoja valmistetaan edelleen. Tarjolla olevat tuotteet täyttävät säädökset ja käyvät tehtäväänsä. Ottaen huomioon pienen kaksihuoneisen rakennuksen sähkönulosoton tarpeet, ei hankintamäärä ole suuri eikä kustannus siten mittava. Tärkeätä on päästä sähköasentajan kanssa asiasta yhteisymmärrykseen, sillä hänen on noudatettava aikamme säännöksiä.

Sisäpuolinen ikkuna- ja ovilistoitus on lievästi propellimuotoisten seinien vuoksi tarkkuutta vaativa työvaihe. Seinämuotoa myötäilevä verhoilu vaatii sen mukaisen listoituksen. Pienen taiteilun jälkeen öljymaalatut listat, ponttilautalattia ja sävysävyyn valitut tapetit tekevät kesän onnelan sisätilasta paratiisin.

Ulkopintaan rimalautaa

Ulkopuolinen verhoilu olisi ollut melko suuritöinen epäsymmetrisen hirsipinnan muodon mukaan tehtynä. Siksi seinät oiottiin rimoin. Hirsipinta paperoitiin, ja ulkoseinän verhoiluna on rimalautarakenne.

Seinän oikaisu aiheutti sen, että ikkunat jäävät hieman julkisivun pinnassa syvemmälle kuin ennen. Tilaajalle ehdotettiin näiden viimeisten vaiheiden suorittamiseen ammattikoulussa olevien nuorten palkkaamista.

Tavoitteena oli tarjota heille mahdollisuutta suorittaa itsenäisesti työvaihe, johon he eivät vielä olleet harjaantuneet, mutta ohjauksessa sen kykenivät suorittamaan. Tuloksena on sekä todistus koulua varten että kokemusta, jota on vaikea muutoin saada.

– On ihana tulla kesäkotiin ja avata ovi porstuaan, astua sisään tupaan ja tuntea sen raikas sisäilman tuoksu. Korjaamisesta on kulunut kohta kymmenen vuotta, ja talo on terve ja aivan ihastuttava. Tätä on vain osattava hoitaa. Pidän täällä kylminä ja kosteina vuodenaikoina 16 asteen lämpötilan, kesällä sen sijaan kuunnellaan linnun laulua raollaan olevasta ikkunasta, talon omistaja sanoo.

Hän kertoo, että tekemisen myötä myös nälkä kasvoi. Saunarakennus korjattiin parituvan remontoinnin ajatuksen kulkua noudattaen.

– Mitä parasta, nuoriso rakensi tontille jalaskannatteisen kesäkeittiön.

Tunnelmaltaan rakennukset luovat pihapiirin, jonka nurmea ei aina leikata, vaan kukat saavat kukkia. Siellä täällä peruskallion hioutunut kivipinta sukeltaa esiin suviauringon alla.

Kuvat ja teksti: Matti A. Kallio

 

 

Uutiskirje

Tilaa kerran kuukaudessa ilmestyvä Rakenna Oikein, Korjaa Oikein uutiskirje

Tilaa tästä