1960-luvun talosta tehtiin alkuperäistäkin perinteisempi

Talo ei ehtinyt olla esittelyssä kuin viikon verran, kun Helsingin Töölöntorin laidalla asuva nuori aviopari Valtteri Peltoranta ja Johanna Petäistö jätti siitä tarjouksen.

– Olimme ensiksi katsoneet Helsingistä kerrostaloasuntoja. Sitten tuli vaihtoehtona mieleen, että samaan hintaan saisi esimerkiksi Hyvinkäältä omakotitalon. Emme halunneet rakennuttaa uutta taloa, ja uuden omakotitalon ostaminen tuntui sekin vieraalta ja lisäksi kalliilta ratkaisulta. Aloimme sitten katsella vanhempia omakotitaloja, Peltoranta kertoo.

Talon etsintä tarkentui Hyvinkäälle, joka on Peltorannan syntymäkaupunki. Siellä sijaitsee hänen työpaikkansakin. Jo muutaman viikon jälkeen haaviin tarttui vuonna 1963 valmistunut kodikas puutalo reilun tuhannen neliön omalla tontilla Hyvinkään itälaidalla. Talossa oli 75 neliötä asuinpinta-alaa ja 105 neliötä kokonaispinta-alaa ja lisäksi vielä erittäin tilava kellari.

Molempia viehätti ajatus vanhasta omakotitalosta, jossa olisi tunnelmaa, ja josta voisi tehdä oman näköisen.

Talo oli pääosin alkuperäiskunnossa, ja alkuperäisiä olivat myös käyttövesiputket, viemärit ja sähköt. Kaikki eristeet, sisämateriaalit ja katot olivat pääosin alkuperäisiä. Joskus 1980-luvulla oli öljykattila ja poltin uusittu.

– Yli viisikymmentä vuotta pystyssä olleeksi taloksi tämä oli hyvässä kunnossa. Talo on ollut hyvin rakennettu ja tosi hyvin pysynyt ryhdissään. Alkuperäinen rakentaja oli ollut puuseppä ammatiltaan, Peltoranta toteaa.

Pariskunnan jättämä ostotarjous sai hyväksynnän, ja viikon päästä tehtiin kaupat.

Aiemmin Peltoranta oli käynyt töissä Hyvinkäällä Helsingistä käsin. Matkustaminen jatkui edelleen remontin ajan, mutta useita öitä nukuttiin myös Peltorannan vanhempien luona Hyvinkäällä urakan helpottamiseksi. Vuoden 2016 marraskuun alussa pariskunta muutti remonttitaloon asumaan. Muuton jälkeen Peltorannan työmatka lyheni olennaisesti, mutta junatyömatkat vaihtuivat Johanna-vaimolle, jonka työpaikka on Helsingin keskustassa.

Alkuperäistäkin perinteisemmäksi

Talon alkuperäiskunto ei nuortaparia pelottanut, vaikka kummallakaan ei ollut aiempaa remonttikokemusta.

– Onhan Hyvinkäälläkin paljon vanhoja taloja myynnissä, mutta niihin on yleensä tehty muutoksia vuosien varrella. Silloin on vaikea tietää, mitä talolle on vuosikymmenten aikana tehty. Tässä talossa ei ollut sitä ongelmaa, Petäistö sanoo.

– Oli oikeastaan hyvä, että emme ostohetkellä tienneet, mitä se remontointi oikein on. Remontissa menikin sitten melkein vuoden päivät, kun teimme remonttia iltaisin ja viikonloppuisin. Edelleen on vielä kylpyhuone- ja saunaremontti kesken, vaikka asumme jo talossa. Putki- ja sähkötyöt tilasimme kaikki ulkopuolisilta ammattilaisilta. Muuten teimme itse sukulaisten ja ystävien avustuksella kaikki sisällä tehtävät työt sekä putkien ja sähköjen asentamiseksi tarvitut kaivuu- ja purkutyöt. Se oli melko rankkaa, kun remonttityöt aloitettiin aina varsinaisen työpäivän jälkeen, Peltoranta sanoo.

Alun perin talossa oli 1960-luvulle tyypillisiä ratkaisuja, kuten raakalautalattiat ja niiden päällä kovalevyt ja muovimatto.

– Me halusimme vielä siitäkin perinteisemmän ratkaisun, eli maalatun lautalattian. Purimme vanhat lattiat, täydensimme pohjan eristepuruja ja asensimme itse uudet männystä tehdyt puulattiat. Sittenhän siitä tulikin puolivahingossa vanhan näköinen, kun lautojen kuivuessa niiden väleihin tuli pieniä rakoja. Olemme hirveästi tykänneet tästä ratkaisusta, Petäistö naurahtaa.

Hengittävyys säilytettiin

– Olimme sitä mieltä, että kunnioitamme rakenneratkaisua, jolla talo on pysynyt hyvässä kunnossa jo yli 50 vuotta. Emme lähteneet muuttamaan talon perusluonnetta. Emme kumpikaan ole rakennusalan ammattilaisia, joten pyrimme pitäytymään rakennusajan rakennustekniikkaan. Jos vanhaa, hengittävää taloa lähtee kovasti tiivistämään, voi tulla vastaan muita ongelmia, kun rakenteet eivät enää hengitä vanhaan malliin, Peltoranta pohtii.

– Talossa on perinteinen painovoimainen ilmanvaihto, joka perustuu siihen, että korvausilma tulee eri raoista ja poistuu sitten poistohormien kautta. Tästä ei millään saa nykytaloa vastaavaa energiataloudellisuudessa. Vastapainona meillä on käytössä talvella kohtuullisen alhaiset sisälämpötilat, noin 19 – 20 astetta.

Lattioissa, seinissä ja ullakolla on eristemateriaalina perinteinen sahanpuru. Ullakkotila on viileätä tilaa. Talon katteena on alkuperäinen konesaumattu peltikatto, joka on tehty rakennusajan paksusta pellistä.

– Itse pellit olivat tosi hyvässä kunnossa. Katon maalausta edelsi puhdistus painepesurilla, jolloin väljistä rei’istä tuli hieman vettä läpi, mutta sateella ei kuitenkaan tule mistään vuotoja. Kaikki purut olivat kuivia ullakolla, Peltoranta kertoo.

Huonetiloissa sisäseinien vanhojen puukuitulevyjen päälle laitettiin uudet paperitapetit, joissa ei ole muovikalvoa estämässä hengittävyyttä.

– Avoimen ullakon kautta oli helppo lisätä uutta sahanpurua seinärakenteisiin. Ullakossa oli laatikoissa vielä jäljellä alkuperäistä sahanpurua, jota hyödynsimme sitten remontissa. Täytyy nyt seurata, tarvitaanko johonkin vielä lisäeristystä. Toistaiseksi vaikuttaa kuitenkin hyvältä, Peltoranta sanoo.

Lisää valoa ja avaruutta

Alun perin keittiö ja olohuone olivat olleet erillisiä huoneita, mutta niiden välinen väliseinä poistettiin avaruuden ja valoisuuden lisäämiseksi.

– Samalla uusimme sisäkaton yhtenäiseksi puupaneelikatoksi. Aiemmin sisäkatoissa oli käytetty 1960-luvun puukuitulevyä, Peltoranta kertoo.

Keittiö uusittiin kokonaan, koska alkuperäinen keittiö oli mennyt jo melko huonoon kuntoon. Käyttövesiputket olivat ruostuneet lähes tukkoon, kuten vanhassa wc-tilassakin, joten putket uusittiin ja vanhat viemärit sukitettiin.

Muovimatolla ja muovilevyillä pinnoitettu wc-tila uusittiin kokonaan ja laatoitettiin.

– Vanhaan kylpyhuoneeseen teimme lattialämmityksen. Se oli tosi iso työ, kun vanhaa betonia piti piikata ja kaivaa maata pois, että saatiin eristeet, viemärit, käyttövesiputket ja lattialämmitysputket asennettua paikoilleen. Veimme pois varmaan kolme tonnia vanhaa betonia ja kivituhkaa, Peltoranta kertoo.

Samalla kylpyhuoneessa uusittiin viemäreitä ja vaihdettiin uudet käyttövesiputket. Kylpyhuoneen vanhat valurautaiset lattiakaivot olivat ruostuneet lähes puhki, mutta itse viemäriputket olivat betonia ja säilyneet yllättävänkin hyvänä. Tällöin sukituskin onnistui hyvin.

Öljyn ja ilma-vesilämpöpumpun hybridi

Talossa oli ennestään öljylämmitysjärjestelmä, joka on edelleen täysin toimintakuntoinen. Pariskunta ei kuitenkaan halunnut öljylämmitystä päälämmönlähteeksi, vaan päälämmitysjärjestelmäksi hankittiin ekologisempi ilma-vesilämpöpumppu, joka siirtää ulkoilmasta otetun lämpöenergian käyttö- ja lämmitysveden lämmittämiseen.

Järjestelmän hyötysuhde on noin kolmen luokkaa, eli pumpun vaatimalla yhdellä sähköyksiköllä saadaan kolminkertainen määrä lämpöenergiaa.

– Emme halunneet luopua toimivasta öljylämmityksestä. Sitä voi hyvin käyttää ainakin varajärjestelmänä ja kovemmilla pakkasilla rinnakkain lämpöpumpun kanssa, Peltoranta sanoo.

Lämpötilan ollessa plussan puolella tai muutaman asteen pakkasella tarvittava lämpö tuotetaan pelkällä lämpöpumpulla. Järjestelmä selviää myös kovemmista pakkasista, koska siinä on lisäturvana sähkövastukset, jotka käynnistyvät noin miinus 15 asteessa. Lämpöpumpun sisäyksikössä on 200 litran lämminvesisäiliö, ja öljykattilan yhteydessä on vielä 150 litran vanha vesiboileri.

– Kovemmilla pakkasilla tasapainoilemme öljykattilan ja sähkövastusten käytön välillä sen mukaan, kumpi tulee kulloinkin halvemmaksi, Peltoranta sanoo.

Vanhat vesikiertoiset lämpöpatterit ja niiden lämpöputkistot olivat vielä hyvässä kunnossa, joten ne säilytettiin. Kuivassa ja lämpimässä tilassa oleva suljetun kierron lämpöpatterijärjestelmä ei ole mitenkään riskialtis ruostumiselle.

Laajennusvaraa

Kylpyhuone- ja saunatilojen sekä autotallin osuus talosta on nostettu metrin verran irti maasta. Muussa rakennusosassa on alla tilava kellaritila, joka on toiminut lähinnä varastotilana. Viileä tila on varsin helposti muutettavissa lämpimäksi ja johonkin muuhun käyttöön.

– Kellarin pohjarakenteiden raakavalu oli pysynyt hyvässä kunnossa ja oli yllättävänkin kuiva, Peltoranta sanoo.

Tontilla on vielä yli kaksisataa neliötä rakennusoikeutta käyttämättä, jos sellaiselle tulee tarvetta. Pihalla on myös vanha ulkouima-allas, jonka alkuperäinen talon omistaja oli täyttänyt maalla.

– Olemme vähän miettineet uima-altaan palauttamista käyttöön. Luultavasti myös rakennamme pihalle kesäkeittiötä tai vastaavaa, pariskunta pohtii.

Molemmat tuntuvat olevan hyvin tyytyväisiä uuteen kotiinsa ja kotiseutuunsa.

– Varsinkin, kun ensilumet tulivat, ympäristö näytti tosi idyllisen kauniilta valkean lumen hohteessa, Petäistö huokaa.

2 11 2017