Puupintojen ulkomaalaus

 
  • Kirjoittaja(t): Taito Ahonen, maalarimestari

Usein ajattelemme rakennuksemme pintakäsittelyä suunniteltaessa yksinomaan sitä, että miltä rakennuksemme näyttää uusissa väreissään. Miten se sopi ympäristöön jne. Toki nämäkin seikat ovat erittäin merkityksellisiä. Mutta samalla meidän tulisi miettiä, miksi me ylipäätään pintakäsittelemme rakennuksemme. Pintakäsittelyn tarkoituksena on suojata puupintaa ympäristövaikutuksilta kuten kosteudelta, auringon UV-säteilyltä ja sieniltä. Väriyhdistelmää valittaessa voidaan käyttää apuna maalikaupoissa olevia ulkomaalauksen suunnitteluohjelmia. Niissä voidaan katsoa erilaisia väriyhdistelmiä ja niiden vaikutusta rakennuksen ilmeeseen.

Puu rakennusmateriaalina

Puutalot ovat osa maamme kulttuurihistoriaa. Ne ovat myös pientalorakentamista parhaimmillaan. Puu on luonnonmateriaali, josta voidaan tehdä yksilöllisiä ja ainutkertaisia rakennuksia lähes kaikkiin käyttötarkoituksiin. Vielä 1800-luvulla puusta tehtiin lähinnä hirsirakennuksia. 1900-luvulla hirsi väistyi rakennusmateriaalina, kun sahaustekniikka mahdollisti lautojen ja muiden sahaustuotteiden käytön puurakentamisessa. Kesäasuntojen yleistyessä hirsirakentamisen suosio jälleen kasvoi. Aivan viimeaikoina on hirsirakentamista alettu jälleen käyttää omakotitalojen rakentamisessa. Suomessa talonrakentamisessa käytetään lähes poikkeuksetta havupuitamme, mäntyä ja kuusta. Ulkoverhousmateriaalina käytetään pääsääntöisesti kuusta. Puu koostuu selluloosakuiduista, joita sitoo toisiinsa liima-aine ligniini. Puu sisältää lisäksi hemiselluloosaa, hartseja, rasvoja, valkuaisaineita, parkkiaineita, jne. Edellisten lisäksi puu sisältää vaihtelevia määriä vettä. Koska puulla on solurakenne, se kykenee imemään itseensä vettä ympäröivästä ilmasta tai maasta. Tästä syystä sanotaan, että puu "elää", mikä tarkoittaa sitä, että kuivissa olosuhteissa se kutistuu, kun taas vettä saatuaan sen tilavuus suurenee. Puun laatu vaihtelee suuresti kasvupaikan mukaan. Esimerkiksi Lapissa kasvaneessa puussa on tiivistä sydänpuuta keskimäärin 50%, kun taas etelässä hyvissä kasvuolosuhteissa kasvaneessa puussa on sydänpuuta vain noin 25%. Sydänpuu sisältää runsaasti hartsiaineita, mistä syystä sillä on hyvä luontainen kestävyys mm. lahottajasieniä vastaan.

Rakentamisessa käytettävän puutavaran laatu

Rakentamisessa tulee ulkoverhoukseen käyttää sahatavaraa, joka täyttää RYL-2000 luvun 512 mukaiset vaatimukset. Sahatavara ei myöskään saa olla homeista, sinistynyttä, lahonnutta, bakteerien tai levien saastuttamaa tai erityisen karkeapintaista tai pihkaista. Korjausrakentamisessa tulee ottaa huomioon aiemmin käytetyn puutavaran laatu silloin, kun vain osia ulkoverhouksesta uusitaan. Puutavara tulee aina suojata kuljetuksen ja varastoinnin aikana kastumiselta esim. maakosteudelta ja sateelta, mikro-organismeilta, hyönteisiltä sekä auringon ultraviolettisäteilyltä. Puutavara tulee varastoida tasaiselle alustalle. Mikäli sitä ei voida suojata ilman kosteuden vaihteluilta, niin se on säilytettävä paikassa, jossa se pääsee hyvin tuulettumaan.

Puuverhoukseen kohdistuvia rasituksia

Rakennuksen ulkoseinäpintaan kohdistuu sekä ulkoisia että sisäisiä rasituksia. Ulkoisista rasituksista merkittävimpiä ovat sade, ilman kosteus, auringon ultraviolettisäteily sekä sienikasvustot. Näiden lisäksi lämpötilavaihtelut, tuuli ja ilman epäpuhtaudet muuttavat pintakäsiteltyä ja käsittelemätöntä puuta. Rasitukset kohdistuvat seinän eri osiin eri tavoin. Esimerkiksi räystäiden alla saattaa olla huomattavasti kosteampaa kuin keskellä seinäpintaa, jossa ilman virtaus kuivattaa seinää räystäänalusta paremmin. Puupinnan tuhoutumista edistävät mm. erilaiset pinnan mekaaniset vauriot, kuten halkeamat, murtumat, painumat ja kulumat. Kemiallista tuhoutumista aiheuttavat taas tietyt hapot, emäkset ja suolat sekä ne reaktiotuotteet, joita syntyy UV-valon vaikutuksesta kosteassa puussa.

Biologista vaurioitumista puupinnoilla aiheuttavat mm. mikrobit, sienet ja hyönteiset. Kosteus, sienet ja auringonvalon UV-säteily ovat puupinnan tuhoutumiseen vaikuttavia keskeisiä ympäristörasituksia. Puun kuivuessa sen solukon sisällä oleva vesi poistuu ensin. Kun puun kosteus alentuu 25...30% sen kuiva-ainepitoisuudesta laskettuna alkavat puun solujen seinämät kuivua. Tällöin puu kutistuu voimakkaasti ja samalla sen lujuus kasvaa. Kun puu saa vapaasti kuivua ulkoilmassa suojatussa ja hyvin tuulettuvassa tilassa, sen kosteus tasapainottuu noin 15...20%. Tasapainokosteus vaihtelee ympäröivän kosteuden mukaan.

Kun puu on rakenteen osana esimerkiksi ulkoverhouslautana, sen kosteus muuttuu esim. vesihöyrypitoisuuden ja sadeveden määrän mukaan. Tällöin puun tasapaino-kosteus voi ylittää tilapäisesti suurestikin keskimääräiset arvot. Tämä aiheuttaa puun kutistumista ja turpoamista. Se aiheuttaa myös lautojen käyristymistä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että lauta, jossa vuosirenkaat ovat kohtisuorassa leveätä lapepintaa vastaan kupristuu vähemmän, kuin lauta, jossa vuosirenkaat ovat vinosti eli ns. tangentiaalisesti lapepintaa vastaan.

Puupinnan biologiset vauriot

Mikrobeilla on oma tehtävänsä luonnonkiertokulussa. Ne vaativat kuitenkin tietynlaiset olosuhteet elääkseen. On tärkeätä tietää nämä edellytykset, jotta puupinnat voidaan suojata tarkoituksenmukaisesti. Varsin usein mikrobien kasvu voidaan estää oikeilla rakenneratkaisuilla, mutta joskus tarvitaan myös kemiallisia menetelmiä. Homesienet kasvavat mitä erilaisimmilla pinnoilla kuten kivi-, maali-, puu- ja betonipinnoilla. Ne erottuvat pinnalla tummina pisteinä. Sinistäjäsienet elävät puun solukossa ja aiheuttavat puun pintaan siniharmaan värin. Home- ja sinistäjäsienet ovat lähinnä esteettinen haitta. Tosin sinistäjäsienet voivat tunkeutua myös maalikalvon läpi ja tehdä siihen vedelle sopivia kulkureittejä. Tämän seurauksena puun kosteus lisääntyy ja samalla syntyy edellytykset muidenkin sienten kasvulle.

Lahottajasienet aiheuttava rakennevaurioita. Niitä esiintyy useimmiten vesivuotojen yhteydessä tai käytettäessä vaurioalttiita rakenneyksityiskohtia. Home-, sinistäjä- ja lahottajasienet leviävät kaikkialla ilmassa leijuvista mikroskooppisen pienistä itiöistä. Itiöt tarttuvat pinnalle ja alkavat kasvattaa sienirihmastoa. Ne tarvitsevat kasvaakseen kosteutta ja sopivan lämpötilan sekä ravinteita. Tehokkaalla ilmanvaihdolla voidaan vähentää sienikasvustojen elinmahdollisuuksia.

Rakenteiden kosteusvauriot lisäävät tehokkaasti homesienten kasvua. Vaurioiden syynä voi olla esim. putkivuoto, sade- ja valumavesi, tiivistymiskosteus, rakentamisen aikana rakenteisiin jäänyt kosteus, puutteellinen ilmanvaihto, sisäilman kosteuden tiivistyminen ja rakenteiden ilmavuodot. On siis tärkeätä seurata rakennuksen kuntoa jatkuvasti ja tehdä tarpeelliset korjaukset rakenteisiin heti kun ne havaitaan.

Rakenteellisten tekijöiden vaikutus

Mikään maali tai muukaan pintakäsittelytuote ei kykene korvaamaan rakenteellisia puutoksia tai korjaa rakenteissa olevia vikoja. Veden imeytyminen ulkoverhous-materiaaliin sen päätypuun kautta tulee estää mahdollisimman tehokkaasti. Eräs tärkein seikka tässä asiassa on se, että sokkelin tulee olla riittävän korkea. Mikä tarkoittaa vähintään 30 senttimetriä. Lautaverhouksen alapäät tulee myös aina katkaista viistoiksi, jolloin laudan alapäähän syntyy ns. tippanokka. Pintakäsiteltäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota lautojen alapään kunnolliseen suojaamiseen. Rakennuksen sadevesijärjestelmä tulee myös olla kunnossa niin, että räystäiltä ei pääse valumaan vettä seinäpinnoille. Vanha totuus on, että pitkät räystäät ovat talon paras suoja, pitää edelleenkin paikkansa. Seinärakenteen tulee olla myös sellainen. Että se pääsee tuulettumaan, jolloin tilapäinenkin kosteus pääsee haihtumaan tehokkaasti. Samalla voidaan estää rakenteen sisäpuolelta tulevan kosteuden tiivistyminen verhousmateriaaliin. Ikkunat ovat rakennuksen kalleimmat neliömetrit. Siksi niiden kuntoa tulee seurata ja mahdolliset vauriot, kuten lasilistojen tai kittausten vauriot pitää välittömästi korjata. Uusissakin ikkunoissa tulee puitteen alaosassa oleva tippanokka myös pintakäsitellä todella huolellisesti, sillä juuri siellä ikkunoista valuva vesi seisoo kauimmin. Ikkunoiden vesipellitykset tulee tehdä huolellisesti ja niiden kuntoa on seurattava jatkuvasti. Usein vesipellin reuna ylittää vaivoin seinäpinnan, jonka vuoksi vesi valuu pitkin seinää. Varsin usein myös vesipelti on asennettu lähes vaakasuoraan tai joskus jopa kallistus on seinään päin. Tällaiset virheet on syytä korjata ennen pintakäsittelyn aloittamista.

Kolmen kerran käsittely antaa uudelle puupinnalle hyvän suojauksen

Tutkimukset ja pitkäaikaiset kokemukset osoittavat, että uudet puurakenteiset julkisivut kannattaa käsitellä kolmeen kertaan. Ensin tehdään pohjustus, jonka jälkeen pinta käsitellään kahdesti joko puunsuoja- aineella tai maalilla. Uudet puupinnat tulee käsitellä ulkopinnoille tarkoitetulla pohjusteella välittömästi pystytyksen jälkeen. Suojaamaton puupinta on alttiina ympäristörasituksille ja alkaa vaurioitua varsin nopeasti. Pohjustekäsittely antaa pinnalle tilapäissuojan ja hyvän pohjan varsinaiselle pintakäsittelylle. Pohjustus on erittäin tärkeä työvaihe myös puupintaa käsiteltäessä. Tästä syystä on kiinnitettävä erityistä huomiota pääty-puupintojen käsittelyyn, jatkosten käsittelyyn sekä niiden pintojen käsittelyyn, jotka joutuvat voimakkaille rasituksille alttiiksi.

Puupintojen ulkomaalauksessa käytettäviä aineita

Pihka- ja tervamaalit

Pihkahartseja voidaan käyttää maalien sideaineena. Näiden maalien sävyt eivät ole kovin voimakkaita. Pihkahartsipohjaisia maaleja valmistavat eräät pienehköt maalinvalmistajat Suomessa. Terva on perinteinen puun pintakäsittelyaine. Siitä on valmistettu ja valmistetaan edelleenkin sekä kuultavia että peittäviä maaleja. Kuultavista eräs tunnetuimpia sekoituksia on ns. Roslagin mahonki, joka on tervan ja punamullan sekoitus. Tervamaaleja valmistaa myös muutama yritys Suomessa.

Punamultamaalit

Perinteinen punamultamaali koostuu sideaineesta, joka syntyy veteen sekoitetuista ruis- tai vehnäjauhoista, väriaineena käytetystä punamullasta sekä sienimyrkkynä käytettävästä rautasulfaatista eli vihtrillistä. Valmistusreseptejä on useita erilaisia. Seossuhteet vaihtelevat mm. eri maakuntien mukaan. Myynnissä on myös ns. valmispakkauksia, joissa on kaikki tarvittavat aineosat vettä lukuun ottamatta. Pakkauksessa on myös keitto-ohjeet. Punamultamaalilla maalaus tehdään kahdesti. Teollisesti valmistetaan ns. punamaaleja, joissa sideaineena on veteen emulgoitua öljyä. Punamultamaalilla maalatut pinnat voidaan maalata uudelleen punamultamaalilla tai öljymaalilla. Uudelleen maalauksessa on pinnalta harjattava irtoava aines huolellisesti.

Öljymaalit

Öljymaalien sideaineena käytetään pellavaöljyä, pellavaöljystandöljyä, vernissaa tai runsaasti öljyä sisältäviä alkydejä. Usein öljymaalin sideaine on em. aineiden seos. Öljymaalit estävät tehokkaasti veden imeytymisen puuhun. Nämä ns. uudenajan öljymaalit ovat helposti siveltäviä ja kuivuvat perinteisiä öljymaaleja nopeammin. Öljymaaleja käytetään sekä seinäpintojen että ikkunoiden ulkomaalaukseen. Öljymaalien tarttuvuus myös höylättyyn puupintaan on hyvä. Maalattaessa on noudatettava tarkoin maalinvalmistajan käyttöohjetta mm. päälle maalausajan suhteen.

Perinteiset öljymaalit

Öljymaalit syrjäyttivät punamultamaalit asuinrakennusten maaleina 1800-luvulla. Näiden öljymaalien hyvä toimivuus perustui lyijyvalkoisen käyttöön pigmenttinä. Lyijyvalkoinen reagoi sideaineena olevan pellavaöljyn kanssa muodostaen pitkään kimmoisana pysyviä ja hyvin alustaan tarttuvia lyijysaippuoita. Lyijyvalkoisen käyttö on kuitenkin kielletty terveydellisistä syistä. Nykyisissä ns. perinteisissä öljymaaleissa käytetään sideaineena edelleenkin pellavaöljyä. Pigmentteinä niissä käytetään erilaisia epäorgaanisia pigmenttejä. Homeenestoaineena on pääasiassa sinkkioksidi. Näitä maaleja käytettäessä on puupinta pohjustettava sinkkivalkoispohjamaalilla, jonka tehtävänä on suojata pintamaalia homehtumiselta. Perinteiset öljymaalit kuivuvat erittäin hitaasti ja niiden pinta siksi ryppyyntyy helposti elleivät maalausolosuhteet ole hyvin edulliset. Maalausta ei pidä tehdä, jos on oletettavissa, että muodostuu sadetta tai kastetta muutaman vuorokauden kuluessa maalauksesta.

Dispersiomaalit

Tähän ryhmään kuuluvia maaleja on Suomessa käytetty ulkopintojen maalaukseen jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Näiden maalien sideaineena käytetään pääsääntöisesti alkrylaattidispersioita sekä akrylaattidispersion ja öljyn seoksia. Öljymaaleihin verrattuna akrylaattimaalit säilyttävät kiiltonsa ja värinsä huomattavasti paremmin. Niiden tarttuvuus sahalautapintaan on erinomainen.

Puunsuoja-aineet

Nämä tuotteet ovat joko kuultavia tai peittäviä ja vähemmän täyttäviä kuin maalit. Niiden käyttöalueena ovat lähinnä pinnat, jotka joutuvat aika ajoin alttiiksi kostumiselle. Näiden tuotteiden sideaineena käytetään pääsääntöisesti pellavaöljyä, alkydiä, akrylaattidispersiota tai näiden aineiden yhdistelmiä. Puunsuoja-aineet voivat tunkeutua lähes kokonaan puuhun kalvoa jättämättä tai ne voivat olla kalvoa muodostavia. Ohenteen tai liuotteen mukaan ne voidaan jakaa kahteen pääryhmään nimittäin vesiohenteiset ja liuoteohenteiset tuotteet. Kuultavat puunsuojat eivät suojaa puualustaa yhtä tehokkaasti kuin peittävät puunsuojat tai maalit. Tämän vuoksi kuultavilla tuotteilla käsiteltyjen pintojen kunnossapito ja uusintakäsittelytarve on huomattavasti suurempi kuin peittävästi käsiteltyjen pintojen. Etenkin etelä- ja länsipuolen seinäpinnat joudutaan huoltamaan muita pintoja useammin.

Teollisesti pohjustettujen pintojen maalaus

Puutalojen valmistajat tai teollisesti käsiteltyä puutavaraa myyvät yritykset antavat ohjeet siitä, millä maalityypeillä pohjakäsitellyt pinnat tulee jatkokäsitellä.

Aiemmin maalattujen pintojen uusintakäsittely

Kun suunnitellaan aiemmin maalatun rakennuksen uudelleen maalausta, olisi hyvä saada selville mikä on se maalityyppi, jolla pinnat on aiemmin maalattu. Usein se on kuitenkin hankalaa ellei jopa mahdotonta, koska ei ole olemassa asiakirjoja, joista ko. asian voisi tarkistaa. Tällöin on syytä kutsua paikalle asiantuntija tai ottaa vanhasta maalikalvosta näyte ja toimittaa se maalitehtaan laboratorioon analysoitavaksi. Uutta maalityyppiä valittaessa turvallisin vaihtoehto yleensä on maalata pinta uudelleen samaa maalityyppiä käyttäen. Ennen uudelleen maalausta on syytä tarkastella vanhaa maalipintaa ja siinä mahdollisesti esiintyviä vaurioita. Jos maali hilseilee irti alustasta tietyillä alueilla, niin on syytä tutkia tarkemmin, johtuuko se mahdollisesti rakennevirheistä kuten huonosta seinän tuuletuksesta tai esimerkiksi sadevesijärjestelmissä olevista vioista. On myös tarkastettava, että rakenteissa ei esiinny lahoa. Kaikki rakenteelliset virheet on syytä korjata huolellisesti ennen uudelleen maalauksen aloittamista. Kun kaikki rakennevirheet on korjattu, voidaan aloittaa varsinaiset esikäsittelyt Esikäsittelyn merkitys on ratkaiseva maalauksen kestävyyden kannalta. Usein riittää pelkkä teräsharjaus ja irtoavan maaliaineksen kaapiminen.

Pesu alkalisella pesuaineella

Jos pinnalla on runsaasti likaa, voidaan se pestä alkalisella pesuaineella. Pesussa voidaan käyttää teollisesti valmistettuja pesuaineita tai valmistaa pesuaine itse sekoittamalla osa 25% ammoniakkiliuosta 10 osaan vettä. Pinta pestään tällä liuoksella samalla harjaten. Lopuksi pinta huuhdellaan puhtaalla vedellä ja annetaan kuivua.

Homeen poisto

Homeiset pinnat pitää pestä hypokloriittiliuoksella ennen maalausta. Tätä tarkoitusta varten voidaan hankkia teollisesti valmistettuja homeenpoistotuotteita. Niitä tulee käyttää käyttöohjeen mukaisesti.

Maalinpoisto

Mikäli maalipinta on hyvin huonokuntoinen, niin se voidaan poistaa kokonaan käyttämällä maalinpoistoaineita. Kaikki maalit eivät irtoa yhtä hyvin samalla maalinpoistoaineella. Tämän vuoksi on syytä tehdä kokeiluja ja etsiä juuri kyseiseen tarkoitukseen sopiva maalinpoistoaine. Maalinpoistoaineet ovat melko kalliita ja niiden menekki on runsasta. Kaiken lisäksi maalinpoisto ulkoseinäpinnoilta on melko työlästä, joten sitä on syytä harkita perusteellisesti ennen työhön ryhtymistä. Maalinpoistoaineita käytettäessä on aina huomattava myös ympäristön suojaus.

Hiekkapuhallus

Hiekkapuhallus maalinpoistomenetelmänä on hyvin kyseenalaistettu tapa. Vain harvoin jos koskaan voi nähdä puupintoja, jolta maali on poistettu niin hellävaraisesti puhaltaen, että puun pintastruktuuria ei olisi vaurioitettu. Poistetaanpa maalia sitten millä menetelmällä tahansa, tulee työ tehdä varoen vaurioittamasta puupintaa sillä melko pienetkin kaapimen jäljet näkyvät pinnalla rumasti. Useimmiten pinta, jolta maalia on poistettu, on "karvainen", minkä vuoksi pinta on syytä hioa niin, että saadaan pystyyn nousseet "tikut" tasattua.

Pohjustus

Pinnat, joilta kaikki maali on poistettu, tulee pohjustaa kuten uudet maalaamattomatkin pinnat. Tavoitteena on saada nämä alueet vastaamaan ennen maalausta niitä ympäröiviä alueita, joilta maalia ei ole poistettu. Vain huolellinen pohjustuskäsittely takaa virheettömän näköisen uudelleen maalatun pinnan.

KIVIAINESPINTOJEN ULKOMAALAUS

Kiviainespintoja ovat betoni-, rappaus-, kevytbetoni-, kevytsorabetoni-, kuitusementtilevy-, tiili-, klinkkeri-, ja luonnonkivipinnat. Maalauksen kannalta tärkeimpiä näistä ovat betoni- ja rappauspinnat. Tiili-, klinkkeri- ja luonnonkivipintoja ei yleensä maalata. Kiviainepinnat ovat alkaalisia. Se johtuu niiden sisältämästä kalkki- ja sementtisideaineesta. Pintojen alkaalisuus vähenee niiden vanhetessa. Ympäristön noki ja lika sekä ilman happamat kaasut, kuten rikkidioksidi sekä typen oksidit likaavat ja syövyttävät alkaalista kiviainespintaa. Kiviainespinnan maalaamisella on tarkoitus muuttaa pinnan väriä ja suojata pintaa.

Ennen maalauksen aloittamista on tarkistettava pinnan kunto. Jos siinä on havaittavissa rakenteellisia vikoja tai puutteita, on ne korjattava ennen työn aloittamista. Maalattavan pinnan tulee olla kuiva ja kiinteä eikä sillä saa olla epäpuhtauksia. Pinnoilla oleva lika ja pöly sekä noki voidaan poistaa suurpainepesulla. Tarvittaessa pesussa voidaan käyttää sopivaa pesuainetta. Vaikeammin poistettavia epäpuhtauksia voidaan poistaa höyrypesulla sekä vesihiekkapesulla tai jopa kevyellä hiekkapuhalluksella. Hiekkapuhallus on tehokas menetelmä lujalle betonialustalle. Puhalletulta pinnalta on helppo havaita pinnan vauriot kuten halkeamat yms. Pinnalla mahdollisesti näkyvät ruosteläiskät on poistettava ennen maalausta esimerkiksi hiekkapuhalluksella. Samalla on selvitettävä mistä pinnan ruoste on peräisin. Mahdolliset korroosiovauriot on korjattava ja teräkset suojattava huolellisesti ennen maalausta. Kiviainespinnan korjauksissa tulee käyttää samoja materiaaleja, millä alkuperäinen alusta on tehty. Rappauskorjauksissa tulee pinnan struktuuri tehdä hyvin paikan ympäristöä vastaavaksi.

Kiviainespintojen maalit

Kiviainespinnoilla käytettävät maali ja pinnoitteet voidaan jakaa kahteen pääryhmään nimittäin orgaaniset maalit ja pinnoitteet sekä epäorgaaniset maalit ja pinnoitteet.

Orgaaniset maalit ja pinnoitteet

Yleisimmät orgaaniset kiviainespintojen maalit läpäisevät vesihöyryä suhteellisen hyvin sillä niiden sideainepitoisuus on pieni sen sijaan täyteaineiden osuus maaleissa on suuri.

Liuoteohenteiset akryylimaalit

Nämä maalit soveltuvat lujille kalkkirappaus- ja betonipinnoille. Näitä tuotteita käytettäessä tulisi pinnan rappauspaikkojen saada kuivua riittävän kauan.

Liuoteohenteiset akryylipinnoitteet

Näitä pinnoitteita voidaan käyttää samoilla pinnoilla kuin liuoteohenteisia akryylimaalejakin. Lisäksi ne soveltuvat kevytbetoni ja kevytsorabetonipintojen maalaukseen.

Alkydisideaineiset pinnoitteet

Näitä tuotteita ei voida levittää alkaalisille kiviainespinnoille ilman pohjustetta, koska alkydi sideaineena ei kestä alkaalista rasitusta. Pohjusteena käytetään silikooni hartsiliuosta, joka sekoitetaan ensimmäisessä levityksessä eli pohjustuksessa käytettävään pinnoitteeseen. Alkydipinnotteiden vesihöyrynläpäisykyky ei ole yhtä hyvä kuin akryylipinnotteilla. Tämän vuoksi alkydipinnoitteilla käsitellyt pinnat huoltomaalataan useimmiten akryylimaaleilla tai -pinnotteilla. Alkydipinnoitteita käytetään mm. betoni-, rappaus ja siporex -pintojen käsittelyyn.

Vesiohenteiset akryylimaalit ja pinnoitteet

Näiden maalien sideaineena käytetään akryylidispersioita eli latekseja. Käyttökohteita ovat lähinnä betonipinnat. Pinnoitetyyppisinä niitä käytetään myös siporex-pintojen käsittelyyn. Aiemmin näitä maaleja käytettäessä kiviainespintojen ulkomaalauksessa sattui paljon epäonnistumisia. Niiden syynä oli pääsääntöisesti maaleissa käytetyt väärän tyyppiset sideainekoostumukset, jotka eivät olleet kosteuden eikä alkalin kestäviä.

Sokkelimaalit

Sokkelimaalin tulee olla julkisivumaaleja tiiviimpää maakosteutta vastaan. Sen pitää kuitenkin olla riittävän hyvin vesihöyryä läpäisevää. Tätä tarkoitusta varten valmistetaan erikoismaaleja. Niiden sideaineena on useimmiten akryylidisperio.

Epäorgaaniset maalit ja pinnoitteet

Tähän ryhmään kuuluvat maalit ja pinnoitteet läpäisevät vesihöyryä erittäin hyvin. Kosteus pääsee kulkemaan niiden läpi paitsi vesihöyrynä niin myös vetenä, mistä syystä sateen kastelema alusta pääsee kuivumaan nopeasti. Epäorgaaniset tuotteet eivät muodosta pinnalle yhtenäistä kalvoa, mistä syystä ne eivät aiheuta alustaan kohdistuvaa jännitystä. Tällä on erittäin suuri merkitys maalattaessa runsaasti kalkkia sisältäviä, lujuudeltaan suhteellisen heikkoja rappauspintoja.

Silikaattimaalit

Silikaattimaali kiinnittyy alustaan kemiallisen reaktion seurauksena. Ensin maalin sideaine eli kalivesilasi reagoi ilman hiilidioksidin kanssa, jolloin syntyy piihappogeeliä. Tämän jälkeen piihappogeeli ankkuroituu alustaan reagoidessaan kiviainespinnan alkalin kanssa. Kaksikomponenttisen silikoonimaalin aineosat sekoitetaan työkohteessa ennen työn aloittamista. Uusimmat silikoonimaalit ovat yksikomponenttisia Silikaattimaaleja käytetään aiemmin maalaamattomien rappauspintojen käsittelyyn tai kun pinta on aiemmin käsitelty epäorgaanisilla tuotteilla. Mikäli aiemmin orgaanisilla tuotteilla käsitelty pinta halutaan maalata silikaattimaalilla, niin on orgaaninen tuote poistettava kokonaisuudessaan. (ainakin 95%).

Kalkkimaali

Kalkkimaalin sideaineena on sammutettu kalkki, joka kovettuu reagoidessaan ilman hiilidioksidin kanssa. Kalkkimaali sopii kalkkirapatuille pinnoille sekä pinnoille, jotka on aiemmin käsitelty kalkkimaalilla. Kalkkimaalaustekniikka poikkeaa tavanomaisten maalien levitystekniikasta. Kalkkimaalauksesta tulee sitä kestävämpi mitä useampi ohut kerros pinnalle levitetään. Pinta pohjustetaan aina kalkkivedellä ohennetulla kalkkimaalilla. Pinta oli syytä pitää kosteana käsittelykertojen välisen ajan, jotta sitoutuminen olisi täydellistä.

Sementtimaalit ja -pinnoitteet

Näitä tuotteita käytetään pääasiassa lujien betoni- ja rappauspintojen käsittelyyn Tällaisia ovat julkisivujen lisäksi sokkelit ja pilarit. Maaliaineet sekoitetaan työkohteessa veteen. Maalattaessa on pintaa kostutettava riittävän usein. Maalausta ei pidä tehdä voimakkaassa auringonpaisteessa tai kovassa tuulessa, jolloin maali kuivuu liian nopeasti eikä sitoutumista ehdi tapahtua.

Silikooniemulsiomaalit

Tämän maalin sideaineena on veteen emulgoitu silikoonihartsi. Maali ei muodosta pinnalle yhtenäistä kalvoa, mutta se estää tehokkaasti veden pääsyn alustaan. Nämä tuotteet soveltuvat lähes kaikkien kiviainespintojen käsittelyyn. Se tarttuu hyvin myös orgaanisella maalilla käsiteltyyn pintaan.

Yleistä ulkomaalauksesta

Onnistuneen ulkomaalauksen tehtiinpä se sitten puu- tai kiviainespinnalle perusta on aina huolellisesti tehty pohjatyö sekä rakenteiden korjaus. Vanhoja aiemmin käsiteltyjä pintoja maalattaessa on tärkeätä selvittää aiemmin käytetyn maalin tyyppi, jotta osataan valita sopiva maali uuteen käsittelyyn. Merkittävää on myös huomioida olosuhteet maalaustyön aikana. Paras maalausilma on pilvipoutainen sää. On myös tarkkailtava, että maalaus ehtii kuivua riittävästi ennen sateen tai iltakasteen saapumista. Tärkeätä on tutustua tuotteen käyttöohjeeseen ennen työn aloittamista ja myös noudattaa ohjetta. Vaikeiden kohteiden käsittelyä varten on syytä ottaa yhteys alan ammattilaiseen tai materiaalin valmistajaan ongelmien selvittämiseksi etukäteen.

SISÄPINTOJEN MAALAUS

Sisäpintojen maalauksessa pintojen esikäsittelyllä on vähintään yhtä suuri merkitys kuin ulkopuolisia maalaustöitä tehtäessä. Nykyrakentamisessa sisäpuolten verhousmateriaalina käytetään pääsääntöisesti kartonkipäällystettyjä kipsilevyjä.

Puuverhoukseen kohdistuvia rasituksia

Rakennuksen ulkoseinäpintaan kohdistuu sekä ulkoisia että sisäisiä rasituksia. Ulkoisista rasituksista merkittävimpiä ovat sade, ilman kosteus, auringon ultraviolettisäteily sekä sienikasvustot. Näiden lisäksi lämpötilavaihtelut, tuuli ja ilman epäpuhtaudet muuttavat pintakäsiteltyä ja käsittelemätöntä puuta. Rasitukset kohdistuvat seinän eri osiin eri tavoin. Esimerkiksi räystäiden alla saattaa olla huomattavasti kosteampaa kuin keskellä seinäpintaa, jossa ilman virtaus kuivattaa seinää räystäänalusta paremmin. Puupinnan tuhoutumista edistävät mm. erilaiset pinnan mekaaniset vauriot, kuten halkeamat, murtumat, painumat ja kulumat. Kemiallista tuhoutumista aiheuttavat taas tietyt hapot, emäkset ja suolat sekä ne reaktiotuotteet, joita syntyy UV-valon vaikutuksesta kosteassa puussa.

Biologista vaurioitumista puupinnoilla aiheuttavat mm. mikrobit, sienet ja hyönteiset. Kosteus, sienet ja auringonvalon UV-säteily ovat puupinnan tuhoutumiseen vaikuttavia keskeisiä ympäristörasituksia. Puun kuivuessa sen solukon sisällä oleva vesi poistuu ensin. Kun puun kosteus alentuu 25...30% sen kuiva-ainepitoisuudesta laskettuna alkavat puun solujen seinämät kuivua. Tällöin puu kutistuu voimakkaasti ja samalla sen lujuus kasvaa. Kun puu saa vapaasti kuivua ulkoilmassa suojatussa ja hyvin tuulettuvassa tilassa, sen kosteus tasapainottuu noin 15...20%. Tasapainokosteus vaihtelee ympäröivän kosteuden mukaan.

Kun puu on rakenteen osana esimerkiksi ulkoverhouslautana, sen kosteus muuttuu esim. vesihöyrypitoisuuden ja sadeveden määrän mukaan. Tällöin puun tasapaino-kosteus voi ylittää tilapäisesti suurestikin keskimääräiset arvot. Tämä aiheuttaa puun kutistumista ja turpoamista. Se aiheuttaa myös lautojen käyristymistä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että lauta, jossa vuosirenkaat ovat kohtisuorassa leveätä lapepintaa vastaan kupristuu vähemmän, kuin lauta, jossa vuosirenkaat ovat vinosti eli ns. tangentiaalisesti lapepintaa vastaan.

Puupinnan biologiset vauriot

Mikrobeilla on oma tehtävänsä luonnonkiertokulussa. Ne vaativat kuitenkin tietynlaiset olosuhteet elääkseen. On tärkeätä tietää nämä edellytykset, jotta puupinnat voidaan suojata tarkoituksenmukaisesti. Varsin usein mikrobien kasvu voidaan estää oikeilla rakenneratkaisuilla, mutta joskus tarvitaan myös kemiallisia menetelmiä. Homesienet kasvavat mitä erilaisimmilla pinnoilla kuten kivi-, maali-, puu- ja betonipinnoilla. Ne erottuvat pinnalla tummina pisteinä. Sinistäjäsienet elävät puun solukossa ja aiheuttavat puun pintaan siniharmaan värin. Home- ja sinistäjäsienet ovat lähinnä esteettinen haitta. Tosin sinistäjäsienet voivat tunkeutua myös maalikalvon läpi ja tehdä siihen vedelle sopivia kulkureittejä. Tämän seurauksena puun kosteus lisääntyy ja samalla syntyy edellytykset muidenkin sienten kasvulle.

Lahottajasienet aiheuttava rakennevaurioita. Niitä esiintyy useimmiten vesivuotojen yhteydessä tai käytettäessä vaurioalttiita rakenneyksityiskohtia. Home-, sinistäjä- ja lahottajasienet leviävät kaikkialla ilmassa leijuvista mikroskooppisen pienistä itiöistä. Itiöt tarttuvat pinnalle ja alkavat kasvattaa sienirihmastoa. Ne tarvitsevat kasvaakseen kosteutta ja sopivan lämpötilan sekä ravinteita. Tehokkaalla ilmanvaihdolla voidaan vähentää sienikasvustojen elinmahdollisuuksia.

Rakenteiden kosteusvauriot lisäävät tehokkaasti homesienten kasvua. Vaurioiden syynä voi olla esim. putkivuoto, sade- ja valumavesi, tiivistymiskosteus, rakentamisen aikana rakenteisiin jäänyt kosteus, puutteellinen ilmanvaihto, sisäilman kosteuden tiivistyminen ja rakenteiden ilmavuodot. On siis tärkeätä seurata rakennuksen kuntoa jatkuvasti ja tehdä tarpeelliset korjaukset rakenteisiin heti kun ne havaitaan.

Kipsilevy maalausalustana

Kipsilevy on tasalaatuinen, lähes elämätön materiaali, ja se on siksi ihanteellinen alusta maalaukselle. Kipsilevyjen kiinnitykseen on käytetty ruuveja ja levyjen välillä on saumat. Ruuvien kolot täytetään tähän tarkoitukseen valmistetulla kipsipohjaisella tasoitteella. Nykyisin valmistetaan levyjä, joiden saumoihin ei tarvitse valmistajan mukaan laittaa saumanauhaa. Tällaiset saumat voidaan tasoittaa saumatasoitteella. Tasoitus joudutaan tavallisimmin tekemään kahdesti. Mikäli käytetään saumanauhaa, se kiinnitetään märkään saumatasoitteeseen teräskärkilastalla painaen, minkä jälkeen saumaan lisätään tasoitetta niin, että saumanauha peittyy. Tässäkin tapauksessa joudutaan useimmiten saumat tasoittamaan kahdesti. Mikäli joudutaan käyttämään tasoitteita enemmän esimerkiksi seinien oikaisuun, niin on syytä käyttää tasoitteita, jotka eivät sisällä kaseiinia, koska näistä tasoitteista on todettu olevan terveydellistä haittaa.

Esikäsitelty kipsilevypinta voidaan joko maalata tai tapetoida. Sisämaalauksessa maaleina käytetään pääsiassa vesiohenteisia dispersiomaaleja. Niitä valmistetaan eri käyttökohteita varten, kuten sisäkattomaalit, sisäseinä maalit sekä keittiön pintoihin soveltuvat alkydivahvistetut dispersiomaalit, jotka kestävät pesua paremmin kuin tavalliset dispersiomaalit. Maalien kiiltoaste vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Kattoihin oleskelu- ja makuuhuonetiloissa käytetään pääsääntöisesti täysin himmeitä maaleja.

Maaleja valittaessa on syytä kiinnittää huomiota niiden päästöluokitukseen. Päästöluokituksen paras tuote kuuluu luokkaan M1. Sisäpintojen pintakäsittelyssä voidaan käyttää yksinomaan vesiohenteisia tuotteita niin kalusteissa, lattioissa kuin katto- ja seinäpinnoillakin. Pintojen oikaisussa ja kittauksissa tulee käyttää kyseiseen käyttöolosuhteeseen tarkoitettuja tuotteita. Kuivien tilojen tasoitteita ei pidä milloinkaan käyttää kosteissa tiloissa, eikä esimerkiksi seinätasoitteita pidä käyttää lattioiden tasoittamiseen.

Ulkopuolisen työvoiman käyttö

Varsin monilla meistä on käsitys, että maalaustyöt ovat ns. Tee Se Itse -hommeleita, joita jokainen, joka osaa solmia kengännauhansa, kykenee tekemään. Totuus kuitenkin on aivan toinen. Tälläkin alueella ammattilainen on aina ammattilainen. Se näkyy työn lopputuloksessa sekä myös joutuisuudessa. Toki ammattilaisiakin on monenlaisia. Mikäli käytät maalaustöissäsi joko ulkopuolenmaalauksessa tai sisäpuolen maalauksessa ulkopuolisia urakoitsijoita, niin on syytä aina varmistaa yrittäjän taustat. Paras paikka varmistaa maalausalan yrittäjän taustat, on ottaa yhteys Suomen Maalarimestariliittoon. Silloinkin, kun olet varmistanut taustat, on syytä aina tehdä kirjallinen työsopimus tai urakkasopimus työstä. Tämän sopimuksen tulee perustua riittävän tarkkaan työselitykseen tehtävistä töistä.

 

 

Uutiskirje

Tilaa kerran kuukaudessa ilmestyvä Rakenna Oikein, Korjaa Oikein uutiskirje

Tilaa tästä