ARTIKKELI: Käyttöveden laatu ja putkimateriaalit

Kiinteistöjen vesilaitteistojen materiaalien tulee olla kestäviä ja turvallisia eikä niistä saa tulla veteen terveydelle haitallisia aineita. Ruostumattomat teräkset kestävät normaaleja vesiympäristöjä hyvin, mutta veden laatu vaikuttaa esimerkiksi kuparimetallien kestävyyteen.

Millaista on teknisesti hyvälaatuinen vesi?

Vesilaitoksen toimittaman veden tulee täyttää sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetuksen (1352/2015) vaatimukset ja suositukset, jotka koskevat lähinnä veden terveydellistä laatua. Veden tekniselle laadulle (syövyttävyydelle) ei ole asetettu vastaavia spesifisiä vaatimuksia, ja vesilaitoksen toimittama vesi voi siis aiheuttaa metallien syöpymistä. Vesijärjestelmän suunnittelijan on tunnettava vesilaitteistoon johdettavan veden laatu voidakseen valita vesilaitteistoon soveltuvat ja kestävät materiaalit. Mikäli kiinteistöllä on oma kaivo, siitä tulee ottaa vesinäyte ennen vesijärjestelmän suunnittelua. Kaivoveden laadun arviointiin voi käyttää kaivoveden analyysitulkkia (www.vesi.fi).

Taulukossa 1 on esitetty teknisesti hyvä­laatuisen talousveden tavoitearvot. Metallien ja sementtipohjaisten materiaalien (betoni, laastit) liukenemis- ja syöpymisriskin vähentämiseksi veden happamuuden (pH-arvo), veden alkaliteetin (bikarbonaattipitoisuus) sekä veden kovuuden (kalsiumpitoisuus) tulee olla riittävän korkealla tasolla. Syöpymistä kiihdyttäviä klorideja ja sulfaatteja sekä hiilidioksidia tulee olla vedessä mahdollisimman vähän.

Suomessa erityisesti pohjavedet ovat luonnostaan happamia ja pehmeitä, ja ilman käsittelyä veden laatu voi poiketa merkittävästi suositeltavasta laadusta.

Tuotevaatimukset on annettu asetuksissa

Ympäristöministeriön asetuksessa rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoista (1047/2017) todetaan lyhyesti, että vesilaitteistossa käytettävien tuotteiden on oltava talousveden johtamiseen soveltuvia. Tuotteita koskevat olennaiset tekniset vaatimukset annetaan omissa asetuksissaan (taulukko 2 sivulla 91). Valmistelussa on vielä PE-putkien liittimiä koskevat asetukset. Asetukset ovat pohjana tuotteiden kelpoisuuden arvioinnille oli sitten kyse tyyppihyväksynnästä tai muista tuotehyväksyntämenettelyistä.

Tyyppihyväksyntäasetukset kattavat hyvin Suomessa käytetyt putket, liittimet, vesikalusteet ja venttiilit. Tyyppihyväksyntä on vapaaehtoinen menettely, mutta vesijärjestelmissä tulisi käyttää vain tyyppihyväksyttyjä tai vastaavan kelpoisuusarvioinnin läpäisseitä tuotteita. Asetuksissa on tuotteen kelpoisuudesta talousveden johtamiseen oma pykälänsä, jossa annetaan vaatimusten lisäksi myös käytettävät testausmenettelyt. Eri materiaalityyppien vuoro­vaikutusilmiöt veden kanssa poikkeavat toisistaan siinä määrin, että myös testausmenettelyt ovat erilaisia.

CE-merkintä ei ainakaan toistaiseksi ole käytössä juomaveden kanssa kosketuksissa oleville tuotteille, mutta tuotteita koskevat olennaiset tekniset vaatimukset koskevat myös mahdollista tulevaa CE-merkintää.

Kupariputkien kestävyys

Kupari on hyvin kestävä materiaali hyvälaatuisissa käyttövesissä, joissa putkien sisäpinnalle muodostuu suojaava kuparioksidikerrostuma. Käyttöönottovaiheen huuhtelu puhtaalla vedellä epäpuhtauksien poistamiseksi on erittäin tärkeää suojakerroksen muodostumiselle. Asennuksen jälkeen vettä tulee juoksuttaa putkissa vähintään viikoittain myös ennen varsinaisen käytön alkua, sillä putkissa pitkään seisova vesi heikentää suoja­kerroksen muodostumisedellytyksiä.

Happamassa, pehmeässä ja hiilidioksidia sisältävässä vedessä putkien sisäpinnalta voi liueta kuparia veteen etenkin käytön alkuvaiheessa ennen kuin suojakerros on muodostunut. Liukenemisen seurauksena saniteettikalusteet voivat värjäytyä.

Kuparin yleinen liukeneminen ei aiheuta vuotoja, mutta pistesyöpymisen seurauksena voi tapahtua vuotovahinkoja. Kupariputkien piste­syöpyminen riippuu ennen kaikkea käyttöolosuhteista. Pehmeät, happamat ja sulfaattipitoiset vedet sekä veden korkeat rauta-, alumiini- ja mangaanipitoisuudet voivat aiheuttaa piste­korroosioriskin lämpimän käyttöveden putkissa. Myös veden sisältämien silikaattien on epäilty aiheuttavan pistekorroosiota, mutta ilmiötä ei toistaiseksi tunneta riittävästi. Silikaatteja on vesissä aina jonkin verran, mutta veden silikaatti­pitoisuuden perusteella ei voida arvioida mahdollista korroosioriskiä. Tutkimustarvetta olisi etenkin erilaisten vedessä olevien piiyhdisteiden karakterisoinnissa sekä niiden taipumuksessa saostua metallipinnoille.

Kupariputkien vuotoja voi aiheuttaa myös eroosiokorroosio, joka johtuu veden liian suuresta virtausnopeudesta tai virtauksen pyörteisyydestä esimerkiksi liitoskohdissa. Eroosio­korroosion syynä voi olla esimerkiksi liian tehokas kiertovesipumppu.

Messingistä ei saa liueta liikaa lyijyä

Messinkiosien laadunvalvontatestauksessa varmistetaan, ettei messingistä liukene liikaa lyijyä veteen. Tyyppihyväksyntätestauksiin on jo pitkään kuulunut lopputuotteen lyhytaikainen (10 vrk) lyijyn ja kadmiumin liukenemisen testaus synteettisellä talousvedellä. Lyijyaltistusta pyritään vähentämään, joten uusissa asetuksissa vaatimukset ovat aiempaa tiukempia. Testausta ei edellytetä, jos kupariseoksen lyijypitoisuus on enintään 0,2 %.

Vaihtoehtoisena talousvesikelpoisuuden osoittamistapana messinkituotteita koskevat asetukset antavat 26 viikon liukenemiskokeen, joka tehdään valmistusmateriaalille, ei siis loppu­tuotteelle. Nämä kaksi testiä mittaavat eri asioita. Ensin mainittu, Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa pitkään käytetty testi kertoo lyijyn liukenemisesta lopputuotteesta käytön alku­vaiheessa, kun taas jälkimmäinen testi kertoo käytetyn messinki­seoksen pitkäaikaiskäyttäytymisestä.

Messinkiosien kestävyys tulee varmistaa

Messinkiosien tulee olla veden koskettamilta osiltaan sinkinkadonkestävää materiaalia. Sinkin­kato on messingin korroosiomuoto, jossa metalliseoksesta liukenee sinkkiä ja jäljelle jää tiiviytensä ja lujuutensa menettänyt rakenne. Seurauksena voivat olla muodostuvan sakan aiheuttamat tukkeutumiset, tihkuvuodot tai murtumat. Jo 1980-luvulta vesilaitteistojen messinkiosilta on Suomessa edellytetty, että ne tehdään veden koskettamilta osiltaan sinkinkadon­kestäviksi. Nykyisissä asetuksissa vesilaitteistojen messinkituotteilta edellytetään sinkinkadon­kestävyyden testausta, jos messingin sinkkipitoisuus on yli 15 %. Testauksen hyväksyntärajaa on tiukennettu, ja sinkinkadonkestävyyden osoituksena tuotteissa on CR- tai DZR-merkintä.

Aiempien säädösten mukaan vesikalusteissa sallittiin vähäisessä määrin sinkinkatoa. Uusissa asetuksissa messinkiosia koskevat vaatimukset on yhdenmukaistettu, joten myös vesikalusteiden veden kanssa kosketuksissa olevien paineenalaisten messinkisten rungon osien on oltava sinkinkadonkestäviä.

Messinkisissä liittimissä voi tapahtua myös jännityskorroosiota, joka aiheuttaa murtumia. Vesilaitteistojen kiristettävien messinkiliittimien vaatimuksiin kuuluu sinkinkadonkestävyyden testauksen lisäksi myös jännityskorroosionkestävyyden testaus.

Messinkisissä liittimissä on viime vuosina todettu sekä jännityskorroosiota että sinkinkatoa. Myös kohonneita lyijypitoisuuksia on mitattu etenkin verkoston käyttöönottovaiheessa. Onkin syytä epäillä, että meillä hankitaan ja asennetaan Suomeen soveltumattomia tuotteita toden­näköisesti edullisemman hinnan perusteella. Tämä voi kostautua vuotovahinkoina ja veteen liukenevan lyijyn aiheuttamia terveyshaittoina. Joissakin tapauksissa messinkiosia on markkinoitu kelpoisiksi Suomeen, kun ainoastaan lyijyn liukenemiselle asetetut kriteerit täyttyvät, vaikka meillä siis edellytetään myös sinkinkadonkestävyyttä.

Muoviputkien laadun varmistus

Talousvesikelpoisuutta koskevat vaatimukset on annettu PEX-putkille, monikerrosputkille sekä joustaville kytkentäputkille. Joustavalla kytkentä­putkella vesikaluste liitetään vesijohtoon. Putkesta ei saa tulla veteen terveydelle haitallisia aineita eikä se saa aiheuttaa veteen vierasta hajua, makua, ulkonäön muutosta tai terveydelle haitallisten mikrobien kasvua. Muoviputken soveltuvuus talousvesikäyttöön arvioidaan putken raaka-aineen koostumustietojen ja laboratoriotutkimusten perusteella. Muoviputkien ominaisuudet riippuvat valmistusmateriaalien lisäksi valmistus­prosessista, joten migraatiotestit sekä haju- ja makutestit tehdään lopputuotteille.

Joitakin vuosia sitten oli tapauksia, joissa uudet PEX-putket aiheuttivat pahaa hajua ja makua kylmään ja lämpimään veteen. Ongelmat johtuivat puutteellisesta laadunvalvonnasta putkien valmistusvaiheessa. Haju- ja maku­virheen aiheuttivat PEX-putkista liuenneet MTBE, ETBE, TAME ja TBA, joille ei ole Suomessa eikä Euroopassa terveysperusteisia raja-arvoja talousvedessä. MTBE, ETBE ja TAME eivät ole kovin vaarallisia, ja matalan haju- ja makukynnyksen vuoksi veden käyttäjä havaitsee ne jo pieninä pitoisuuksina. Sen sijaan TBA eli tert‐butyylialkoholi aiheuttaa munuaisvaurioita, eikä sille tunneta haju- tai makukynnystä. PEX-putkille tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että eri valmistajien putkien välillä oli eroja TBA:n liukenemisessa. Tulosten perusteella esitettiin TBA:lle tuotehyväksynnässä mahdollisesti asetettava raja-arvo. Tulokset löytyvät Vesi-Instituutin raportista.

Tuotetestausvaatimuksissa ei ole veteen liukeneville aineille kemikaalikohtaisia raja-arvoja, mutta veteen liuenneiden orgaanisten hiiliyhdisteiden kokonaispitoisuudelle (Total Organic Carbon, TOC) on asetettu enimmäisarvo laboratoriotestauksessa. Orgaanisten hiiliyhdisteiden kokonaismäärästä ei kuitenkaan voi päätellä, mistä orgaanisista yhdisteistä hiili on peräisin eikä näin ollen myöskään arvioida kyseisten yhdisteiden mahdollisia haittavaikutuksia.

Talousveden laadun ei tiedetä vaikuttavan muoviputkien kestävyyteen, mutta muoviputkien käyttöikä voi lyhentyä liian korkeiden lämpötilojen, desinfiointiainepitoisuuksien tai paineen vuoksi.

Vesijohtomateriaalien turvallisuuskriteerejä yhtenäistetään EU:ssa

EU:n juomavesidirektiiviä uusitaan parhaillaan. Talousvedestä tutkittavien yhdisteiden listaa on päivitetty, ja mukaan on otettu hormonitoimintaa häiritsevien yhdisteiden (mm. bisfenoli A) valvontaa.

Uudessa direktiivissä tullaan asettamaan veden kanssa kosketuksissa oleville rakennusmateriaaleille yhteiset terveysperusteiset vähimmäis­vaatimukset. Nykyisin vaatimukset annetaan kansallisesti. Tarkoitus on siis säätää yhdenmukaisesta menettelytavasta materiaalien turvallisuuden arvioimiseksi. Helsingissä toimiva Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) kokoaa ns. positiivilistan juomaveden kanssa kosketuksissa olevien rakennustuotteiden valmistuksessa sallituista aineista ja vastaa sen ylläpidosta. Uusi juoma­vesidirektiivi tulee voimaan mahdollisesti vuoden 2020 aikana, mutta ECHAn mukaan ensimmäisen positiivilistan valmistumiseen menee useita vuosia.

Kokonaisuuden hallinta on tärkeää

Vesilaitteistossa tulee käyttää vain tyyppihyväksyttyjä tai vastaavan kelpoisuusarvioinnin läpäisseitä tuotteita. Markkinoilla on myös tuotteita, joiden soveltuvuutta suomalaiseen talousveteen ei ole testattu tai joiden laatua ei ole varmistettu. Epäkelvoista tai suomalaiseen veteen soveltumattomista tuotteista voi liueta veteen haitallisia aineita tai ne voivat vaurioitua ennenaikaisesti ja aiheuttaa vuotovahinkoja. On myös todettava, että kaikille vesi­laitteistojen osille ei ole viranomaissäädöksiä niiden soveltuvuuden arvioimiseksi ja laadun varmistamiseksi. Esimerkkinä mainittakoon vesijohtojen saneerauspinnoitteet, joiden turvallisuus ja kestävyys riippuvat käytettyjen materiaalien lisäksi oleellisesti työsuorituksen laadusta. Mikäli materiaaleissa tai työsuorituksessa on puutteita, pinnoitteista saattaa käytön aikana liueta talousveteen liikaa mm. bisfenoli A:ta tai muita terveydelle haitallisia tai mikrobikasvua aiheuttavia kemikaaleja.

Materiaalista riippumatta vesijohtojen pitkän käyttöiän varmistaminen alkaa jo putkien varastoinnista ja asennuksesta. Putkiin ei saa päästä likaa tai epäpuhtauksia varastoinnin tai asennuksen aikana, ja ennen käyttöönottoa putket on huuhdeltava epäpuhtauksista. Painekoe tehdään puhtaalla vedellä eikä vettä jätetä seisomaan putkistoon. Käyttöönoton tulisi tapahtua mahdollisimman pian painekokeen ja huuhtelun jälkeen tai putkistoon on järjestettävä säännöllinen, vähintään viikoittainen juoksutus.

Putkistomateriaaleista veteen liuenneiden aineiden aiheuttamia terveys­riskejä voidaan pienentää juoksuttamalla vesi kylmäksi ennen sen ottamista juotavaksi tai ruoanlaittoon. Muutenkin on suositeltavaa käyttää vettä runsaasti ensimmäisten kuukausien aikana putkiston käyttöönottovaiheessa.

Teksti: TEKSTI Dipl.ins. Tuija Kaunisto, Dipl.ins. Aino Pelto-Huikko, Satakunnan ammattikorkeakoulu/Vesi-Instituutti WANDER

6 3 2020