Sukutalo kunnostetaan perheen asuintaloksi

 

Jos vanhan hirsitalon runko on kunnossa, niin rakennuksen korjaaminen saattaa olla viisas ja taloudellisesti kannattava ratkaisu.

Lopella remontoidaan tällaista 1800-luvulla rakennettua sukutaloa kestämään vielä toisetkin sata vuotta. Talo on aikoinaan rakennettu korkealle mäelle kuivalle aurinkoiselle paikalle, mikä lienee pitkän iän salaisuus.

Tero Haikara ja Katriina Kemppi-Haikara.
Sukutalon kunnostus on kulttuuriteko.

Paikalla ovat omistajapariskunta Tero Haikara ja Katriina Kemppi-Haikara, korjausrakentaja-artesaani Ville Puranen Hirsiberia Ky:stä sekä vastaava työnjohtaja Marko Peltonen.

Karjalasta Hämeeseen evakkona tullut Katriinan isä muutti taloon vuonna 1944 seitsemän vuoden ikäisenä ja asui siinä yli 70 vuotta.

– Talolla on oma historiansa ja rakennuksen runko vaikutti hyväkuntoiselta, joten päätimme suositusten perustella kunnostaa kokonaisuuden vastaamaan nykyaikaisia asumis- ja energiamääräyksiä, Tero Haikara kertoo.

Päätökseen vaikuttivat konsulttina toimineen rakennuskonservaattori Niko Palosen suositukset. Arkkitehtisuunnittelu on vanhojen kohteiden saneeraukseen perehtyneen arkkitehti Leena Carelsen käsialaa.

"Kannattava urakka"

Alkuperäiseen päätyosan koko on noin 80 neliötä. Taloa on myöhemmin jatkettu kahteen kertaan niin, että kaksi eri sukupolvea saattoi asua samassa talossa omissa asuinnoissaan.

– Talon etupuolelle oli 1970-luvulla rakennettu maavaraisella lattialla varustettu lisäosa ”elintasosiipi”, jossa oli sauna ja pesutilat. Se purettiin kokonaan ja tilalle rakennetaan uusi laajennusosa, noudattaen ulkonäöllisesti samaa tyyliä kuin varsinainen talokin, Haikara toteaa.

Uuden lisäosan valmistuttua talossa on kaikkiaan 199 neliötä. Omistajapariskunnan mukaan saneeraus on taloudellisesti kannattava.

– Saamme kunnostettua useita sukupolvia vanhan talon hinnalla, joka riittäisi pienehkön uuden omakotitalon rakentamiseen. Lähtökohtana oli myös säilyttää todella vanha talo ja sen historiaa. Juhannuksena voimme ehkä jo saunoa uudessa saunassa, pariskunta tiivistää yhteisen toiveen.

Perustusten alle tulee routimatonta kantavaa kivimursketta. Rakennuksen ympärille kaivetaan sadeveden poistoputket ja salaojitus. Talon vaalean kellertävä värisävy säilytetään. (kuva vasemmalla)
Tapetit ja lattia on poistettu. (kuva oikealla)

Tilanteet yllättävät

Vanhojen talojen remontteja tekevän Hirsiberia Ky:n Ville Puranen kertoo kokemukseensa perusteella, että tärkeintä remontin onnistumiselle on asiakkaan tahtotila säilyttää vanhoja rakenteita. Hänestä vanhan, arvokkaan talon korjaus on aina myös kulttuuriteko.

– Asiakkaalla on myös oltava kyky ottaa nopeasti vastaan tietoa yllätyksenä löytyvistä vaurioista ja hyväksyä tilanne. Ongelmat kannattaa keskustella auki ja pitää miettiä miten asiassa kannattaa edetä, Puranen pohtii.

Tällainen yllätys oli esimerkiksi keittiön ja olohuoneen välinen seinä, joka piti jättää paikoilleen mutta joka olikin tukihirsien osalta aivan liian hapero korjattavaksi.

Valmiit keittiösuunnitelmat piti tässä vaiheessa laittaa uusiksi ja väliseinä ottaa pois.

Tero Haikaran mukaan yllättävissä tilanteissa on elettävä hetkessä ja tehtävä ne päätökset, jotka kulloinkin ovat ajankohtaisia.

Ilman tarkkoja piirustuksia

Vastaava työnjohtaja Marko Peltonen kertoo, että korjauskohteeseen työntekijöitä palkattaessa ei tiedetä mitä tullaan tekemään ja kuinka paljon. Mutta kun remonttimies osaa tehdä kaikkea ja tavoite on selvillä, niin tilanteessa voidaan edetä kohteen mukaan.

– Ammattilaiselta työn tekeminen sujuu ilman tarkkoja piirustuksiakin, mutta mitään sellaista, mitä ei ole suunniteltu, ei tehdä. Valvojalle tämä on ollutkin helppo työmaa, Peltonen sanoo.

Tero Haikara kertoo, että yhteistyökumppaneiden valinta tapahtui tuttavilta ja kaverilta saatujen suositusten perusteella. Näin paikalle saatiin onnistunut ja luotettava porukka.

Hankkeessa hyödynnetään vanhoja hyväkuntoisia ikkunoita. (kuva vasemmalla)
Julkisivun pystyrimalaudoitusta on poistettu, jotta hirsirungon alaosan vauriot saadaan korjattua. (kuva oikealla)

Hirret paljaana

Rakenteiden purkutyöt alkoivat marraskuussa 2016. Kahdelta mieheltä aikaa työhän kului kuukauden verran. Tammikuun lopussa 2017 talon maapohja on näkyvissä ja hirret paljaana. Alapohja on tyhjennetty puruista ja irtonaisista maa-aineksista imuriautolla sekä kaivinkoneella.

– Talossa oli luonnonkiviperusteinen tuulettuva alapohja, joka oli vähitellen vajonnut maan tasolle eikä alapohja enää tuulettunut. Uusin lattiaremontti oli tehty edellisen vaurioituneen lattian päälle, Ville Puranen kuvaa.

Nykyinen kattomateriaali on varttikatetta ja sen alla on pärekatto. Uuteen taloon tulee todennäköisesti peltikatto. Vesijohtoputket oli vedetty 1950-luvulla ja vesivahinkojakin oli tapahtunut. Remonttiin ryhdyttäessä tiedettiin, että siitä tulee mittava.

– Vauriot tulivat näkyviin sitä mukaan kun rakenteita avattiin, eikä kukaan osannut aavistaa miten huonossa kunnossa alimmat hirret lopulta olivat, Tero Haikara toteaa.

Lahot hirret uusittu

Asuinrakennuksen rungon alaosan lahovauriot on korjattu vaihtamalla vaurioituneet hirret uusiin. Uudet hirret ostettiin tuttavalta, jolla niitä oli valmiina varastossa.

– Hirsikorjauksissa käytettiin samaa liitos- ja nurkkasalvostyyliä kuin alkuperäisissä rakenteissa. Hirsien välisissä saumoissa ja liitoksissa eristeenä käytettiin pellavaeristettä, Puranen selvittää.

Kattolinja oli taipunut niin että vasen pääty oli noin kymmenen senttiä rungon keskiosaa alempana. Nyt runko on suoristettu.

– Vuonna 1981 uusitut ikkunat ovat hyvässä kunnossa, paitsi että etelän puoleiset karmit ovat haalistuneet. Julkisivujen pystylaudoitus uusitaan kokonaan, mutta alkuperäinen vaalean kellertävä sävy säilytetään. Räystäitä jatketaan, isäntä suunnittelee.

Laudoituksen ja hirsirungon laudoituksen väliin tulee 50 millimetrin ekovillakerros. Koska eriste on ulkopuolella, niin olohuoneen yksi iso hirsiseinä voidaan jättää paljaaksi.

Hirsirungon lohenpyrstö -nurkkasalvos pitää rakennuksen kasassa. Korjauksissa on käytetty samaa liitos- ja nurkkasalvostyyliä kuin alkuperäisissä rakenteissa. (kuva vasemmalla)
Tuvan "sydämen" eli takka-leivinuunin perustusten anturan valumuotti. Anturamuotin päällä on varastoituna hirsirungon alle valettavien pilariperustusten anturavalumuotteja. (kuva oikealla)

Aurinkokeräimet katolle

Aikaisemmin talossa oli suora sähkölämmitys. Uudeksi lämmitysmuodoksi on suunniteltu vesikiertoista lattialämmmitystä, joka saa lämpöenergiaa paikalle muuratusta vesikiertoisesta leivinuunitakasta.

Taloon on suunnitteilla myös ilmavesilämpöpumppu ja katolle asennetaan mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa aurinkokeräimet.

Taloon tulevassa hybridivesivaraajassa on myös sähkövastukset, mikäli lämpöä ei muutoin saada tarpeeksi. Navetasta löytyi vielä Högforsin vanha liesi, jolle muurataan takan viereen keittiön puolelle taso.

– Muuratussa takassa lämpö vesikiertoon otetaan savukaasujen keskeltä, joten tekniikka vaikutti tehokkaammalta kuin elementtitakan tekniikka, jossa lämpö otetaan takan rakenteista, Haikara perustelee.

Toisaalta, kun lämpö ohjautuu vesikiertoon, niin säteilylämmityksen osuus toki pienenee. Talo kytketään myös kunnalliseen viemäröintiin, sen oltua aiemmin omien likakaivojen varassa.

Talon sähköjärjestelmä pohjautuu mahdollisesti KNX-tekniikkaan, johon voidaan liittää runsaasti nykyaikaista turvallisuus- ja valvontatekniikkaa sekä automatisoida erilaisia toimintoja.

Pihapiirissä on navetta, jonne ensimmäiseksi rakennettiin ilmalämpöpumpulla lämmitettävää tilaa varastoksi ja toimistotilaksi. Vanhalla vintillä oli aikaisemmin kylmää varastotilaa. Uudelle vintille, jonne mennään luukun kautta, tulee pelkästään teknistä tilaa. Portaiden jäädessä pois asumiseen vapautuu kuusi lisäneliötä.

Katossa on reikä puretun savupiipun jäljiltä. Vanhan piipun luonnonkiviperustukset olivat hauraat. Oli järkevämpää purkaa muuri kokonaan ja tehdä uusi maasta lähtien. (kuva vasemmalla)
Historiallisia kerroksia kattorakenteissa: Kattorakenteissa on vanhakantaisen kurkihirsi-vuoliaisrakenteen lisäksi uudempia kattotuolirakenteita. Ruodelautojen päällä on vanha pärekatto, jonka päällä 1970-luvun mineriittikate, "Varttikatto”. (kuva oikealla)

Isoja päätöksiä

Saneerausurakka on myös jatkuva päätöksentekoprosessi. Tero Haikara kertoo, että alun perin vaihtoehtoja oli vain kaksi, rakennetaanko uusi talo vai lähdetäänkö kunnostamaan vanhaa.

– Rakenteita lähdettiin avaamaan tietämättä missä kunnossa ne ovat. Lahoja hirsiä löytyi, mutta kyse oli kuivalahosta eikä kosteusvahingoista kertovia mikrobeja löytynyt. Mikäli kasvustoa olisi löytynyt, niin kunnostamisen jatkamista olisi harkittu uudelleen, hän sanoo

Yksi tärkeimpiä päätöksiä oli se mitä perustuksille tehdään. Tuulettuva alapohja haluttiin säilyttää.

– Alkuperäinen luonnonkiviperustus vaihdetaan kuitenkin pilarianturaperustukseen, joka ehkä verhoillaan luonnonkivellä. Harkinnassa oli myös julkisivun mittainen luonnonkivijalka, josta luovuttiin kustannussyistä.

Routimiselle altis matala luonnonkiviperustus toimi vielä 1900-luvun alussa, jolloin ei ollut sähkö- ja vesijohtovientejä, joten talon elämisestä ei ollut suurta haittaa.

– Rossipohjaa koskevaa päätöstä tehtäessä arvoa annettiin ammattilaisten mielipiteille. Talo nimittäin sijaitsee radonalueella Salpausselän harjun loppupäässä, ja rossipohjainen talo tuulettuu itsestään, Haikara perustelee.

TEKSTI: MATTI VALLI
KUVAT: ARI KORKALA

Sukutalo kunnostetaan perheen asuintaloksi