Pientalon tietoliikenne- ja viestintävalmiudet

 
  • Kirjoittaja(t): Pekka Koivisto

Laadukas sisäverkko on edellytys sille, että kodissa saadaan helposti otettua käyttöön nykyisiä ja tulevia tietoliikenne- ja viestintäpalveluja. Palvelut edellyttävät aina laitteiden lisäksi myös sisäverkkoa kaapelointeineen, jakamoineen ja liitäntärasioineen. Kaapelointi puolestaan tarvitsee riittävät johtotiet ja jakamot tarvitsevat asianmukaiset tilat. Kaapeloinnista, johtoteistä, jakamotiloista ja liitäntärasioista muodostuu infrastruktuuri, joka on tietoliikennepalvelujen kivijalka. Tämän infrastruktuurin huomioon ottaminen on nykypäivänä olennainen osa pientalojen rakentamista ja peruskorjausta.

Palvelutarjontaa on paljon ja lisää on tulossa

Keskeisimmät nykyaikaiset kotien tietoliikenne- ja viestintäpalvelut ovat internet ja digitaalinen televisio (digi-tv). Internetin käyttö niin hyöty- kuin huvitarkoituksiin on viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt voimakkaasti ja sen tarjoamat palvelut monipuolistuvat ja liityntänopeudet kasvavat jatkuvasti. Ajantasaista tietoa liittymämääristä ja tyypeistä löytyy Viestintäviraston sivustolta: www.ficora.fi.

Valtion tietoyhteiskuntastrategian tavoitteena on, että vuonna 2015 on 100 Mbit/s nopeus yleisesti saatavissa koteihin. Tavoitteena on myös, että optisen verkon liityntä on enintään 2 km päässä kodista.

Vallitsevat piirteet internetliittymien kehityksessä lähivuosina ovat seuraavat:

  • Nopeiden liittymien osuus kasvaa edelleen ja internetin käyttö monipuolistuu entisestään. Esimerkkinä tästä ovat IPTV-palvelut.
  • xDSL-tekniikat kehittyvät edelleen, mikä lisää kupariverkkojen elinkaarta liityntäverkossa ja myös kiinteistöjen sisäverkoissa.
  • Optinen kuitu on teknisesti ylivoimainen, mutta taloudellisesti vieläkin melko haastava. Optinen kuituinfra on kuitenkin ainoa kestävä tekninen ratkaisu ja tämän tosiasian ymmärtämisen myötä kuitu kotiin saakka yleistyy vääjäämättä.
  • Mobiilitekniikka kehittyy ja täydentää kiinteää verkkoa mahdollistaen liikkuvuuden. Solukoot pienenevät ja kiinteistöjen sisäpeittojärjestelmät lisääntyvät.

Digitaalisia televisiopalveluja voidaan pientaloissa vastaanottaa seuraavilla tekniikoilla:

  • Maanpäällisten lähetysten vastaanotto kiinteistön omilla antenneilla ja yhteisantennijärjestelmällä tai omakotitalon antennijärjestelmällä
  • Kaapeli-tv-operaattorin lähettämien tv-lähetysten ja mahdollisesti muiden palvelujen vastaanotto kaapeli- tv-verkkoon liitetyn yhteisantennijärjestelmän tai omakotitalon antennijärjestelmän kautta.
  • Satelliittilähetysten vastaanotto kiinteistön omalla satelliittiantennilla (lautanen) ja yhteisantennijärjestelmällä tai omakotitalon antennijärjestelmällä.

Maanpäällinen digitaalinen lähetysverkko kattaa koko Suomen (99,9 % väestöpeitto) ja maanpäälliset analogiset lähetykset loppuivat kokonaan jo vuonna 2007. Digitalisointi on lisännyt ja lisää jatkossa yhä enemmän ohjelmatarjontaa maanpäällisessä lähetysverkossa.

Kaapeli-tv-järjestelmillä on merkittävä markkinaosuus Suomessa. Yli 60 % maamme tv-kotitalouksista on liittynyt kaapeli-tv-järjestelmään. Eräänä kaapeli-tv-järjestelmän vahvuutena maanpäälliseen vastaanottoon nähden on perinteisesti ollut suurempi ohjelmatarjonta. Digitalisoinnin myötä tarjonnan ero maanpäälliseen verkkoon nähden on kuitenkin pienentynyt.

Satelliittivastaanottoa käytetään etupäässä pientaloissa ja pienissä taloyhtiöissä täydentämään maanpäällisiä tv-lähetyksiä. Satelliittien kautta on saatavissa erilaisia maksukanavia, mutta myös vapaita kansainvälisiä kanavia.

Kaikilla kolmella edellä mainitulla vastaanottotavoilla on mahdollista vastaanottaa kuvatarkkuudeltaan perinteisten ohjelmien lisäksi myös teräväpiirto-ohjelmia (HDTV).

Vallitsevana piirteenä digitaalisen television kehityksessä lähivuosina ovat seuraavat:

  • Ohjelmatarjonta ja varsinkin HDTV-tarjonta lisääntyvät
  • Digisovittimet kehittyvät: monipuoliset tallennusmahdollisuudet, interaktiivisuus, IP/Ethernet-liitäntä kodin lähiverkkoon ja internetiin,
  • Tilausvideot yleistyvät.
  • IPTV täydentää palvelutarjontaa aluksi ja kilpailee myöhemmin kaapeli-tv:n kanssa.

Oikeat ja mukavat olosuhteet, energiatehokkuus sekä turvallisuus ovat tärkeitä asumisen ja kiinteistönpidon näkökohtia. Viestintäverkkoihin tukeutuvat rakennusautomaation ja turvallisuustekniikan sovellukset ovatkin yleistyneet ja yleistyvät asuinkiinteistöissä. Esimerkkeinä näistä sovelluksista voidaan mainita talotekniikan etävalvonta, kameravalvonta, murtoilmaisujärjestelmä ja ovipuhelinjärjestelmä. Myös äänentoiston ja viihde-elektroniikan sovellukset ovat mahdollisia.

Vanhusten, sairaiden ja vammaisten terveys- ja hoivapalveluissa tietoliikennetekniikka tarjoaa monia mahdollisuuksia, jotka helpottavat näiden henkilöiden elämää ja lisäävät turvallisuuden ja huolenpidon tunnetta.

Kodeissa yhä useammat laitteet liittyvät tulevaisuudessa samaan verkkoon. Standardoitavana on useitakin kotiverkkoja. Verkko voi olla osittain myös langaton, mikä on omiaan vähentämään myös kaikenlaisten liitäntäjohtojen epämukavaa käyttöä. Kodin verkko on lisäksi yhteydessä laajakaistayhteyden kautta Internetiin ja muihin IP-verkkoihin.

Kaapelointi on palvelujen kivijalka

Tietoliikenne- ja viestintäpalvelujen toteuttaminen ja niiden toimivuus kodissa riippuvat hyvin paljon kodin tietoliikenteen infrastruktuurista. Tähän infrastruktuuriin kuuluvat seuraavat elementit:

  • Riittävän suorituskykyinen kaapelointi
  • Riittävä määrä liitäntärasioita oikeissa paikoissa
  • Kaapeloinnin vaatimat johtotiet laajennusvaroineen
  • Jakamotila(t) laitteita ja kaapeloinnin kytkentöjä varten

Johtoteiden ja tilojen rakentaminen sekä kaapeleiden asentaminen on edullista ja yksinkertaista, kun kotia rakennetaan tai peruskorjataan. Sitä vastoin on kallista ja häiritsevää rakentaa uusia johtoteitä ja asentaa kaapeleita, kun seinät on päällystetty tapetilla tai maalattu ja kun lattia on viimeistelty ja kaikki kalusteet ja koristeet ovat paikoillaan.

Koti kannattaa varustaa aina rakentamis- tai peruskorjausvaiheessa sellaisella kaapeloinnilla, joka mahdollistaa kaikki ennen seuraavaa peruskorjausta näköpiirissä olevat tietoliikenne- ja viestintäpalvelut. Asennus voidaan tällöin tehdä silloin, kun se on halvinta ja helpointa. Palveluita ja sovelluksia voidaan sitten ottaa käyttöön milloin vain ja tarpeen mukaan vaikka yksi kerrallaan.

Viestintäviraston määräys asettaa minimitason

Viestintäviraston määräys 65 /2013 M astui voimaan 1.1.2014. Uusi määräys korvaa aiemmat määräyksen 21 E/2007 M kiinteistön sisäisestä yhteisantenniverkosta ja määräyksen 25 E/2008 M kiinteistön sisäjohtoverkosta.

Määräystä sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin sisäverkkoihin kiinteistön käyttötarkoituksesta riippumatta. Tarkimmat vaatimukset määräyksessä asetetaan kuitenkin asuinkiinteistöille. Omakotitalojen osalta määräys koskee yleiskaapelointia ja televisiolähetysten antennivastaanottoa.

Määräystä sovelletaan, kun uudisrakentamisessa kiinteistöön rakennetaan sisäverkko, kun sisäverkko uudistetaan tai kun olemassa olevaa sisäverkkoa kunnostetaan. Samat vaatimukset koskevat uudisrakentamista ja uudistamista muutamaa verkon rakennetta koskevaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kunnostuksessa määräyksen vaatimuksia sovelletaan vain kunnostettavaan verkon osaan.

Määräys velvoittaa ennen kaikkea sisäverkkojen omistajaa eli kiinteistöä sekä tele- tai antenniurakoitsijaa, joka sisäverkon rakentaa. Välillisesti vastuuta ja vaatimuksia tulee kuitenkin myös muille toimijoille, kuten rakennuttajille ja suunnittelijoille.

Määräyksessä määrätään sisäverkkojen ja niiden tarvitsemien laitetilojen:

  • rakenteesta
  • teknisestä laadusta, suorituskyvystä ja luotettavuudesta
  • turvallisuudesta ja suojaamisesta
  • tarkastuksista ja testauksista
  • asiakirjoista eli dokumentoinnista

Määräyksen vaatimukset ovat minimivaatimuksia ja määräys tukeutuu vahvasti standardeihin.

Seuraavassa on luettelo siitä, mitkä määräyksen luvut/pykälät koskevat omakotitaloja, jotka eivät ole osa usean rakennuksen yhteistä verkkoa:

  • Pykälät 1, 2 ja 3
  • Luvun 1 pykälät 4 ja 5
  • Luku 2, mikäli kiinteistössä vastaanotetaan televisiolähetykset antennitelevisioverkosta
  • Luvun 3 pykälät 10 ja 11
  • Luvun 4 pykälät 13, 14 ja 17, ja pykälä 16, jos kiinteistössä on antennimasto
  • Luku 5
  • Luvun 6 pykälä 23
  • Luvut 7 – 11

Määräys 65 sekä muuta siihen ja sen soveltamiseen liittyvää tietoa on ladattavissa Viestintäviraston sivustolta: www.ficora.fi.

Tässä artikkelissa esitetyt omakotitalon yleiskaapeloinnin ja antenniverkon periaatteet ja käytännöt ovat määräyksen 65 vaatimusten ja kansallisten ohjeiden/suositusten (esim. ST-kortit) mukaisia.

Yleiskaapelointi laajakaistaa ja muuta tietoliikennettä varten

Viestintäviraston määräyksen 65 /2013 M mukainen tapa toteuttaa kodin tietoliikennekaapelointi on standardin mukainen yleiskaapelointi. Tämä kaapelointi palvelee laajakaistaista internetiä, puhelinta ja muuta kodin dataliikennettä sekä myös turvallisuustekniikan ja taloautomaation sovelluksia. Kaapelointitekniikka on tunnettua, vakiintunutta ja standardoitua. Kaapeloinnissa tarvittavia komponentteja on hyvin saatavilla ja myös niiden asennustekniikasta on maassamme paljon kokemusta.

Kodin yleiskaapeloinnissa kaapelointi toteutetaan 4-parisilla kuparijohtimisilla kaapeleilla. Kaapelointi asennetaan kotijakamosta tietoliikennerasioille tähtimäisesti. Kotijakamosta jokaiselle rasialle asennetaan siis omat 4-pariset kaapelit. Parikaapelit ja niiden liittämistarvikkeet on luokiteltu suorituskykynsä perusteella eri kategorioihin. Minimivaatimuksena on kategorian 6 kaapeli, joka mahdollistaa erilaiset tietoliikennesovellukset pitkälle tulevaisuuteen. Tietoliikennerasioita on tärkeää sijoittaa riittävästi ja oikeisiin paikkoihin. Mainitun määräyksen mukaan jokaiseen asuinhuoneeseen (mukaan lukien keittiö) sijoitetaan vähintään yksi kaksiosainen tietoliikennerasia. Jokaiselle kaksisosaiselle rasialle tulee tällöin kaksi kaapelia kuvan 1 esimerkin mukaisesti. Rasiat kannattaa sijoittaa rinnakkain antennirasioiden kanssa. Yleiskaapeloinnin tietoliikennerasioissa käytetään ns. RJ45-liitintä ja samaa liitintyyppiä käytetään myös kotijakamossa, josta kaapelit lähtevät rasioille. Liittimien kategorian tulee olla sama kuin kaapelin eli vähintään 6. Kotijakamossa sijaitsee myös kodin kaapeloinnin liityntä yleiseen viestintäverkkoon eli teleyrityksen talokaapeliin. Sinne sijoitetaan myös internet-liittymän vaatimat laitteet, kuten esim. valokaapelipäätelaite, reititin ja kytkin. Laitteet riippuvat liittymätyypistä ja siitä, millainen sisäinen verkko kotiin halutaan muodostaa. Kotijakamossa voidaan tehdä myös kytkentöjä siten että, haluttuun tietoliikennerasiaan saadaan aina haluttu tietoliikennepalvelu. Asukkaiden käyttämät laitteet, kuten esim. tietokoneet, liitetään yleiskaapeloinnin tietoliikennerasioihin RJ45-liittimillä varustetuilla laitekaapeleilla.

Tietoliikennerasioiden sijoittelu kannattaa suunnitella huolella. Tietokoneita, puhelimia, tulostimia yms. varten asennettavat rasiat sijoitetaan yleensä seinän alaosaan kuten muutkin pistorasiat. Lisäksi kannattaa sijoittaa rasioita myös sellaisiin paikkoihin, joiden lähistölle mahdollisesti asennetaan turvallisuustekniikan tai taloautomaation laitteita. Nämä paikat voivat olla seinässä katon rajassa sekä oven tai ikkunan lähistöllä.

Langaton verkko täydentää kaapeloitua verkkoa ja mahdollistaa käyttäjän päätelaitteen liikkuvuuden. Tämän mahdollistamiseksi kannattaa sijoittaa tietoliikennerasia myös sellaiseen keskeiseen paikkaan kodissa, johon mahdollisesti voidaan asentaa langattoman lähiverkon (WLAN) tukiasema.

Kotijakamo sijoitetaan yleensä sähköpääkeskuksen lähelle. Samaan tilaan yleiskaapeloinnin kotijakamon kanssa kannattaa sijoittaa myös antenniverkon vahvistin ja tähtipiste. Kotijakamon tulee olla rakenteeltaan, kooltaan ja olosuhteiltaan sellainen, että sinne voidaan asentaa kaikki tarvittavat laitteet tulevaisuuden tarpeet huomioon ottaen. Jakamokaapin asennuspinta-alan tulee olla vähintään 0,24 mm2 ja kaapin sisätilan syvyyden tulee olla vähintään 150 mm. Myös sähkönsaanti kotijakamoon sijoitettavia laitteita varten on tärkeä ottaa huomioon. Kotijakamossa tulee määräyksen 65/2013 M mukaisesti olla vähintään 2 maadoitettua sähköpistorasiaa (yksi kaksiosainen). Kuvassa 2 on esimerkki kotijakamon mitoituksesta ja siihen tulevasta varustuksesta. Esimerkki edustaa minimivaatimusta.

Digi-TV-palveluja antennijärjestelmällä

Televisio- ja radiolähetyksiä kodeissa on mahdollista vastaanottaa maanpäällisestä lähetysverkosta, kaapeli-TV-verkosta tai satelliiteista. Antennijärjestelmien osalta Viestintäviraston määräys 65/2013 M koskee omakotitaloissa vain TV-lähetysten antennivastaanottoa maanpäällisistä verkoista. Määräyksen mukaiset antennijärjestelmän taajuuskaistat ovat VHFIII-alueella 174…230 MHz ja UHF-alueella 470…790 MHz. Pientalon antennijärjestelmä kannattaa kuitenkin suunnitella ja toteuttaa niin, että se mahdollistaa minkä tahansa kolmesta vastaanottotavasta vain pienin laitemuutoksin ja -lisäyksin. Nämä vaatimukset täyttää antennijärjestelmä, jonka kaapelointi ja passiiviset komponentit on mitoitettu taajuusalueelle 5…2150 MHz.

Antennijärjestelmän laiteketjussa ensimmäisenä on antenni. Antennilla otetaan vastaan sähkömagneettisia aaltoja, joita lähetetään joko maanpäällä tai satelliitissa sijaitsevasta lähettimestä. Antenni muuntaa nämä aallot jännitteiksi ja virroiksi, jotka johdetaan antennikaapeliin ja edelleen antenniverkon kautta antennirasioille jaettaviksi. Antennin tyyppi riippuu mm. vastaanotettavan signaalin taajuudesta. Kuvan 3 esimerkissä näkyy UHF- ja VHF-alueiden TV-antennit, ULA-antenni ja satelliittiantenni.

Antennista signaali johdetaan antennikaapelia pitkin tähtipisteeseen. Tähtipiste on eräänlainen jakoverkon keskipiste, josta signaalit jaetaan edelleen antennirasioille. Tähtipisteessä on laitteita, joilla signaalia vahvistetaan ja haaroitetaan. Tähtimäisessä jakoverkossa kullekin antennirasialle tulee erikseen oma kaapelinsa. Tällainen verkon rakenne takaa luotettavan toiminnan ja uusien palvelujen helpon lisäämisen myöhemmin.

Hyvin toimiva antennijärjestelmä edellyttää huolellista suunnittelua. Suunnittelu on hyvä aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta antennijärjestelmän asettamat vaatimukset voidaan ottaa huomioon rakennuksen suunnittelussa ja toteutuksessa mahdollisimman hyvin. Keskeiset antennijärjestelmän suunnittelunäkökohdat ovat seuraavat:

  • Antennipaikkojen valinta
  • Antennityyppien valinta ja antennien asennustapa
  • Antennijärjestelmän suorituskyky
  • Antennirasioiden sijoittelu ja lukumäärä.
  • Antennijärjestelmän vaatimat johtotiet (putkitus)
  • Tähtipisteen sijoitus ja sähkönsaanti
  • Antennimaston maadoitus

Antennipaikan valinta

Antenni on vastaanottoketjun ensimmäinen lenkki. On tärkeää, että antennilla saadaan vastaanotetuksi riittävän voimakas ja häiriötön signaali. Ensimmäinen edellytys tämän toteutumiseksi on oikea antennipaikka. Hyvä antennipaikka on sellainen, jossa lähetys- ja vastaanottoantenni ”näkevät” toisensa. Tyypillisiä maastoesteitä ovat mäet, korkeat rakennukset sekä tiheä metsä. Maastoesteiden vaikutus vaihtelee myös suuresti vuodenaikojen mukaan, sillä talvella lumi ja kesällä puiden lehdet haittaavat radioaaltojen etenemistä.

Antennipaikan valinta voidaan tehdä joko mittaamalla tai kokeilemalla. Luotettavin ja varmin tapa on käyttää ammattiliikettä, joka määrittää oikean antennipaikan kentänvoimakkuusmittauksen ja TV-kuvan perusteella. Mittauksin saadaan luotettava tieto siitä, missä kohdassa on riittävä kentänvoimakkuus hyvänlaatuista vastaanottoa varten. Tämän ja TV-kuvan perusteella voidaan valita paikka antennin mastoputkelle ja suunnitella kaapeleiden vaatimat johtotiet eli asennusputkitus. On siis syytä ottaa mahdollisimman ajoissa huomioon, että antennipaikan valinnalla on oma vaikutuksensa talon rakenteiden suunnitteluun. Antennipaikan valinnassa on syytä käyttää ammattiliikkeen mittauksia aina, jos on vähänkin epäilystä paikan sopivuudesta.

Antennipaikan valinta voidaan suorittaa myös kokeiluun perustuen. Antenni suunnataan lähetysasemaa kohti ja sijaintia kokeillaan korkeutta vaihdellen sekä sivu- ja etu-takasuunnassa siirtäen. TV-kuvan laadun perusteella päätellään sopivin paikka. On myös syytä huomata, että UHF-kanavilla ja VHF-kanavilla lähetykset lähetetään usein eri asemilta. Tästä syystä antennit joudutaan usein asentamaan eri suuntiin.

Satelliittiantennin paikkaa valittaessa on perussääntö, että satelliittiin on oltava näköyhteys satelliittiantennin koko pinta-alalta. On varmistuttava, että rakennukset, puut tai muut esteet eivät ole haittaamassa tätä näköyhteyttä. Myös puiden kasvaminen on syytä ottaa huomioon. Suunta ja korotuskulma riippuvat maantieteellisestä sijainnista. Antennin sijoituspaikkaa valittaessa on otettava huomioon myös riittävän luotettava kiinnitys. Satelliittiantenni asennetaan joko katolle, seinään tai maahan. Antenni on suunnattava tarkasti lähettävään satelliittiin ja kiinnityksen on oltava sellainen, että suunta pysyy paikallaan 0,5 asteen tarkkuudella.

Antennimastot tulee aina maadoittaa salamaniskujen varalta. Maadoitusjohtimena käytetään
16 mm2 kuparijohdinta. Maadoitusjohdin asennetaan lyhintä reittiä mastoputken alapäästä maadoituselektrodiin tai kiinteistön päämaadoituskiskoon.

Antennityypin valinta

Maassamme lähetetään standardi-TV-lähetyksiä UHF-alueella ja teräväpiirto-TV-lähetyksiä sekä VHF- että UHF-alueella. Määräyksen 65 mukaan UHF-aluetta ja VHF-aluetta varten tulee olla omat erilliset antennit. UHF-antennin vahvistus on oltava vähintään 12 dB ja VHFIII-antennin vahvistus on oltava vähintään 9 dB. Ulkoantenniin sisäänrakennettuja vahvistimia ei saa käyttää. Tarvittaessa voidaan käyttää erillistä, taajuusaluekohtaisilla tuloilla ja säädöillä varustettua mastovahvistinta. UHF-antennin yhteyteen asennetaan tarvittaessa LTE800-alipäästösuodin (790 MHz:n rajataajuus). Suodin sijoitetaan ennen mahdollista mastovahvistinta tai käytetään UHF-antennia, jossa on sisäänrakennettu LTE800-suodin. LTE800-suotimen tarkoitus on estää häiriöt matkapuhelinverkosta.

Radiolähetysten vastaanottoa varten tarvitaan ULA-antenni. Antennin tulee soveltua sekä valtakunnallisten että paikallisten radiolähetysten vastaanottoon.

Satelliittiantennin valintaan ja kokoon vaikuttavia tekijöitä ovat satelliittikanavat, jotka antennilla halutaan vastaanottaa (päätettävä aina ennen antennin valintaa), vastaanotettava satelliitti, rakennuksen maantieteellinen sijainti ja antennin väri. Satelliittiantennin koko määräytyy sen perusteella, mistä satelliitista vastaanotto tapahtuu. Lisäksi satelliittiantennin kokoon vaikuttaa rakennuksen maantieteellinen sijainti. Etelä- ja Länsi-Suomessa riittää usein pienempi antenni kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Antenniverkon suorituskyky ja antennirasioiden sijoittelu

Antenniverkon suunnittelussa, mitoituksessa ja komponenttivalinnoissa on syytä ottaa huomioon, että valmius satelliittilähetysten suorajakeluun edellyttää taajuusalueetta 5…2015 MHz. Tämä onkin suositus. Jos satelliittivaihtoehto kuitenkin suljetaan pois, riittää taajuusalue 5…1000 MHz. Tämä mahdollistaa sekä maanpäällisten että kaapeli-tv-lähetysten vastaanoton. Kaapeli-tv-operaattori voi tarjota myös laajakaistapalveluja kaapelimodeemitekniikalla.

Antennirasiat kaapeloidaan koaksiaalikaapeleilla tähtipisteestä antennirasioille tähtimäisesti. Tähtipisteestä asennetaan siis oma koaksiaalikaapeli jokaiselle antennirasialle. Antennirasioita kannattaa asentaa riittävästi. On suositeltavaa varustaa jokainen huone vähintään yhdellä antennirasialla, keittiö mukaan lukien. Antennirasiat on hyvä sijoittaa yleiskaapeloinnin tietoliikennerasioiden viereen. Antennirasioina käytetään ensisijaisesti ns. 1 dB rasioita, joissa on kolme liitäntää. Liitännät on merkitty siten, että TV tarkoittaa TV-liitäntää, R tarkoittaa radion liitäntää ja SAT tarkoittaa satelliittivastaanottimen liitäntää. Antennirasioiden, samoin kuin käytettävien haaroittimien ja jaottimien taajuusalueen tulisi olla 5...2150 MHz (5…1000 MHz).

Markkinoilla on myös antenniverkon parikaapeliratkaisuja, jotka mahdollistavat puhelin-, data- ja antennisovellusten siirron yhdessä ja samassa 4-parisessa kaapelissa (puhelimelle 1 pari, datalle 2 paria ja antennisignaalille 1 pari). Vaikka kyseessä on jonkin verran suorituskykyisempi kaapeli kuin yleiskaapeloinnissa käytettävä kategorian 6 kaapeli, sen rajoituksena antenniverkon kannalta on kuitenkin koaksiaalikaapelia suurempi vaimennus ja pienempi taajuusalue. Myös vastaanottimien liitäntäjohdot ovat erikoisrakenteisia, eikä niitä ole saatavilla yhtä yleisesti kuin normaaleja koaksiaalisia liitäntäjohtoja. On myös syytä ottaa huomioon, että Viestintäviraston määräys 65 /2013 M edellyttää yleiskaapeloinnin osalta 2 parikaapelia (vähintään kategoria 6) jokaiseen asuinhuoneeseen.

Tähtipiste on antennijärjestelmän keskus

Tähtipiste on antennijärjestelmän keskipiste, josta jakelu antennirasioille tapahtuu. Eri antenneista tulevat signaalit tulevat tähtipisteeseen, jossa niitä käsitellään, vahvistetaan ja haaroitetaan antennirasioille meneviin kaapeleihin. Tähtipisteen sijaintipaikka on syytä päättää riittävän ajoissa, koska se vaikuttaa myös putkituksen reitteihin. Tähtipisteessä on oltava myös sähkö saatavilla. Yksi kaksiosainen suojakoskettimella varustettu pistorasia on perusvaatimuksena. Tähtipisteeseen asennettava laitteisto riippuu vastaanotettavista palveluista. Jos lähetyksiä otetaan vastaan omilla antenneilla maanpäällisistä verkosta ja lautasantennilla satelliiteista, kuuluvat laitteistoon mm. päävahvistin ja satelliittivastaanoton monivalintakytkin.

Suositeltava paikka tähtipisteelle vahvistimineen on talon sähköpääkeskuksen yhteydessä. Samaan tilaan sijoitetaan myös yleiskaapeloinnin kotijakamo. Markkinoilta löytyy valmiiksi tuotteistettuja ratkaisuja, jotka mahdollistavat antennijärjestelmän tähtipisteen ja yleiskaapeloinnin kotijakamon sijoittamisen samaan koteloon tai kaappiin.

Johtotiet ja tilat

Tietoliikenne- ja viestintäpalvelujen vaatimat kaapelointi, johtotiet ja tilat on syytä suunnitella kokonaisuutena. Tällöin voidaan järkevästi hyödyntää yhteisiä kaapelointireittejä ja kaapeloinnin vaatimia tiloja. Sekä yleiskaapelointi että antenniverkko ovat muodoltaan tähtimäisiä ja suurin myös näiden mahdollistamista palveluista otetaan käyttöön samoissa tiloissa. Näin ollen yleiskaapeloinnin tietoliikennerasiat ja antenniverkon antennirasiat kannattaa sijoittaa vierekkäin. Yleiskaapeloinnin rasioita kannattaa lisäksi sijoittaa myös muualle, kuten edellä on esitetty.

Pientalon tietoliikenne- ja viestintäpalveluja varten tarvittavien johtoteiden ja tilojen suunnittelussa ja toteutuksessa saavutetaan tulevaisuudenvarma lopputulos, jos:

  • Kotijakamosta tietoliikennerasioille asennetaan 20 mm tai 25 mm putket.
  • Kotijakamosta tai erillisestä tähtipisteestä antennirasioille asennetaan 20 mm tai 25 mm putket.
  • Antennien syöttökaapeleita varten asennetaan kaksi 40 mm putkea ja neljä 25 mm putkea välikatolta tähtipisteeseen.
  • Mastoputkien maadoitusjohtimia varten asennetaan kaksi 25 mm putkea välikatolta maadoituspisteeseen. Molemmat mastoputket (maanpäällisten lähetysten antennit ja satelliittiantenni) tarvitsevat omat maadoitusjohtimet putkineen.
  • Teleyrityksen (operaattorin) talokaapelia varten asennetaan 50 mm sisääntuloputki talon ulkopuolelta perustuksen läpi kotijakamolle. Tällöin tulee ottaa huomioon myös tuleva teleyrityksen valokaapeli. Tarvittaessa siis kaksi putkea.
  • Maan pinnalle asennettua satelliittiantennia ja mahdollista kaapeli-TV-liittymää varten asennetaan 50 mm putki tähtipisteeseen.

Valokaapelin tuominen pientaloon

Verkko-operaattori toimittaa yleensä valokaapelin kiinteistön talojakamoon päätettynä. Pientalossa aiemmin mainittu kotijakamo toimii samalla myös talojakamona. Jos valokaapelia ei ole mahdollista asentaa talo-/kotijakamoon yhdellä kertaa, jätetään kaapeli kiepille tontin rajalle tai rakennuksen seinustalle sen perusteella, mitä kiinteistön omistajan kanssa on sovittu. Jos valokaapeli jätetään tontin rajalle, on valokaapelia niputettava riittävä määrä talo-/kotijakamoon vientiä varten. Mikäli kysymyksessä on uudisrakennus, kannattaa kaivu- ja asennustyöt mahdollisuuksien mukaan ajoittaa samaan aikaan kunnallistekniikan ja sähköliittymän kaivu- ja asennustöiden kanssa.

Valokaapelia ei saa katkaista eikä taivuttaa jyrkälle mutkalle. Valokaapeli tulee asentaa ehjänä talo-/kotijakamoon asti ja kaapeliin tulee jättää talo-/kotijakamossa työvaraa vähintään 2 m. Sokkelin alitusputken tulee olla halkaisijaltaan vähintään 50 mm ja kaarevuussäteeltään yli 200 mm mutkissa. Sokkelin alitusputki suositellaan jatkettavaksi tontin rajalle asti, jolloin valokaapeli on asennettavissa suojaputkeen. Suojaputkeen tulisi asentaa vetonaru kaapeliasennuksen helpottamiseksi.

Lisäohjeita pientalon liittämiseksi valokaapeliverkkoon saa teleyrityksiltä.

Suunnittelun ja urakoinnin laatu

Laadukkaan sisäverkon rakentaminen edellyttää erityisosaamista ja kokemusta. Sisäverkon suunnittelijaksi ja urakoitsijaksi on syytä valita yritys, joka tuntee Viestintäviraston määräyksen 65 ja myös noudattaa sitä. Tilattaessa sisäverkon suunnittelu- ja rakennusurakkaa on aina hyvä viitata määräyksen vaatimuksiin. Tällöin voi varmistua siitä, että rakennettu sisäverkko täyttää tulevaisuudenkin tarpeet.

Urakoitsijoita voi hakea esimerkiksi Urakoitsija.fi-rekisteristä.

Lisätietoja:

www.ficora.fi
www.digita.fi
www.dna.fi
www.canaldigital.fi
www.plustv.fi
www.stul.fi
www.sant.fi
www.teleprikaati.fi