ARTIKKELI: Musta sen olla pitää

Olemme mieheni kanssa kotoisin Kotkasta. Pääkaupunkiseudulle muutimme 1990-luvulla. Paluu juurille ei pälähtänyt edes pieneen mieleen, ennen kuin mieheni teki löydön. Perikunta myi Mussalon Ristiniemestä 1920-luvulla rakennettua taloa ja siihen kuuluvaa yli 1600 neliön omarantaista tonttia.

Talo oli huonossa kunnossa ja piharakennukset täynnä romua. Piha oli niin täynnä omenapuita ja marjapensaita, että merta tuskin näkyi. Vastarannalla on palkittu Katariinan meripuisto, entisen öljysataman tilalle rakennettu kotkalaisten iso ulkoilukeidas. Merimatkaa puistoon on noin 800 metriä.

Rakennuksilla ei ollut arvoa, joten maksoimme uudesta kiinteistöstämme käytännössä vain tontin hinnan. Pidimme taloa muutaman kesän mökkinä, mutta sitten multakellarin haju alkoi tökkiä. Vanhaa taloa ei kannattanut korjata.

– Jokainen tämän talon korjaukseen laitettu euro on hukkaan heitetty, sanoi mies.

Päätimme purkauttaa vanhat rakennukset ja rakentaa tilalle jotain. Kesämökki vai omakotitalo, siinäpä vasta kysymys. Meillähän oli jo omakotitalo Tuusulassa. Kolme kesää oli opettanut minulle, että viikoittainen kylmälaukkujen pakkaaminen ja purkaminen ei ole minun juttuni. Päätimme tehdä talon ja kesämökin samalle tontille. 15 metrin mökkimatka tuntui sopivalta.

Selkeä visio

Meillä oli alusta lähtien selkeä visio: moderni, yksikerroksinen, kahden aikuisen ihmisen koti. Lapset kun ovat jo aikoja sitten muuttaneet omilleen. Ikkunoiden piti ulottua katosta lattiaan meren puolella. Halusimme myös suuret katetut terassit. Värikin oli selvä. Musta talo häviää maisemaan, mikä oli tarkoitus.

Jokainen täyspäinen rakentaja kilpailuttaa talotehtaita, mutta me menimme visiomme mukaan. Honkatalojen open house -näytössä löysimme sen, mitä olimme etsimässä. Puutalo sopi mielestämme hyvin kalastajakylän miljööseen. Ristiniemeen ei kukaan ollut rakentanut uutta taloa 2000-luvulla.

Ensimmäiset piirustukset tulivat Kotkan kaupungin rakennusvalvonnasta takaisin bumerangina: liian massiivinen tälle tontille. Kun ensimmäisen arkki­tehdin mukaan visiotamme ei voinut toteuttaa, arkkitehti vaihtui. Aviomieheni otti käteensä lyijykynän, ruutupaperia ja mitan ja piirsi vähemmän massiivisen visiomme paperille. Toinen arkkitehti ymmärsi yskän ja toteutti suunnitelmamme.

Paperinpyörityksessä kului aikaa ja tupakkaa. Vanha talo nökötti yhä paikallaan. Purkulupa heltisi paperitöiden jälkeen helposti. Koska Ristiniemen kylä ei ole asemakaava-aluetta, tarvittiin rakennuslupaa varten poikkeamislupa. Purkuluvan anomisesta ensimmäiseen lapionpistoon kului aikaa kuukausia. Talvi teki tuloaan.

Kalliit pohjatyöt

Meille suunniteltu talo on muoviton ekopuutalo. Seinärakenteessa tavallisissa puutaloissa käytetty mineraalivilla- ja muovirakenne on korvattu ekovillalla ja paperilla. Talotehtaan mukaan näin rakenteesta saadaan hengittävä eikä höyryn­sulkua muodostu. Seinärakenteessa on käytetty 50:n ja kattorakenteessa 450 millimetrin eristevahvuutta. Talo on valmistettu pre-cut -tekniikalla: puutavara toimitettiin tontille määrämittoihin katkottuna.

Tonttimme on haasteellinen. Kapea kylätie tekee yhdessä kohdassa 90 asteen mutkan, joten suurilla autoilla oli tekemistä tavaratoimitusten kanssa. Suurien, valmiiden elementtien tuonti tontille olisi ollut likitulkoon mahdoton tehtävä, sillä sähkölinjatkin kulkevat kylätiellä todella matalalla.

Maaston vaikeutta kuvaa betoniautonkuljettajan raivokas huuto.

– Tänne persläpeen en kyllä aja enää ikinä!

Vanhan talon purkaminen kävi nopeasti. Mieheni huolehti siitä, että ikkunat oli irrotettu, sähköjohdot otettu irti ja kaikki irrallinen lajiteltu ohjeiden mukaan.

– Purkujäte kannattaa aina lajitella. Jos kaikki tungetaan sekajätteeksi, on lasku todella suuri, sanoo vanhan talon purkamisesta ja uuden talon maarakennus­töistä vastannut yrittäjä Mika Lecklin.

Lecklin ihastelee tonttia, mutta tietää myös vaikeudet. Kylätieltä tontille johtaa rännimäinen pihatie, joten koneet oli valittava tarkkaan.

– Hankalalla tontilla maarakennustyöt saattavat maksaa jopa 30–50 prosenttia normitonttia enemmän.

Maata tontille tuotiin rekkalasteittain, kun ensin vanha maa-aines oli kuljetettu pois.

– Nyt talo on tukevasti vankan sorapatjan päällä. Vaikka maarakennustöihin jouduttiin satsaamaan, niin lopputulos on hyvä, Lecklin sanoo.

Talvirakentaminen hankalaa

Jo ennen rakennusprojektin alkua päätimme käyttää paikallisia ihmisiä ja liikkeitä niin paljon kuin mahdollista. Kotka on muuttotappiokunta, joten työn teettäjiä tarvitaan.

Petteri Hyvärinen on tehnyt rakennustöitä vuodesta 1983. Eräs asiakas kysyi Hyväriseltä kerran mahdollisia referenssejä. Hyvärinen mainitsi Norjan kuningas Olavin ja Mika Häkkisen. Nämä suositukset riittivät asiakkaalle.

Talvirakentamisen edullisuutta kuulee joskus hehkutettavan. Hyvärisen mukaan talvirakentaminen ei ole edullista eikä mukavaa.

– Kun ulkona on 21 astetta pakkasta ja mereltä tuleva itätuuli vihmoo 14 m/s, niin tuntuu kuin olisi Siperiassa. 2017 oli kaiken lisäksi kylmä talvi. Tavarat tuppasivat jäätymään. Joka paikassa oli liukasta, ja sulatteluun meni oma aikansa. Jopa naulaaminen ja ruuvaaminen kovassa kelissä olivat hankalia hommia.

Lattiavalu vei talvella aikaa, sillä talon sisällä lämpö oli saatava nousemaan, jotta valu olisi onnistunut.

Talotehtaan toimituksiin Hyvärinen on tyytyväinen.

– Kaikki tavarat olivat jämptejä ja osuivat kohdalleen. Katon umpeenlyöminen oli hidasta, ponttilautaakin oli kolme kilometriä. Vaneriratkaisu olisi mielestäni ollut kätevämpi ja nopeampi, mutta ehkä liikkeen vuoksi lauta on parempi, sanoo Hyvärinen ja kiittää myös talotehtaan joustavuutta.

Rakennuttajan kannalta hyvät tekijät ovat kaiken A ja O. Osaavat tekijämiehet eivät odotelleet tumput suorina puuttuvia tavaroita, vaan hakivat ne itse.

– Kun kerran tekee kunnolla, ei tarvitse tehdä uudelleen, sanoi mieheni itseään ja minua lohduttaakseen rakennuslaskuja maksaessaan.

Ankaran talven ja talon vaativuuden vuoksi rakentaminen tuli huomattavasti arvioitua kalliimmaksi. Kun maansiirtotyötkin maksoivat budjetoitua enemmän, tuli välillä äitiä ikävä. Raha ei ainakaan meillä päässyt tekemään pesää. Kaikki meni. Niin pankin lainaamat kuin omatkin. Budjetti siis petti oikein kunnolla.

Maalämpö on nykyaikaa

Lämmitysmuotoa ei tarvinnut miettiä. Maalämpö oli mielestämme paras vaihto­ehto. Kymenlaakso on lisäksi Geologian tutkimuskeskuksen mukaan erinomaista aluetta maalämmön hyödyntämiseen. Kivilajin lämmönjohtavuus on keskimääräistä parempi ja kallioperän lämpötilataso on samaa luokkaa kuin pääkaupunkiseudulla. Meillä poraamisyvyys oli 160 metriä. Lisäksi talossa on vesikiertoinen lattialämmitys.

Ristiniemessä ei ole eikä tule kunnallista viemäröintiä. Päädyimme panospuhdistamoon. Panospuhdistamo koostuu saostus- ja prosessisäiliöstä, jossa puhdistus­prosessi tapahtuu. Puhdistamon toimintaa ohjaa automatiikka. Mukana tuli langaton hälytin. Valmistajan mukaan lokatyhjennys kerran vuodessa riittää. Kunnallinen viemäröinti olisi säästänyt rahaa ja vaivaa, mutta sitä vaan ei ole kylässämme tarjolla.

Vesi tulee yksityisestä vesijohdosta Kotkan kaupungin liittymästä. Tätä varten muutama talo oli perustanut yksityisen vesiosuuskunnan, johon liityimme.

Avaruutta koko rahalla

Panostimme tilaan ja avaruuteen. Neliöitä on paljon, mutta huoneluku maltillinen. Luksusta lienee yhdistetty biljardi- ja kirjastohuone, sähköllä toimivat verhot makuuhuoneessa ja suuret 60x60 -laatat märkätiloissa. Rahaa upposi myös tavanomaista parempiin kodinkoneisiin ja keittiön kivitasoon. Kesällä avaruutta lisäävät olohuoneesta ja makuuhuoneesta isolle terassille avautuvat lattiasta kattoon ulottuvat lasiset liukuovet.

15 metrin päähän rannasta saimme luvan rakentaa 25 neliön rantasaunan. Sinne tuli perinteinen puukiuas. Isossa talossa on sähkökiuas. Rantasauna tupineen ja omine vessoineen on kuin erillinen yksiö ja toimii hyvin myös vierasmajana.

Parasta kodissamme on avaruus ja toimivuus ja tietenkin maisema. Ikuisesti muuttuva meri aukeaa silmien eteen heti, kun taloon astuu sisään.

– Kyll miä täst niin tykkään, sanoisi kotkalainen.

- Asukkaat Markku ja Riittamaija Ståhle

- Tontti 1640 m2 Kotkan Mussalon Ristiniemen kylässä

- 200 neliön ekopuutalo. Lisäksi 68 neliön lämmin talousrakennus, jossa kahden auton talli ja kaksi varastoa

- Maalämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys, varaava takka

- 25 neliön rantasauna

Teksti: Riittamaija Ståhle

Kuvat: Ari Nakari

6 3 2020