Energiatehokkuuden parantaminen eristeitä lisäämällä on taitolaji

 

Vanhoja rakenteita lisälämmöneristettäessä rakenteiden lämpö- ja kosteustekninen toiminta muuttuu. Se pitää ottaa huomioon rakenteiden lisälämmöneristämisen suunnittelussa, jottei ajauduta rakenteen kosteusja mikrobivaurioihin. Lisälämmöneristäminen yhteydessä rakennusta tulee tarkastella kokonaisuutena. Keskeistä on tulevien korjaustarpeiden arviointi.

TEKSTI JA KUVAT PETRI ANNILA tohtorikoulutettava, rakenteiden elinkaaritekniikan tutkimusryhmä, Tampereen teknillinen yliopisto

Esimerkkinä voidaan mainita yläpohjarakenteen lisälämmöneristäminen. Monesti tämä tehdään sen enempää miettimättä lisäämällä uutta lämmöneristettä vanhan lämmöneristeen päälle. Lämmöneristekerroksen paksuuden kasvamisen myötä tiiviin ilman ja höyrynsulkukerroksen merkitys korostuu. Höyrynsulussa olevat puutteet voivat johtaa lisälämmöneristetyn rakenteen vaurioihin, vaikka vanha rakenne olisikin ollut toimiva kymmeniä vuosia. Toisaalta katteen ikääntyminen lisää vesivuotojen ja uudenkin lämmöneristeen vaurioitumisen riskiä. Kolmantena usein havaittavana virheenä on rakenteen tuulettumisen heikentäminen, johon voidaan ajautua uuden lämmöneristeen virheellisen asentamisen vuoksi.

Lisälämmöneristämiseen liittyy riskejä, mutta samalla on tärkeä muistaa, että oikein toteutettuna sillä voidaan saavuttaa merkittäviä energiasäästöjä sekä parantaa myös asumisviihtyvyyttä paremmin hallittavien sisäilmaolosuhteiden kautta.

Kokonaisuuden hallinta

Rakenteiden lisälämmöneristämistä suunniteltaessa on tärkeää ottaa huomioon koko rakennus yhtenä kokonaisuutena. Tässä keskeisessä roolissa on ilmanvaihto. Rakennuksen ulkovaipan lisälämmöneristäminen edellyttää lähes poikkeuksetta rakenteiden ilmatiiviyden parantamista, jotta korjatut rakenteet ovat kosteus- ja lämpöteknisesti toimivia. Kun ulkovaippa tiivistyy, rakenteiden läpi tapahtuvat vuodot vähenevät ja on mahdollista, että ilmavirrat hakevat uuden vuotoreitin, jolloin rakenteiden läpi tuleva ilma voi olla likaisempaa suhteessa korjausta edeltäneeseen tilaan. Tällöin on tärkeää, että rakenteiden ilmatiiviydestä huolehditaan myös varsinaisen korjausalueen ulkopuolella. Lisäksi ilmanvaihdon puhdistus ja säätö on aiheellista tehdä tällaisen korjauksen yhteydessä. Vanhoissa painovoimaisen ilmanvaihdon tai koneellisen poistoilmanvaihdon rakennuksissa uusien korvausilmaventtiilien lisääminen voi olla aiheellista, jotta varmistutaan puhtaan korvausilman riittävästä saannista sisätiloihin.

1970-luvun taloja kutsutaan toisinaan pullotaloiksi; ongelmista saatetaan syyttää ilmatiiviitä rakenteita ja höyrynsulkumuoveja. Usein näissä ongelmakohteissa on kuitenkin kyse kokonaisuudesta, jossa rakenteiden läpi ei tapahdu enää ilmavuotoja ja painovoimainen ilmanvaihto ei riitä poistamaan asumisen sisäilmaan tuottamaa kosteutta. Toisinaan myös ilmanvaihdon määrästä on tingitty säästömielessä, tällöin siis ilmanvaihto itsessään olisi kunnossa, jos sitä käytettäisiin oikein. Rakenteiden tiivistys tai rakenteiden aiempaa parempi energiatehokkuus itsessään ei siten yleensä ole ongelma, kunhan sekin toteutetaan oikein.

Lisälämmöneristäminen ratkaisut

Lisälämmöneristämistä voidaan tehdä rakennuksen sisä- ja ulkopuolelta käsin, ellei rakennuksen suojelu, ulkonäkö tai muut syyt aseta tähän rajoituksia. Tavanomaisessa omakotitalossa rajoitteet tältä osin ovat harvinaisia. Kunnilla on yleensä positiivinen suhtautuminen rakennuksen ulkonäössä mahdollisesti tapahtuviin muutoksiin, kun ne tehdään lisälämmöneristämisen ja energiatehokkuuden parantamisen tähden.

Rakennuksen ulkopuolelta tehty lisälämmöneristäminen voi siis vaikuttaa rakennuksen ulkonäköön. Tämän voi nähdä haittana, mutta yleensä tämä on erinomainen mahdollisuus parantaa rakennuksen ulkonäköä ja siten vaikuttaa positiivisesti rakennuksen arvoon ja arvostukseen. Ulkopuolelta tehtävä korjaus mahdollistaa yleensä asumisen kohteessa koko lisälämmöneristämis- ja korjaushankkeen ajan.

Sisäpuolelta lisälämmöneristettäessä joudutaan puntaroimaan, kuinka paljon uudet materiaalit voivat viedä sisätilojen pinta-alasta tai tilavuudesta. Sisäpuolelta tehty korjaus on yleensä myös niin mittava, ettei se välttämättä mahdollista täysipainoista asumista korjaustyön aikana. Hyvänä puolena on koko sisäpuolisen yleisilmeen uusiutuminen.

Vaikka lisälämmöneriste sijoitetaan rakenteeseen vain rakenteen toiselta puolelta, ei tämä automaattisesti tarkoita, ettei toiselta puolen pitäisi tehdä mitään korjaustoimenpiteitä. Esimerkkeinä voidaan mainita lisälämmöneristäminen yläpohjarakenteessa yläpuolelta ja ulkoseinässä sisäpuolelta. Harjakattoiseen yläpohjaan voidaan lisätä lämmöneristettä yleensä ulkokautta, eikä tämä toimenpide itsessään aiheuta haittaa rakennuksen sisäpuolelle. Lisälämmöneristetyn yläpohjarakenteen kosteus- ja lämpötekninen toiminta voi kuitenkin edellyttää rakenteen ja erityisesti yksityiskohtienkuten yläpohjan läpivientien sekä yläpohjan ja ulkoseinien liitoksen tiivistyskorjauksia, jotka voidaan joutua suorittamaan sisätiloista päin.

Puurunkoisessa rakennuksessa ulkoseinän sisäpuolelta tehty lisälämmöneristys voi edellyttää muutoksia ulkoseinän ulkopintaan, jotta rakenteen kosteus- ja lämpötekninen toimivuus tulee varmistetuksi. Näitä voivat olla esimerkiksi julkisivun puupaneloinnin tuulettumisen tehostaminen, joka parantaa rakenteen kykyä kuivua.

Energiatehokkuuden parantaminen eristeitä lisäämällä on taitolaji

Lisälämmöneristämisen kustannuksista

Kaikkien nykyisin käytössä olevien rakennusmateriaalien kunto heikkenee ajan kuluessa, ja jossain vaiheessa kaikilla rakennuksilla ja rakenteilla on väistämättä edessä peruskorjaustarve. Kun rakennukseen tehdään rakennus- tai toimenpideluvanvaraisia korjaus- ja muutostöitä, tulee ympäristöministeriön asetuksen 4/13 mukaisesti tarkastella myös rakennuksen ja rakenteiden energiatehokkuutta sekä suorittaa toimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi.

Väistämättömästi edessä olevien peruskorjausten kuten julkisivun tai vesikaton uusimisen yhteydessä energiatehokkuutta voidaan yleensä parantaa merkittävästi kohtuullisin lisäkustannuksin. Esimerkkinä voidaan mainita vanhan julkisivun puupaneloinnin uusiminen. Korjauksen yhteydessä avattuun rakenteeseen voidaan todennäköisesti helposti lisätä lämmöneristettä tai korvata vanha lämmöneriste uudella ja tehokkaammalla.

Yksistään energiatehokkuuden parantamisen takia korjauksia ei välttämättä kannata tehdä taloudellisista näkökulmista, koska korjausten takaisinmaksuajat saattavat muodostua pitkiksi. Tähän kuitenkin vaikuttaa se, mitä rakennetta tarkastellaan ja miten heikko lämmönpitävyys vanhalla rakenteella on. Taloudellisten kannattavuustarkastelujen osalta on kuitenkin tärkeä ottaa huomioon, että asiaa mitataan usein vain kustannusten näkökulmasta, koska pehmeämpiä arvoja ei voida suoraan hinnoitella. Näitä ovat esimerkiksi rakennusten arvon nousu, kiinteistön omistajan ympäristöarvot ja asumisviihtyvyyden parantuminen, jotka pääsääntöisesti jäävät kannattavuustarkasteluissa arvioimatta.

Lämmöneriste kohteen mukaan

Markkinoilla on paljon erilaisia lämmöneristeitä. Yksi merkittävin lämmöneristeiden ominaisuuksista on luonnollisesti lämmönjohtavuus. Mitä pienempi tämä arvo on, sitä vähemmän lämmöneriste johtaa lämpöä ja sitä pienempi sen läpi tapahtuvan lämpöhäviön määrä on. Nykyisillä lämmöneristeillä lämmönjohtavuus on usein tasolla 0,02…0,04 W/mK tuotteesta riippuen.

Lisälämmöneristämisen sekä toisaalta rakenteen lämpö- ja kosteusteknisen toimivuuden kannalta toinen lämmöneristeiden keskeinen ominaisuus on vesihöyrynvastaus. Tämä yleensä määrittää miten ja millaisen rakenteen lisälämmöneristämiseen tuote soveltuu. Muita lämmöneristeen valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat paloturvallisuus, kosteuden ja kuormituksen kesto sekä ääneneristävyys. Lämmöneriste tuleekin valita aina tapauskohtaisesti kyseiseen käyttökohteeseen soveltuvaksi.

Yläpohjarakenteiden lisälämmöneristäminen

Puurakenteisten yläpohjarakenteiden lisälämmöneristämisessä yleensä teknisesti paras ratkaisu saavutetaan, kun vanhan rakenteen alapintaan tehdään uusi lisälämmöneristys kovasta eristeestä, jolla on korkea vesihöyryvastus. Tämä sisäpuolelta tehtävä korjaus mahdollistaa kaikkien liitosten ja yksityiskohtien ilmatiiviydestä huolehtimisen, jolloin rakenne on pitkäikäinen ja kosteusteknisesti toimiva. Kovan lämmöneristeen paksuus on yleensä luokkaa 30–50 mm, jolloin tällä ei yksistään ole merkittävää vaikutusta vapaaseen huonekorkeuteen.

Sisäpuolelta tehdyn korjauksen lisäksi yläpohjaan voidaan yläpuolelta lisätä pehmeää vesihöyryavointa lämmöneristettä. Se kuinka paljon lämmöneristettä voidaan lisätä, riippuu yleensä vain käytössä olevasta vapaasta tilasta. Lämmöneristeen ja vesikaton puurakenteiden väliin tulee jättää riittävä ilma- ja tuuletusväli, joka mahdollistaa rakenteen tuulettumisen ja kuivumisen. Tuuletusvälin korkeuden mitoituksessa kannattaa ottaa huomioon myös mahdollisuus tarkastaa katon kuntoa jatkossakin. Mitä korkeampi tila lämmöneristeiden ja vesikattorakenteen välissä on, sitä helpommin yläpohjan ja vesikaton kuntoa voidaan seurata.

Yläpohjarakenteen lisälämmöneristämisen myötä lämmöneristeiden yläpinnan, yläpohjan tuuletusvälin sekä toisaalta vesikaton rakenteiden lämpötila laskee, koska sisätiloista karkaa vähemmän lämpöä niitä lämmittämään. Tämän myötä katteen alapintaan voi tiivistyä aiempaa enemmän kosteutta. Tämän vuoksi korjauksessa olisi hyvä varmistaa myös, että kohteen aluskate tai katteen alusrakenne on kunnossa. Yleensä tämä tarkoittaa yhtenäistä rakennetta, joka johtaa mahdollisesti tiivistyvän kosteuden pois yläpohjarakenteen sisältä.

Lisälämmöneristäminen voidaan tehdä myös oheista kevyemmin toimenpitein, mutta tällöin on aiheellista kuntotutkimuksin selvittää olemassa olevan rakenteen kunto ja yksityiskohdat ennen lisäeristämiseen ryhtymistä. Mikäli yläpohjarakenteen ja sen liitosten ilmatiiveys on hyvällä tasolla eikä vesikattorakenteeseen tarvitse tehdä korjauksia tai muutoksia, voidaan vanhojen lämmöneristeiden päälle lisätä vesihöyryavointa pehmeää lämmöneristettä.

Ulkoseinärakenteiden lisälämmöneristäminen

Ulkoseinärakenteiden lisälämmöneristämiseen on useita vaihtoehtoja; alkuperäinen rakenne asettaa vaatimukset toteutuksen yksityiskohdille. Ulkopuolelta tehtävä lisälämmöneristys tulee usein tehdä vesihöyryavoimella pehmeällä lämmöneristeellä. Näin varmistetaan, että rakenteen läpi kulkeva kosteus ei pääse tiivistymään rakenteen sisälle, vaan rakenne niin sanotusti hengittää kosteuden ulospäin. Joissakin, kuten betonisandwich-elementein toteutetuissa rakennuksissa, ulkopuolelta tehty lisälämmöneristys voidaan tehdä myös kovalla ja tiiviimmällä lämmöneristeellä.

Sisäpuolelta tehtävissä lisälämmöneristyksissä pitää pääsääntöisesti huolehtia rakenteen ilma- ja höyrytiiviydestä. Tämä voidaan toteuttaa korkean vesihöyryvastuksen omaavalla kovalla lämmöneristeellä tai pehmeän lämmöneristeen ja höyrynsulkumuovin yhdistelmällä. Rakenteen ilma- ja höyrytiiviydellä huolehditaan, ettei rakenteen sisään pääse ylimääräistä kosteutta.

Betoniulkoseinäisissä rakennuksissa lisälämmöneristäminen tehdään usein ulkopuolelta joko suoraan lisäeristämällä vanhaa rakennetta tai sitä osin purkamalla. Korjauksessa vanha rakenne jää uuden lämmöneristeen ja julkisivun pinnan alle suojaan. Valmis korjattu julkisivupinta voi olla esimerkiksi rapattu tai tuulettuva rakenne.

Purueristeisissä ja hirsirakenteisissa rakennuksissa lämmöneristeen lisääminen tehdään yleensä rakennuksen ulkopuolelle vanhan rakenteen pintaan. Tällöin käytetään vesihöyryavoimia lämmöneristeitä. Lisäksi tuuletusvälin lisääminen tai sen toimivuuden varmistaminen parantavat rakenteen kykyä kuivua.

Tiiliverhottujen rakennusten kohdalla lisäeristäminen on haasteellisempaa, koska lähtötilanteessa rakenteessa saattaa olla ongelmia, jotka estävät lämmöneristeen lisäämisen suoraan vanhaan rakenteeseen. Näitä ovat tuuletusvälin puuttuminen rakenteesta tai tiiliverhouksiin mahdollisesti liittyvät valesokkelirakenteet. Nämä puutteet rakenteissa tai rakenteen muu kosteusvaurioituminen ovat usein vähintään osasyynä näiden rakenteiden korjaamisessa. Kun tiiliverhottua ulkoseinärakennetta korjataan perusteellisesti selkeästi vanhoja rakennekerroksia purkamalla, voidaan energiatehokkuutta parantaa lisälämmöneristämällä tai korvaamalla vanhoja lämmöneristeitä tehokkaammilla uusilla eristeillä. Tiili-villa-tiili -ulkoseinissä lisäeristäminen tehdään usein ulkopuolelta vanhaa lämmöneristettä korvaamalla. Puurunkoisessa tiiliverhotussa rakennuksessa lisälämmöneristämistä tehdään usein rakennuksen sisäpuolelta käsin.

 

 
 
 
 
 
 

RPT Docu Oy:n tietojenkäsittelyä, tietosuojaa ja evästeitä koskevat periaatteet

Jatkamalla verkkosivustomme ja palvelujemme käyttöä hyväksyt, että keräämme tietoja vierailuistasi. Tietosuojaperiaatteissamme kerromme, mitä tietoja keräämme ja miksi sekä mihin tarkoituksiin tietoja käytetään. Lue lisää...