Terveellisen ja viihtyisän sisäilman varmistaminen

 
  • Kirjoittaja(t): Jorma Säteri, Toiminnanjohtaja, Sisäilmayhdistys ry.

Terveellinen sisäilmasto on nykyrakentamisen tinkimätön tavoite. Ihminen viettää asunnossaan valtaosan ajastaan, joten ei ole samantekevää millainen hengitysilman laatu siellä on. Huonolaatuisella sisäilmalla voi olla monia haitallisia vaikutuksia terveyteen. Vakavimpia terveysvaaroja ovat sisätiloissa tupakointi ja maaperän radonkaasu, jotka nostavat syöpäriskiä. Sisäilmaan rakenteista pääsevät homeitiöt voivat aiheuttaa yleis- ja hengitystieoireita, ja pahentaa allergioita, samoin kuin materiaaleista haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Näiden lisäksi sisäilman hajut alentavat viihtyisyyttä.

Sisäilman epäpuhtaudet ja terveys

Asunnon sisäilman laatu ratkaistaan rakennusvaiheen materiaali-, rakenne- ja laitevalinnoilla sekä asunnon käytönaikaisella ylläpidolla. Ammattitaitoisilla rakenneratkaisuilla, toimintavarmoilla laitevalinnoilla ja pintamateriaalien huolellisella valinnalla on helppo saavuttaa terveellinen sisäilman laatu. Laitteiden oikea käyttö ja huolto sekä pintojen säännöllinen siivous varmistavat hyvän laadun säilymisen koko rakennuksen kestoiän.

Sisäilmastoasiat (lämpöolot ja ilman laatu) otetaan tavanomaisessa rakennusprosessissa huomioon samalla tavalla kuin muutkin toiminnalliset vaatimukset. Rakennuttaja valitsee kohteen kannalta sopivan tavoitetason ja suunnittelija kuvaa suunnitelma-asiakirjoissa ratkaisun, jolla valittu tavoitetaso saavutetaan. Urakoitsijat toteuttavat suunnitelmien mukaisen rakennuksen. Tavoitetasojen täyttyminen varmistetaan valvomalla, että toteutus vastaa suunnitteluratkaisuja.

Hyvän sisäilmaston varmistamisessa on suunnittelun lisäksi kiinnitettävä huomiota erityisesti kosteuden ja puhtauden hallintaan rakentamisvaiheessa. Lisäksi on huolehdittava riittävästi käytön opastuksesta ja rakennusten ja sen laitteiden systemaattisesta huollosta ja kunnossapidosta. Viimeksimainitussa hyvänä apuvälineenä toimii rakennuksen huoltokirja.
Rakennuttajan tulee ohjata suunnittelua kirjaamalla sisäilmastotavoitteensa selkeästi (esm. sisäilmastoluokituksen avulla) kaikkien suunnittelijoiden tiedoksi. Sisäilmastotavoitteiden toteutumista ei voi sisällyttää kenenkään yksittäisen suunnittelijan tehtäväksi, vaan kaikkien suunnitteluun osallistuvien on oltava tietoisia rakennuttajan tavoitteista. RT-kortissa "RT 07-10564 Rakennusten sisäilmasto" on esitetty yhteenveto eri suunnittelijoiden tehtävistä halutun sisäilmastoluokan varmistamisessa. Suunnitelmissa tulee vaatia ko. RT-kortissa esitettyjä asioita.

Sisäilmastotavoitteiden toteutuminen edellyttää ammattitaitoista suunnittelua ja suunnitelmissa esitettyjen ratkaisujen tarkkaa teknistä toteutusta. Valitut tavoitteet ja niistä seurauksena olevat tekniset erityisvaatimukset tulee esittää selkeästi kaikissa urakka-asiakirjoissa. Sisäilmaston laadun kannalta erityisen tärkeä asiakirja on urakkarajaliite. Siinä tulee olla maininta kuka vastaa seuraavista seikoista:

  • Aikataulukysymykset:
    • Rakenteiden kuivuminen ennen pinnoituksia
    • Talotekniikan koekäyttö, säätö ja vastaanotto
  • Rakenteiden suojaaminen poikkeuksellisilta sääolosuhteita
  • Kosteudenhallintasuunnitelma osana työmaan laatusuunnitelmaa
  • Luokiteltujen materiaalien ja komponenttien puhtaat ja kuivat varastointitilat tai vastaavat logistiset järjestelyt
  • Edellytykset toimintatarkastusten suorittamiselle.

Rakennus- ja rakennesuunnittelu

Rakennus- ja rakennesuunnittelussa määritetään sisäilmaston kannalta ratkaisevat toteutusedellytykset. Näitä ovat mm:

  • rakennuspaikan valinta
  • tilojen sijoittelu
  • lämmöneristys
  • aurinkosuojaus
  • tiiviys
  • siivottavuus

Rakennuspaikan valinnassa sisäilmastoon vaikuttavia tekijöitä ovat mm. maaperän laatu ja mahdolliset epäpuhtaudet (radon), pohjaveden korkeus, aurinko ja varjostukset, vallitsevat tuulensuunnat sekä ulkoilman puhtaus ja ympäristön melutaso.

Tilojen sijoittelussa on pyrittävä sijoittamaan toiminnoiltaan ja sisäilmastotavoitteiltaan samanlaiset tilat lähekkäin. Ilmanlaadultaan likaiset tilat (WC:t, märkätilat jne.) tulee sijoittaa erilleen muista tiloista siten, että likaisen ilman kulkeutuminen puhtaampiin tiloihin on mahdollisimman vähäistä.

Suomen rakentamismääräyskokoelman lämmöneristysvaatimusten toteuttaminen antaa yleensä riittävän hyvän perustan lämmityskauden lämpöolosuhteiden hallintaan kaikissa sisäilmastoluokissa. Ylilämpenemisen estäminen vaatii sen sijaan erityistoimia sekä rakennus-, rakenne- että LVI-suunnittelultakin.

Koska lämpötila vaihtelee paikallisesti hy-vinkin paljon, rakennus tulisi sijoittaa rinteeseen, -ei- painaumiin, joihin kylmänä vuodenaikana muo-dostuu kylmän ilman "altaita". Auringon sä-teily vähentää merkittävästi rakennuksen nettolämmitysenergian tarvetta, ja pitää samalla rakenteet kuivempina kuin varjoisella paikalla. Suuntaamalla rakennus ja sen ikkunat aurinkoenergiaa hyödyntävällä tavalla voidaan aurinkoenergiaa käyttää passiivisesti hyödyksi. Aurinkoinen kuiva maaperä varaa päivällä lämpöä ja on läpi vuorokauden lämpimämpi kuin varjoinen. Kostea maaperä haihduttaa ilmaan vettä ja jäähdyttää samalla ilmaa. Edullinen rakennuspaikka lämpötilan kannalta on aurinkoinen etelä-lounaisrinne. On tärkeää, että rakennus saa aurinkoa talvella silloin kun sitä tarvitaan. Metsän reuna tai viereiset rakennukset eivät saa varjostaa talvella. Auringon säteilyn määrä on sitä suurempi mitä vapaampi eteläisten ilmansuuntien horisontti on. Kesäajan ylilämpenemistä voidaan vähentää lehtipuiden varjostuksen avulla. Ne eivät varjosta kuitenkaan vielä kevätauringolta.

Sisäilmaa voidaan parantaa rakennusosien oikean valinnan ja monien rakentamiseen liittyvien yksityiskohtien avulla. Näistä ehkä tärkein on ikkunoiden suunnittelu myös sisäilmastoa ajatellen. Ikkunoiden läpi tuleva auringon säteily on tavanomaisissa tiloissa suurin yksittäinen lämpökuorma. Se nostaa helposti huoneen lämpötilan liian korkeaksi. Ilmastoinnilla ei voida korjata kaikkia suuren lämpökuorman aiheuttamia ongelmia. Tämän vuoksi on tärkeätä, että ikkunat suojataan auringon suoralta säteilyltä käyttämällä mieluimmin ulkopuolista suojausta, mutta vähintäinkin sälekaihtimia lasien välissä. Auringon säteilyn haittavaikutuksia voidaan vähentää myös lasien erityispinnoitteilla. Luonnonvalo on tärkeä viihtyisyystekijä, joten auringon säteilyä rajoitettaessa on aina kuitenkin huoehdittava riittävästä valon sisälle pääsystä. Ylilämpenemisen estämistä rakennussuunnittelun keinoin on käsitelty mm. Rakennusten sisäilmasto ja LVI-tekniikka -kirjassa.

Rakennuksen ulkovaipan ja tilojen välisten rakenteiden ilmanpitävyydet vaikuttavat ratkaisevasti epäpuhtauksien kulkeutumiseen rakennukseen ja tilojen välillä. Pyrittäessä hyvään sisäilmaston laatuun tulee rakennuttajan määritellä ilmanpitävyydelle tavoitetaso, jota vastaava ilmansulkuratkaisu tulee esittää suunnitelmissa.

Ilmanpitävyyden vähimmäistasoksi suositellaan pientaloille: n50<2,0-3,0 1/h ja kerrostaloille n50<1,0-1,5 1/h, suurempi arvo koskee lähinnä koneellista poistoilmanvaihtoa.

Pintarakenteiden suunnittelu

Nykyaikaisissa rakennusmateriaaleissa käytetään useita kemiallisia yhdisteitä teknisten ominaisuuksien aikaansaamiseksi ja parantamiseksi. Kemialliset yhdisteet voivat olla peräisin luonnosta tai ne voivat olla keinotekoisia. Lastulevyjä, liimoja ja tasoitteita sekä maaleja olisi mahdotonta valmistaa ilman kemikaaleja. Oikein valmistettujen, käsiteltyjen ja käytettyjen materiaalien epäpuhtauspäästöt eivät yleensä aiheuta normaaleille ihmisille terveysongelmia. Herkemmille yksilöille materiaaleista vapautuvat orgaaniset yhdisteet, aldehydit tai ammoniakki saattavat sen sijaan aiheuttaa herkistymisoireita. Mahdollisia epäpuhtauksia on tuhansia, eikä tällä hetkellä ole riittävästi tietoa siitä, mitkä niistä ovat terveydelle haitallisimpia.

Rakennusmateriaalien epäpuhtauksien torjunnassa on mahdollisimman pienipäästöisten materiaalien käyttö etusijalla. Valmista-jilta tulisikin vaatia nykyistä tarkempia tietoja epäpuhtauspäästöistä. Suomessa on vuonna 1995 otettu käyttöön sisäilmaston ja materiaalien luokitus, jonka perusteella Rakennustietosäätiö luokittelee pintamateriaalit päästöjen mukaan M1, M2 tai M3 -luokkiin. Luokiteltuja materiaaleja on tällä hetkellä yli 730 kpl. Tarkempia tietoja saa Rakennustietosäätiöstä (www.rts.fi). Lisäksi karkean arvioinnin suorittaa oman nenänsä avulla haistamalla. Pahanhajuisia materiaaleja kannattaa välttää niin sisäpinnoissa kuin kalusteissakin.

Pintarakenteiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon:

  • materiaalien epäpuhtauspäästöt
  • käyttötarkoituksen mukaiset kosteustekniset ominaisuudet
  • helppo puhdistettavuus

Pintamateriaaleissa tulisi pyrkiä mahdollisimman vähäpäästöisiin tuotteisiin. Erityisesti silloin, kun rakennus on tarkoitettu myös allergisten ja muiden herkkien ihmisten käyttöön, pienetkin materiaalien epäpuhtauspäästöt voivat aiheuttaa oireita. Materiaalien emissiomittauksia ja tuotekehitystä pitäisi nopeuttaa vaatimalla yhä enemmän korkeatasoisia, vähäpäästöisiä materiaaleja tuoteselosteineen ja mittaustietoineen.

Jos muuta keinoa materiaalien hyvyyden arvioimiseksi ei ole, voidaan niitä vertailla hajun perusteella. Haisevia materiaaleja tulee välttää. Haisevista materiaaleista esimerkkinä mainittakoon musta kumimatto.

Pyrittäessä mahdollisimman hyvään lopputulokseen on runsaspäästöisten materiaalien käyttöä rajoitettava. Asunnon pintamateriaaleina tulee käyttää pääasiassa luokan M1 materiaaleja. Käsittelemättömiä tiili-, luonnonkivi-, marmori-, keraaminen laatta-, lasi-, metalli- sekä kotimaisista puulajeista valmistettuja lauta- ja hirsipintoja voidaan käyttää vapaasti. Luokan M3 materiaaleja tai testaamattomia tuotteita kannattaa käyttää vain vähäisessä määrin.

Rakenteissa on pyrittävä käyttämään kosteustekniseltä toiminnaltaan tunnettuja, mahdollisimman riskittömiä materiaaleja. Esimerkiksi lattianpäällystemateriaalien valinnalla voidaan vaikuttaa merkittävästi myös alustarakenteiden kuivatusajan tarpeeseen.

Lattian pinnoitus on suoritettava eirtyisen huolella märkätiloissa, joissa on vaara, että vesi tunkeutuu lattian ja saumojen epätiiviyksistä rakenteisiin. Hyvin tehty laatoitus, jonka alla on kosteuseristys, on suositeltava ratkaisu. Märkätilojen lattiamateriaali ei saisi missään nimessä olla vettä imevä. Kuivumista nopeuttaa lattioiden riittävä kallistus lattiakaivoa kohden ja lattialämmitys.

Sisääntulo-ovien yhteyteen syvennyksiin sijoitetuilla ovimatoilla voidaan vähentää sisälle ulkojalkineiden mukana kantautuvaa sisäilman laatua huonontavaan likaa.

Lattioiden korkean pölypitoisuuden on todettu olevan yhteydessä sairasrakennusoireiden yleisyyteen. Tämän vuoksi tulee pintojen siivottavuuteen kiinnittää erityistä huomiota. Puhtaanapidon kannalta kannattaa suosia sileitä ja kovia seinäpintoja, jotka on helppo pitää puhtaana. Pehmeät tai rosoiset pinnat keräävät pölyä ja toimivat myös kaasumaisten epäpuhtauksien varastoina absorboidessaan ja desorboidessaan epäpuhtauksia.

Kokolattiamatot keräävät helposti likaa ja ovat huonosti hoidettuna sisäilman kannalta epäedullisia. Kokolattiamaton pinta tai tukimateriaali, joka on usein muovia tai kumia voi myös olla epäpuhtauslähde. Kokolattiamattojen on todettu lisäävän tyypillisten sairasrakennusoireiden riskiä.

Mineraalivillasta valmistettuja levyjä käytetään usein pienentämään huoneen jälkikaiuntaa. Ne eivät saa olla edes reunoista pinnoittamattomia, sillä niistä saattaa irrota huonetilaan haitallisia kuituja. Niiden on epäilty lisäävän tyypillisten sairasrakennusoireiden esiintyvyyttä.

Huoneen kalustus voi vaikuttaa monella tavoin sisäilmaan. Kalusteet saattavat olla epäpuhtauslähteitä. Kalustus saattaa muodostaa vaikeasti puhdistettavissa olevia pölypesiä ja haitata muutenkin siivousta ja puhtaanapitoa. Eri pintojen puhdistettavuus vaihtelee myös huomattavasti.

Kalustuksen valinnalla ja sijoittelulla voidaan helpottaa erityisesti huoneiden siivottavuutta, joka on tärkeää, koska tehokas siivous edistää hyvää sisäilmaa. Pölyn kerääntymistä edistäviä kalustusratkaisuja tulisi välttää. Tässä suhteessa kalusteisiin liittyvät umpinaiset sokkelit ja ovelliset säilytystilat ovat edullisia.

Ulkoseinille sijoitetut keittiö- ym. kiinteät kalusteet toimivat ulkoseinän ja sisäilman välisenä lämpöeristeenä ja laskevat siten seinän pintalämpötilaa. Koska kostea sisäilma pääsee joka tapauksessa kalusteiden taakse voi ilman vesihöyry tiivistyä ulkoseinän pinnalle. Tämän vuoksi keittiö- ja muut kiinteät kalusteet tulisi sijoittaa sisäseinille tai huolehtia ulkoseinän riittävästä eristämisestä. Jopa ulkoseinällä olevan kirjahyllyn on todettu laskevan pintalämpötilaa niin, että vesi tiivistyy ja home on kasvaa seinän ja kirjahyllyn välisessä tilassa.

Myös huonekalut saattavat huonontaa huoneilmaa. Niissä on saatettu käyttää huonolaatuista maalaamatonta lastulevyä, joka on formaldehydin lähde. Samoin huonolaatuinen vaahtomuovi voi olla kemikaalilähde. Myös kaikki puun lakkauksessa käytetyt kemikaalit haihtuvat ilmaan, jolloin uudet huonekalut voivat nostaa huoneen kemikaalipitoisuuden hyvinkin korkeaksi. Prosessi saattaa olla pitkäaikainen, koska huokoinen puu imee liuotinkemikaalit. Voimakkaasti haisevia huonekaluja tulisikin välttää tai ne tulisi tuulettaa ennen käyttöönottoa.

Työselostuksissa on määriteltävä materiaalien ja tarvikkeiden vaihdettavuus toisiin vastaaviin tuotteisiin. Rakennusmateriaalien päästöt on otettava huomioon vaihtoehtoisia materiaaleja harkittaessa. Työselostuksessa käytetään esim. tekstiä: 1) "...tai vastaava M1-luokan materiaali" tai vaihtoehtoisesti 2) koestuslaitoksessa laaditulla tutkimusselostuksella". Merkintä 1) on suositeltavampi, sillä vaatimusten täyttymisen arviointi vaatii hyvää asiantuntemusta.

Käytettävistä materiaaleista on vaadittava tavara- tai tuoteseloste ja käyttöohje, josta tulisi ilmetä emissiotietojen lisäksi mm. tuotteen käyttöön ja käyttökohteisiin liittyvät rajoitukset, lämpötila, kosteus yms. tiedot.

Ilmanvaihdon avulla tulisi torjua vain niitä epäpuhtauksia, joita ei voida muuten, esim. materiaalia vaihtamalla, välttää. Rakennusperäisiä epäpuhtauksia varten tarvitaan kuitenkin aina tietty perusilmanvaihto. Uusina kaikista materiaaleista vapautuu paljon epäpuhtauksia, joten on tärkeää, että ensimmäisen vuoden aikana ilmanvaihto on jatkuvasti päällä täydellä teholla.

Siivous on hyvän sisäilman perusta

Tehokas säännöllinen siivous ja laitteiden huolto edistävät hyvää sisäilmaa. Siivouksen avulla poistetaan pinnoille kertynyt pöly ja lika ennen kuin se ehtii toimia mikrobien kasvualustana ja kaasumaisten epäpuhtauksien kerääjänä.

Siivouksen aikana ilman epäpuhtausmäärät ovat suurimmillaan, joten samanaikaisesti on syytä tehostaa ilmanvaihtoa esimerkiksi tuuletta-malla. Siivouksessa käytettävien kemikaalien valinnassa tulee kiinnittää huomiota niiden haitallisuuteen eikä käyttää ilmaa pilaavia kemikaaleja.

Keskuspölynimuri vie siivouksessa poistettavat pölyt suoraan ulos. Se onkin sisäilman laadun kannalta suositeltavin vaihtoehto. Tavallista imuria käytettäessä on huolehdittava tehokkaasta imurin poistoilman suodatuksesta ja siivouksen jälkeisestä tuuletuksesta. Muuten pölyt jäävät ilmaan leijailemaan ja laskeutuvat pian takaisin pinnoille.

Homeet ja muut mikrobit

Homeet ja muut mikrobit kasvavat rakenteissa ja rakennusmateriaalien pinnoilla, mikäli ne saavat riittävästi kosteutta. Märkänä kaikki materiaalit homehtuvat. Homeitiöt leviävät ilman välityksellä ja siten ne pääsevät myös hengitysilman mukana elimistöön. Homealtistus lisää hengitystiesairauksia ja voi aiheuttaa allergiaa ja astmaa. Rakennuksen homeongelmiin on sen vuoksi suhtauduttava vakavasti. Erityisesti asuinrakennuksissa homeongelmat ovat laajalle levinneitä.

Mikrobit voivat muodostua ongelmaksi, jos vesi seisoo pitkään suotuisissa olosuhteissa. Ilmankostuttimet voivat toimia terveydelle haitallisten bakteerien kasvualustana, jos niissä käytettävää vettä ei kierrätetä ja keitetä. Legionella -bakteerin aiheuttamat vakavat epidemiat ovat esimerkkeinä huonosti hoidetuista ilman kostuttimista ja jäähdyttimistä.

Kosteusvaurioiden ennaltaehkäisy

Rakenteisiin pääsevä tai pinnoille tiivistyvä kosteus aiheuttaa paljon sisäilmaongelmia. Kun ilman kosteus materiaalin pinnalla on yli 80 %, mikä tahansa materiaali homehtuu. Homeongelmien syntymistä voidaan estää ajoissa tehdyillä toimenpiteillä.

Suomessa tapahtuu vuosittain yli 20.000 vesivahinkoa. Vesi pääsee rakenteisiin vesikaton, seinien ja putkien vuotojen kautta. Vuodot pitääkin pyrkiä havaitsemaan mahdollisimman nopeasti, esimerkiksi vesijohdot olisi hyvä sijoittaa näkyviin. Havaitsemisen jälkeen tulee vahingon laajuus selvittää avaamalla kastuneet rakenteet. Vuodon paikkaus ei yksin vielä riitä, homekasvustot on poistettava ja märät rakenteet on kuivattava tai vaihdettava ennen kuin ne voidaan sulkea ja päällystää uudelleen.

Kosteuden pääsy perustuksiin estetään kunnollisella salaojituksella ja pintavesien oikealla ohjauksella. Kunnolliset räystäät estävät seinän kastumista sateella ja suojaavat seinän ja katon liitoskohtaa. Useimmissa seinärakenteissa on tuuletusrako, jonka tarkoituksena on poistaa seinän sisälle päässyt kosteus. Tuuletusraon avoinnapito on siten välttämätöntä.

Märkätilojen puutteellinen kosteudeneristys on aiheuttanut monia ongelmia. Märkätiloissa tulee käyttää vain niihin tarkoitettuja materiaaleja. Esimerkiksi kaakeliseinä ei sellaisenaan pidä vettä, vaan kosteuseristyksestä on huolehdittava vedenpitävän laastin tai laattaliiman avulla.

Lattian läpivienneissä tulee olla erityisen huolellinen, lattiakaivon asennus on vaativa tehtävä. Esimerkiksi huolimattomasti asennetut pesukoneen viemäröintiyhteet ovat aiheut-taneet monia ongelmia.

Sisäilman kosteus

Rakenteisiin pääsevä tai pinnoille tiivistyvä kosteus on yleisimpiä sisäilmaongelmien aiheuttajia. Sisällä kosteutta syntyy ihmisen uloshengityksestä ja hikoilusta sekä useista toiminnoista. Ruuanlaitto, pyykinkuivaus ja peseytyminen tuottavat kaikki suuria määriä vettä sisäilmaan. Pyykinkuivaus pesuhuoneissa on yleistynyt useimpien rakennusten rakentamisen jälkeen, joten ilmanvaihto ei aina ole riittävä pitämään tilaa kuivana. Oma ongelmansa voi muodostua ilmankostuttimista, jos niitä käytetään liikaa. Kostuttimen hankinnan asemasta tai ainakin sen yhteydessä tuleekin hankkia luotettava kosteusmittari. Ihminenhän ei juuri pysty ilman suhteellista kosteutta aistimaan.

Kosteuden poistamiseksi tarvitaan riittävää ilmanvaihtoa, joka poistaa syntyvän vesihöyryn ennen kuin se ehtii levitä koko tilaan. Ilmanvaihto ei ole riittävä, jos suihkun aikana peilin pinnalle muodostuva huuru ei poistu lyhyen ajan kuluessa. Huurtuminen (kosteuden tiivistyminen) on merkki siitä, että ilman kosteussisältö on suurempi kuin mitä se voi ko. lämpötilassa sitoa, jolloin vettä alkaa tiivistyä pinnoille. Kosteus tiivistyy ensiksi muita viileämmille pinnoille. Näitä ovat esim. ikkunat, ulkonurkat, kaappien taustat, jne. Rakenteiden lisäeristys voikin ehkäistä kosteuden tiivistymistä, mutta silloin on huolehdittava myös hyvästä höyry-sulusta sisätilan ja lisäeristeen välillä. Muussa tapauksessa on vaarana, että kosteus tiivistyy lisäeristeen ja vanhan seinän väliin aiheuttaen siellä vaikeasti havaittavaa homekasvua.

Vesihöyryn tiivistymistä rakenteiden sisäpinnoille voidaan estää pitämällä pintojen lämpötilat lähellä sisäilman lämpötilaa. Rakenteissa olevat kylmäsillat laskevat pintalämpötilaa ja voivat aiheuttaa kosteusvaurion. Lisäeristys on suositeltavin vaihtoehto tässä tapauksessa. Sen suunnittelu on tehtävä huolellisesti, jotta kosteusongelma ei siirtyisi syvemmälle rakenteeseen.

Kosteuden pääseminen rakenteen sisään estetään yleensä höyrysululla ja luomalla ilmanvaihdon avulla alipaine rakennuksen sisälle. Koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon puutteellinen säätö tai rikkonainen (esim. sähköläpiviennit) höyrysulku voivat aikaansaada kosteusvaurion rakenteen sisällä.

Ulkoilman epäpuhtaudet

Ihminen altistuu myös ulkoilman epäpuhtauksille pääasiassa sisätiloissa. Ulkoilman epäpuhtaudet kulkeutuvat sisätiloihin ilmanvaihdon tai vuo-toilmavirtojen mukana. Liikenteen saasteet, ku--ten häkä, hiilivedyt, hiukkaset (noki) ja typen ok-sidit, ovat ongelmana kaupunkien ydinkeskustoissa. Teollisuuden päästöt voidaan haistaa monilla paikkakunnilla. Monet eloperäiset hiukkaset, esimerkiksi siitepölyt, aiheuttavat ongelmia allergioista kärsiville. Oman ongelmaryhmänsä muodostavat paikalliset epäpuhtauslähteet, vaikkapa autotallien jäteilmapiiput, jotka ovat liian lähellä raittiin ilman sisäänottoaukkoja.

Ulkoilman epäpuhtauksia ei voida torjua ilmanvaihtoa lisäämällä, koska silloin vain tuodaan lisää epäpuhtauksia tilaan. Tehokas ilman suodatus on ainoa keino sisäilman puhtaana pitämiseksi, jos ulkoilma on likaista. Hiukkastenkin osalta tarvitaan kuitenkin oleellisesti parempaa suodatustehokkuutta kuin mihin yleisesti käytetyt karkeasuodattimet pystyvät. Vasta hienosuodattimet (suodatinluokka EU7/F7) pystyvät pitämään sisäilman puhtaana ulkoilman pölyistä ja noesta. Huoneilmaa kierrättävät suodattimet riittävät yleensä puhdistamaan vain yhden huoneen ilmaa ja sitäkin vain kun huoneen ovi on kiinni. Kunnollisen ilmanvaihdon korvaajiksi niistä ei ole.

Raitisilma-aukkojen sijainnilla on tärkeä mer-ki-tys torjuttaessa ulkoilman epäpuhtauksia. Niiden tulisi olla riittävän korkealla, jotta kadulta tu-levat liikenteen saasteet eivät sinne kanna, ja tarpeeksi kaukana jäteilman ulospuhalluspisteistä.

Maaperän epäpuhtaudet

Radon on tärkein maa-perän epäpuhtauksista, mutta aiemmin muussa käytössä (esim. kaatopaikka, teollisuuslaitos, varikko tai saha) olleille tonteille rakennettaessa voivat myös muut kaasut aiheuttaa ongelmia. Radioaktiivista radonia syntyy kallioperän uraanin hajoamistuotteena. Radonkaasu kulkeutuu maaperässä olevia rakoja ja huokosia pitkin rakennuksen alle. Radonongelmat esiintyvät yleensä soramaalle tai kalliolle rakennettaessa. Radon on erityisesti pientalojen ja maanalaisten tilojen ongelma. Rakennuksen sisäilmaan radonkaasu pääsee alapohjassa olevien rakojen kautta silloin, kun sisätila on alipaineinen maahan nähden. Radon on terveydelle vaarallista, pitkäaikainen altistus voi johtaa keuhkosyöpään. Samanaikainen altistus muille syöpää aiheuttaville aineille (esim. tupakka) moninkertaistaa syöpäriskin.

Radonin torjunnassa on pyrittävä estämään kaasun pääsy sisäilmaan. Oikealla rakennustavalla on suuri merkitys. Tehokkaimpia keinoja ovat rakennuksen alla olevan maaperän tuuletus, radonin imeminen radonkaivoon tai sumppuun, alapohjan tiivistys ja ilmanvaihdon tasapainotus koneellisen tuloilman avulla. Pelkkä poistoilmanvaihdon lisääminen ei riitä, sillä samalla yleensä suurennetaan alipainetta rakennuksen sisällä ja imetään lisää radonpitoista ilmaa maaperästä.

Lisätietoja radioturvallisesta rakentamisesta antaa Säteilyturvakeskus (http://www.stuk.fi).

Otteita sisäilmastosuunnittelun tarkistuslistasta


Tilaajan/rakennuttajan tehtävät

  • sisäilmastoluokituksen käyttö tavoitteen asetannassa
  • sisäilmasto-ominaisuuksen varmistaminen vaihtoehtoisten ratkaisujen hyväksymisessä
  • huolellinen vastaanotto
  • huoltokirjan laadituttaminen


Rakennussuunnittelijan tehtävät

  • lämmin ja aurinkoinen rakennuspaikka
  • vettä läpäisevä, kuiva rakennuspaikka
  • avattavat ikkunat tai erilliset tuuletusikkunat (myös kylpyhuoneissa)
  • suuri huonekorkeus ja tilavuus henkeä kohden
  • luonnonvalon pääsy huoneisiin
  • ikkunoiden aurinkosuojaus
  • harjakatto
  • leveät räystäät, jotka suojaavat seinät ja ikkunat kastumiselta
  • pintavesien johtaminen rakennuksesta poispäin
  • hyvä toimiva salaojitus
  • tuuletettu ullakkotila
  • tuuletettu ryömintätila
  • tuuletetut seinärakenteet
  • ikkunoiden hyvä pellitys


Sisustussuunnittelijan tehtävät

  • M1-luokitellut materiaalit
  • keraamiset laatat, puu- ja kivilattiat
  • vesiohenteiset lakat ja maalit
  • vettä imemättömät, nopeasti kuivuvat lattiat
  • riittävästi viettävät lattiat lattiakaivollisissa tiloissa
  • sileät seinäpinnat
  • ovelliset säilytystilat
  • keittiö- ym. kiinteiden kalusteiden sijoittaminen sisäseinille
  • umpisokkelit
  • keskuspölynimurijärjestelmä


Talotekniikkasuunnittelijan tehtävät

  • ilmanvaihtuvuus koko asunnossa jatkuvasti yli 0.5 kertaa tunnissa
  • paikallispoistot (liesikuvut ym.)
  • koneellinen tulo- ja poistoilmajärjestelmä lämmön talteenotoolla
  • huonelämpötila 21-22°C
  • huonekohtainen lämmityksen säätö
  • patterit ikkunoiden alla
  • lattialämmitys märkätiloissa, lämmitys myös kesällä
  • lämpöä tasaavat rakenteet

Ihmisperäiset epäpuhtaudet

Ihminen ja ihmisen toiminnot levittävät monia epäpuhtauksia ympäristöönsä. Ihmisen aineenvaihdunta tuottaa useita pahanhajuisia eritteitä, jotka poistuvat kehosta uloshengityksen tai hikoilun kautta. Hiilidioksidi on eräs aineenvaihdunnan lopputuote, muita ovat mm. metaani ja aldehydit. Hiilidioksidia käytetään yleisesti ihmisperäisten epäpuhtauksien indikaattorina. Jotta hiilidioksidin pitoisuus pysyisi tyydyttävällä tasolla (alle 1200 ppm), tulee ihmistä kohti lasketun ulkoilmavirran olla noin 6 litraa sekunnissa. Hiilidioksidi on terveydelle haitallista vasta melko korkeina pitoisuuksina (yli 5000 ppm). Ilman ja kosketuksen välityksellä leviävät ihmisperäiset virukset ja bakteerit aiheuttavat terveyshaittoja. Influenssaepidemiat ja lasten korvatulehdukset leviävät juuri näin. Ilman osuus on kuitenkin pienehkö verrattuna kosketustartuntoihin, joten ilmanvaihtoa lisäämällä ei ongelmaa voida kokonaan poistaa.

Ihmisen toiminnoista tupakointi pilaa ilmaa eniten. Tupakansavun häkä ja syöpää aiheuttavat yhdisteet muodostavat kiistämättömän terveysriskin myös muille samassa tilassa oleskeleville. Muita sisäilmaan vaikuttavia toimintoja ovat mm. ruuanlaitto, askartelu, jne.

Rakennukset ovat ihmisiä varten, joten epäpuhtauslähteiden poisto ei tässä tapauksessa tule kyseeseen (tupakointia lukuunottamatta). Ihmisperäiset epäpuhtaudet onkin poistettava riittävän ilmanvaihdon avulla. Energiataloudellisesti on tärkeää, että ilmanvaihto ohjataan sinne, missä ihmiset oleskelevat ja että epäpuhtaudet poistetaan ennenkuin ne ehtivät levitä koko tilan ilmaa pilaamaan. Ilmanvaihtoa tulisi myös ohjata todellisen tarpeen mukaan.


Lisätietoja

SISÄILMASTOLUOKITUS 2000
Sisäilmayhdistys raportti 5. (Helsinki 2001).
RT 07-10564 "Rakennusten sisäilmasto".
Rakennustieto Oy.
Olli ja Matti Seppänen. Rakennusten sisäilmasto ja LVI-tekniikka. Sisäilmayhdistys ry. 1996.
Tiedustelut: www.sisailmayhdistys.fi
(Aila Laine-Sarkkinen, p. (09) 4355 5613)
M1-luokan pintamateriaalien luettelo:
www.rts.fi (Petri Neuvonen), p. (09) 549 5570

Rakennus- ja rakennesuunnittelu

Rakennus- ja rakennesuunnittelussa määritetään sisäilmaston kannalta ratkaisevat toteutusedellytykset. Näitä ovat mm:

  • rakennuspaikan valinta
  • tilojen sijoittelu
  • lämmöneristys
  • aurinkosuojaus
  • tiiviys
  • siivottavuus

Rakennuspaikan valinnassa sisäilmastoon vaikuttavia tekijöitä ovat mm. maaperän laatu ja mahdolliset epäpuhtaudet (radon), pohjaveden korkeus, aurinko ja varjostukset, vallitsevat tuulensuunnat sekä ulkoilman puhtaus ja ympäristön melutaso.

Tilojen sijoittelussa on pyrittävä sijoittamaan toiminnoiltaan ja sisäilmastotavoitteiltaan samanlaiset tilat lähekkäin. Ilmanlaadultaan likaiset tilat (WC:t, märkätilat jne.) tulee sijoittaa erilleen muista tiloista siten, että likaisen ilman kulkeutuminen puhtaampiin tiloihin on mahdollisimman vähäistä.

Suomen rakentamismääräyskokoelman lämmöneristysvaatimusten toteuttaminen antaa yleensä riittävän hyvän perustan lämmityskauden lämpöolosuhteiden hallintaan kaikissa sisäilmastoluokissa. Ylilämpenemisen estäminen vaatii sen sijaan erityistoimia sekä rakennus-, rakenne- että LVI-suunnittelultakin.

Koska lämpötila vaihtelee paikallisesti hy-vinkin paljon, rakennus tulisi sijoittaa rinteeseen, -ei- painaumiin, joihin kylmänä vuodenaikana muo-dostuu kylmän ilman "altaita". Auringon sä-teily vähentää merkittävästi rakennuksen nettolämmitysenergian tarvetta, ja pitää samalla rakenteet kuivempina kuin varjoisella paikalla. Suuntaamalla rakennus ja sen ikkunat aurinkoenergiaa hyödyntävällä tavalla voidaan aurinkoenergiaa käyttää passiivisesti hyödyksi. Aurinkoinen kuiva maaperä varaa päivällä lämpöä ja on läpi vuorokauden lämpimämpi kuin varjoinen. Kostea maaperä haihduttaa ilmaan vettä ja jäähdyttää samalla ilmaa. Edullinen rakennuspaikka lämpötilan kannalta on aurinkoinen etelä-lounaisrinne. On tärkeää, että rakennus saa aurinkoa talvella silloin kun sitä tarvitaan. Metsän reuna tai viereiset rakennukset eivät saa varjostaa talvella. Auringon säteilyn määrä on sitä suurempi mitä vapaampi eteläisten ilmansuuntien horisontti on. Kesäajan ylilämpenemistä voidaan vähentää lehtipuiden varjostuksen avulla. Ne eivät varjosta kuitenkaan vielä kevätauringolta.

Sisäilmaa voidaan parantaa rakennusosien oikean valinnan ja monien rakentamiseen liittyvien yksityiskohtien avulla. Näistä ehkä tärkein on ikkunoiden suunnittelu myös sisäilmastoa ajatellen. Ikkunoiden läpi tuleva auringon säteily on tavanomaisissa tiloissa suurin yksittäinen lämpökuorma. Se nostaa helposti huoneen lämpötilan liian korkeaksi. Ilmastoinnilla ei voida korjata kaikkia suuren lämpökuorman aiheuttamia ongelmia. Tämän vuoksi on tärkeätä, että ikkunat suojataan auringon suoralta säteilyltä käyttämällä mieluimmin ulkopuolista suojausta, mutta vähintäinkin sälekaihtimia lasien välissä. Auringon säteilyn haittavaikutuksia voidaan vähentää myös lasien erityispinnoitteilla. Luonnonvalo on tärkeä viihtyisyystekijä, joten auringon säteilyä rajoitettaessa on aina kuitenkin huoehdittava riittävästä valon sisälle pääsystä. Ylilämpenemisen estämistä rakennussuunnittelun keinoin on käsitelty mm. Rakennusten sisäilmasto ja LVI-tekniikka -kirjassa.

Rakennuksen ulkovaipan ja tilojen välisten rakenteiden ilmanpitävyydet vaikuttavat ratkaisevasti epäpuhtauksien kulkeutumiseen rakennukseen ja tilojen välillä. Pyrittäessä hyvään sisäilmaston laatuun tulee rakennuttajan määritellä ilmanpitävyydelle tavoitetaso, jota vastaava ilmansulkuratkaisu tulee esittää suunnitelmissa.

Ilmanpitävyyden vähimmäistasoksi suositellaan pientaloille: n50<2,0-3,0 1/h ja kerrostaloille n50<1,0-1,5 1/h, suurempi arvo koskee lähinnä koneellista poistoilmanvaihtoa.