Piharakentaminen kivistä ja kestopuusta

 
  • Kirjoittaja(t): Jari Peltoranta

Perinteinen sora-nurmipiha saa uutta ilmettä, jos käytävät päällystetään pihakivillä tai -laatoilla ja pihalle rakennetaan viihtyisyyttä lisääviä piharakennelmia. Eri valmistajilla on tarjolla kymmeniä erilaisia kivi- ja laattatyyppejä sekä useita värisävyjä, joilla saadaan muodostettua yksilöllisiä kokonaisuuksia oman maun ja ympäristön vaatimusten mukaan. Katurakentamisessa käytetty luonnonkivi sopii myös piharakentamiseen. Kiveyksen lisäksi tai sijaan voi piharakentamisessa käyttää myös kosteutta kestävää kestopuuta.

Pohjatyöt ovat kaiken perusta

Hyvin tehty pohjatyö on kestävän kiveyksen perusedellytys. Routiva pohja ja huonosti suunnitellut kallistukset pilaavat työn nopeasti, vaikka se näyttäisi uutena hyvältä. Maaperän laatu ja kiveyksen käyttötarkoitus määräävät, miten paksu perusta kiveykselle tehdään. Yleensä kannattaa pyytää asiantuntijaa arvioimaan tarvittavien pohjatöiden laatu.

Pihakiveyksen alle tulevan rakennekerroksen pitää läpäistä hyvin vettä ja sen tulee olla routimaton. Jos kiveys tulee vanhalle ja routimattomalle pihalle, ei perustustöitä välttämättä tarvita. Erittäin routivilla maalajeilla, kuten savimailla, alue perustetaan riittävän syvään, jopa metrin syvyyteen vaikeimmilla paikoilla. Erityisesti huonosti kantavilla mailla varsinaiseen kivien asentamiseen kannattaa joissakin tapauksissa ryhtyä vasta, kun perustus on saanut painua yli talven.

Betonipinnoitteen rakennekerroksen paksuus riippuu pohjamaan laadusta ja päällysteelle tulevasta kuormituksesta. Useimmiten pihakiveyksen pohjaksi riittää parinkymmenen sentin sora- tai sepelikerros, joka tiivistetään. Kaikkien rakennekerrosten muotojen tulee noudattaa tulevia valmiin pinnan muotoja.

Routiva maa vaatii yleensä noin 50 cm perustussyvyyden. Tällöin on syytä käyttää suodatinkangasta, salaojitusta ja routalevyä. Perustuksen on hyvä ulottua sivusuuntaan noin 60 cm yli kiveyksen reunan.

Routiva maa ja raskaammalle kuormitukselle joutuvat kiveykset, kuten sisääntulotiet ja autotasanteet vaativat kantavan sora- tai sepelikerroksen tiivistämistä tärytinlaitteella. Täryttimiä voi vuokrata työkonevuokraamoista.

Rakennekerrokset kannattaa tiivistää huolellisesti noin 20-30 cm kerroksina. Kerrallaan tiivistettävän kerroksen paksuus riippuu tärylevyn tehosta. Kastelu tehostaa hiekan tiivistymistä. Perustus pitää tehdä tasavahvuisena koko kivettävälle alueelle, jotta ei synny epätasaisesti routivia kohtia.

Routimisesta ei välttämättä tarvitse pyrkiä kokonaan eroon kivetyllä pihalla. Tasaisella rakenteella päästään siihen, että alue käyttäytyy yhtenäisesti eikä pullistele. Vaikka routa nostaisi kiveystä talvella, se palautuu ennalleen maan sulaessa. Tässä on pihakiven vahvuus - se sallii pienen elämisen särkymättä.

Pienet terassit ja sisäänkäyntiväylät voi tehdä itse, mutta suuremmat alueet on syytä teettää ammattilaisilla. Ammattilaisen apuun kannattaa turvautua myös silloin, kun terassin muoto edellyttää kivien sahaamista timanttileikkurilla. Päällystekiviä ja -laattoja myyvät yritykset toimittavat kiveyksen myös valmiiksi asennettuna.

Myös kivivalmistajilta voi kysyä kivien toimitusta valmiiksi asennettuna tai heiltä voi pyytää vinkkejä ammattitaitoisista alan urakoitsijoista.

Perustustöiden yhteydessä on hyvä muistaa, että pihavalaistuksen kaapelointi, pintavesien viemäröinti ja muut putkitustyöt tehdään ennen pihakivien asennusta perustustyön yhteydessä. Samoin lopullisen kivipinnan kaadot on suunniteltava ja tehtävä jo perustusvaiheessa. Alueelle tulevat istutuskuopat eristetään muusta perustettavasta alueesta esimerkiksi suodatinkankaalla.

Kiveyksen ja laatoituksen asennus

1. Asennushiekan levitys

Tasajakoinen asennushiekka (raekoko 0-8 mm), hiekka tai kivituhka levitetään pohjarakennekerroksen päälle. Asennushiekalla ei oiota mahdollisia epätasaisuuksia. Hiekkaa tulee olla kauttaaltaan tasavahva 2-3 cm kerros, jotta kiveys ei ajan myötä painu epätasaisesti.

2. Asennushiekan tasoitus

Asennushiekka tasoitetaan suoralla laudanpätkällä. Isoilla pinta-aloilla voi apuna käyttää esimerkiksi 20-30 mm vahvuisia 3-4 metriä pitkiä teräsputkia. Putket asetetaan 1-1,5 metrin päähän toisistaan tasoitetun pohjarakenteen päälle. Putkien päälle tuodaan asennushiekka. Lautaa vedetään putkien pintaa pitkin kiveyksestä poispäin, jolloin syntyy tasainen asennushiekkakerros.

3. Kivien ladonta

Jos kiveys liittyy rakennuksen seiniin tai muihin kiinteisiin piharakenteisiin, ladonta aloitetaan aina näistä poispäin. Asennusalustan täytyy olla kalteva, jotta pintavedet johtuvat pois rakennuksesta (vähimmäiskallistus 1 cm/m). Kivet ladotaan valmiin pinnan päältä, jotta ei sotkettaisi tasoitettua asennushiekkaa. Asentaja voi käyttää apunaan linjalankoja varmistaakseen suorat saumat ja reunat. Ladonnan tulee olla tiivis. Isommilla pinnoilla hieman löyhempi sauma antaa asennukseen mahdollisesti tarvittavaa pelivaraa. Joissakin kivimalleissa saattaa mittatarkkuus vaihdella, joten 2-3 millimetrin saumavara on paikallaan. Kivi koputetaan paikalleen kumivasaralla.

4. Saumaus

Asennuksen jälkeen kivien pinnalle levitetään saumaushiekka, joka harjataan saumojen täytteeksi. Näin kivet ankkuroituvat lopullisesti paikoilleen. Tarkoitukseen käy hienojakoinen, kivetön kuiva hiekka. Työn onnistumiseksi täytyy kiveyksen olla kuiva, sateella levitys ei onnistu.

5.Reunakiveys

Huoliteltu lopputulos syntyy, kun kiveyksen reunat viimeistellään reunakivillä tai maahan asennettavalla lankkureunuksella. Reunakivet asennetaan joko upottamalla ne maahan tai liimaamalla päällysteen pintaan. Kiveyksen viimeistely reunakivillä estää kiveyksen purkautumisen ja painumisen reuna-alueilta.

Rinnetontille kivimuuri ja portaat

Erityisesti rinnetonteilla voidaan pengerryksillä parantaa pihan toimivuutta ja ulkonäköä. Myös pengerretyllä täyttömaalla saadaan tarvittaessa pihan muotoa parannettua.

Kivimuuri vaatii maaperän perustamista, kuten muukin kiveys. Maata kuoritaan ensin 30-40 cm syvyydeltä ja kuoppa täytetään soralla tai murskeella, joka tiivistetään. Lopuksi levitetään asennushiekka, jonka päälle muurikivet ladotaan.

Muurin asennus aloitetaan kulmakivestä, joka ladotaan asennushiekan päälle. Myös seuraavat kerrokset aloitetaan kulmakivestä. Linjalankoja ja vesivaakaa on syytä käyttää hyväksi, jotta muurista tulee suora. Ensimmäisen muurikivirivistön huolellinen ladonta on erittäin tärkeää lopputuloksen kannalta.

Edellisen kivikerroksen pinta on aina puhdistettava huolellisesti irtokivistä. Kivet ladotaan päällekkäin limittäin, kuten tiiliseinä. Hieman sisäänpäin kallistuva seinä kestää parhaiten maan paineen. Kutakin kivikerrosta on hyvä vetää sisäänpäin edellisen kerroksen etureunasta noin 7 mm. Maata kannattaa lisätä muurin taakse esimerkiksi, joka toisella ladontakierroksella. Aivan muurin viereen on syytä lisätä vettä läpäisevää maalajia. Ylimmän kerroksen voi haluttaessa viimeistellä erityisellä päällyskivellä, joka kiinnitetään liimanauhalla edelliseen kivikerrokseen.

Ilman raudoitusta toteutetun muurin maksimikorkeus on noin kymmenen kerrosta. Tätä korkeammat muurit vaativat tuekseen harjateräksellä raudoitetun tukimuurin.

Rinteessä tarvitaan myös portaita, jos maaston kaltevuus on vähintään 15 prosenttia, eli maa nousee yli 15 cm metrin matkalla. Pohjatöissä noudatetaan samoja ohjeita kuin kiveyksessäkin. Portaita rakennettaessa tarvitaan lisätueksi kuitenkin maakosteata betonia ja tiivistettyä mursketta (0-16 mm). Portaita voi rakentaa sekä laatta- että pihakivipintaisina. Pinnan on syytä olla karhennettua, jotta vältytään portaiden liukkaudelta.

Askelmia kannattaa kallistaa hieman eteenpäin. Näin vesi valuu pois kiveykseltä ja kulku tulee helpommaksi. Askelmien etureunaan asennetaan esimerkiksi upotettava reunakivi, joka lisää portaiden kestävyyttä. Myös liimattavia reunakiviä voi käyttää. Markkinoilta löytyy myös valmiita porrasaskelmia.

Betoniset pihakivimateriaalit

Eri valmistajilla on tarjolla kymmeniä erilaisia kivi- ja laattatyyppejä sekä useita värisävyjä, joilla saadaan muodostettua yksilöllisiä kokonaisuuksia oman maun ja ympäristön vaatimusten mukaan.

Yleisimmin käytettyjä pihan päällystekiviä ovat sileä- ja kuviopintaiset betonilaatat ja pesubetonilaatat sekä pienemmät neliö- ja suorakaidekivet, erilaiset sidekivet, reikäkivet, muurikivet ja pihan erikoiskohtiin valmistetut reunakivet, vesikourut ja porraskivet.

Betonilaatat ovat suurehkoja, yleensä vähintään 300x300 millimetrin levyisiä laattoja, jotka ovat pihta-alaansa nähden suhteellisen ohuita. Niiden paksuudet vaihtelevat 30 ja 80 millimetrin välillä.

Betonikivistä puolestaan puhutaan silloin kun kivi on suhteellisen paksu verrattuna pinta-alaansa. Betonikiven paksuus on vähintään 60 millimetriä.

Betonikivistä tavallisimmat ovat suorareunaiset sauva- ja neliökivet sekä reikä- ja ruohokivet. Voimakkaasti muotoillut sidekivet liittyvät toisiinsa kuin palapelin osaset. Ruohokivissä on urat, joihin lisätään multaa ja kylvetään ruoho. Reikäkiven koloissa voi olla ruohon sijaan soraa tai sepeliä. Erikokoisilla kaarrekivillä ladotaan kauniita ympyröitä ja kaarteita. Betonipäällysteissä on tarjolla runsaasti värivaihtoehtoja.

Autoteille soveltuvat parhaiten pienemmät pihakivet, muun muassa neliö- ja suorakaidekivet ja erilaiset sidekivet. Jos käytetään betonilaattoja, on niiden syytä olla ainakin 80 mm paksuja. Oleskelutasanteisiin ja kävelyteihin soveltuvat sekä pihakivet että ohuemmat pihalaatat.

Kivien ladontamalleja on lähes loputtomasti. Yksitoikkoinen pinta vältetään yhdistämällä betonikiviä ja laattoja tai luonnonkiviä ja betonia. Vaihtoehtoja punnittaessa pitää muistaa kokonaisuus - rakennus ja niitä ympäröivä puutarha. Betonipinta ei saa nousta pääosaan, vaan sen pitää sulautua luontevasti ja saumattomasti ympäristöön.

On syytä pitää mielessä, että monimutkainen ladontamalli ei pääse oikeuksiinsa kovin pienellä pinta-alalla. Toisaalta betonilaattojen asennus on sitä vaativampaa ja työläämpää, mitä suurempaa laattakokoa käytetään.

Betonikivi ei ole ikuista, vaan vaatii huoltoa vähintään 20 vuoden päästä asennuksesta. Betonin etuna luonnonkiveen nähden on halvempi hinta, helpompi työstettävyys, mittatarkkuus sekä laajempi värivalikoima. 

Luonnonkivet

Katurakentamisessa käytetty luonnonkivi sopii myös piharakentamiseen. Vaihtoehtoina ovat nupu- eli katukivet tai katulaatat. Katulaatoista puhuttaessa tarkoitetaan erikokoisia neliön tai suorakaiteen muotoisia graniittilaattoja.

Luonnonkiven ulkonäköön vaikuttaa voimakkaasti sen pintakäsittely. Ristipäähakattu pienirakeinen luonnonkivi, kuten Kurun harmaa muistuttaa sileää betonipintaa, kun taas karkeampirakeinen kivilaji, esimerkiksi Ylämaan ruskea on lohkottuna epätasainen ja rosoinen.

Kiven sävy on erilainen lohkottuna, poltettuna, ristipäähakattuna tai kiiltävänä. Kiillotettujen ja hiottujen luonnonkivien ongelmana on niiden liukkaus, joten niitä ei kannata käyttää vaakapinnoilla.

Luonnonkivien etuna on niiden kestävyys. Ne ovat lähes ikuisia ja paranevat usein vanhetessaan ulkonäöltään. Niiden huonona puolena on kallis hankintahinta verrattuna betonikiviin ja -laattoihin. Luonnonkiviä käytettäessä on turvallisinta käyttää kotimaisia ja mielellään mahdollisimman läheltä saatavia kivilaatuja. Ne eivät tuota yllätyksiä säänkestävyyden suhteen.

Kestopuu

Kiveyksen lisäksi tai sijaan voi piharakentamisessa käyttää kosteutta kestävää kestopuuta. Se on painekyllästettyä puuta, jossa puunsuoja-aine on tunkeutunut laholle alttiin puuosan läpi aina kestävään sydänpuuhun asti. Kyllästyksen ansiosta kestopuun käyttöikä on moninkertainen kyllästämättömään puuhun verrattuna. Kestopuusta on tarjolla valmiita pihalaattoja, joita voi käyttää terassi- ja käytävärakenteissa.

Kestopuuta on saatavana eri luokkiin kyllästettynä. Normaalisti rakentamisessa käytetään luokkia A ja AB. A-luokan kestopuu on tarkoitettu maa- ja vesikosketuksessa oleviin rakenteisiin. AB-luokan kestopuuta käytetään maan yläpuolisissa, säälle alttiissa rakenteissa.

Puun säänkestävyyttä voi parantaa suunnittelemalla rakenteet niin, että ne kastuvat mahdollisimman vähän ja kuivuvat mahdollisimman nopeasti. Tämä niin sanottu rakenteellinen puunsuojaus on tärkeätä piharakenteiden suunnittelussa, mutta ei yksin riitä.

Kestopuurakenteet vaativat huolelliset perustustyöt kuten pihakiveyskin. Perustusten suunnittelussa kannattaa käyttää ammattilaisen apua. Aluslaudat asennetaan tasatun ja jyrätyn sorakerroksen päälle. Alusrakenteet täytyy mitoittaa valmiiksi käytettävän kansilaudoituksen leveyden mukaan.

Kansilaudat kiinnitetään rungon aluslautoihin. Jos käytät tason rakentamiseen valmiita kestopuisia pihalaattoja, voit ruuvata ne kiinni lautojen raoista laatan aluslaudan läpi alussoiroihin. Näin kiinnitysruuvit eivät jää näkyviin kansilautojen päällystasoon.

Piharakenteisiin tulevien tolppien perustukset voidaan tehdä monella eri tavalla maatyypin ja rakennelmien vaatimusten mukaan.

Esimerkiksi aitatolpat voidaan helpoimmassa tapauksessa juntata suoraan pehmeään maahan. Kun perusmaa on kovaa ja kivistä, täytyy perustukset tehdä kaivamalla. Tällöin tolppa voidaan tukea kivillä ja alapäähän tuetulla poikkilaudalla. Kuoppaan voidaan myös valaa betonia tolpan alapään ympärille ja täyttää muutoin kivillä.

Kuoppien syvyyden täytyy olla vähintään kolmasosa aidan korkeudesta. Routivassa maassa täytyy perustukset kaivaa routarajan alle, routasuojauksen avulla voidaan perustamissyvyyttä pienentää.

Tolpan maahan tuleva osa voidaan valaa kokonaan betonipilarin tai betoniputken sisään. Tällöin tolpan alapäähän naulataan kuumasinkittyjä nauloja tartunnoiksi. Betoniperustuksiin voidaan tehdä myös teräksiset tartunnat, joihin tolpat kiinnitetään myöhemmin. Tartuntaterästen asennuksessa täytyy olla tarkkana, sillä muutoksia on työlästä tehdä jälkeenpäin.

Valun jälkeen on syytä tarkistaa tolppien asento. Niiden täytyy olla millilleen kohdallaan ennen betonin kovettumista. Itse aita voidaan helpoimmin rakentaa tehdasvalmisteisista elementeistä tai puuosatoimituksena, jossa aitalaudat on pakattu nippuihin.

Elementtirakenteisen aidan asentaminen on nopeaa. Aitatolpat asennetaan maahan ja valmiit aitaelementit kiinnitetään pulteilla tolppiin. Erilaisia valmiita aitatyyppejä on valittavana suuri määrä.

Aidan voi tietenkin rakentaa kokonaan itsekin, jolloin pystytetään ensin aidan päätytolpat tarkalleen pystysuoraan ja niiden väliin pingotetaan linjalanka laudanpätkään kiinnitettynä niin, että se kulkee noin 10 cm etäisyydellä tolpan ulkoreunasta. Näin lanka pysyy suorana eikä haittaa välille asennettavien tolppien pystytystä.

Sitten asennetaan välitolpat huolellisesti oikealle etäisyydelle ja tuetaan vinotukien avulla. Vaaitusletkua hyväksikäyttäen merkitään aitatolppiin aidan yläreunan korkeus ja mitataan vaakajuoksujen kiinnityspaikat. Vaakajuoksut kiinnitetään ensin alustavasti ja tolppa oikaistaan pystysuoraksi ennen lopullista kiinnitystä ja paikoilleen tukemista.

Aitalaudat kiinnitetään käyttämällä sopivan kokoista laudankappaletta välikkeenä. Näin saadaan raot samansuuruisiksi. Naulaus tehdään kuumasinkityin nauloin, mieluiten kampanauloin. Naulattaessa on vastapuolelta pidettävä vastaan esimerkiksi kirveen hamarapuolella, ettei naulaaminen höllennä jo valmiita kiinnityksiä. Kiinnittäminen voidaan tehdä myös ruuveilla.

Jos kestopuurakenteet maalataan tai kuultokäsitellään on parasta käsitellä laudat ennen kiinnittämistä. Kestopuun on oltava tällöin kuivaa.

Kestopuuta voidaan käyttää myös pergolan rakentamiseen. Tällöin tukitolpat perustetaan esimerkiksi valamalla routarajan alle ja niiden varaan asennetaan kevytrakenteinen yläpalkisto. Lopuksi asennetaan istutussäleiköt ja mahdolliset seinät. Pergolassa voi käyttää myös lasiseinää tuulensuojana.

Pergola voi olla kiinni itse rakennuksessa tai sinne voidaan kulkea esimerkiksi kestopuulaatoista koottua polkua pitkin. Katettuna pergola suojaa liialta auringolta ja sateelta.

Kestopuun pintakäsittely voidaan tehdä peittomaalauksella. Siihen soveltuvat öljy- ja lateksimaalit sekä peittävät puunsuojat. Jos haluat puun syykuvion jäävän näkyviin, käytä kuultavia puunsuoja-aineita. Kestopuun vihreä väri saattaa muuttaa vaaleiden puunsuoja-aineiden sävyjä.

Kestopuu voidaan jättää myös ilman pintakäsittelyä, jos vihertävä väri sopii ympäristöön. Ajan mittaan väri haalistuu. Silloin on hyvä käsitellä pinnat puuöljyllä.

Piharakentaminen saattaa vaatia rakennusluvan. Asia on syytä tarkistaa rakennustarkastajalta ennen aloittamista.

Käytöstä poistettava kestopuu luokitellaan nykyisin ongelmajätteeksi ja sitä on otettu vastaan energiakierrätykseen vuoden 2001 keväästä lähtien. Keräyksestä vastaa kierrätysyhtiö Demolite Oy. Kestopuuta ei saa polttaa omatoimisesti.

Pienerät (alle 1m3) kyllästettyä puujätettä voidaan tuoda veloituksetta rakennustarvikeliikkeiden ja jätelaitosten keräyspisteisiin. Rakennustarvikeliikkeiden pihalla on vihreä Kestopuu-lava, johon kerätään käytöstä poistettua kyllästettyä puutavaraa ohjeiden mukaisesti. Yli 1 m3 erät tuodaan jätelaitosten keräyspisteisiin. Käytettyjen puupylväiden vastaanotosta vastaavat pylväskyllästämöt.

Lähteenä käytetty RTT r.y.:n ja Kestopuu Oy:n aineistoa.