Vesikaton valinnassa ratkaisee ulkonäkö ja toimivuus

 
  • Kirjoittaja(t): Tuomas Venermo, Insinööritoimisto Raksystems Oy

Vesikattoratkaisu on yksi pientalohankkeen tärkeimmistä valintatilanteista, jossa rakentajaperhe joutuu miettimään asiaa perusteellisesti. Erilaisia vesikattotyyppejä, yläpohjatyyppejä ja katevaihtoehtoja on tarjolla runsaasti. Niistä rakennuttajan ja hankkeeseen valitun suunnittelijan täytyy löytää se "oikea" ratkaisu. Vesikaton muotoon, yläpohjarakenteisiin sekä katemateriaaliin ja sen väriin on otettava kantaa jo ennen rakennusluvan hakemista. Tavoitteena on suunnitella katto, joka täyttää rakentavan perheen vaatimukset ja on lisäksi ulkonäöltään sellainen, että sen muoto ja väri muodostavat rakennuksen ulkoseinien kanssa yhdessä ympäristöön sopivan kokonaisuuden.

Vesikatto on osa talon julkisivua ja tilaratkaisua


1. Vesikaton osat.
Kuva: RT 85-10372

Kattomuodon ja materiaalin valinta on yksi pientalon arkkitehtisuunnittelun ratkaisevimmista vaiheista - joissakin tapauksissa jopa kaikkein ratkaisevin. Katon suunnittelulla rakennus saadaan näyttämään pitemmältä tai lyhyemmältä, korkeammalta tai matalammalta, suoraviivaiselta tai monimutkaiselta ja joskus jopa iloiselta tai surulliselta. Ulkoisen olemuksen lisäksi katon sisäpuolelle voidaan suunnitella tiloja perheen tarpeita vastaavasti. Tilasuunnittelu voi joskus rajoittaa vesikaton valintaa, koska tilan rakentaminen ullakolle ei onnistu kaikilla kattomuodoilla ja -rakenteilla. Kaavamääräykset ja taloa ympäröivä rakennuskanta rajoittavat myös kattomuodon valintaa ja tilasuunnittelun vapautta.

Vesikaton toimivuus


Vesikaton tärkein tehtävä on suojata taloa sään vaikutuksilta. Ennen kaikkea sen täytyy pitää vettä. Jotta vesikatto täyttäisi sille asetetut tekniset vaatimukset, pitää kaikki katon rakenteet suunnitella ja rakentaa oikein. Toimiva katto on riittävän jyrkkä, niin että vesi valuu katolta alas joko maahan tai sadevesijärjestelmään. Räystäät kannattaa tehdä niin pitkiksi, että ne suojaavat talon ulkoseiniä ja perustuksia sateelta. Yläpohjan on oltava tarpeeksi tukevaa tekoa, jotta se kykenee siirtämään lumi- ja tuulikuormat seinien tai pilareiden kautta perustuksille. Yläpohjassa on oltava tarpeeksi paksu lämmöneristekerros. Yläpohjassa pitää olla toimiva tuuletus suoraan ulkoilmaan, jotta rakenteisiin tiivistynyt vesihöyry pääsee vapaasti poistumaan tuuletusilman mukana.

Kattotyypin valinta


Pientaloissa eniten käytettyjä kattotyyppejä ovat harjakatto, aumakatto, tasakatto ja pulpettikatto. Vesikaton muoto ja toimintatapa vaikuttavat kantavien seinien ja pilareiden sijoitteluun talon pohjapiirustuksissa. Katon kaltevuudella on merkitystä huonetilojen korkeuteen ja sisäkaton mahdolliseen kaltevuuteen. Kaltevuus vaikuttaa myös katemateriaalin valintaan, koska loiva katto rajoittaa käyttökelpoisien vaihtoehtojen määrää. Kaikki kattotyypit ovat oikein tehtynä toimivia, mutta on hyvä pitää mielessä, että mitä yksinkertaisempi kattomuoto on, sitä varmemmin katto toimii halutulla tavalla. Lisäksi eroja esiintyy puhdistus- ja huoltotarpeessa.

Harjakatto

Harjakatto on kattotyypeistä yleisin. Kattoon kuuluu nimensä mukaan harja, joka suunnitellaan yleensä symmetrisesti talon keskelle. Harjan molemmin puolin sijaitsevat lappeet. Kattotyyppi soveltuu erinomaisesti myös suurin piirtein neliön muotoiselle pohjaratkaisulle (vrt. 50-luvun puutalot). Harjakatto on toimiva ratkaisu. Läpiviennit voidaan sijoittaa pääosin harjalle, minkä ansiosta veden kulku lappeilla on esteetön. Lappeet ovat suhteellisen lyhyitä, joten veden matka harjalta räystäälle on myös lyhyt. Yläpohja on helppo tuulettaa. Ilma otetaan rakennuksen sivuräystäiltä ja poistetaan päädyistä painovoimaisesti. Harjakaton katemateriaaliksi sopivat lähes rajoituksetta kaikki vaihtoehdot. Harjakaton kaltevuus voidaan valita vapaasti ja suunnitella sen avulla esim. puolitoistakerroksisen talon ullakkotilat halutulla tavalla. Harjakatto on edullinen ja selkeä kattotyyppi. Puurakenteisen harjakaton tekeminen onnistuu mainiosti myös omatoimiselta rakentajalta. Katon kantavat kattotuoli- ja kehärakenteet ovat yleensä tehdasvalmisteisia elementtejä, mikä helpottaa työmaalla tapahtuvaa työtä huomattavasti.

Aumakatto

Aumakatto muistuttaa kovasti harjakattoa, mutta poikkeaa talon päädyissä siitä selvästi. Aumakaton päädyissä on ylimääräiset kolmion muotoiset lappeet. Aumakaton rakentaminen on harjakattoon verrattuna monimutkaisempaa ja kalliimpaa, koska lappeiden välisiin liitoskohtiin syntyy ylimääräinen taite. Taitteen tekeminen on vaikeampaa, kuin suoran lappeen. Puutavaraa ja katemateriaalia kuluu myös enemmän. Aumakaton tuuletus on vaikeampaa, kuin harjakaton, sillä tuuletusilma ei pääse päädyistä ulos. Aumakaton tuuletus toteutetaan katolle asennetuilla tuuletusputkilla, joihin voidaan lisäksi kytkeä alipainetuulettimia. Toinen vaihtoehto on järjestää asia tuulettuvan harjan avulla. Aumakaton valinta tehdään usein arkkitehtonisista syistä, kun pitkän suorakaiteen muotoisen talon ulkonäköä halutaan keventää. Aumakatto saa talon näyttämään lyhyemmältä. Aumakaton tekeminen vaatii jo timpurin taitoja, joten sitä ei suositella ensimmäistä taloaan rakentavalle, vaan työ on parasta jättää kokeneen kirvesmiehen tehtäväksi.

Taitekatto

Taitekatto on harjakatto, jonka lappeiden poikki talon päästä päähän kulkee vaakasuora taite. Taitekattoa kutsutaan myös mansardikatoksi tai satulakatoksi, koska katon muoto muistuttaa usein hevosen selkään kiinnitettävää satulaa. Taitekatto on harjakattoa kalliimpi, koska taitteet maksavat enemmän, kuin suora lape. Lisäksi katon kantavat puurakenteet tulevat kalliimmiksi. Taitekaton avulla saadaan ullakolle lisää korkeaa käyttökelpoista huonetilaa ilman, että rakennuksen kokonaiskorkeus kasvaa. Taitekaton tekeminen on jotakuinkin yhtä vaativa työ kuin aumakaton.

Pulpettikatto

Pulpettikatoksi kutsutaan yleensä kaltevaa kattoa, jossa on vain yksi lape. Yksilappeinen ratkaisu sopii hyvin taloihin, jotka ovat runkosyvyydeltään pieniä ja katon vaakasuoran yläräystään suunnassa pitkiä. Jos talon runkosyvyys on suuri, tulee lappeesta pitkä, mikä johtaa yleensä pitkään ja loivaan lappeeseen, jolloin katon toimivuus heikkenee. Pulpettikaton tuuletus on tavallisesti helppo järjestää siten, että ilman tulo tapahtuu alaräystäällä ja poisto yläräystäällä. Kattotyypin etuna on se, että sisätilojen katto voidaan tehdä samaan kaltevuuteen kuin lape tuuletuksen siitä kärsimättä. Vinolla sisäkatolla saadaan lisää huonekorkeutta esim. olohuoneeseen. Pulpettikatossa voi olla myös toinen lape, jolloin se on isompaa lapetta huomattavasti lyhyempi ja jyrkempi. Varsin suosittu pulpettikattoratkaisu on suunnitella taloon useita eri tasoilla olevia lappeita, joiden väliin jää ulkoseinän yläosia ikkunoineen. Eritasopulpettikatto elävöittää rakennusta monimuotoisuudellaan. Ratkaisu sopii erityisesti rakennettaessa jyrkkään rinteeseen porrastetusti maaston muotoa myötäilevää taloa. Pulpettikatto tulee suoraa harjakattoa kalliimmaksi, koska Katon kantavat rakenteet ovat kalliimpia. Pulpettikaton tekeminen on työlästä, mutta onnistuu yleensä omatoimirakentajaltakin.

Tasakatto

Tasakatto on tasainen tai lähes tasainen kattotyyppi, joka toimii muista katoista poiketen niin, että katolle satanut vesi poistuu katolla olevien kaivojen ja ulkoseinien päällä sijaitsevien vesikourujen kautta sadevesiviemäriin. Tasakattojen kulta-aikana, 60- ja 70-luvulla, tehtiin paljon tasakattoisia pientaloja, joissa katon kantavana rakenteena olivat kattopalkit ja niiden päälle tehtiin umpinainen aluslaudoitus. Pientaloissa tasakattojen ongelmaksi muodostui juuri em. kevyt yläpohjarakenne, koska katon puurakenteiden eläminen ja taipuminen johtivat lukuisiin vakaviin vaurioihin veden valuessa sisään asuntoihin. Ongelmien yleisyyden seurauksena tasakatolla on nykyään lievästi sanottuna huono maine. Lisäksi riittävän tuuletuksen järjestäminen on pientalojen tasakattorakenteissa erittäin vaikeaa. Tuuletuksen aikaansaamiseksi on käytettävä alipainetuulettimia, koska ilmanvaihto ei tasakatolla toimi painovoimaisesti. Kerrostaloissa ja liikekiinteistöissä tasakattoa käytetään paljon. Niissä yläpohjat ovat betonielementtirakenteisia, mistä syystä katot eivät painu ja tasakatot toimivat suunnitellulla tavalla. Jos suunnittelee tasakattoista pientaloa, kannattaa ottaa mallia kerrostalojen yläpohjarakenteista. Tasakatto tulee kalliimmaksi, kuin muut kattotyypit, koska kivirakenteinen yläpohja on tavanomaista puurakenteista yläpohjaa kalliimpi. Tasakaton rakentamiseen liittyy paljon vaativia työvaiheita, joten se on viisainta teettää urakoitsijalla.

Katon kantavat rakenteet


Katon kantavat rakenteet sijaitsevat talon yläpohjassa. Yläpohjat jaetaan rakenteen oman painon perusteella kevyisiin puuyläpohjiin ja raskaisiin kiviyläpohjiin. Pientalon yläpohja tehdään tavallisesti puurakenteisena, jolloin katon kantavat rakenteet voivat olla ristikoita, kehiä tai palkkeja. Puurakenteiden etuja ovat niiden keveys, asennustyön helppous ja hinta. Yläpohja voidaan tehdä myös kivirakenteisena joko ontelolaatoista, siporex-lankuista tai liittorakenteisena esim. kuorilaattatekniikalla betonista. Edellytyksenä kivirakenteisen ratkaisun käytölle on, että myös talon runko on kivirakenteinen.

Puurakenteiset yläpohjat


Vuosisadan alussa yläpohjissa käytettiin sahatavarapalkkeja tai kirveellä veistettyjä hirsiä, jotka tukeutuivat harjaorteen ja ulkoseinille. 1950-luvun lopulla yleistyivät yksikerroksiset pientalot, joiden katon kaltevuuskulma muuttui huomattavasti vuosisadan alkuvuosikymmenien kattokaltevuutta loivemmaksi. Loivan harjakaton kantavaksi rakenteeksi yleistyi naulattu kattoristikko. 1970-luvulla alkoi kattoristikoiden teollinen valmistus, jossa liitokset toteutetaan naulalevyliitoksin. Näitä naulalevykattoristikoita kutsutaan NR-ristikoiksi. Myös palkkirakenteisia yläpohjia tehdään nykyisin paljon vinojen sisäkattojen suosion seurauksena.

Kattoristikot

Pientalon kantavana rakenteena NR-ristikko on osoittautunut edullisimmaksi vaihtoehdoksi niin urakoitsijoille, kuin myös hartiapankkirakentajille. Äärimmäisen harvoin hartiapankkirakentajakaan ryhtyy naulaamaan ristikoita työmaallaan pitkästä tavarasta, vaan valmisristikot tilataan tehtaalta työmaalle ja nostetaan suoraan paikoilleen rungon päälle. Yleisin ristikoiden jako eli kk-väli on pientaloissa k 900, joka tarkoittaa sitä että vierekkäisten ristikoiden väli on 900 mm. Myös jako k 1200 on yleisesti käytössä. NR-ristikon suunnittelee juuri tähän erikoistunut suunnittelutoimisto tai kattotuolitehtaan oma suunnitteluosasto. Talohankkeen varsinainen rakennesuunnittelija laatii tätä varten kattotuolikaavion, jossa näkyy kattotuolin päämitat, kattokaltevuus, kuormitukset, jakoväli ja erilaisten kattotuolityyppien määrä. Edullisinta on pyrkiä minimoimaan kattotuolityyppien määrä, koska jokainen uusi ristikkotyyppi lisää suunnittelijan ja tuotantolaitoksen työmäärää ja samalla ristikkotoimituksen hintaa. Rakentajan on helppo pyytää ristikkovalmistajilta tarjouksia kattotuolikaaviolla. Valmistajan tarjoukseen sisältyy myös lopullisten ristikkosuunnitelmien tekeminen.

Kehärakenteet

Kehärakenteet tehdään kuten ristikot, mutta ne kuljetetaan yleensä työmaalle osina, jotka kootaan rakennesuunnitelman mukaan katolla toimiviksi kehärakenteiksi. Kehärakenteella saadaan ullakolta käyttöön huonetilaa tai käyttöullakkotilaa, koska kehärakenteen keskialueella ei ole pysty- tai vinotukia avointa tilaa pirstomassa. Tyypillinen käyttökohde kehille- on puolitoistakerroksinen elementtirakenteinen puutalo, jossa katon kaltevuus on vähintään 1:3.

Palkit

Vinojen sisäkattojen kantava rakenne voidaan toteuttaa kertopuupalkeilla tai liimapuupalkeilla. Vino sisäkatto saadaan aikaan asentamalla palkit kaltevaan tasoon, jolloin palkkien väliin jäävä tila täytetään eristeellä. Vinoissa sisäkatoissa voidaan käyttää myös erikoisvalmisteisia NR-ristikoita, kuten saksiristikoita tai pulpettiristikoita.

Kivirakenteiset yläpohjat


Kivirakenteinen yläpohja muodostuu kiviaineisesta laattarakenteesta, joka asennetaan joko vaakasuoraan tai kaltevaan tasoon. Laatan päälle tehdään lämmöneristys ja varsinainen vesikatto yleensä puusta. Raskas yläpohja vaikuttaa herkästi talon pohjapiirustuksiin, koska kantavia linjoja tarvitaan usein myös rakennuksen keskellä. Kivirakenteisen yläpohjan etu on siinä, että sen päälle voidaan tehdä mikä katto tahansa. Myös tasakatto voidaan suunnitella ja tehdä toimivaksi tukevalle ja kestävälle yläpohjalle.

Yläpohjan rakennustyöt


Ristikkorakenteisen yläpohjan rakentaminen on suhteellisen helppo tehtävä ja se sopii myös hartiapankkirakentajille. Ristikkorakenteinen ylä-pohja on myös help-po lämmöneristää valmiin katteen alla, koska eristekerroksen ja vesikatteen välissä on yleensä riittävästi työskentelytilaa. Palkkirakenteisen katon rakentaminen on työjärjestyksen takia hankalampaa kuin väljän ristikkokattotuolikaton. Palkkirakenteinen katto voidaan lämmöneristää yläkautta ennen aluskatteen ja vesikatteen asentamista, tällöin työ kuitenkin edellyttää sateetonta säätä. Useimmiten vinot sisäkattorakenteet lämmöneristetään kuitenkin alapuolelta käsin, tällöin työ edellyttää erityistä huolellisuutta, jotta eristeet eivät tuki aluskatteen ja eristeen väliin jäävää tuuletusväliä. Usein käytetty vaihtoehto on myös asentaa tuulensuojalevyt rimojen varaan kattopalkkeihin, jolloin tuuletusrako jää yhtenäiseksi aluskatteen ja eristeen välille, ja asentaa harvalaudoitus ja höyrynsulku sekä täyttää eristevälit puhallusvillalla. Palkkirakenteisessa katossa saattaa ongelmia tulla myös yläpohjaan asennettavien ilmanvaihtoputkien kanssa, koska niille ei ole tilaa palkkien alapuolella. Kattorakenteiden suunnittelussa ja toteutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota katon kantavan rakenteen sitomisessa runkoon kiinni. Myrskyt irrottavat joskus huonosti kiinnitettyjä kattoja myös Suomessa. Kiinnityksen suunnittelu kuuluu rakennesuunnittelijan vastuualueeseen.

Kivirakenteisten kattojen rakentaminen edellyttää nosturin käyttöä. Kokemuksesta on tässä työssä etua varsinkin, jos laatta tehdään kaltevaan tasoon vinon sisäkaton vuoksi. Laatan tekemisen jälkeen työ muuttuu helpommaksi ja etenee samaan tapaan, kuin puurakenteisten kattojen työvaiheet.

Vesikatteen alusrakenne ja aluskate


Katon kantavan rakenteen ja varsinaisen vesikatteen väliin asennetaan aluskate, jos valittu katevaihtoehto edellyttää sen käyttöä. Yläpohjan lämmöneristyksen ja aluskatteen väliin jätetään vähintään 100 mm korkea tuuletusrako, joka yhdistetään suoraan ulkoilmaan sekä räystäällä, että harjalla (tai päädyssä). Aluskate muodostuu yleensä monesta muovi- ja kartonkikerroksesta, joiden vaikutuksesta aluskate on vettä pitävä ja kosteutta tasaava. Aluskatteella on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin aluskate poistaa vesikatteen saumoista ja vuotokohdista valuvan veden rakennuksen ulkopuolelle räystään kautta. Toinen tehtävä on yläpohjan läpi sisätiloista tulevan vesihöyryn pyydystäminen. Aluskatteen alapinta imee itseensä ilmassa olevaa kosteutta. Jos ilmassa oleva vesihöyry tästä huolimatta pääsee kosketuksiin vesikatteen alapinnan kanssa, se saattaa tiivistyä pisaroiksi, jotka putoavat aluskatteen päälle ja valuvat pois. Aluskatteen käytöllä saadaan etua myös työn aikana, koska katosta saadaan vedenpitävä aluskatteen asennuksella, minkä jälkeen vesikate voidaan kaikessa rauhassa tehdä valmiiksi.

Tiilikatteen alla aluskate kiinnitetään yleensä rimoilla, jotka naulataan aluskatteen päälle ristikon yläpaarteeseen tai kattopalkkiin. Rimojen päälle kiinnitetään vesikatteen alusrakenne, joka tehdään tavallisesti sahatavarasta. Peltikatteen ollessa kyseessä kiinnitykseen käytetään huopakattonauloja ja aluskatteen päälle asennetaan vesikatteen alusrakenne samoin kuten tiilikatteella. Profiloitujen levykatteiden alusrakenteena käytetään ruodelaudoitusta. Tiheää tai umpilaudoitusta käytetään sileiden levykatteiden ja huopakatteiden alustana. Mitä pienempi on katemateriaalin kantavuus sitä yhtenäisempi on alusrakenteen oltava. Raskaiden tasakattojen alusrakenne voi olla myös betonia tai lämmöneristettä.

Katetarvikkeita löytyy joka makuun


Vesikaton katteeksi on tarjolla runsaasti erilaisia materiaaleja ja katetarvikkeita. Pientalojen katteena käytetään nykyisin eniten teräsohutlevystä valmistettuja peltikatteita ja betonikattotiilestä tehtyjä tiilikattoja. Muita vaihtoehtoja ovat mm. kuitusementtikatteet, kuparikatteet ja bitumihuopakatteet. Harvemmin käytettyjä katemateriaaleja on mm. paanut, olki ja päreet.

Metallikatteet


Metallikatteita ovat teräsohutlevyt. Tuotteita on kolme; sileät saumattavat, suorauraiset profiililevyt ja muotokatteet. Metallikatteiden etuna voidaan pitää sitä, että niillä katetaan suuria pintoja nopeasti, koska yksi levy voi parhaimmillaan peittää lähes 10 m2.

Sileä saumattava metallikate

Tämä tunnetaan paremmin nimellä saumattu peltikatto, konesaumakatto, rivipeltikatto jne. Katteen perusidea on se, että kun levyjen kiinnitys tehdään rivien reunoista, jäävät kiinnikkeet saumatessa piiloon rivin reunan sisään. Saumattava metallikate tehdään useimmiten sinkitystä, tai sinkitystä ja muovipinnoitetusta 0,5 tai 0,6 mm paksusta teräsohutlevystä. Myös kuparia, alumiinia ja ruostumatonta terästä käytetään jonkin verran. Vesikatteen paino alusrakenteineen on 20 kg/m2. Vesikatteen asentaa peltisepänliike, koska sen tekemisessä tarvitaan erikoistyökaluja ja hyvää peltisepän ammattitaitoa. Saumattu metallikate sopii sekä uusien että vanhojen erittäin monimutkaistenkin talojen vesikatteeksi. Katteen minimikaltevuus on 1:10. Rivien enimmäispituus on n. 10 metriä. Katteen alustana käytetään yleisimmin tiheätä ruodelaudoitusta, joskus myös levyä. Alusta on umpinainen räystäillä, harjalla, taitteissa, läpimenojen kohdalla ja paikoissa joissa voi ylhäältä pudota lunta. Aluskatetta käytetään mikäli lämmöneristeen ja vesikatteen aluslaudoituksen väliin jää vain kapea alle 100mm tuuletusrako. Tällaisia paikkoja ovat mm. lämpimien ullakkohuoneiden vesikatot. Vesierityshuopaa käytetään yhtenäisen puualustan päällä sellaisissa paikoissa, joihin voi kerääntyä vettä.

Profiloidut ohutlevyt

Suorauraisia profiloituja levyjä on perinteisesti käytetty paljon 70-luvun ja 80-luvun alkupuolen pientaloissa. Profiloidun levyn ruodelaudoituksen keskeltä keskelle jako riippuu profiilin korkeudesta ja on kk 200-600. Profiloitu levy on lappeenmittainen, jolloin vesikatteessa ei ole vaakasaumoja. Profiloituja metallikatteita valmistetaan pääasiassa 0,5-0,6 mm paksusta muovipinnoitetusta tai sinkitystä teräsohutlevystä, jonkin verran myös alumiinista. Profiloidut levyt kiinnitetään katteen läpi ruuveilla tai nauloilla. Levyjen saumojen tiiveys varmistetaan riittävällä sivuttaislimityksellä, vesiuralla tai tiivistenauhalla. Profiililevykatteen alla käytetään tarvittaessa aluskatetta estämään veden tiivistyminen levyn alapintaan. Katteen voi asentaa itse.

Muotokate

Muotokate on 80-luvun tuote. Muotokatteella tarkoitetaan sekä pituus-, että poikittaissuuntaan profiloitua metallikatetta. Muotokatteet valmistetaan muovipinnoitetusta 0,5 mm teräsohutlevystä. Muotokatteiden ruodelaudoituksen kk jako riippuu poikittaisprofiloinnin jaosta ja on yleensä 350-400 mm. Muotokatteen alla käytetään tarvittaessa aluskatetta. Muotokatteet painavat n. 5 kg/m2 ja vähimmäiskaltevuus on yleensä 1:4, vesiurallisten 1:5. Muotokatteet ovat myös lappeenmittaisia, kuljetus tosin rajoittaa enimmäispituuden yleensä 8,5 metriin. Vesikate kiinnitetään ruuveilla profiilin pohjasta tai nauloilla harjan päältä. Katteen voi asentaa itse.


Kun sinkitty teräsohutlevy päällystetään kivisirotteella ja akryylilakkakerroksella, syntyy kivipinnoitettu metallikate. Materiaalista valmistetaan kestäviä ja edustavan näköisiä sirotepintaisia teräsprofiilikatteita. Myynnissä olevien tuotteiden levykoko on 410 x 1324 mm, paksuus 3 mm ja paino vain 6,7 kg/m2. Järjestelmään kuuluvat mm. tiivisteet, harjakappaleet, naulat ja sisätaitekappaleet. Sirotepintainen teräsprofiilikate soveltuu sekä uudis- että korjausrakentamiseen katoille, joiden kaltevuus on 1:5 tai jyrkempi.

Tiilikatteet


Tiilestä valmistettu kate on kaunis ja kestävä. Jotkut valmistajat antavat katemateriaalille jopa 30 vuoden takuun! Saatavana on erilaisia kattotiilityyppejä ja värejä, joista voi valita talon ulkonäköön sopivimman. Suurin osa suomalaisista tiilikatoista tehdään betonikattotiilistä. Monissa Keski-Euroopan maissa sen sijaan perinteinen savikattotiili on pitänyt pintansa ja on edelleen eniten käytetty katemateriaali pientaloissa. Tiilikate soveltuu tavallisimmille kattokaltevuuksille, mutta koska itse tiilikate ei ole vesitiivis, tiilikatteen alla käytetään aina aluskatetta. Aluskatteen päälle naulataan korotusrimat katteen tuuletuksen varmistamiseksi ja tämän jälkeen naulataan ruoteet noin 320-375 mm:n välein tiilityypin ja lappeen mittojen mukaan. Ruoteiden päälle ladotaan lopuksi kattotiilet alhaalta ylöspäin ja katto on valmis.

Betonikattotiilet

Betonikattotiilien menekki on noin 10 kpl/m2 ja vesikate painaa noin 40-50 kg/m2. Betonikattotiilestä rakennettavan katon kaltevuuden tulee olla 1:4 tai jyrkempi. Betonikattotiiliä voi käyttää myös katoilla, joiden kaltevuus on 1:5, mutta silloin täytyy kattotiilien limitystä lisätä ja vastaavasti ruodejakoa tihentää, mikä lisää sekä katon painoa, että kustannuksia. Betonitiilikatteen asennus on nopeaa, koska tavanomaisella loivalla katolla vain alin tiilirivi, päätyräystään tiilet sekä läpimeno- ja taitekohtien tiilet naulataan kiinni ruoteisiin. Muut tiilet pysyvät paikoillaan muotoiltujen urien ansiosta. Jyrkillä katoilla naulataan lisäksi joka 2-6 tiilirivi. Kattotiilessä on valmiina reikä kiinnitystä varten. Harjalle ja joissain tiilityypeissä myös päätyihin ja läpimenokohtiin on olemassa omat erikoiskappaleensa, jotka sopivat tiiviisti paikoilleen. Taitekohtia varten erikoistiiliä ei ole saatavana, joten aumojen, jiirien ja kattolyhtyjen kohdalla tiiliä joudutaan leikkaamaan työmaalla. Vaikka tiilien leikkaaminen on hidasta ja puolikkaiden tiilien asennus vaatii huolellisuutta, omatoiminen rakentaja voi asentaa tiilikatteen itse.

Savikattotiilet

Savikattotiilien tyypillisimmät käyttökohteet ovat olleet vaativat korjauskohteet, kuten kartanot, linnat ja suojelukohteet, mutta aivan viime vuosina yhä useammat omakotirakentajatkin ovat valinneet taloonsa perinteisen savikattotiilen. Savikattotiilien menekki on noin 15 kpl/m2 ja vesikate painaa noin 45-65 kg/m2 valitusta tiilityypistä riippuen. Yleisimmin pientaloissa käytettyjen savikattotiilien alusrakenteena voi käyttää tavanomaista aluskatetta, kun katon kaltevuus on 1:3 tai jyrkempi. Loivemmilla katoilla savikattotiili edellyttää alusrakenteeksi yhtenäiselle aluslaudoitukselle asennetun huoparakenteen, eli tällöin taloon tulee tavallaan kaksi katetta päällekkäin, mikä tietenkin nostaa huomattavasti investointikustannuksia. Savikattotiilissä ei ole reikiä, vaan tiilet kiinnitetään reunoistaan ruoteeseen erityisillä koukuilla. Rakentaja voi asentaa savikattotiilet itse, mutta erityisesti monimuotoisten kattojen kohdalla työ kannattaa teettää pätevällä kattourakoitsijalla.

Kuitusementtikate

Tämä kate valmistetaan kuidulla vahvistetusta sementtimassasta. Katteen omapaino on n. 13 kg/m2. Vähimmäiskaltevuus on 1:5. Levy on aaltomaiseksi profiloitu yleensä n. 1 m2:n kokoinen ja sen aluslaudoitus on harva. Kuitusementtilevykate vaatii aina aluskatteen. Kate kiinnitetään kellokantaisilla kampanauloilla tai ruuveilla ruodelautoihin levyissä valmiina olevista rei'istä. Harjalle ja joihinkin läpivienteihin on olemassa valmiit erikoisosat. Katteen voi asentaa itse.

Bitumihuopakatteet


Kaikille bitumikatteille on yhteistä se, että niiden alusrakenne on yhtenäinen raakaponttilaudoitus tai levy. Näissä katteissa ei käytetä erillistä aluskatetta, koska yhtenäinen puualusta toimii sellaisena. Bitumihuopakatteiden tukikerrosmateriaali on nykyään yleisimmin polyesteri ja bitumin määrä 2-4 kg/m2. Katteiden tiiveys riippuu kermikerrosten lukumäärästä. Tasakatoissa käytetäänkin useampaa kuin yhtä kerrosta. Tosin markkinoilla on jo joitain vuosia ollut sellaisia yksikerroskatteita jotka käyvät myös tasakattoihin. Bitumihuopakatteet tehdään joko useiden neliöiden kokoisesta rullatavarasta tai katelaatoista. Jyrkille harjakatoille tarkoitetut bitumihuopakatteet voi asentaa itse.

Kolmiorimakate

Perinteisin bitumihuopakate on kolmiorimakate. Katteen nimi tulee kattoon n. 650 mm välein kiinnitetyistä kolmiorimoista, joihin bitumikermirullat kiinnitetään reunoistaan naulaamalla. Katteen vähimmäiskaltevuus on 1:3.

Huopalaattakate

Laattakatteella tarkoitetaan tiettyyn malliin leikatusta bitumikermin palasista tehtyä kattoa. Katteen vähimmäiskaltevuus ilman aluskermia on 1:3 ja aluskermillä 1:5. Aluskermin käyttö on suositeltavaa, koska se lisää katon käyttöikää. Katelaatat kiinnitetään naulaamalla kattoon ja niiden limitys on sellainen, että naulauskohta peittyy päälle tulevan laatan alle. Laatat lii-maantuvat lämmön vaikutuksesta ajan oloon toisiinsa.

Tiivissaumakate

Tiivissaumakate tehdään rullatavarasta. Kermit kiinnitetään alustaan naulaamalla ja toisiinsa bitumilla liimaamalla limittäen ne niin, että naulat jäävät päälle tulevan kermin alle. Katteen asennussuunta on sivuräystään suuntainen, jolloin katolle tulee ainoastaan vaakasaumoja. Katteen vähimmäiskaltevuus on 1:6 ja harja sekä räystäät tehdään samasta materiaalista.

Monikerroskermit ja yksikerroskate

Tasakatoissa käytetään bitumipohjaisia monikerros- tai modifioidusta bitumista tehtyjä yksikerroskatteita. Ne kiinnitetään bitumilla liimaamalla ja mekaanisesti joko puuhun, betoniin tai lämmöneristeeseen. Työ vaatii erikoisosaamista ja sen tekee yleensä vesieristysurakoitsija.

Katemateriaalin valinta


Vesikaton pintarakenne eli vesikate valitaan ensisijaisesti ulkonäköseikkojen ja kattokaltevuuden perusteella. Katemateriaalia mietittäessä on syytä kiinnittää huomiota myös muutamiin muihin tekijöihin, jotka vaikuttavat katteen asennukseen, hintaan ja ominaisuuksiin rakennuksen käyttöaikana.

Katteen ulkonäkö

Vesikate on osa julkisivua, mistä syystä sen materiaali ja väri on määriteltävä jo rakennuslupapiirustuksissa. Kaavamääräyksissä on joskus vesikattoa koskevia rajoituksia, joissa määrätään mm. katon kaltevuuskulma, suurin sallittu harjakorkeus, pintamateriaali ja väri. Perussääntö on, että kate on valittava kaavamääräysten puitteissa niin, että se sopii mahdollisimman hyvin ympäristöön. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaupunkiympäristössä on turha lähteä hakemaan lupaa paanukatolle, jos naapurustossa vallitseva tyyli on konesaumattu peltikatto. Väriä valittaessa on viisainta tarkistaa, mitä värisävyjä markkinoilla on halutusta materiaalista saatavissa, ennen kuin kiikuttaa lupahakemusta virastoon.

Katon kaltevuus

Kaikki katemateriaalit eivät sovellu loiville katoille. Jos katon kaltevuus on 1:5 tai sitä loivempi, on syytä selvittää tarkkaan, mitkä katevaihtoehdot ovat käyttökelpoisia. Jos katolla on sisätaitteita eli jiirejä, on huomattava, että kaltevuus jiirissä on noin 1,4 kertaa pienempi kuin lappeella, mikä vaikuttaa esim. loivan huopakaton toimivuuteen, koska huopakaton jiirissä ei yleensä ole erillistä vesikourua varmistamassa veden poistumisreittiä.


Esimerkki katon lappeen kaltevuuden määrittämisestä ja merkitsemisestä. Katon kaltevuussuhde 1:3.
Kuva:RT 85-10141

Katteen asennustyöt

Omatoimista rakentajaa kiinnostaa aina tietää, mikä ratkaisu tarjoaa mahdollisuuden käyttää hartiapankin edullista työpanosta. Eri katemateriaalit poikkeavat tässä kohtaa selvästi toisistaan. Ensikertalaiselle sopivia työvaiheita ovat aluskatteen ja aluslaudoituksen tai ruoteiden asentaminen, valittiinpa katteeksi mikä hyvänsä. Alusrakenteet tehdään aina katevalmistajan ohjeiden mukaan. Omana työnä tehtynä säästetään 3-4 e/m2.

Suorakulmaisille lappeille sopii omatoimisesti asennettavaksi itseliimautuva bitumikermi, nauloilla kiinnitettävä huopalaatta, tiilikate, mineriittilevy sekä muotolevykate. Monimuotoisen katon tekeminen on jo paljon vaikeampaa. Jos lähtee tekemään kuve- tai selkätaitetta ensimmäistä kertaa, on aikaa työlle varattava reilusti. Konesaumattu kate ja kuumabitumilla kiinnitettävä bitumikermikate vaativat ammattitaitoa ja erikoisvälineitä, joten niiden asennus on viisainta teettää asiansa osaavalla urakoitsijalla. Oman työn osuutta arvioitaessa on syytä miettiä tarkkaan katteen tekoon kuluvaa aikaa, koska talon säävalmiiksi saattaminen on yleensä aikataulun kriittisimpiä työvaiheita.

Katteen varusteet


Vesikatteelle asennetaan myös erilaisia varusteita. Eri katevalmistajilla on omia katekohtaisia katteeseen sopivia varusteita, mutta myös useille katemateriaaleille sopivia varusteita on olemassa.

Läpiviennit

Vesikatolle tulevia läpivientejä on mm. viemärin tuuletusputki, IV-hormien putket, antenniputket. Myös piipun läpivienti tulee vesikaton läpi. Läpivientejä katteeseen tehtäessä on varminta käyttää katevalmistajan omia läpivientikappaleita, jolloin voidaan varmistaa läpivientien vesitiiveys. Aluskatetta käytettäessä tulee myös kaikki aluskatteen läpiviennit tiivistää. Myös aluskatevalmistajilta löytyy omia läpivientikappaleita erilaisiin läpivienteihin. Piipun läpiviennin tiivistys vesikatteeseen tehdään pellityksellä paikalla muuratussa hormirakenteessa, mutta mikäli käytetään esim. valmista elementtirakenteista hormia, on hormivalmistajalla omat katteen läpivientikappaleet eri katetyypeille.

Lumiesteet, kulkusillat, lape- ja talotikkaat

Tikasvalmistajilta löytyy useita eri malleja talotikkaista jotka kiinnitetään talon seinärakenteisiin. Lapetikkaita tarvitaan kaltevilla katoilla, jotta katolla päästään turvallisesti suorittamaan erilaisia huoltotoimenpiteitä. Em. syystä asennetaan katolle yleensä myös kulkusilta tai -siltoja kattotyypistä riippuen. Lumiesteet asennetaan yleensä sisääntulojen kohdalle. Eri katevalmistajilta löytyy omia malleja katto-, lapetikkaille ja kulkusilloille sekä lumiesteille. Em. varusteita valmistavat myös useat eri yritykset, joilta löytyvät omat kiinnitysvaihtoehdot eri katetyypeille.

Sadevesijärjestelmä

Sadevesijärjestelmän tarkoituksena on johtaa sadevedet hallitusti pois katteelta. Kaltevilla katoilla vedet kerääntyvät lappeilta sadevesikouruihin ja niistä edelleen syöksytorvien kautta eteenpäin. Tasakatoilla vesi johdetaan pois katteelta joko ulosheittäjillä räystäiltä tai sitten katto on kallistettu siten, että sadevedet johdetaan kattokaivojen kautta pois katteelta. Tasakattojen kallistuksien ja sadevesien poisjohtaminen on syytä jättää ammattilaisen suunniteltavaksi.

Katteen ääneneristys


Talon sijainnista ja ympäristötekijöistä johtuen saattaa rakennuksen ulkopuolelta tuleva melu olla niin voimakasta, että se kannattaa ottaa huomioon vesikaton suunnittelussa. Yleensä liikenne on suurin melun aiheuttaja. Haitaksi asti melu kasvaa lentoasemien liepeillä ja maanteiden varsilla. Rakennusmateriaalien ääneneristyskyky on lähes suoraan verrannollinen materiaalin painoon. Eri vesikattoratkaisuja vertailtaessa täytyy muistaa, että myös yläpohjatyyppi ja katteen alusmateriaali toimivat ääntä eristävänä. Raskas yläpohja antaa jo sellaisenaan hiljaisen lopputuloksen. Katevaihtoehdoista tiilikate eristää ääntä parhaiten. Moninkertainen bitumikermikate on myös hyvä melun torjuja. Muut huopa- ja bitumikermikatteet sekä kuitusementtikate tulevat seuraavina. Peltikatteella ei keveytensä takia ole erityisen hyvä ääneneristyskyky. Konesaumatulla peltikatolla asian korjaa katteen alusrakenne, joka on usein umpilaudoitus.

Sateen ropina


Melua syntyy myös katteesta itsestään. Raju tuuli paukauttelee konesaumattua peltikattoa silloin tällöin ja sateen ropina saattaa kuulua sisälle taloon. Tuulen aiheuttamia ääniä voidaan vähentää asentamalla konesaumatun katteen alle huopakaistaleita tai solumuovieristettä, joka estää peltilevyjen iskeytymisen aluslaudoitusta vasten. Ottamatta tässä kantaa siihen, onko sateen ääni miellyttävä vai epämiellyttävä ilmiö, voidaan todeta, että katemateriaalit asettuvat äänen muodostusta arvioitaessa samaan järjestykseen, kuin ääneneristystä tarkasteltaessa. Tiilikate on hiljaisin ja peltikate äänekkäin.

Huoltotarve


Vesikatto vaatii säännöllistä huoltoa ja ikääntyessään myös korjaustoimenpiteitä. Katemateriaaleista yksikään ei ole huoltovapaa. Katto kannattaa harjata puhtaaksi lehdistä ja roskista pari kertaa vuodessa. Erityisesti katon taitteet, läpiviennit ja räystäskourut on pidettävä toimivassa kunnossa. Katon maalaaminen kuuluu huoltoon ja sen tarpeellisuus vaihtelee eri materiaaleilla huomattavasti. Peltikatto on perinteisesti ollut maalauskäsittelyn tarpeessa noin 10 vuoden välein. Uudet pinnoitetut teräsohutlevyt kestävät kunnossa huomattavasti pitempään. Valmistaja antaa tietyille teräskatelaaduille kymmenen vuoden takuun. Siitä voisi päätellä, että kestävimmät peltikatot kaipaavat maalia pintaansa aikaisintaan 20 vuoden iässä.

Katteen elinkaari


Korjaustarpeen arvioiminen etukäteen on jo huomattavasti vaikeampi tehtävä. Kattojen vauriot ja ongelmat kun eivät yleensä johdu itse katemateriaalista, vaan katon rakentamisen aikana sattuneista työvirheistä. Mikään katemateriaali ei kuitenkaan kestä ikuisesti, joten korjauskustannuksia arvioitaessa voidaan lähteä olettamasta, jonka mukaan kate on paikattava tai pinnoitettava 30 vuoden kuluttua ja uusittava kokonaan 50 vuoden ikäisenä. Eri materiaaleja vertailtaessa voidaan ennustaa, että kuparikatteen ja ruostumattoman teräsohutlevyn elinkaaret ovat pisimmät. Myös pelti- ja tiilikate kestävät yli 50 vuotta. Kokemusten mukaan katon kantavat rakenteet tehdään kuitenkin usein niin huonosti, että nimenomaan painava tiilikatto saattaa painua ja aiheuttaa ongelmia jo paljon ennen itse kattotiilen loppuun kulumista. Peltikatto on kevyt, joten sen alla puurakenteisiin ei synny yhtä helposti taipumia. Kuitusementtikate on peltikaton tavoin kevyt rakenne, mutta sitä ei pidetä aivan yhtä kestävänä. Huopakate alkaa osoittaa ikääntymisen merkkejä tiiltä ja terästä aikaisemmin. Toisaalta huopakaton paikkaaminen ja pinnoittaminen on helppoa ja edullista, joten hankinta- ja korjauskustannusten summaa tarkasteltaessa huopakatto on kilpailukykyinen vaihtoehto. Katon elinkaaren pituuteen vaikuttaa myös katon muoto ja kaltevuus. Jyrkällä katolla lumi ei pysy ja vesikin valuu vilkkaasti katolta pois. Kun katolle ei mihinkään kohtaan jää vesi seisomaan, kestää katto pitempään ja pienistä vuodoista huolimatta vakavia kosteusvaurioita ei pääse syntymään. Loivalla katolla tilanne on päinvastainen, koska katolla voi talvella olla paljon lumikuormaa. Kaikki katon rakenteet joutuvat tällöin kovalle koetukselle. Pahimmassa tapauksessa sulamisvesi ei pääse valumaan räystäälle lumen ja jään muodostaessa katolle patoaltaita. Loivalta katolta vesi pääsee helpommin tunkeutumaan kattotiilien ja muotolevyjen saumoista katteen läpi. Jos kaikki on kunnossa, aluskate kuljettaa veden räystäälle, mutta miten käy, jos aluskatteeseen tulee reikä? Loivan katon rakentaminen on jyrkkään kattoon verrattuna halvempaa, mutta pitkällä aikajänteellä tarkasteltuna jyrkkä katto saattaa olla edullisempi ja luotettavampi ratkaisu.

Kattotyypin valinta


Pientaloissa eniten käytettyjä kattotyyppejä ovat harjakatto, aumakatto, tasakatto ja pulpettikatto. Vesikaton muoto ja toimintatapa vaikuttavat kantavien seinien ja pilareiden sijoitteluun talon pohjapiirustuksissa. Katon kaltevuudella on merkitystä huonetilojen korkeuteen ja sisäkaton mahdolliseen kaltevuuteen. Kaltevuus vaikuttaa myös katemateriaalin valintaan, koska loiva katto rajoittaa käyttökelpoisien vaihtoehtojen määrää. Kaikki kattotyypit ovat oikein tehtynä toimivia, mutta on hyvä pitää mielessä, että mitä yksinkertaisempi kattomuoto on, sitä varmemmin katto toimii halutulla tavalla. Lisäksi eroja esiintyy puhdistus- ja huoltotarpeessa.

Harjakatto

Harjakatto on kattotyypeistä yleisin. Kattoon kuuluu nimensä mukaan harja, joka suunnitellaan yleensä symmetrisesti talon keskelle. Harjan molemmin puolin sijaitsevat lappeet. Kattotyyppi soveltuu erinomaisesti myös suurin piirtein neliön muotoiselle pohjaratkaisulle (vrt. 50-luvun puutalot). Harjakatto on toimiva ratkaisu. Läpiviennit voidaan sijoittaa pääosin harjalle, minkä ansiosta veden kulku lappeilla on esteetön. Lappeet ovat suhteellisen lyhyitä, joten veden matka harjalta räystäälle on myös lyhyt. Yläpohja on helppo tuulettaa. Ilma otetaan rakennuksen sivuräystäiltä ja poistetaan päädyistä painovoimaisesti. Harjakaton katemateriaaliksi sopivat lähes rajoituksetta kaikki vaihtoehdot. Harjakaton kaltevuus voidaan valita vapaasti ja suunnitella sen avulla esim. puolitoistakerroksisen talon ullakkotilat halutulla tavalla. Harjakatto on edullinen ja selkeä kattotyyppi. Puurakenteisen harjakaton tekeminen onnistuu mainiosti myös omatoimiselta rakentajalta. Katon kantavat kattotuoli- ja kehärakenteet ovat yleensä tehdasvalmisteisia elementtejä, mikä helpottaa työmaalla tapahtuvaa työtä huomattavasti.

Aumakatto

Aumakatto muistuttaa kovasti harjakattoa, mutta poikkeaa talon päädyissä siitä selvästi. Aumakaton päädyissä on ylimääräiset kolmion muotoiset lappeet. Aumakaton rakentaminen on harjakattoon verrattuna monimutkaisempaa ja kalliimpaa, koska lappeiden välisiin liitoskohtiin syntyy ylimääräinen taite. Taitteen tekeminen on vaikeampaa, kuin suoran lappeen. Puutavaraa ja katemateriaalia kuluu myös enemmän. Aumakaton tuuletus on vaikeampaa, kuin harjakaton, sillä tuuletusilma ei pääse päädyistä ulos. Aumakaton tuuletus toteutetaan katolle asennetuilla tuuletusputkilla, joihin voidaan lisäksi kytkeä alipainetuulettimia. Toinen vaihtoehto on järjestää asia tuulettuvan harjan avulla. Aumakaton valinta tehdään usein arkkitehtonisista syistä, kun pitkän suorakaiteen muotoisen talon ulkonäköä halutaan keventää. Aumakatto saa talon näyttämään lyhyemmältä. Aumakaton tekeminen vaatii jo timpurin taitoja, joten sitä ei suositella ensimmäistä taloaan rakentavalle, vaan työ on parasta jättää kokeneen kirvesmiehen tehtäväksi.

Taitekatto

Taitekatto on harjakatto, jonka lappeiden poikki talon päästä päähän kulkee vaakasuora taite. Taitekattoa kutsutaan myös mansardikatoksi tai satulakatoksi, koska katon muoto muistuttaa usein hevosen selkään kiinnitettävää satulaa. Taitekatto on harjakattoa kalliimpi, koska taitteet maksavat enemmän, kuin suora lape. Lisäksi katon kantavat puurakenteet tulevat kalliimmiksi. Taitekaton avulla saadaan ullakolle lisää korkeaa käyttökelpoista huonetilaa ilman, että rakennuksen kokonaiskorkeus kasvaa. Taitekaton tekeminen on jotakuinkin yhtä vaativa työ kuin aumakaton.

Pulpettikatto

Pulpettikatoksi kutsutaan yleensä kaltevaa kattoa, jossa on vain yksi lape. Yksilappeinen ratkaisu sopii hyvin taloihin, jotka ovat runkosyvyydeltään pieniä ja katon vaakasuoran yläräystään suunnassa pitkiä. Jos talon runkosyvyys on suuri, tulee lappeesta pitkä, mikä johtaa yleensä pitkään ja loivaan lappeeseen, jolloin katon toimivuus heikkenee. Pulpettikaton tuuletus on tavallisesti helppo järjestää siten, että ilman tulo tapahtuu alaräystäällä ja poisto yläräystäällä. Kattotyypin etuna on se, että sisätilojen katto voidaan tehdä samaan kaltevuuteen kuin lape tuuletuksen siitä kärsimättä. Vinolla sisäkatolla saadaan lisää huonekorkeutta esim. olohuoneeseen. Pulpettikatossa voi olla myös toinen lape, jolloin se on isompaa lapetta huomattavasti lyhyempi ja jyrkempi. Varsin suosittu pulpettikattoratkaisu on suunnitella taloon useita eri tasoilla olevia lappeita, joiden väliin jää ulkoseinän yläosia ikkunoineen. Eritasopulpettikatto elävöittää rakennusta monimuotoisuudellaan. Ratkaisu sopii erityisesti rakennettaessa jyrkkään rinteeseen porrastetusti maaston muotoa myötäilevää taloa. Pulpettikatto tulee suoraa harjakattoa kalliimmaksi, koska Katon kantavat rakenteet ovat kalliimpia. Pulpettikaton tekeminen on työlästä, mutta onnistuu yleensä omatoimirakentajaltakin.

Paljonko katto maksaa?


Pientalon rakennuttaja joutuu luonnollisesti puntaroimaan myös kattoratkaisun kustannuksia ennen lopullisen päätöksen kypsymistä. Kustannuksia arvioitaessa on viisainta laskea koko vesikaton kustannukset, eikä esim. pelkän katteen kustannuksia. Kattotyypin valinnalla on kaikkein suurin vaikutus katon kokonaishintaan. Edullisimman kattotyypin, suoran harjakaton, kustannukset kantava rakenne, alusrakenne ja vesikate varusteineen asennettuna ovat parhaassa tapauksessa vain 38 €/m2. Suomalaisissa pientaloissa on tätä nykyä keskimäärin 200 kattoneliötä, joten kokonaishinnaksi saadaan 7.600 €. Lämmöneristys, höyrynsulkumuovi, alapuolinen harvalaudoitus ja sisäverhouslevy lisäävät kustannuksia n. 5.000 eurolla, joten katon kokonaishinta on 12.600 €.

Monimuotoinen palkkirakenteinen pulpettikatto voi tulla jopa 50 % kalliimmaksi, kuin suora harjakatto. Myös rakennuksen muoto vaikuttaa katon kustannuksiin. L-muoto lisää kustannuksia 10 %, T-muoto 15 % ja risti-muoto 20 %. Yksi lisäauma nostaa kustannuksia aina 5 %, joten ristin muotoinen aumakatto on jo 40 % suoraa harjakattoa kalliimpi. Kattotyypin ratkaiseva vaikutus johtuu siitä, että monimutkaisen katon kulmat, tasoerot, taitteet ja pellitykset nostavat hintaa kaikissa työvaiheissa.

Katemateriaalienkin hinnoissa on eroja, mutta jos konesaumattuja metallikattoja ei oteta huomioon, supistuvat hintaerot merkityksettömiksi. Suorakulmaisella harjakatolla tiilikate, muotokate ja kuitusementtikate kuuluvat samaan hintaryhmään, jossa kustannukset aluskatteineen, alusrakenteineen ja kattovarusteineen ovat 21-23 €/m2. Konesaumattu peltikate ja kivipintainen teräsprofiilikate asettuvat hintatasoon 30-34 €/m2. Kuparikatteen hinta on jo yli 34 €/m2. Katemateriaalin valintatilanteessa ei siis kannata tehdä päätöstä pelkästään hinnan perusteella. Oleellista on sen sijaan katteen ulkonäkö ja muut rakennuttajan arvostamat ominaisuudet.

Katemateriaalin valintatilanteessa ei siis kannata tehdä päätöstä pelkästään hinnan perusteella. Oleellista on sen sijaan katteen ulkonäkö ja muut rakennuttajan arvostamat ominaisuudet.