Julkisivu tarvitsee säännöllistä huoltoa

Puuta, levyä, tiiltä tai rappausta

Pientalon julkisivu on yleisimmin puupaneelia. Paneelin taakse on rakennettaessa jätetty tuuletusväli, jolloin julkisivu toimii kantavaa runkoa ja eristyskerrosta suojaavana verhouksena. Vanhemmissa taloissa tuuletusrakoa ei välttämättä ole. Silloin verhous toimii ulkoseinän rakenteellisena osana mm. välittäen kosteutta.

Puujulkisivun maalipinta vaatii säännöllistä huoltoa. Puiden varjostamalla paikalla maalipinta kestää huomattavasti pidempään kuin avoimella, auringolle alttiilla paikalla. Siksi myös talon pohjoissivu vaatii vähemmän huoltoa kuin auringonpuoleiset julkisivut. Maalin valintaan vaikuttaa oleellisesti se, onko julkisivurakenne tuuletettu vai ei sekä aiemmin käytetyn maalin tyyppi. Hirsitalon maalivalinnassa kannattaa aina konsultoida asiantuntijaa.

Suuressa osassa nyt peruskorjattavasta pientalokannasta julkisivumateriaalina on asbestisementtilevy, kauppanimensä mukaan mineriitiksi kutsuttu. Tällaisen julkisivun mahdollisessa purkamisessa on noudatettava asbestityöstä annettuja määräyksiä ja ohjeita.

Tiiliverhoilu kestää pientalossa yleensä kymmeniä vuosia ilman tarvetta puhdistusta suurempiin huoltotoimiin. Joskus tiilisaumojen laasti joudutaan uusimaan jo aiemmin. 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa tiiliverhotuissa seinissä tiiliverhouksen sisäpuolella ei yleensä ole ilmarakoa, jonka kautta verhouksen sisäpuolelle joutunut vesi voisi valua pois rakenteesta. Myös räystäättömyys tai muuraustyön muut puutteet voivat aiheuttaa veden kulkeutumista rakenteisiin. Mahdolliset vauriot julkisivussa kannattaa korjata heti niiden tullessa ilmi.

Rapattu pinta voi halkeilla

Harkko- tai tiilirakenteiset pientalot on pinnoitettu usein rappauksella, joka yleensä on pitkäikäinen ja huoleton. Ennen 1970-lukua myös puutaloja rapattiin melko paljon.

Ajan myötä rappauksen vauriot näkyvät rapautumisena tai kulumisena. Rappauskerrokset saattavat rapautumisen tai lämpöliikkeen seurauksena irrota ehjinä laattoina, jolloin kerrokset ovat irti alustastaan, mutta ulkopinnastaan ehjiä. Vähäinenkin halkeilu päästää kosteuden nopeasti syvemmälle rakenteeseen ja vaurioittaa pintoja. Jos vaurioita epäillään, kannattaa teettää asiantuntijalla kuntotutkimus. Rakenteista otetaan näytekappaleita ja vaurioitumisen aste arvioidaan muun muassa laboratoriotutkimuksilla.

Uusi pinta vanhan tilalle

Pitkälle vaurioituneet julkisivupinnat joudutaan yleensä uusimaan. Julkisivupintaa uusittaessa on syytä harkita myös rakenteen alla olevien kerrosten, kuten lämmöneriste- ja tuulensuojakerrosten uusimista. Voidaan olettaa, että julkisivupinnan vaurioitumiseen johtaneet syyt ovat vaikuttaneet haitallisesti myös alempiin kerroksiin. Uutena julkisivupintana voidaan haluttaessa käyttää myös alkuperäisestä poikkeavia teknisiä ratkaisuja ja materiaaleja, kuitenkin ottaen huomioon rakennuksen ominaispiirteet.

Varsinkin rapattujen pientalojen julkisivukorjauksiin liittyvissä esiselvityksissä ja hankkeen valmistelussa on syytä käyttää ammattitaitoisia ja luotettavia asiantuntijoita. Asia korostuu, kun kyseessä on poikkeava rakenne tai rakennushistoriallisesti tai arkkitehtonisesti merkittävä kohde.

Teksti: Korjaustieto.fi

Kuva: Pixabay

18 6 2019