Sisäseinä- ja kattoverhoukset

 
  • Kirjoittaja(t): Jorma Ursinus, arkkitehti SAFA

Päätettäessä sisäpintamateriaaleista, ollaan jo lähellä sisustamiskysymyksiä osan materiaaleista muodostaessa jopa lopullisia sisustuspintoja. Monet pinnat pystyy omatoiminenkin rakentaja tekemään itse. Töitä varten löytyvät materiaalivalmistajilta seikkaperäiset ohjeet. Vaikeammat työt ja haluttaessa taatusti hyvää jälkeä, on syytä antaa pintatyötkin ammattimiehen tehtäväksi.

Kivipinnat

Puhdasvaletut betonipinnat pintakäsitellään hygieniasyistä. Yksinkertaisin käsittely on maalaaminen alkalinkestävällä maalilla, esimerkiksi lateksilla.

Kalkkihiekkakivistä syntyy tasaisia ja tarkkamittaisia seinäpintoja. Saumaus tehdään 1...3 mm sisään painettuna. Seinä voidaan muurata molemmin puolin puhtaaksi. Kalkkikiviseinät voidaan jättää käsittelemättömiksi tai maalata.

Savitiilestä saadaan edellistä elävämpiä seinäpintoja. Kuivapuristetuista tiilistä voidaan muurata myös molemmin puolin puhdasmuurattuja seiniä. Tiiliseinät voidaan jättää vaihtoehtoisesti käsittelemättä kokonaan, tai ne voidaan lakata. Puhdasmuuratuissa tiilipinnoissa ei voida sallia sähköroilojen tekoa. Eri tiilikoot antavat mahdollisuuden tehdä erilaisia seinäpintoja, joissa voidaan käyttää myös erilaisia limityskuvioita.

Kivipinnat voidaan oikaista tasoitteella täysin suoriksi. Epätasainen tiilipinta oikenee tiilitasoitteella. Suuriinkin tasoitepaksuuksiin löytyy erikoisaineita, joita kannattaa tiedustella kaupasta ennen kuin ryhtyy seinien suhteen monimutkaisempiin toimenpiteisiin. Kosteissa tiloissa käytetään luonnollisesti kostean tilan tasoitteita.

Varsinkin tiiliseinästä saadaan materiaalintuntuinen pinta slammaamalla eli liettämällä pinta. Työ tehdään harjaamalla pintaan notkea laasti, joka myötäilee alustan epätasaisuuksia. Pinnan jälki riippuu harjatyypistä, laastista ja työtavoista. Viimeinen harjaus tehdään yleensä vaakasuoraan. Pinnasta saadaan maalaamalla paremmin puhdistettava. Muuratussa seinässä näkyvät sauman muodot selvästi.

Rakennuslevyt

Valtaosa pientaloista tehdään puurunkoisina, joten yleisin sisämateriaali on jokin rakennuslevy. Yleisimmät tolpparungon levytyypit ovat 13 mm kipsilevy ja 10-15 mm puukipsilevy, joilla saadaan saumattomia seinäpintoja, sekä 12 mm lastulevy. Jossakin määrin levyinä käytetään myös puukuitulevyjä, esimerkiksi 9 mm rakennekuitulevyä sekä vanerilevyjalosteita. Levyt sopivat seinissä 600 mm tukijaolle ja katoissa 300 mm tai 400 mm jaolla oleville naulauslaudoille tai -rimoille.

Levyistä saadaan helposti maalausalustoja kittaamalla naulankannat ja saumat. Saumamäärää vähennetään käyttämällä leveimpiä levytyyppejä. Väliseinistä tulee tukevammat, kun levysaumat eivät osu seinän vastakkaisilla puolilla samoille runkotolpille.

Kipsilevy

13 mm kipsikartonkilevy on yleisin sisäverhouslevytyyppi. Levyjen pitkät sivut ovat yleensä ohennetut siten, että tasoitteen ja saumanauhan avulla voidaan sauma hävittää. Tavallisen kipsilevyn lisäksi valmistetaan EK- eli erikoiskovaa levyä.

Paperinen saumanauha on helpompi jatkokäsittelyissä, mutta käsin asennus onnistuu lasikuitunauhalla paremmin. Kipsilevyn valmistajat suosittelevat maalattavaan pintaan paperinauhaa.

Katoissa rakenne on sama kuin seinissä. Joissakin vanhoissa, pitkäjännevälisissä puuvälipohjissa on esiintynyt sauman repeilyä, mikä johtuu rakenteiden taipumista. Katto voidaan verhota myös erikokoisilla viistettyreunaisilla levyillä.

Lastulevy

Lastulevy on toipunut formaldehydirasitteestaan ja on jälleen tältä osin tasaveroisena levymarkkinoilla. Valtaosa Suomessa valmistettavasta lastulevystä kuuluu E1-luokkaan, joka on yleinen vaatimus rakennuksissa pintarakenteina käytettäville lastulevyille. Lastulevyä myydään monenlaisina jalosteina (eri pintoja ja pontteja). Kosteutta (ei vettä) kestävää lastulevyä on saatavana merkinnällä V 313.

Lastulevy elää kosteuden vaikutuksesta. Siksi levytys tehdään yleensä aina avosaumalla. Korkeintaan saneerauskohteissa, joissa kosteus ei vaihtele esimerkiksi betonivalujen vaikutuksesta, voidaan harkita seuraavia vaihtoehtoja:

  • puskusauma, joka tasoitetaan tapetin alla saumanauhalla
  • avosauma, täytetään tasoitteella ja ylitapetoidaan
  • V-mallinen puskusauma maalausalustana

Levyt on säilytettävä huoneolosuhteissa riittävän kauan ennen kiinnitystä, jotta ne saavuttavat tasapainokosteuden. Avosauman ei tarvitse olla vanhanmallinen 8-10 mm leveä näkyvä saumatyyppi. Sauma häviää seinään, kun se tehdään vain 3...5 mm levyisenä. Sauman käsittelyssä on useita vaihtoehtoja (katso piirros):

  • peitetään sauma PVC- listalla (WH-profiili)
  • täytetään sauma elastisella kitillä
  • tapetoidaan yli ja tapetti leikataan sauman reunoja pitkin, levyjenreunat maalataan tapetin sävyyn (pohjan sävy)
  • maalipinnassa maalataan myös levyjen reunat saumassa
  • nurkissa valitaan sauman suunta vähiten näkyvällä tavalla

Yhtenä vaihtoehtona on ylitapetoitu 1...2 mm avosauma, jossa tapetti leikataan toista levyreunaa myöten, jotta se ei repeäisi myöhemmin. Vinyyli- ja kangastapetilla voidaan ylitapetoida puskusauman yli tapettia leikkaamatta, mikäli kosteusvaihtelut ovat vähäiset.

Lastulevyn etuna kipsilevyyn voidaan pitää sen sopivuutta erilaisiin ripustuksiin. Kipsilevyihin tehdään kestävät ripustukset erilaisten erikoisripustuskoukkujen yms. avulla.

Ääneneristyksen suhteen lastu- ja kipsilevy ovat samanarvoiset, samoin palo-ominaisuudet ovat lähes samanlaiset, jos lastulevy on spaklattu. Valmiiksi alkydispaklattu levytyyppi nopeuttaa työtä ja saattaa olla vieraalla teetetyssä seinässä edullisin vaihtoehto. Erityiset tiivispintaiset levyt helpottavat pintakäsittelyä ja vähentävät maalimenekkiä. Reunojen kittaus on hankalaa eikä aina saavuteta siistiä tulosta. Onkin syytä harkita peitelistojen, esimerkiksi kulmalistan, käyttöä, kun halutaan viimeisteltyä työn jälkeä.

Puukipsilevy

Puukipsilevyt ovat joko suorareunaisia taikka reunaviisteellä varustettuja. Tarvittaessa niitä saadaan myös reunaohennettuina. Paksuus vaihtelee 10-15 mm kohteen mukaan. Jalosteista mainittakoon puuviilupintaiset levyt sekä akustisesti rei'itetyt tai uritetut levyt, jotka ovat pinnoittamattomia tai pinnoitetut esimerkiksi puuviilulla. Puukipsilevystä tehdään saumatonta seinää asentamalla ne 7 mm avosaumalla, joka täytetään tarkoitukseen kehitetyllä kipsitasoitteella. Tietyt saumat, kuten ovien ja ikkunoiden ylä- ja alapuoliset sekä taipuvien kattojen saumat varmistetaan saumanauhalla. Muita saumatyyppejä ovat viistettyreunaisilla levyillä tehtävät varjosaumat, ohennettureunaisten levyjen nauhasaumat ja puskusauma. Pinnoitettujen levyjen saumaukseen on kehitelty erilaisia saumaustapoja, esimerkiksi listasaumoja, joissa lista on samalla kiinnikkeenä.

Muut levyt

Saneerauskipsilevy on 6 mm paksu ja se on osoittautunut käyttökelpoiseksi tapetointi- tai maalausalustaksi esimerkiksi nk. kanankakkarappauksella pinnoitetuilla puuseinillä. Levy kiinnitetään ruuveilla kauttaaltaan tietyllä silmäjaolla, jolloin levy sopivasti myötäilee alustan muotoja. Kosteiden tilojen levyseiniin, esimerkiksi laatoituksen alustaksi, asennetaan yleisesti kipsilevyjä taikka tähän tarkoitukseen erikseen kehiteltyjä levytyyppejä. Märkätilojen levyrakenteiset seinät on suunniteltava ja tehtävä erityisen huolellisesti. Levyvalmistajilta on yleensä satavissa seikkaperäiset ohjeet oikeista rakenneratkaisuista. Huokoisesta kuitulevystä valmistetaan eri kokoisia ja erilaisilla pinnoitteilla päällystettyjä katto- ja seinäverhouslevyjä. Ulkoseinien sisäpuoliseen verhoukseen ja samalla lisälämmöneristeeksi on tarkoitettu rakennuslevyyn kiinnitetty polyuretaanilevy, joka asennetaan esimerkiksi saumavaahdolla. Lisälämmöneristeenä käytetään myös huokoisia kuitulevyjä, jotka sopivat varsinkin höyrynsuluttoman hirsi- tai puruseinän sisäverhoukseksi. Useita rakennuslevyjä, esimerkiksi lastulevyjä, toimitetaan jalosteina, joissa on erilaisia saumoja ja pinnoitteita. Pintana voi olla esimerkiksi korkeapainelaminaatti, puuviilu jne. Verhouslevyinä käytetään ohuita vanereita, joiden pintaan on laminoitu esimerkiksi jokin puuimitaatio. Jäljitelmät tehdään valokuvaamalla ja ne ovat aidon näköisiä. Kiinnitys vaatii melko tiheän alustan. Rakenne, jossa ohut vaneri on kiinnitetty kivipinnalla olevalle rimoitukselle saattaa yllättäen muuttaa huoneen akustiikkaa "vanerilaatikkomaiseksi". Puolikovista kuitulevyistä (9 mm) on myös jalostettu seinäverhouslevyjä. Palonsuojalevyinä käytetään yleisesti kipsilevyjä ja mineraalilevyjä, jotka molemmat ovat vaikeasti syttyviä ja paloa levittämättömiä (virallinen merkintä 1/I) sekä palonkestoltaan paksuudesta riippuen esimerkiksi luokkaa El15 (13 mm kipsilevy) eli kestävät virallisen polttokokeen mukaan paloa 15 minuuttia. Pientalossa yleisinä käyttökohteina ovat autotallin ja kattilahuoneen katto- ja seinäpinnat. Levyjä valittaessa on lisäksi muistettava, että omakotitalossakaan ei palomääräysten mukaan saa käyttää herkästi syttyviä ja paloa levittäviä materiaaleja.

Paneelit

Sisäseiniin ja -kattoihin tarkoitetut puupaneelit ovat joko perinteistä höylätavaraa taikka kerrosrakenteita, joissa lastulevyn päälle on liimattu luonnonpuuviilu. Paneelit pintakäsitellään lakkaamalla, jolloin pinnan kuvioilla ja värimuutoksilla on merkitystä, taikka ne peittomaalataan. Puupanelointien pintakäsittely voidaan tehdä myös puuvahalla. Puuvahat soveltuvat myös kosteisiin tiloihin, kuten keittiöön ja kylpyhuoneeseen, mutta eivät saunaan. Valmiiksi pintakäsitellyt paneelit nopeuttavat työtä ja jälkikin on monesti paikalla tehtyä pinnoitusta laadukkaampi. Paneelin leveyden, muodon ja pinnan vaihtelulla saadaan runsaasti erilaisia verhousratkaisuja erilaisiin huonetiloihin. Puupaneelit ovat lisäksi kestäviä ja pestäviä. Katossa paneelit kiinnitetään pääsääntöisesti valon suuntaan eli kohtisuoraan ikkunaseinää vastaan: sivusta tuleva valo korostaa ponttia ja pintavirheitä ja lisäksi syvät ponttiurat saavat katon näyttämään varjoiselta. Paneelit voidaan naulata taikka kiinnittää pontista erityisillä pellistä työstetyillä kiinnikkeillä. Naulat voivat olla näkyviin jätettäviä koristenauloja tai päinvastoin kannattomia (pienikantaisia) paineilmanaulaimella ammuttavia liimanauloja. Ruuvikiinnityksellä saadaan kiinnitysaihe korostettua ja ruuvikiinnitys on lisäksi luja. Leveimpien paneelien kiinnityksessä on erityisesti huolehdittava, että paneelin rakennusaikainen kosteus on riittävän lähellä lopullista tasapainokosteutta. Auennut pontti tai haljennut lauta on hankala korjata. Paneeli saattaa haljeta myös väärän kiinnityksen vuoksi, kun leveähkö lauta naulataan samalla tuella laudan molemmista reunoista. Saunan seinä- ja kattoverhouksiin käytetään yleisesti kuusipaneelia (ei pihkaista mäntyä !), joka varustetaan taustapuolelta tuuletusraolla. Myös muita puulajeja käytetään sisustuksellisista syistä.

Alakatot

Kun sisäkattoa ei tehdä suoraan kiinni kantaviin rakenteisiin, vaan selvästi alemmaksi, sitä nimitetään alakatoksi. Alakaton tekemiseen voi olla useampiakin syitä:

  • piilotetaan yläpuolelle jääviä ilmahormeja, putkia ym. rakenteita
  • halutaan muuttaa tilan mittasuhteita (korkeutta)
  • pyritään tehokkaaseen äänenvaimennukseen jne.

Pientalossa, jossa yleinen huonekorkeus on jo sinänsä pieni (2400 - 2600 mm), ei alakattotarve tule usein esiin. Esimerkiksi eteistilojen sisäkatot voitaisiin kuitenkin laskea alemmaksi, jolloin saadaan tilatuntuun vaihtelua, vaimennetaan eteiskeskusteluja tehokkaasti ja voidaan upottaa kattopintaan luontevasti valaisimia. Materiaalina voisi olla pinnoitettu mineraalivillalevy eli akustiikkalevy. Mahdollisuuksia on runsaasti.

Jos tehdään alakattoratkaisuja, joissa käytetään vaimentavana materiaalina pinnoittamattomia mineraalivillalevyjä suojaamattomina, on varmistettava, ettei eristeestä varise irtokuituja esim. katon raoista huonetilaan.

Kosteiden tilojen seinäpinnat

Luotettavia kostean tilan väliseiniä ja verhomuurauksia ovat kivirakenteiset, esimerkiksi muuratut seinärakenteet. Nurkassa limittämällä muuratun seinän laatoitus voidaan nurkassakin saumata laastilla ilman sauman aukeamisvaaraa, muutoin käytetään elastista saumakittiä (saniteettisilikonia).

Nykyisin tehdään puutaloissa kosteankin tilan seinät useimmin levyrakenteisina. Oikeilla rakenteilla ja huolella tehdyillä kosteussuluilla ja vesieristyksillä on ilmeisesti mahdollista saada aikaan kestävä seinä.. Laatoitettu pinta ei sinänsä ole vesitiivis, vaan sen alle tehdään vesieristys esimerkiksi sivelyeristeenä.

Laatoitukset

Hygieeninen pinta saadaan laatoittamalla seinä keraamisin laatoin. Laatat ovat joko lasitettuja kaakelilaattoja, klinkkereitä taikka sintrattuja laattoja. Myös luonnonkivilaattoja, kuten marmoria, käytetään jonkin verran seinäpinnoissa.

Lasitettujen laattojen koko on perinteisesti ollut 150x150 mm (taikka147x147 mm). Laattojen koot ovat selvästi kasvaneet viime vuosien aikana. Isommilla laatoilla saadaan vähennettyä saumaa. Toisaalta laatoitustyön hinta nousee. Kokoluokista on jo pidempään ollut yhä suosittu 150x200 mm. Edelleen ovat osuuttaan lisänneet suuremmat laatat, kuten 200x250 mm, 200x306 mm, 250x330 mm ja näitäkin isommat laattakoot, esimerkiksi 330x420 mm.

Laatoissa suositaan myös kuvioituja (tehdas- tai käsityönä tehtyjä) erikoislaattoja sekä erillisiä boordikappaleita (joiden hinnat herättävät yleensä ihmetystä). Pienimmistä laatoista tehdään usein erilaisia sekoitelmia. Erilaisilla kulmakappaleilla (keraamiset tai muoviset) saadaan laatoitukseen viimeistelty leima.

Lattianrajassa ei enää käytetä vanhaa 70 mm korkeata keraamista jalkalistaa, vaan yleensä luotetaan elastiseen sauma-aineeseen (saniteettisilikoni) . Lattiasauma on kuitenkin arin paikka laatoituksessa: erilaiset holkkalistat ulko- ja sisänurkkakappaleineen tekevät liittymästä luotettavamman ja antavat sille viimeistellyn ilmeen. Lisäksi ne parantavat puhdistettavuutta.

Laatat valitaan erikoisliikkeen valikoimista. Ne ovat pääosin tuontitavaraa vaikkakin kotimainenkin tuotanto toimii yhä. Valikoimat ovat laajat ja sitä myöten myös sisustusmahdollisuudet. Kuitenkin on muistettava, että laatoitus on periaatteessa "ikuinen" osa sisustusta: niitä ei valita samoilla perusteilla kuin tapetteja tai verhoja. Värimieltymykset vaihtelevat akseleilla värikäs - neutraali ja tumma - vaalea.

Tuontilaatat ovat edelleenkin hinnaltaan edullisia, vaikkakin hinnat ovat herkkiä kuljetuskustannusten muutoksille. Lisäksi Italian, Turkin ja Portugalin suunnalta tuleva materiaali on hintaansa nähden korkealaatuista ja toimittajia on runsaasti.

Laattojen hinnat vaihtelevat siten että kalleimmat laatat maksavat usein kaksi kertaa sen mitä saman laattatyypin halvimmat normaalilaatat. Lisäksi on tarjolla myös nk halpatuontilaattoja.

Seinälaatat maksavat 12...25 €/m2, yleisimpien hintojen ollessa lähempänä ylärajaa ja vähän sen ylikin (halvin on valkoinen 150x150 peruslaatta ). Tuontilaatasta löytyy halvimmillaan 9 €/m2 maksavia tuotteita.

Tällä hetkellä trendi on suosinut erilaisiin pintoihin jäsennöityjä laattaseiniä. Seinän alaosa saattaa olla tummempaa laattaa, keskiosa samaa sävyä olevaa vaaleampaa laatta ja yläosa edelleen vaaleampaa laattaa, mutta elävöitettynä muutamilla samaan sarjaan kuuluvilla kuviolaatoilla. Yleisilmeessä pyritään tänä päivänä keveyteen käyttämällä vaaleita, pastellinsävyisiä laattoja ja laattojen sävyisiä saumoja.

Rajauksien "boordit" ja "tikut" samoin kuin lattianrajan holkkalistat myydään kappalehinnoin, jotka vaihtelevat yleisimmin välillä 5...15 € /kpl (!). Myös kuviolaatat myydään kappaleittain. Näin seinän neliöhinta kipuaa joskus yllättävän korkealle. Mutta huolella suunnitellut, yksilölliset pesu- ja hygieniatilojen laatoitukset ovat yleensä hintansa arvoiset.

Liikkeellä teetettynä kiinnitys sileällä pinnalla maksaa aineineen noin 17...30 €/m2 laattakoon muuttuessa pienemmästä isompaan. Seinillä tulisi käyttää (varsinkin suihkutiloissa) 1-luokan laattaa. Vesieristys lisää kustannusta 1,5...3,5 €/m2.

Seinissä käytetään myös sintrattuja mosaiikkilaattoja ja muita, esimerkiksi lasitettuja pienlaattoja, jotka on liimattu arkeiksi verkkopohjalle. Pienimmät ovat kokoluokaltaan nimitystään "postimerkkilaatta" vastaavia (24 x 24 x 5,5 mm). Hinnat vaihtelevat 26...34 €/m2. Mosaiikkilaatoilla saadaan erilaisia pintakuvioita sekoittamalla eri värisiä laattoja keskenään. Lisäksi niillä voidaan laatoittaa kuperia ja koveria pintoja. Laatat ovat yleensä neliön tai pitkulaisen sauvan muotoisia. Pinta on lasitettu taikka lasittamaton. Sama laatta tai laattatyyppi sopii usein myös lattiaan. Erikoistilauksesta voi saada haluamansa lajitelman taikka mosaiikkimaisen kuvioinnin oman piirustuksen mukaan.

Muovikatteet

Muovikatteet ovat joko tapetinomaisia limisaumattavia taikka paksumpia mattomaisia seinäkatteita, jotka asennetaan puskusaumaan. Varsinkin mattomaisten tuotteiden asennus vaatii ammattimiehen. Nykyisissä muovikatteissa on kestävä PVC- kalvo ja lisäksi ne on tehty mittansa pitäviksi erilaisilla tukikerroksilla.

Aiemmin vastaavissa päällysteissä oli ongelmana sauman aukeaminen päällysteen kutistuessa. Lisäksi monien tuotteiden pinnat pinttyivät pysyvästi. Yleisimpien seinämuovien hinnat vaihtelevat kiinnitettyinä 10…20 €/m2. Muovikate ulotetaan alareunastaan esimerkiksi seinälle nostetun muovimaton päälle limiin ja sen alareuna kiinnitetään liimaamalla ehdottoman tiiviisti. Helman tiivistämistä juotoksella suositellaan.

Asuintiloihin löytyy esimerkiksi eteisiin muovitapetteja, jotka eivät vaikuta lainkaan muovilta, mutta ovat pestävissä.

Tapettipinnat

Valittu tapettityyppi ja tapetointialusta ovat aina keskenään riippuvaisia toisistaan. Ääritapauksina voidaan esittää toisaalta halpa ja hyvin ohut paperitapetti, joka vaatii sileän ja virheettömän alustan, ja toisaalta suoraan puhdasvaletulle betonipinnalle tarkoitettu nk. betonitapetti, jossa kohokuviointi hävittää alustan virheet.

Tapetin hinta ei siis yksin määrää kokonaiskustannuksia, vaan lisäksi on otettava huomioon työmäärä ja alustan kunnostustyöt. Myös kuviokohdistuksen aiheuttama hukka saattaa vaikuttaa ratkaisevasti tapetointikustannuksiin. Boordinauhat saattavat maksaa yhtä paljon kuin tapetit. Tapetin laatua ratkaistaessa on huomattava, että sen muodostama kustannus on vain osa kokonaiskustannuksista, lopun muodostuessa pääosin työpalkoista. Halvin tarjoustapetti ei välttämättä ole edullisin - saati tyylikkäin.

Vanhat tapetit, joiden kiinnipysymisestä ei ole varmuutta, tulee tarkkaan poistaa ennen uudelleentapetointia. Heikot alustat vahvistetaan esimerkiksi liisteripohjustuksella. Arveluttavia pohjia ovat mm. heikot rappauspinnat. Joidenkin tapettien koristevärit "lyövät läpi", ellei niiden pintaan sivellä maali- tai muuta nk patentointikerrosta.

Vanhoissa asunnoissa, joissa on korkeita huoneita, on syytä tarkistaa huonekorkeuden ja rullanpituuden yhteensopivuus. Vinot seinäpinnat näkyvät nurkissa korostetusti, jos valitaan väärän mallinen tapettikuviointi. Ammattimies pystyy tiettyyn asteeseen saakka hävittämään seinien vääristymiä tapettien asettelun avulla.

Saatavana on monia pestäviä vinyylitapetteja, jotka eivät vaikuta lainkaan muovimaisilta. Kulutusta kestävinä niitä voi suositella esimerkiksi eteis- ja wc -tiloihin. Tapetti valitaan kätevimmin erikoisliikkeen mallistoista. Mallikirjoissa on usein valmiita yhdistelmäehdotuksia tyyliin yleistapetti- erikoistapetti.