ARTIKKELI: Tonttihankinta tärkeä unelmien ja budjetin toteutumiselle

Unelma omakotitalosta on sitä helpompi toteuttaa, mitä kauemmaksi pääkaupungista ja kasvukeskuksista taloaan rakentaa. Esimerkiksi keskisuomalaisessa Toivakassa, josta työmatka maakunnan keskuspaikkaan Jyväskylään ei vielä ole kohtuuton, omakotitontteja myydään euron neliöhinnalla. Uudellamaalla esimerkiksi sopivasti Helsinki-Lahti -oikoradan varrella olevasta Mäntsälästä saa myös tontteja hyvin, mutta hinta nousee kunnan kaava-alueilla lähinnä tontin koosta riippuen haarukkaan 25 000–50 000 euroa. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla tontin saaminen on usein arpaonnen varassa ja tontin hinta nousee yleensä jo kuusinumeroiseksi.

Osalle rakentajia olennaista on asua lähellä palveluita ja julkisen liikenteen yhteyksiä. Osalle taas olennaista on iso piha-alue, jossa lapset ja lemmikit voivat telmiä ja oma kasvimaakin kukoistaa, sekä asumisympäristön väljyys ja rauha. Esimerkiksi Mäntsälässä on mahdollista rakentaa niin erikokoisille ja eri ilmansuuntiin oleville kaavatonteille kuin haja-asutusalueellekin.

Tonttilaskuri auttaa budjetin teossa

Haja-asutusalueelle rakentaminen vaatii Mäntsälässä suunnittelutarveratkaisun, jota voi kärjistäen sanoa luvaksi hakea rakennuslupaa. Siinä pitää olla liitteenä suunnittelijan asemapiirros siitä, miten rakennukset sijoittuvat tontille, sekä ajatus haettavasta rakennusoikeudesta. Rakennus­oikeutta kannattaa hakea hieman yläkanttiin arvioituna, että rakennuslupavaiheessa ei tule ongelmaa, jos alkuperäinen suunnitelma vielä muuttuu.

– Käsittääkseni kaava-alueen ulkopuolelle rakentaminen ei tuo kokonaiskuluissa säästöjä. Neitseelliselle tontille pitää tehdä tie, ratkoa vedensaanti ja jäteveden käsittely, vetää sähköt ja miettiä lumityöt talvella. Kaava-alueen ulko­puolella tontin koon pitää olla puoli hehtaaria, ellei taloa saa esimerkiksi vesiosuuskunnan vesi- ja viemärijohdon piiriin. Silloin riittää 2000 neliön tontti. Jos ostaa jonkun tyhjäksi jääneen talon ja rakentaa sen paikalle, pääsee osin helpommalla, mutta joutuu maksamaan vastavuoroisesti purkukulut ja luultavimmin osin samoja lisäkuluja kuin uudelle tontille tehtäessä. Jos rakentaa rantatontille tai pohjavesi­alueelle, siitä tulee vielä omat lisävaateensa, joihin on myös syytä perehtyä, toteaa Mäntsälän rakennus­tarkastajana työskentelevä Susanna Pyhälä.

– Kaava-alueella kunnallistekniikka ja tie tulevat tontin rajalle osana tontin hintaa. Meillä Mäntsälässä on rakentajan tueksi nettisivuilla kunnan kaava-alueita koskeva tonttilaskuri. Se antaa osviittaa, miten paljon itse tonttiin uppoaa rahaa. Siihen on listattu ensin tontin osto­kulut eli maapohjan hinta, lohkomiskulut, kaupan­vahvistajan palkkio ja varainsiirtovero. Tämän lisäksi on laskelma, johon sisältyvät vesi- ja viemäriliittymä, sähköliittymä sekä rakennuslupamaksut ja tarvittavat mittaukset. Paketista puuttuvat pohjatutkimukset, jotka pitää tehdä ennen perustussuunnittelua, sekä maansiirtotyöt ja maanajot, Pyhälä toteaa.

– Mäntsälä on tehnyt kaavoitettavista tontti­alueista suuntaa antavia maaperätutkimuksia, mikä helpottaa osaltaan rakentajaa tontin valinnassa. Haja-alueilla pohjatietoa saa yleensä vain geologisista kartoista. Kun Mäntsälässäkin on jopa paalutettavaksi suositeltua rakennusmaata, lopullinen alkuvaiheen rahantarve selviää vasta pohjatutkimuksen ja perustussuunnittelun jälkeen. Lisäksi budjetissa pitää ottaa huomioon pihatyöt eli nurmikot, istutukset ja päällysteet. Ne kokemukseni mukaan usein unohdetaan omakotirakentajan omasta kustannusarviosta. Nämä ainakin kaava-alueella yleensä viisinumeroisen määrän euroja vievät työt pitää kuitenkin tehdä luvan edellyttämällä tavalla, Pyhälä tähdentää.

Unelma kannattaa toteuttaa ammattilaisen kanssa

Susanna Pyhälä on koulutukseltaan rakennusarkkitehti ja työskennellyt sekä arkkitehti­toimistossa että niin maankäytön suunnittelussa kuin rakennusvalvonnassa Vantaalla, Sipoossa ja Mäntsälässä. Oman kokemuksensa perustella hän suosittelee, että omakotitaloa tehtäessä aletaan miettiä kokonaisuutta ammatti­taitoisen suunnittelijan kanssa kirjaten ideoita ja toiveita takertumatta johonkin yhteen ratkaisuun. Myös talopakettiratkaisu avaimet käteen -periaatteella kannattaa käydä läpi ammattilaisen kanssa, ettei toimitussisällössä tai hinnassa tule yllätyksiä.

– Esimerkiksi perustukset on talopaketissa laskettu tasamaatontille. Jos toteutus vaatii porrastusta, siitä tulee lisäkuluja varmasti, Pyhälä muistuttaa.

– Kaava-alueella on kaavaa tehtäessä mietitty aluetta kokonaisuutena. Tämä näkyy kaava­merkinnöissä ja rakennustapaohjeissa. Harjakorkeus, katon muoto, materiaalit ja värimaailma on usein määritelty valmiiksi. Lisäksi voi olla vielä lisäehtoja tontinluovutussopimuksessa. Sitä omaa unelmaa kannattaa siksi lähestyä yhdessä pääsuunnittelijan ja rakennusvalvonnan kanssa keskustellen ja tiettyihin kompromisseihin valmistautuen. Hyviä laadullisia perusteluita kuunnellaan kyllä. Esimerkiksi kaukolämpöön liittymistä ei tietenkään edellytetä, jos rakentaja haluaa tehdä nollaenergiatalon. Mutta ”minusta olisi kivempi” riittää huonosti meille. Eniten keskustelut taitavat koskea muoti-ilmiöitä. Sellainen on viime aikoina ollut esimerkiksi kaksoislapekatto, hän toteaa.

Mäntsälässä omakotitalot tehdään nykyisin pääosin yksikerrosratkaisuina. Kellarin sijaan pihalla on usein erillinen talousrakennus. Tämä on Pyhälän mukaan myös turvallisin ratkaisu, kun tontin salaojitukset, sokkelikorkeudet ja muut rakennustyöt on suunniteltu ja tehty oikein. Tämä rakennustapa vähentää kosteusvaurioriskejä ja myös energiakuluja, kun kellaria ei tarvitse pitää lämpimänä sen pitämiseksi riittävän kuivana.

– Jos muuttaa omakotitaloon lemmikin kanssa, on hyvä muistaa, että eläimen pitäisi pysyä omalla pihalla. Ulkoiluaitaus tai pihan aitaaminen eläimen mukaan valitulla verkkoaidalla pensas­aidan tai lauta-aidan sisäpuolelta ei tarvitse erillistä lupaa, jos se toteutetaan rakennusjärjestyksen mukaisesti, Pyhälä lisää.

– Jos tekee talon tai loma-asunnon haja-asutus­alueelle ja jätevesien käsittely tehdään tontilla, on syytä miettiä, miten asian ratkaisee. Meille jätevesien käsittelystä pitää tehdä suunnitelma, mutta emme ota kantaa siihen, mikä on paras menetelmä. Suodatuskentät menevät aikaa myöten tukkoon, paikasta riippuen yleensä 10–15 vuodessa. Jos päätyy tähän vaihtoehtoon, uusimistarve ja suodatuskentän yläpuolisen alueen käytön rajoitukset on hyvä muistaa tontin käyttöä suunnitellessa. Pienpuhdistamoiden toimivuudessa on puolestaan omat reunaehtonsa, joiden takia ne eivät välttämättä sovi etenkään vapaa­-ajankiinteistöihin, Susanna Pyhälä toteaa.

Teksti: Arto Rautio

6 3 2020