Suunnittelulla on merkittävä osa rakennusprojektissa

 
  • Kirjoittaja(t): Jouko Lommi, neuvontainsinööri, Pientalorakentamisen Kehittämiskeskus ry

Suunnittelun osuus rakennushankkeen kustannuksista on vain murto-osa hankkeen kokonaiskustannuksiin verrattuna. Hyvällä suunnittelulla saavutettava taloudellinen hyöty voi olla kuitenkin merkittävä. On sanottu että suunnittelijan työpöydällä lyödään lukkoon yli 80 % koko rakennusprojektin kustannuksista. Sen vuoksi laadukas suunnittelu, ammattitaitoiset suunnittelijat sekä riittävän kattavat ja viimeistellyt suunnitelmat ovat ensiarvoisen tärkeitä pientaloprojektissa. Olisi tärkeätä, että niin arkkitehti-, rakenne- kuin erityissuunnitelmien tekoon valittaisiin nimenomaan pientaloihin perehtynyt suunnittelija. Rakennusmääräykset uudistuivat vuoden 2010 alusta energiamääräystenosalta. Uudet ratkaisut vaativat hyvää suunnittelutaitoa, jotta vältytään virheiltä.

1. Suunnittelu yleensä

Mielellään jo rakennuksen esisuunnitteluvaiheessa tulee rakentajan valita kohteelle pääsuunnittelija, jonka toimenkuvana on lyhyesti sanottuna huolehtia siitä että arkkitehti-, rakenne-, LVIS- ja muutkin erityissuunnitelmat sopivat keskenään yhteen eli suunnitelmat muodostavat kokonaisuuden, joka täyttää sille asetetut vaatimukset. Pääsuunnittelijan tehtävien hoidosta voi sopia arkkitehdin tai rakennesuunnittelijan kanssa. Myös valvojan tai vastaavan työnjohtajan toimenkuvaan voidaan pääsuunnittelijan tehtävät sisällyttää. Rakennusprojektin edetessä pääsuunnittelijalla on velvollisuus huolehtia suunnittelun eri osa-alueiden yhteensovittamisesta siten, että saavutetaan taloudellinen, kokonaisuutena hyvin toimiva lopputulos. Hänen tulee huolehtia siitä että tietyn osa-alueen muutokset otetaan huomioon myös muissa suunnitelmissa. Kaikki mahdolliset työnaikaisetkin muutokset täytyy päivittää suunnitelmiin.

Pientalonkin rakentamisessa tarvitaan varsin monenlaisia suunnitelmia. Uutena asiana vuoden 2008 alusta tuli voimaan laki rakennuksen energiatodistuksesta. Vuoden 2010 alusta tulivat voimaan uudet lämmöneristysmääräykset, joissa numeerisia eristävyysarvoja kiristettiin noin 30 % vanhaan tasoon verrattuna.

Suunnittelutyöt alkavat arkkitehtisuunnittelulla, luonnospiirustuksilla sekä myöhemmin pääpiirustuksilla. Sen jälkeen tulevat mukaan rakennesuunnittelu, lämpösuunnittelu, vesi- ja viemärisuunnittelu, ilmanvaihtosuunnittelu, sähkösuunnittelu sekä energiaselvitykset. Lisäksi tapauskohtaisesti saatetaan tarvita vielä erikoissuunnittelua kuten esim. geotekninen suunnittelu (pohjatutkimukset), sisustussuunnittelu (valaistus-, kaluste-, sisustussuunnitelma), vihersuunnittelu (pihasuunnitelma), värityssuunnittelu tai akustiikan suunnittelu.

On tärkeätä, että yhteistyö ja tiedon kulku eri suunnittelijoiden välillä toimii sujuvasti. Tarpeen vaatiessa tulee järjestää suunnittelupalavereita, missä istutaan saman pöydän ääreen neuvottelemaan esille tulevista kysymyksistä. Pääsuunnittelijan tulee tiedostaa vastuunsa ja hänen tulee järjestää aikaa paneutua riittävän syvällisesti projektin hoitamiseen. Rakennuttajan tulee hoitaa pääsuunnittelijan avustuksella suunnittelun ohjausta siten, että tuloksena saadaan suunnitelmat asetettujen tavoitteiden mukaisina, pysytään asetetussa aikataulussa sekä edetään asetetun kustannusarvion mukaisesti. Seuraavissa kappaleissa on esitetty pääpiirteet suunnittelun eri osa-alueista.

2. Energiatodistus uusille rakennuksille

Laki rakennuksen energiatodistuksesta tuli voimaan 1.1.2008, minkä jälkeen se koskee kaikkia uusia rakennuksia. Rakennuksen omistajan on hankittava energiatodistus silloin, kun rakennus tai sen osa otetaan käyttöön, myydään tai vuokrataan. Vanhojen rakennusten osalta laki tuli voimaan vuoden 2009 alusta.   Vanhoille pientaloille energiatodistus on kuitenkin vapaaehtoinen. Uudessa rakennuksen pääsuunnittelija huolehtii energiaselvityksen ja siihen liitettävän energiatodistuksen laadinnasta ja varmentamisesta.

Energiatodistusten avulla kuluttajat voivat vertailla rakennusten energiatehokkuutta ja tunnistaa paljon energiaa kuluttavat rakennukset sekä energiaa säästävät rakennukset. Taloille määritetään energialuokka asteikolla A – G, jonka avulla vertaaminen on mahdollista. A-luokan rakennus kuluttaa vähiten energiaa, korkeintaan 150 kWh/brm2/vuosi, ja G-luokan rakennus eniten, yli 320 kwh/brm2/vuosi. Voimassa olevien lämmöneristysnormien mukaan eristetty talo kuuluu keskivälille luokkaan D, jossa kulutus on 191 – 230 kwh/brm2/vuosi. Talon lämmitysmuodolla ei ole lain mukaan vaikutusta rakennuksen saamaan energialuokkaan.

Tulevaisuudessa energiatodistus antaa kiinteistön ostajalle mahdollisuuden vertailla eri kiinteistöjen energiatehokkuutta. Asian merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan energian hinnan noustessa ja pyrittäessä vähentämään lämmityksestä aiheutuvia päästöjä. Energiatodistus on rakennuksen tuoteseloste, joka auttaa kiinteistön ostajaa tai tulevaa vuokralaista arvioimaan rakennuksen tehokkuutta ja todennäköisiä käyttökustannuksia. 

Suunnitelmissa on, että vuonna 2012 lämmöneristys- ja energiamääräykset uudistuvat jälleen. Tehokkuuden lisäystä on odotettavissa jälleen noin 20 %.  Tämäkin tuleva muutos on hyvä ennakoida etukäteen. Rakentamisvaiheessa paremmasta energiataloudesta aiheutuva kustannusnousu on yleensä alle 5 % luokkaa rakentamisen kustannuksista.

Hyöty paremmasta energialuokasta on huomattava, koska lisäinvestoinnin takaisinmaksuaika säästyneinä energiakustannuksina on kymmenen vuoden luokkaa.

3. Arkkitehtisuunnittelu

Ehdotussuunnitelma / luonnossuunnitelma

Arkkitehti esittää talokohteen pääpiirteisen yleisratkaisun ehdotussuunnitelmassa tai luonnossuunnitelmassa. Näiden ensimmäisten luonnossuunnitelmien tekemiseen ja eri vaihtoehtojen puntarointiin kannattaa varata riittävästi aikaa, koska mahdollisuudet vaikuttaa lopulliseen kokonaisuuteen ovat vielä huomattavan suuret. Talon perusratkaisuista tehdään muutama vaihtoehtoinen malli. Jotta huomio ei kiinnittyisi epäoleellisiin pieniin yksityiskohtiin, on suunnittelu aloitettava rakennuksen ja rakennelmien sijoittelusta tontille maaston erityispiirteet huomioiden. Jo luonnosvaiheessa on hyvä teettää hankkeesta kustannusarvio, jotta saadaan selville onko suunniteltu ratkaisu budjetin mukainen. Myöhemmin suunnittelutyön edetessä ja suunnitelmien saavuttaessa lopullista muotoaan voidaan kustannusarviotakin tarkentaa.

Arkkitehdin laatimia ehdotuspiirustuksia arvioidaan seuraavien kriteerien pohjalta:

1. Talo soveltuu toimivuudeltaan asukkaan tarpeisiin

  • tilat ovat oikein mitoitettuja asumistoimintoihin
  • tilojen ja huoneiden sijainti on asumistarpeiden mukainen
  • asunnon sisäinen liikenne on selkeä
  • asunnon sisätilat liittyvät luontevasti ulkotiloihin

2. Suunnitelmat ovat taloudellisia sekä rakennus- että käyttökustannusten kannalta

  • talo on sopivan kokoinen ja tarpeen mukaan laajennettavissa
  • runkosyvyyden jännemitat ovat edullisia
  • perustukset ovat rakenteellisesti toimintavarmat ja edulliset
  • ikkunoiden koko ja suuntaus ovat järkevät
  • kattomuoto on tarkoituksenmukainen ja teknisesti varma
  • rakenteet ja liitokset ovat teknisesti oikein
  • yleiset materiaalivalinnat ovat kestäviä, kohtuuhintaisia ja turvallisia

Rakennuttajan hyväksymän luonnosversion pohjalta laaditaan viralliset pääpiirustukset, joilla haetaan rakennuslupa rakennuslautakunnalta. Tämän vuoksi pääpiirustuksissa on esitettävä rakennuksen ja tontin lisäksi kaikki lainsäädännön edellyttämät suoja- ja paloturvallisuusratkaisut. 

Pääpiirustuksiin sisältyy ainakin seuraavat suunnitelmat:

  • asemapiirros (kuvaa tonttia ja lähiympäristöä)
  • pohjapiirustukset kaikista kerroksista
  • leikkauspiirustukset (vähintään yksi)
  • julkisivupiirustukset
  • energiatehokkuusselvitys ja suunniteltu energialuokka

Rakennuslautakunta tarkistaa pääpiirustukset käsitellessään rakennuslupahakemusta. Vahvistetut pääpiirustukset toimivat lähtökohtana suunnittelutyön jatkamiselle ja lopullisille työpiirustuksille. Mitoitetut työpiirustukset eli toteutuspiirustukset laaditaan rakennustyön toteuttamista varten työmaan ja rakentajien tarpeisiin.

Rakennusselitys ja rakennetyypit laadunmäärittäjinä

Rakennusselitys on työpiirustuksia täydentävä tekninen asiakirja, jossa suunnittelija ilmaisee kirjallisesti, miten ko. rakennus rakennetaan. Rakennusselityksen tehtävänä on kuvata kohteen laatu. Selitykseen sisältyy urakoitsijoita velvoittavia ja sitovia määräyksiä sekä suosituksia. Määräykset ja ohjeet koskevat työssä käytettäviä rakennusaineita ja -tarvikkeita sekä työmenetelmiä. Rakennusselityksen laatua määrittävinä liiteasiakirjoina voivat olla esim. huoneselitys (huonetilojen pintamateriaalit ja pintakäsittely), rakennetyypit ulkovaipan ja sisäseinien rakenteista, ikkuna- ja oviluettelo, kaluste-, varuste ja laiteluettelot eri huonetiloista.

4. Rakennesuunnittelu

Rakennesuunnittelijan tehtävänä on löytää arkkitehdin suunnitelmiin soveltuvat turvalliset ja taloudelliset rakenneratkaisut. Yleensä rakennesuunnittelu aloitetaan tontilla tehtävällä maaperätutkimuksella, jolla selvitetään maan kantavuus ja sopiva perustamistapa. Huolellisesti laadituilla kattavilla rakennepiirustuksilla saadaan hinnaltaan vertailukelpoiset tarjoukset. Sopimusvaiheessa saadaan tarkasti määritettyä rakenteet ja työmäärät sekä vältytään monesti hankalilta ja kalliilta lisätöiltä. Yksityiskohtaiset rakennesuunnitelmat ja työselitykset muodostavat tärkeän perustan sopimusten tarkkuudelle ja hinnanmuodostukselle sekä laadunmääritykselle ja valvonnalle.

Rakennesuunnittelijan tehtävät:

Rakennejärjestelmän perusvalinnat tehdään arkkitehdin luonnospiirustusvaiheen aikana.

Tässä vaiheessa sovitetaan yhteen arkkitehtisuunnitelmat ja rakennejärjestelmät kokonaisuuden kannalta edullisimmalla ja tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.

Alustavat rakennepiirustukset laaditaan -arkkitehdin pääpiirustusvaiheessa.

Lopulliset rakennepiirustukset on laadittava niin täydellisinä, että niiden perusteella voidaan talon runko ja muut rakenteet pystyttää työmaalla ilman tulkintavaikeuksia. Lopulliset suunnitelmat on hyväksytettävä etukäteen rakennusvalvontaviranomaisella.

Lämmöneristävyyden lisääminen edellyttää huolella harkittuja rakenneratkaisuja.

Rakennesuunnittelijan laadittavaksi tulevat yleensä seuraavat suunnitelmat ja hankkeesta riippuen voidaan tarvita lisäksi muitakin suunnitelmia:

  • perustussuunnitelmat, tarvittaessa louhinta ja kaivusuunnitelmat
  • betonirakenteiden laudoitus- ja raudoituspiirustukset
  • kuivatus- ja salaojapiirustukset
  • puu- ja tiilirakenteiden sekä teräsrakenteiden pohjapiirustukset
  • vesikattopiirustukset
  • rakenneleikkaukset
  • elementtipiirustukset
  • erikoisrakenteiden piirustukset

5. LVI – suunnittelu

Lämmitysjärjestelmän valinta

Lämmitysjärjestelmän valinta on keskeinen LVI-suunnitteluun sisältyvä valinta. Toimiva lämmitys vaikuttaa keskeisesti asumisen viihtyisyyteen ja kustannuksiin. Lämmitysjärjestelmän valintaan vaikuttavat rakennuksen koko ja energian tarve. Yleisesti voidaan sanoa, että järjestelmä, joka on edullinen käyttökustannuksiltaan, on kallis hankintakustannuksiltaan ja päinvastoin. Lämpöä voidaan tuottaa esim. kaukolämpöliittymästä, öljypolttimella, sähköllä ja puulla tai maalämpö- sekä ilmalämpöpumpuilla. Lämmönjako voi olla sähköinen: patterit seinillä, kattosäteilylämmitys tai kaapelit lattiassa. Yhtä lailla se voi olla vesikiertoinen: patterit seinillä ja putkisto lattiassa. Energiatehokkaan rakentamisen aikana tulee ilmalämmityksen osuus todennäköisesti lisääntymään. Hyvin eristävä talo voidaan lämmittää hankintakustannuksiltaan edullisemmalla järjestelmällä.

Tulisijojen rakentaminen uusien talojen varalämmitysjärjestelmäksi on viime vuosina kiitettävästi lisääntynyt. Kasvaneen kysynnän myötä valmistulisijojen hyötysuhteet ovat parantuneet ja haitalliset päästöt vähentyneet. Talon keskeiselle paikalle sijoitettu tulisija riittää pienehköllä puuvarastolla turvaamaan välttämättömän lämmöntarpeen pitkienkin sähkökatkosten aikana.

Seuraavana muutamia asioita päätöksenteon helpottamiseksi:

  • mitä suurempi rakennus, sitä tärkeämpää ovat edulliset käyttökustannukset
  • onko rakennukseen mahdollista sijoittaa teknistä tilaa ja mikä on tarvittavien neliöiden lisähinta
  • huollon tarve ja tarvittavat varajärjestelmät
  • energian hinnan muutokset tulevaisuudessa
  • onko lämmönlähde myöhemmin muutettavissa ja miten siihen voitaisiin jo etukäteen varautua, pitkällä tähtäimellä taloudellinen ratkaisu on lämmitysjärjestelmä, joka joustaa käytettävän energiamuodon suhteen

Sähkölämmitystä on hyvä täydentää lämpöpumpulla tulisijoilla

Ilmanvaihtojärjestelmän valinta

Painovoimainen ilmanvaihto ei sovellu nykyaikaiseen asumiseen, koska ilmavaihtoa on vaikea saada riittävän tehokkaaksi poistamaan sisätilaan kertyvä kosteus ja epäpuhtaudet. Lisäksi toimiva lämmön talteenotto on miltei mahdoton toteuttaa. Koneellinen poistoilmailmajärjestelmä antaa riittävän ilmanvaihdon, mutta lämpöhäviö on suurta. Järjestelmä ei ole suositeltava suuren energiahävikin johdosta, jollei siihen kytketä poistoilmalämpöpumppua. Tällöin on tärkeää huolehtia vedottoman korvausilman saannista.

Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto varustettuna lämmön talteenotolla on suositeltavin energiataloudellinen valinta. Tuloilma suodatetaan ja lämmitetään lämmön talteenottokennossa sekä tarvittaessa lisäksi jälkilämmityspatterilla. Lämmön talteen ottava ilmanvaihto säästää lämmityskuluja 15–25% vuodessa. Kanaviston osalta on erittäin tärkeää huolehtia kaikkien kylmissä tiloissa ja rakenteissa olevien kanavaosuuksien tehokkaasta eristämisestä jotta lämpöhäviöt ja kondensoituminen voidaan estää. Kanaviston puhdistusmahdollisuudet on otettava huomioon suunnittelun ja asennustyön aikana. Usein puhdistusluukut saattavat jäädä rakenteiden sisään vaikeasti avattaviin paikkoihin.

Seuraavassa muutamia vinkkejä hyvän asuntoilmanvaihdon toteuttamiseksi:

  • valitse kone, jossa on korkea lämmön talteenoton vuosihyötysuhde
  • teetä asennustyö ilmanvaihtourakoitsijalla
  • vaadi ja valvo, että kanavisto asennetaan puhtaana tiivisteellisiä liitososia käyttäen ja että aina kun asennustyö lopetetaan, kanavan päät tulpataan esim. muovilla.
  • kanavistossa tulee käyttää 45 asteen käyriä (helpottaa kanaviston puhdistusta)
  • järjestelmä säädetään ja lukitaan mitoitusasentoihinsa.

6. Sähkösuunnittelu

Talon sähkösuunnittelijan tehtäviin kuuluu suunnitella:

  • mahdollinen sähkölämmitysjärjestelmä
  • talojohto ja sähköpääkeskus, tarvittaessa ryhmäkeskukset
  • tarvittavat ohjauspiirikaaviot
  • turva- ja datajärjestelmien kaavio
  • kiinteät sähköasennukset ja kodinkoneliitännät
  • valaistusjärjestelmä ja kiintovalaisimet
  • pistorasiat, puhelin-, antenni- ja ATK-liitännät

Valaistussuunnittelu on yksi tärkeä asumisen laatuun vaikuttava suunnittelualue. Alalle tulee jatkuvasti uusia tuotteita, kuten erilaisia halogeeni ja kuituvalojärjestelmiä, joiden hallinta on haaste sähkösuunnittelulle. Valaistusjärjestelyjä on vaikea muuttaa myöhemmin, joten suunnittelunohjauksessa kannattaa näihin valintoihin kiinnittää tarkkaa huomiota.

Pientalojen sähkösuunnitelmia ei yleensä sähköyhtiö tarkasta. Liittymisilmoituksessa tulee ilmetä suunnittelijan pätevyys ja urakoitsijan asennusoikeudet, jotka sähkönjakeluyhtiö varmistaa. Pientalon sähköasennukset kuuluvat urakoitsijan omavastuiseen varmennukseen. Ulkopuolisen varmennustarkastuksen suorittajista saa tietoa Turvatekniikan keskukselta (Tukes), joilta voi tilata tarkastuksen.

7. Erikoissuunnittelu

Erikoissuunnittelija on hankeen ulkopuolinen asiantuntija, jonka panosta saatetaan tarvita mm. maaperän tutkimiseen, akustiikan suunnitteluun, sisustussuunnitteluun, vihersuunnitteluun tai värityssuunnitteluun. Maaperän tutkiminen on yleensä välttämätön työvaihe. Energiatehokkuuslaskelma ja energialuokan määrittäminen on uusi suunnittelualue, josta pääsuunnittelija huolehtii. Hyvä suunnittelu antaa laadukkaan lopputuloksen ja säästää useimmiten toteutus- ja huoltokustannuksissa. Seuraavat suunnitteluasiakirjat kuuluvat erikoissuunnitteluun:

Geotekniikka

  • pohjatutkimuslausunto sisältää tiedot maaperän kantavuudesta ja rakenteesta,
  • pohjavedenpinnan tasosta sekä esityksen perustamistavasta.

Sisustussuunnittelu

  • valaistussuunnitelma
  • sisustussuunnitelma
  • kalusteiden osapiirustukset
  • yksityiskohtapiirustukset

Vihersuunnittelu

  • puutarha- tai pihasuunnitelma
  • kasviluettelo
  • istutus- ja hoito-ohjeet

8. Huolto- ja käyttöohje

Kaikki suunnitelmat kootaan lopuksi talon huolto- ja käyttöohjeeseen. Tähän ohjeeseen sisältyvät rakennusaikaiset dokumentit sekä teknisten järjestelmien ja materiaalien tuotetiedot. Käyttöön ja ylläpitoon liittyvä ohjeisto huolto- ja tarkastusohjelmineen on tämän ohjekirjan keskeisintä sisältöä. Huolto- ja tarkastuskohteet merkitään suunnitelmiin, jotka sisällytetään ohjekirjan liitetiedostoon.

Huoltokirja on yksi keskeisistä omakotitalon laatuun ja arvon säilyttämiseen vaikuttavista dokumenteista. Sen avulla varmistetaan hoito-, huolto- ja korjaustöiden oikeat työtavat ja ajoitukset. Huoltokirjan tulee olla valmiina viranomaisten tarkistettavissa rakennuksen käyttöönottovaiheessa.