Pihanrakentajan ABC

 
  • Kirjoittaja(t): Paula Ritanen-Närhi

Viihtyisä piha ja puutarha ovat tärkeä osa toimivaa kotia. Kun talon rakentaminen ja pihan pinnoitteet, istutukset ja valaistus toteutetaan harkittuna kokonaisuutena, ei jälkiä tarvitse myöhemmin korjailla. 

Liian usein näkee pihoja, joissa jo asutun oloisia rakennuksia ympäröi keskeneräinen rakennustyömaa. Jossain vaiheessa yleisilme siistitään kylvämällä koko tontti nurmikolle. 

Kodikas pihapuutarha ei synny näin vähällä. Pihatyöt vaativat pitkäjänteistä suunnittelua ja osaamista samalla tavoin kuin talonrakennus. Kun hieman paneutuu ja ottaa asioista selvää, voi pääosan töistä tehdä itse.

Korkealaatuisin kokonaisuus syntyy, kun rakennukset ja piha suunnitellaan ja toteutetaan yhtä aikaa. Voimien yhdistämisestä on myös taloudellista etua: säästöä syntyy, kun pihatöissä hyödynnetään rakennuksella joka tapauksessa tarvittavat koneet ja ammattilaiset. 

Vanhan pihan remontti voidaan jakaa usealle vuodelle. Jotkut työt, kuten pinnoitteitten uusiminen, on järkevää tehdä koko pihaan yhdellä kertaa, mutta ikääntyneet kasvit nuorennetaan lajikohtaisten suositusten mukaan: villiytynyttä omenapuuta karsitaan vähin erin vuosien ajan; ränsistynyt orapihlaja-aita uudistetaan leikkaamalla se kerralla matalaksi.

Suunnittelu tarpeen 

Ammattilaisen tekemä pihasuunnitelma kiteyttää pihanomistajan toiveet tontin käytöstä ja näkemykset toiveiden toteuttamisesta. Pihasuunnitelmia tekevät työkseen suunnitteluhortonomit ja maisema-arkkitehdit. Heidän  yhteystietojaan löytyy puhelin- ja internet-hakemistoista. 

Aluksi suunnittelija ja pihanomistaja sopivat tilatun työn laajuudesta. Vähimmillään laaditaan vain ehdotus tontin tilankäytöstä, mutta tavallisesti suunnitelmaan halutaan myös ohjeet hankittavista kasvilajeista ja materiaaleista. 

Pihasuunnitelman hinta vaihtelee kohteen vaativuuden, työhön käytetyn ajan ja tilatun aineiston mukaan. Pääkaupunkiseudulla pientalon suunnitelma maksaa noin 1100-2000 euroa, mutta hinnat voivat vaihdella suuresti muun muassa sen mukaan, tilataanko samalta yrittäjältä myös toteutus.

Pihan voi suunnitella myös itse. Asemapiirustusten pohjalta piirretään mittakaavaan pihan pohja, ja siihen sijoitetaan rakennukset, istutukset, kulkureitit ja parkkipaikat. Kun isot linjat ovat selvät, voi valita istutusten kasvilajit ja laskea taimitarpeet.

Tee-se-itse-suunnittelija voi varmistua ideoittensa toimivuudesta esittelemällä ne puutarha-alan ammattilaiselle niin sanotulla pihakäynnillä. Neuvontakäynnin sisällöstä ja hinnasta on syytä sopia ennakolta. Tavallisesti tällöin tarkistetaan kasvillisuuden kunto, valitaan joukosta säilyttämisen arvoiset yksilöt ja arvioidaan pihan pienilmastoa kasvivalintoja varten. 

Jos pihan rakentaminen annetaan viherurakoitsijan tehtäväksi, on ammattilaisen mittatarkka pihasuunnitelma lähes välttämätön jo tarjouspyyntöä tehtäessä. Raskasta rakentamista, mittavia maamassojen siirtoja tai laajoja kivitöitä on myös mahdotonta toteuttaa ilman urakoitsijan koneita. Vaikka puutarha pääosin rakennettaisiin asukkaiden omin voimin, kannattaa vaativimmat puu- ja kivityöt luovuttaa suosiolla ammattilaisten toteutettaviksi.

Tutkimukset ja kartoitukset

Rakentajasta riippumatta piha täytyy jo hankkeen alkuvaiheessa mitata ja kartoittaa. Ylös merkitään ainakin rakennusten, puiden ja suurten kivien paikat. Jos tontilla on korkeuseroja, kertovat korkeuskäyrät olennaista tietoa pihaa suunnittelevalle. Jos korkeusvaihtelut ovat suuret, työ on erityisen vaativaa: rinnetontilla kaivataankin ammattiapua useammin kuin peltotontilla. 

Maan happamuudesta ja ravinnetilasta saadaan varmin tieto tutkimalla maanäyte maa-analyysejä tekevässä laboratoriossa. Samalla saadaan tietoa, millaista multa on koostumukseltaan. Tutkimuslaitokselta on mahdollisuus tilata maanparannus- ja lannoitusohjeet. Ohjeita maa-analyysin tekemiseen saa esimerkiksi Viljavuuspalvelu Oy:stä tai puutarhamyymälöistä.

Tontin mullat kootaan rakennusten tieltä kasaan myöhemmin käytettäväksi. Tavallisesti tontin multa ei riitä puutarhan perustamiseen, vaan sitä täytyy hankkia lisää. Puut tarvitsevat kunnolla kasvaakseen 70-100 sentin ja pensaat 40-60 sentin kasvualustan. Monivuotisille kukille varataan noin 30 ja nurmikolle noin 20 senttiä multaa.

Lannoitettujen kasvualustojen kauppaa säätelee lannoitelaki, joka määrää mullan sisältämille ravinteille suotuisiksi katsotut raja-arvot. Mullan toimittajan on kysyttäessä näytettävä analyysitodistukset, joissa kerrotaan, millaista multa on happamuudeltaan ja ravinnepitoisuuksiltaan. 

Mikäli tontin maa on savista, sitä on syytä kuohkeuttaa lisäämällä joukkoon turvetta ja hiekkaa. Jos maa on liian hiekkaista ja läpäisevää, lisätään humusta sekoittamalla alustaan turvetta. Pelkkä turve ei kuitenkaan riitä kasvualustaksi, sillä sen kantavuus on huono ja se painuu ajan myötä. Kantavuutta parantavat hiekka, sora ja kivet.

Useimmiten uuden maa-aineksen tarpeet mitataan autokuormittain eikä säkeittäin: kymmenen sentin kerrosta varten sadalle neliölle tarvitaan kymmenen kuutiota maa-ainesta. Tarvittavat maanparannusaineiden ja kalkin määrät selviävät tilaamalla maa-analyysin mukana maanparannusohjeet. 

Useimmiten maata on sen parannuksen yhteydessä tarpeen myös lannoittaa. Peruslannoituksella korjataan ravinnesuhteet valituille kasveille sopivaksi, ja samalla saadaan hitaasti liukenevat ravinteet juuriston ulottuville.  

Jos maata ei ole tutkittu, on noudatettava lannoitesäkkien yleisohjeita. Maanparannus kannattaa tehdä rakennusvaiheessa, jolloin kalkki ja ravinteet saadaan tasaisesti kasvualustaan maata sekoittamalla.

Pohjalla pihan perustus

Kun maan pintaa halutaan muotoilla, on vastaavat kallistukset, kuopat ja kukkulat tehtävä jo pohjamaahan. Pääsääntönä on, että koko tontin tulee kallistua hieman rakennuksista poispäin. Myös tiet ja kiveykset tehdään hieman kalteviksi, jotta pintavesi ei jää niille seisomaan. Vesi ei saa kuitenkaan ohjata naapurin puolelle, vaan avo-ojaan tai sala-ojaan.

Erityisen vaativaa työtä on rinteiden pengertäminen ja tukimuurien rakentaminen terassoidun tontin tueksi. Niitä rakennettaessa on tiedettävä tarkkaan erilaisten maa-ainesten sopivuus kestäväksi rakenteeksi. Lujuuslaskelmien tekeminen saattaakin olla paras jättää ammattilaisen huoleksi.

Märästä maasta on haittaa kasvien kasvulle ja siinä talvivauriot ovat yleisempiä kuin kuivahkossa maassa. Monesti tarvitaan piha-alueen kuivatusta. Vaikka avo-ojilla on omat kannattajansa, toteutetaan ojitus huomaamattomasti salaojittamalla piha riittävän tiheällä imu- ja kokoojaojaverkostolla. 

Salaojitus kaivetaan paikoilleen konevoimin, sillä putket tulee ulottaa jopa yli metrin syvyyteen kasvien juurten ulottumattomiin. Salaojista vedet ohjataan salaojakaivoihin, ja ränneistä sadevesikaivoihin tai maahan imeytyväksi.

Konevoimia vaaditaan myös pihavalaistuksen kaapeliojien kaivamisessa. Myös ne täytyy kaivaa niin syviksi, etteivät myöhemmätkään istutustyöt vaurioita kaapeleita. Kaapeliojat saa kaivaa itse, mutta varsinaiset sähköasennukset saa tehdä vain sähköalan ammattilainen.

Monta pihaa samalla tontilla

Pihanomistajan tarpeet määrittelevät, millainen pihasta tehdään. Tarpeet kuitenkin muuttuvat vuosien varrella, joten paras lopputulos syntyy, jos pystyy miettimään tilojen muunneltavuutta myös tulevaisuudessa.

Oleskelu-, harrastus- ja leikkipaikkojen lisäksi on tarpeen järjestää sopivaa tilaa elämän arkisemmille toimille: auto tarvitsee parkkipaikan, jäte- ja kompostiastioiden täytyy olla helposti saavutettavissa ja pyykinkuivaus- ja mattojen tamppaustelineetkin täytyy sijoittaa johonkin. 

Auton paikoitus vie monesti ison osan etupihaa. Vaikka toimivuus on tärkeää, eivät autot ja jäteastiat saa jäädä ainoaksi mielikuvaksi etupihasta. Sisäänkäynnin läheisyyteen rakennetulla näyttävällä kasviryhmällä voidaan suunnata katseet haluttuun kohtaan, ja jäteastioiden suojaaminen vaikkapa katoksella parantaa näkymää.

Myös pyykinkuivaus- ja mattotelineiden paikka on sivussa julkisivulta. Niille pääsemiseksi täytyy rakentaa kunnolliset tiet ja polut. Pyykinkuivaustelineen alustan täytyy myös olla pinnoitettu siten, ettei mullan roiskeet pilaa puhdasta pyykkiä.

Leikki- ja harrastustilojen tarve muuttuu lasten kasvaessa. Aivan pienimpiä varten on tarpeen rakentaa hiekkalaatikko pihan turvallisimpaan kohtaan, mutta tilan voi ottaa myöhemmin muuhun käyttöön. Kasvien myrkyllisyydestä ja myrkyttömyydestä lisätietoa Myrkytystietokeskuksen kasviluetteloista osoitteessa www.hus.fi.

Leikkivälineiden, keinujen ja liukumäkien, tulee olla nykyisten turvaohjeiden mukaisia. Sen lisäksi ne täytyy myös sijoitella ohjeiden mukaan. Esimerkiksi keinujen ympärillä täytyy jättää riittävästi vapaata tilaa, etteivät muut leikkijät joudu vaaraan. Lue leikkipaikkojen turvallisuudesta SFS EN 1176 ja EN 1177. Yksityispihoille tarkoitettujen leikkivälineiden turvanormi lelustandardissa EN 71-8.

Oleskelutilat rakennetaan sinne, missä mukavimmalta tuntuu. Usein on tarkoituksenmukaista rakentaa useita istuinpaikkoja: yksi päiväkäyttöön ja toinen iltojen iloksi. Katetut oleskelutilat ja päällystetyt patiot talon yhteydessä ovat toimivia varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Oleskeluaikaa ulkona voi pidentää myös hankkimalla huvimajan.

Pergola eli varjokatos on ilmava, tavallisesti puusta rakennettu kehikko, jota verhoavat köynnökset. Sen voi myös kattaa valokatteella, jos haluaa sateensuojaa.

Jotkut haluavat kasvattaa pihallaan myös hyötykasveja. Se onnistuu pienelläkin pihalla, kun käyttää hedelmäpuita, marjapensaita ja yrttimaata koristekasvien tapaan. Puusta rakennettu vihanneslava on parhaimmillaan vähintään kaunis kuin tavanomainen kukkalaatikko. 

Monia vihanneksia, mausteyrttejä ja mansikoita voi viljellä ruukuissa. Ruukkutarhan voi perustaa patiolle, pinnoitetulle oleskelualueelle. Kasveja vaihtelemalla ja ruukkuja siirtelemällä saa piha joka vuosi uuden ilmeen.

Säilytä ja istuta

Kasvien viihtyvyys on varminta, kun kasvivalinnoissa myötäillään kasvupaikan luontaisia ominaisuuksia. Kasvupaikan valoisuus, kosteus ja ravinnetila antavat viitteitä, mitä tontille kannattaa istuttaa. 

Hyvä suunnittelija huomioi tontin lähtökohdat. Kuivalla kankaalla valitaan kuivan paikan kasveja; kostealla paikalla kostean paikan kasveja. Alppiruusu vaatii viihtyäkseen varjostavaa puustoa ja happamen kasvualustan. Ryhmäruusut arvostavat aurinkoa ja lämpöä.

Kasvien istuttaminen on hankalampaa kuin entisten säilyttäminen. Jos tontilla kasvaa suureksi varttuneita terveitä puita, on järjetöntä kaataa ne ja aloittaa uusien taimien kasvattaminen alusta. Myös varvikot mielletään nykyisin puutarhaan kuuluviksi. Varsinkin puutarhan laidoilla suositaan luonnontilaisten kasvien muodostamia helppohoitoisia alueita.

Säilytettävät kasvit on suojattava huolella ennen talonrakennuksen aloittamista ja koneiden saapumista alueelle. Kasvit suojataan aitauksella ja puiden rungon ympärille kiedotaan pehmusteet runkojen vahingoittumisen estämiseksi. 

Kasvava puusto on arka myös maan tiivistymiselle, juuristoalueen kaivauksille ja maanpinnan nostamiselle. Säilytettävän puun vierellä ei saa kulkea kaivinkoneen kulkureitti, sen juuristoaluetta ei saa kaivaa latvustasoa lähempää ja maata ei pidä nostaa enempää kuin 10 senttiä. Koivu kestää maanpinnan nostamista huonosti, mänty hieman paremmin. Mikäli maata nostetaan enemmän ilman erityistoimia, puu kuolee hapenpuutteeseen.

Pohjoisissa oloissamme viihtyvät parhaiten kotoiset lajit ja kotimaassa kasvatetut taimet. Niistä muodostuu myös helppohoitoisin puutarha, kun esimerkiksi talvisuojauksia ei tarvita. Arkoja lajeja voi kuitenkin käyttää pihan kohokohtina. Ryhmäruusut, jalokärhöt ja puksipuut ovat kasvattajansa aarteita.

Lehtipuiden ja pensaiden ohella kannattaa muistaa istuttaa myös ainavihantia kasvilajeja, havupuita ja -pensaita. Vaikka ne ovat monesti hidaskasvuisia, ne tuovat aikanaan näkösuojaa talvellakin: havujen täyttämä piha on aina vihreä. 

Tavallisin istutusaika on kevät, vaikka syksyllä taimien hankinta saattaa olla jopa helpompaa. Syksyllä istutettujen taimien leikkaaminen jätetään kevääseen.

Nykyisin suurin osa myytävistä taimista on astiataimia, joita voi istuttaa läpi kesän. Astiataimet ovat kasvaneet jo vuosikaudet ruukuissaan, eikä niitä tarvitse yleensä leikata istutettaessa. 

Paljasjuurisia taimia ovat lähinnä aitataimet, joiden istutusaika on lepokauden aikana varhain keväällä tai myöhään syksyllä. Paljasjuuritaimet leikataan istutettaessa melko mataliksi, jotta niiden haarautuminen alkaa riittävän alhaalta. 

Vihreyttä monella tapaa

Rikkakasvit on tontilta hävitettävä ennen puiden, pensaiden ja perennojen istuttamista. Myöhemmin monivuotisista rikkaruohoista on lähes mahdoton päästä eroon. 

Isolla tontilla monivuotisten rikkaruohojen kasvustosta pääsee eroon vain torjunta-aineita käyttämällä tai huolellisella kesannoinnilla. Yksivuotisia rikkaruohoja ilmestyy lähes poikkeuksetta uuteen nurmikkokylvökseen, mutta ne häviävät itsestään ruohonleikkuun alettua.

Nopea tontin vihreyttäjä on nurmikko, joka sopii hyvin myös pelikentän pohjaksi. Nurmikko kylvetään noin 20 sentin kasvualustakerroksen pintaan tai korvaamalla siemenkylvös valmiiden nurmikkomattojen istutuksella eli siirtonurmella. 

Paras nurmikon kylvöaika on keväällä tai syksyllä, jolloin kastelutarve ei ole niin suuri kuin keskikesällä. Siirtonurmikkoa voi  asentaa myös kesällä, mutta vasta asennettua siirtonurmea täytyy kastella päivittäin, kunnes se on juurtunut alustaansa. 

Nurmikon kylvää helpoimmin valmiista monilajisesta seoksesta. Niitä valmistetaan erilaisiin käyttötarkoituksiin ja erilaisille kasvualustoille. Pakatuissa seoksissa on käyttöluokkatunnukset, jotka perustuvat seoksen sisältämien lajikkeitten kulutuksen- ja leikkuukestävyyteen. Kotipihalle sopivat extra- ja ykkösluokan seokset.

Pienellä pihalla nurmikon voi korvata myös pinnoitteilla, sammalmatolla, perennoilla ja maanpeitekasveilla. Kasvit istutetaan melko tiheästi ja niiden väliin rakennetaan pieniä polkuja huoltotoimia varten. Näin saatua vihreää ja kukkivaa mattoa ei tarvitse leikata kahta kertaa viikossa kuten nurmikkoa, mutta ennen kasvien istuttamista on huolehdittava, että maa on rikkaruohotonta. Kasvualustan alle asetetaan juuristomatto tai suodatinkangas.

Polut ja päällysteet

Erilaiset pinnoitteet tekevät kulkureiteistä ja oleskelualueista mukavat käyttää. Kivellä tai puulla päällystetyt patiot kuivuvat sateen jälkeen nopeasti, ja niiden käyttöaika on keväällä ja syksyllä pidempi kuin maa- ja nurmipintaisten alueiden. Etupihasta tulee näyttävä, kun se pinnoitetaan siistillä kiveyksellä. 

Luonnonkivien käyttö lisääntyy muutenkin kuin tontille jätettyinä siirtolohkareina. Puun, betonin ja luonnonkivien yhdistäminen avaa lisää mahdollisuuksia, mutta liiallista kirjavuutta kannattaa varoa: kestopuuta tai lehtikuusta patiolle, luonnonkiviä poluille ja räystäsalustoille ja edullisia betonikiviä laajoille pinnoille.

Vain kantavalla, routimattomalla alustalla ja kevyesti käytettävien jalankulkureittien ja oleskelualueiden kiveykset voidaan asentaa kevyesti poistamalla humuskerros. Tavallisesti kiveyksen alle täytyy vaihtaa kymmenien senttien kerros kantavaa maa-ainesta. Tarve on sitä suurempi, mitä routivampaa maa on ja mitä suuremmat paineet siihen kohdistuvat. Savimaalla perustukset täytyy kaivaa jopa metrin syvyyteen.

Pohjamaan päälle levitetään suodatinkangas ja sen päälle riittävän paksu kerros karkeaa soraa tai sepeliä. Sen päälle tasoitetaan viiden sentin kerros asennushiekkaa, johon kivet painetaan. Kun kivet on asennettu paikoilleen, harjataan niiden väleihin lopuksi saumaushiekkaa. 

Pinnoitteiden ja polkujen kaivannot on viisainta tehdä hieman laajemmiksi kuin lopputuloksen toivotaan olevan. Vaikka aluksi aluetta ympäröivä hiekkareunus häiritsee, se estää kivien nopean ”uppoamisen” nurmikon sisään. Jotkut kylvävät tarkoituksella kivien väleihin kylvetään nurmisiemeniä. Mutta se tietää myös, että polun nurmikkoa täytyy leikata, ellei ruoho pysy kävelemällä matalana. 

Kivettyjen alueiden reunoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Reunakiveys pitää kivet siististi paikoillaan ja rajaa alueen istutus- tai nurmikkoalueesta. 

Pinnoitemateriaaleja on markkinoilla runsaasti. Yleisimpiä ovat betonikivet ja –laatat, mutta yhä enemmän käytetään luonnonkiveä joko yksin tai yhdessä betonin kanssa. Yhdistämällä eri materiaaleja ja värejä saadaan varsinkin isoihin pintoihin elävyyttä.

Kaltevien pintojen sitomiseksi voi pihaan joutua rakentamaan muurin. Routimattomilla kivennäismailla ei tarvitse rakentaa perustusta mutta routivilla mailla perustus pitää tehdä routarajan alapuolelle. Joissakin tapauksissa muuri vaatii betonianturaperustuksen. Latomalla rakennettavat kiviaidat eivät tarvitse perustuksia; muurattavat muurit tarvitsevat betonianturan. Perustus on aina salaojitettava routarajan alapuolelle.

Aidat ja koristeet

Piha rajataan omaksi tilakseen aitaamalla tai istuttamalla leikattava pensasaita tai aidanne vapaasti kasvavista pensaista.  Erilaista vaihtoehtoja voi myös yhdistää: puuaitaa pehmentää tontin puolelle istutettu pensasryhmä ja köynnöskasvit.

Hoidon kannalta helpoin vaihtoehto on vapaasti kasvava pensasaita, jota ei tarvitse leikata vuosittain. Tällaisia vapaasti kasvavaksi aidanteeksi sopivia lajeja ovat syreenit, angervolajit, pensashanhikki ja koristearonia. Jos haluaa muotoon leikatun pensasaidan, pitää valita laji, jota voi vuosittain leikata. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi kuusi, orapihlaja ja siperianhernepensas.

Rakennuksen ja asuinalueen yleisilmeen perusteella valitaan aita- ja porttimateriaali sekä niiden värit. Markkinoilla on tarjolla erilaisia valmismalleja puu-, takorauta- ja rauta-aidoista ja porteista. Aidan ja portin voi rakentaa myös oman mallin mukaisesti.

Myös aitojen ja porttien asentamisessa on tärkeää tehdä perustukset kunnolla. Niiden tarvitsemat tolpat asennetaan maahan joko valamalla tai käyttämällä kaupasta saatavia maahan painettavia tolppia. Nykyisin ovat muotiin tulleet maan pinnalle aseteltavat siirrettävät aidat ja tilan rajaajat.

Piha on kesäisin yhä enemmän osa kotia. Pihan käyttöä lisäävät erilaiset katokset ja huvimajat. Kaupasta ostettavan valmisgrillin vaihtoehtona on itse tiilestä valettu grilli. 

Vesiaiheet yleistyvät

Moni haluaa pihansa elävöittäjäksi vesirakenteen. Vaihtoehtoja on monia: helpoin tapa on hankkia pieni lintujen kylpyastia; vaativampaa on valmistaa suihkuallas. 

Pohjamaa muotoillaan halutun muotoon, kivet poistetaan ja pohjamaan päälle asennetaan allasmuovi tai -kumi. Allasmuovin sijaan voidaan käyttää valmisallasta. Muovinen pinta ja reunat maisemoidaan kivillä ja kasvillisuudella. Allas pysyy paremmin puhtaana, kun vettä kierrätetään pumpun avulla. Puutarhakaupoissa on myynnissä altaisiin sopivia vesikasveja.

Pihan koristelu, pihan patsaat, ovat yleistyneet. Myös paju-ja risutyöt ovat suosittuja, ja materiaalia niihin meillä riittää. Uusin ilmiö ovat erilaiset värjätyt sorat ja kivet. Koristeista on kuitenkin eniten iloa, kun pihan perustyöt on tehty ensin huolella kuntoon.

Hoida kunnon välineillä

Huolella perustettu piha on helppohoitoinen, mutta ränsistyy varmasti, jos se jätetään hoitamatta. Ammattilaisenkaan perustama piha ei ole pysyvässä tilassa, vaan kasvaa ja kehittyy. Kasvit kaipaavat vuotuista lannoittamista ja kalkitusta muutamien vuosien välein. Koristepensaat täytyy leikata silloin, tällöin, ruoho viikoittain, ja rikkaruohojen kitkemisessä riittää puuhaa keväästä syksyyn. Myös kasvien siirtämistä ja jakamista ajan oloon tarvitaan.

Asianmukaiset apuvälineet puutarhan hoitoon on syytä hankkia jo pihaa perustettaessa. Kunnollista lapiota tarvitaan joka kesä, vaikka suurin osa kasveista olisikin istutettu pihaa perustettaessa. Kevyehkö, tasakärkinen lapio on kätevin puutarhatöissä, sillä suora terä leikkaa kukkapenkkien ja istutuskuoppien reunat siisteiksi yhdellä painaisulla. Kesäkukkien ja perennojen istutukseen tarvitaan istutuskauha. 

Myös talikko on lähes välttämätön, vaikkei vihannesmaata pihalla olisikaan: puutarhatalikolla pöyhitään istutusmulta kuohkeaksi ja talikon piikkien avulla poimitaan pois ruohotuppaat kompostiin. Lapiolla irroteltuihin paakkuihin jää vielä aivan liikaa multaa. 

Lehtien haravoimisesta ollaan nykyisin kahta mieltä. Perinteisesti lehdet on haravoitu tarkkaan ennen talven tuloa, mutta nykyisin luonnonmukaisuutta korostavat antavat niiden maatua paikoilleen. Pieni lehtimäärä ei nurmikkoa haittaa, mutta toisaalta niillä on parempaakin käyttöä kuin nurmikon katteena. Lehdet voi pilkkoa syksyllä ajelemalla niiden yli ruohonleikkurilla. Pensaiden juurille haravoidut lehdet tuovat suojaa aroille kasveille.

Lehtiharava voi olla muovia tai metallia, molemmat materiaalit toimivat yhtä hyvin. Muoviharava on kuitenkin metallista kevyempi käsitellä, joten isolla pihalla se on järkevä valinta. Kaikki haravat eivät ole muotoilultaan ja kestävyydeltään yhtä hyviä, vaan hinta ja laatu kulkevat usein käsi kädessä. Lavan purevuutta maanpintaa vasten kannattaa testailla kaupan lattialla ennen välineen hankintaa.

Monivuotiset rikkaruohot tulee saada pois maasta kokonaisina, jotta ne eivät levittäydy maanalaisilla osillaan koko puutarhaan. Tiiviistä maasta syväjuuristen kasvien kaivaminen ei onnistu ilman apuvälineitä: rikkaruohoharat ja -raudat helpottavat kitkemistä. Kapea- ja pitkäteräinen voikukkarauta on hintansa arvoinen myös piharatamojen kairaamisessa pois nurmikosta.

Pitkävartiset työvälineet mahdollistavat pystyasennossa työskentelyn, mutta osumatarkkuus on parempi, kun kumartuu polvilleen istutusten väliin. Muoviset polvisuojat pitävät kitkijän jalat kuivina ja lämpiminä, vaikka maa olisi kosteaa ja viileää.

Saksia tarvitaan puutarhassa keväästä syksyyn. Harvennettavien pensaiden oksat leikataan kevättalvella pitkävartisilla ja voimakasleukaisilla raivaussaksilla, pieneen kesäiseen siistimiseen sopivat oksasakset eli sekatöörit. Pensasaitasakset ovat tasaavat pensasaidan, ja ruohosaksilla leikataan ruoho paikoista, joihin ruohonleikkuri ei mahdu. Pensasaitaleikkuri ja siimaleikkuri ovat niiden koneelliset vaihtoehdot.  

Nurmikon leikkaaminen on työläimpiä puutarhatöitä. Sitä keventävät itsevetävät leikkurit ja ruohojätteen samalla itse keräävät tai alleen silppuavat mallit. Pienille pihoille riittävät kevyet sähkö- ja akkutoimiset ruohonleikkurit; isoille pihoille voi harkita myös pienoistraktorin tai ajoleikkurin hankintaa. Tarjolla on myös työn itsenäisesti aitalankojen sisäpuolella tekevä leikkuri.

Koneiden ja työkalujen lisäksi puutarhassa tarvitaan kasteluletkuja, sadettimia, kastelukannuja ja muita tarvikkeita. Kaikki puutarhan koneet, työvälineet ja tarvikkeet kannattaa säilyttää kuivassa katoksessa tai varastossa. Kun ne pidetään kunnossa ja varastoidaan suojassa auringolta ja sateelta, ne säilyvät käyttökunnossa, ruostumattomina ja lahoamatta vuodesta toiseen.

Tonttikoon pienentyessä

Kaupunkitontit saattavat pienimmillään olla vain muutamien kymmenien neliöiden suuruisia, mikä tuo erityisiä haasteita pihan suunnitteluun. Kaiken tarvittavan tulisi mahtua, mutta pienellä pihalla ei ole katvealueita, jonne voisi piilottaa vaikkapa kompostorin tai pyykkitelineen. Taloyhtiöissä kannattaakin suosia niiden sijoittamista yhteistkäyttöön. 

Pienellä pihalla tilojen jakamisen sommitteluun ja toimintojen yhteen lomittamiseen kannattaa käyttää runsaasti aikaa. Suunnitella voi paperilla mutta mielellään myös maastossa, sillä etenkin pienessä tilassa pienetkin mittavirheet voivat aiheuttaa isoja ongelmia. Ammattisuunnittelijan käyttö on jokseenkin välttämätöntä, jos pihan rakentaa viherurakoitsija. Itse rakentaessa voi suunnitelmaa helpommin muuttaa työn edetessä. 

Pienelle pihalle sijoitetaan ensin kaikkein tärkein, mikä tänä päivänä tarkoittaa useimmiten oleskelupaikkaa. Sen ympärille rakennetaan istutukset ja suunnitellaan kulkureitit polkuineen. Oleskelualueen kokoa ei voi pienentää tontin koon mukaan, vaan kalusteiden pitää mahtua siihen väljästi ja ympärillä tulee jäädä riittävästi tilaa liikkumiseen. Käytävät voivat pikkupihalla olla hieman kapeammat kuin isolla, mutta liikkumisen tulee silti olla helppoa.

Pienelle pihalle ei kannata istuttaa kasveja, jotka kasvavat hyvin leveiksi. Pienikään piha ei ole kuitenkaan viihtyisä auringon porotuksessa, vaan tarvitaan puiden varjoa. Pikkupihalle voi istuttaa joko yksittäispuun, jolloin sopivia lajeja ovat hedelmäpuut tai korvata puut pensailla, jolle kasvatetaan runko. Käytettyjä lajeja ovat syreenit, kuusamat, pihlajat ja tuomipihlajat.

Köynnökset ovat pikkupihan parhaita kasveja. Niillä saa verhoiltua pihalle vihreät seinät ja niitä voi istuttaa myös puun alle versomaan puun latvukseen. Lehteviä lajeja ovat piippuköynnökset, villiviinit ja laikkuköynnökset. Kukkivista köynnöksistä suosittuja ovat kärhöt ja tuoksuköynnöskuusama. Ruusuista kestävin on Pohjantähti-ruusu.

Kasvillisuuden kerroksellisuus sopii etenkin pikkupihalle. Puita, pensaita ja perennoja ei istuteta omille alueilleen, vaan kerroksittain siten, että korkeimmalle kurottavat puut ja niiden alla verhoavat maata pensaat ja perennat. Varjoisuus ei ole useimmiten kasveille haitta, vaan päinvastoin monet kasvit viihtyvät parhaiten puolivarjossa. Kuten aiemmin todettiin, nurmikon voi pienimmillä muutaman neliön pihoilla vaikka unohtaa kokonaan ja korvata maanpeittoperennoilla ja niiden väleissä risteilevillä poluilla.

Pienikään piha ei pysy siistinä ilman ihmisen ohjaavaa kättä. Tekemistä riittää pikkupihallakin, sillä pienen pihan hoitaminen on tarkempaa kuin ison, sillä pihaa tarkastellaan aina läheltä. Kasvit kannattaa istuttaa hieman tiheämmin kuin isolla pihalla ja myöhemmin kasvien kasvaessa tehdä niille tilaa jakamalla kasvustoa tai harventamalla. 

Kitkemistyötä vähentää kasvien kerroksellinen istuttaminen ja katteitten käyttö. Katteet sitovat maahan myös kosteutta. Pikkupihalla katteet ovat osa koristelua ja erilaisten katemateriaalien yhdistelyssä voi käyttää mielikuvitusta.  

Luokitukset

Piha Artikkelit

 
 

 

Uutiskirje

Tilaa kerran kuukaudessa ilmestyvä Rakenna Oikein, Korjaa Oikein uutiskirje

Tilaa tästä