Savi-olkipaalitalo irrallaan sähkö- ja viemäriverkosta

 

Luomuelintarvikealan ja -viennin parissa pioneerityötä pitkään tehnyt pariskunta Erkki Pöytäniemi ja Marja Nuora hurahtivat keski-iässä permakulttuurin pauloihin ja päättivät vaihtaa kotinsa espoolaisesta kerrostalosta permakulttuuriin perustuvalle tilalle Karjalohjalle. Uudeksi kodiksi rakennetaan yhteistyössä erikoisammattilaisten kanssa ekologinen ja lähes energiaomavarainen savi-olkipaalitalo.

TEKSTI JARI PELTORANTA | KUVAT ERKKI PÖYTÄNIEMI

Meistä on parempi yrittää tehdä jotakin sen sijaan, että istuu kotisohvalla ja manaa sitä, kuinka maailmassa menee kaikki pieleen. Yritämme tehdä hyviä juttuja kestävämmän elämäntavan puolesta. Permakulttuurin ideanahan on toimia niin, että käytämme harkiten ja paremminkin rikastutamme ja vaalimme maapallon luonnonvaroja sekä meillä käytössä olevia resursseja, emmekä kuluta niitä loppuun ja vie mahdollisuuksia tulevilta sukupolvilta, Erkki Pöytäniemi kertoo.

– Olemme rakentamassa sellaista elämäntapaa, joka jossakin määrin edellyttää, että pysyy fyysisesti kunnossa. Materiaalivirtaa pitää jollakin tavalla hoitaa, jotta talo pysyy lämpimänä. Aina on myös jotakin, mitä pitää fiksata. Tätä jotkut tuttavat ovat ihmetelleet. Pöytäniemen mielestä vähän vanhempana on kuitenkin helpompi rakentaa kuin ruuhkavuosi-iässä. Ei ole pieniä lapsia hoidettavana, vaan voi illalla kukkua rakentamassa niin paljon kuin jaksaa.

– Nyt lapset ovat päässeet jo rakennustöihin avuksi. Poikani Jaakko Pöytäniemi on ollut hankkeen arkkitehtina ja piirtänyt tämän talon, Erkki kertoo.

Nuorempi poika Santeri on ollut rakennustyömaalla töissä timpurina ja Erkin ja Marjan tytär Pinja teki suuren osan sisäseinien ja lattioiden savitöistä sekä uunien rappaamisesta. Muitakin lapsia on ollut töissä talkoissa ja työpajoissa.

Materiaalit mahdollisimman luonnonmukaisia

– Kun on toiminut ikänsä luomualalla, aloimme samalla filosofialla tekemään taloakin. Pyrimme mahdollisimman luonnonmukaisiin ja luonnollisesti hengittäviin rakennusmateriaaleihin, Pöytäniemi sanoo.

Hän kertoo, että he etsivät asiantuntijoita tai osaajia, jotka tietävät ekologisesta rakentamisesta myös materiaalinäkökulmasta eikä puhtaasti energianäkökulmasta.

– Menimme ekologisia ja luonnonmukaisia kohteita rakennuttavien ja suunnittelevien Natural Building Companyn Charlie Jespergaardin ja Paul Lynchin kanssa juttelemaan, ja he kertoivat savi-olkipaalirakentamisesta. Alkoi tuntua, että tämähän voisi olla meidän juttumme.

Jaakko Pöytäniemi valmistui arkkitehdiksi kesällä 2017 diplomityönään talon suunnittelu. Talon virallinen pääsuunnittelija on Natural Building Companyn arkkitehti Kati Juola.

Nuoran ja Pöytäniemen pariskunta jakoi hankkeen vetovastuuta siten, että Marja otti päävastuun savi-olkipaalirakentamisesta ja Erkki keskittyi enemmän energiakysymyksiin.

Rakentaminen aloitettiin kesällä 2016. Vuoden 2017 lopussa talossa oli seinät, katto ja lämpö päällä, ja talossa on muutama yö nukuttukin, tosin vielä työmaan keskellä.

Rakennus on kaksikerroksinen, kerrosalaltaan 153 neliötä. Huoneistoala lähes koko asunnon levyisellä parvella varustetussa asuinkerroksessa on 87 neliötä. Koko asuinkerros parvineen on avointa tilaa makuuhuone mukaan lukien. Ainoastaan wc ja suihku ovat erillisessä huoneessa.

Puutappiliitoksilla liitetty massiivihirsikehikko

Rakennuspaikaksi valittiin etelään viettävä rinnekoivikko. Rakennuspaikalla oli savista silttiä oleva maapohja, johon perustuksia varten tehtiin tiivistetyt murskepedit. Rinneratkaisu teetti hieman ylimäärääräistä työtä, koska perustukset tehtiin useampaan tasoon.

– Huomattava osa rakentamisen kustannuksista syntyi tuolla montussa ennen kuin mitään näkyvää oltiin saatu aikaan maan pinnalle. Perustustöihin ei ole vielä löytynyt ekologista ratkaisua, joten mekin jouduimme käyttämään perustamiseen betonirakenteita. Myös suurten uunien perustukset tulivat syvälle maahan saakka routarajan alapuolelle, Erkki sanoo.

Montun pohjalle tuli sorapeti, jonka päälle voitiin valaa betonista anturat. Routaeristys hoidettiin leca-soralla. Anturoiden päälle ladottiin harkoista muuri ylärinteeseen ja etupuolelle pilarien perustat. Rakennus on alarinteen puolelta noin kolme metriä maanpinnan yläpuolella, joten tarvittiin pilarit, joille löytyi taitavat rakentajat.

Lähikylästä Antskogista löytyi yritys, jolta saatiin talon alapuoliseksi kehikoksi timber frame -rakenne, eli massiivihirrestä rakennettu kehikko ja pilarit, jonka päälle talo rakennettiin. Kehikko rakennettiin puutappiliitoksin. Rakentamisaikainen virhemarginaali kehikossa oli vain millimetrejä.

Rakennuksen kurkihirsi sekä sen kannattajapilarit on myös rakennettu puutappiliitoksin, samoin parven kehikko. Kehikon päälle voitiin rakentaa lattiakannattajat ja seinäjuoksut, joiden päälle puurunko tehtiin. Puurungon väliin laitettiin olkipaalit eristeeksi. Tällaista rakennetta voidaan kutsua vaipparakenteiseksi olkipaaliseinäksi. Talon pohjarakenteena on tuulettuva rossipohja ilman polyuretaaneja tai styrokseja. Talossa ei sähkö- ja LVI-puolta lukuun ottamatta ole muovia.

Savi-olkipaalitalo irrallaan sähkö- ja viemäriverkosta

Savi omasta pellosta

Ala- ja yläpohjiin sekä kuistin seiniin valittiin eristeeksi selluvilla, johon vaihdettiin Erkin aloitteesta boorihapon tilalle savijauhe palonestoaineeksi. Seinäeristeenä käytettävät olkipaalit ovat tietenkin luomurukiista. Rukiin olki on kestävämpi kuin vehnän. Olkipaalit asetettiin paikalleen olkipaalikurssilla, jossa opettajana toimi Charlie Jespergaard.

Seinien toinen päämateriaali on savi. Pääosa savesta saatiin pellolta talon vierestä. Lattiasaven pintakerrokset ja uunien ja hellan rappaukset ovat virolaista savea. Se on tasalaatuisempaa kuin tontilta saatu savi. Savi-olkiseinien rakentamisen eri vaiheissa pidettiin olkipaalirakentamisen työpajoja, joihin saatiin kuhunkin kymmenkunta osallistujaa.

Savesta, hiekasta ja vedestä tehtiin sekoitus, jolla seinä rapattiin. Sisäpuolinen rappaus tehtiin kolmessa kerroksessa. Ensimmäinen kerros eli pohjakerros hierottiin käsin olkeen kiinni, ja rappauksella myös tiivistettiin paalien väleihin jääneet saumat ja kolot. Toiseen kerrokseen sekoitettiin paljon olkea, näin siitä voidaan tehdä monen sentin paksuinen kerros. Tällä kerroksella tasoitettiin seinä mahdollisimman suoraksi pitkän laudan avulla. Viimeinen ohuempi pintakerros rapattiin käyttäen juuttikangasta liikuntasaumana. Kunta vaati rakennuksen ulkoverhoukseksi saven päälle lautapinnan, jonka materiaaliksi valittiin siperianlehtikuusi, jota ei tarvitse käsitellä.

Noin kolmasosa sisälattiapinta-alastakin on savilattiaa. Lattiassa on vajaa kahdeksan senttimetriä savea, jonka sisällä on lämminvesivaraajasta tulevat lattialämmitysputket. Lattialämmitysputkea on myös rinteen puoleisessa seinässä makuuhuoneen ja työhuoneen kohdalla, koska niiden lautalattiaan ei kannattanut laittaa lattialämmitystä.

Savilattiakin on tehty monessa kerroksessa. Viimeistelykerros öljytään lopuksi pellavaöljyllä, jolloin lattiaan saadaan kestävä kulutuspinta. Kylpyhuoneen lattiaan tulee vedeneristeeksi savilattian sisälle bitumihuopa, jolloin ei tarvitse käyttää teollisia vedeneristysmassoja.

Eteläterassin kattolippa on suunniteltu siten, että syksyllä ja keväällä matalalta tuleva valo lämmittää ikkunan edustan sisäpuolista savilattiaa. Kesän korkealta tulevan auringonvalon tuottaman lämpökuorman kattolippa ehkäisee.

Puu, tuuli ja aurinko energianlähteinä

Rakennus on täysin irti sähkö- ja viemäriverkosta. Tilakokonaisuus toimii hiilinieluna.

– Meillä on kuusi hehtaaria metsää, se kasvaa periaatteessa 30 kuutiota vuodessa. Me tarvitsemme korkeintaan 10 kuutiota siitä lämmitykseen, Erkki arvioi.

Päälämmönlähteenä toimii kaksi tulisijaa ja puuhella. Toiseen tulisijaan suunniteltiin kuumavesikierto 1500 litran lämminvesivaraajaan, josta otetaan talvikuukausina lämmin vesi lattialämmitykseen. Tulisijat tehtiin Suomalaiset tulisijat ry:n järjestämällä muurausleirillä.

Tulisijat ovat vähäpäästöisiä kehittyneen ilmakierron ansiosta. Tulisijatutkija ja -suunnittelija Heikki Hyytiäinen on suunnitellut kaikki uunit ja oli muurausleirillä mukana ohjaamassa muuraustyötä. Uuniin tulee ilmaa perinteisesti arinan alta ja sen lisäksi vielä toisioilmaa uunin yläosasta puiden yläpuolelle. Silloin palokaasut palavat täydellisemmin, jopa yli tuhannen asteen lämpötilassa.

Lämminvesivaraaja saa lämpöenergiansa tulisijan lisäksi aurinkokeräimistä, kunhan ne saadaan asennettua. Lisäksi varaajassa on sähköliitäntä 48 Voltin vastukseen, jonka kautta voidaan valoisan ja tuulisen ajan ”liikaenergiaa” syöttää akuista veden lämmitykseen, jos akut ovat täynnä. Aurinkopaneelien nimellisteho on 3 kilowattipeakia. Akkuihin mahtuu energiaa 32 kilowattituntia.

Viereisen kallion päälle on rakennettu 24 metrin maston päähän 2,4 kilowatin nimellistehoinen pientuulimylly, joka tuottaa sähköä, kun tuulen nopeus on yli viisi metriä sekunnissa. Pihalla on vielä varavoimalana bensiinikäyttöinen sähkögeneraattori, joka joudutaan ottamaan avuksi tuulettomina päivinä pimeään vuodenaikaan. Sähkögeneraattori on sekin hyvin energiatehokas. Yksi 20 litran bensakanisteri on riittänyt viikkokausiksi pimeällä ajallakin.

– Rakennuksen jätevedet käsitellään pellolla olevassa pajupuhdistamossa. Noin 240 neliön laajuinen pajukko on suljettu systeemi, sieltä ei valu mitään ulos. Neste haihdutetaan ja pajut käyttävät kaikki ravinteet kasvuunsa. Pajuja korjataan vuosittain puolet kasvustosta polttopuuksi, aidanseipäiksi tai puutarhan tarpeisiin, Erkki kertoo.

Tavallisen talon hinnoissa

Omavarainen savi-olkipaalitalo on sen verran erikoinen ratkaisu Suomessa, että rakennusviranomaisille jouduttiin tavanomaista enemmän perustelemaan valittuja ratkaisuja. Seinäratkaisujen vaatimia asiantuntijalausuntoja lukuun ottamatta niistä selvittiin kuitenkin melko helposti, eikä painovoimainen ilmanvaihtokaan tuottanut ongelmia.

– Itse materiaalikustannus savi-olkipaalirakenteessa on älyttömän pieni. Työtä tulee kuitenkin valtavasti, eli ei tämä mikään halpa ratkaisu ole, jos työlle laskee hinnan tai teettää ulkopuolisella työvoimalla. Tämäkin talo tulee maksamaan suunnilleen saman kuin tavallinen vastaavan kokoinen talo. Jos olisimme tehneet savityöt kokonaan kahdestaan, olisi tullut varmasti äitiä ikävä, Erkki Pöytäniemi toteaa.

Pöytäniemen arvion mukaan olkipaaleilla tuskin kannattaa rakentaa, jos ei ole valmis tekemään itse isoa osaa työstä. Nykyisin on kuitenkin tarjolla jo valmismoduuleja ja jopa olki-savitalopaketteja avaimet käteen -ratkaisuna.

– Vapaaehtoisten työpanos rakentamisessa on ollut melkoinen, ja monet savitalot rakennetaankin juuri vapaaehtoistyövoimaan perustuen, koska savirakentaminen on kiinnostavaa. Monet tulevat mielellään auttamaan ja oppimaan, Marja Nuora sanoo.

Lisätietoja ja hankkeen blogi: http://iso-orvokkiniitty.fi

 

 
 
 
 
 
 

RPT Docu Oy:n tietojenkäsittelyä, tietosuojaa ja evästeitä koskevat periaatteet

Jatkamalla verkkosivustomme ja palvelujemme käyttöä hyväksyt, että keräämme tietoja vierailuistasi. Tietosuojaperiaatteissamme kerromme, mitä tietoja keräämme ja miksi sekä mihin tarkoituksiin tietoja käytetään. Lue lisää...